perjantai 3. tammikuuta 2014

Vuosi steriloinnista

Aika menee kuin siivillä. Tästäkin on nyt jo vähän yli vuosi! Coma steriloitiin siis 19.12.2012, jos sinulta on jäänyt postaus välistä niin sen löydät täältä. Tarkotus oiskin siis muistella vähän, että miten sterilaatio on ylipäänsä vaikuttanut meidän elämään, positiivisesti vai negatiivisesti vai onko ollenkaan?

Pääasiallisena syynä Coman steriloinnille oli terveys; erittäin huono selkä sekä juoksujen jälkeen jatkuvasti vaivaavat pahat valeraskausoireet. Tietenkin se, että taloon oli astellut uroskoira vaikutti myöskin asiaan, koska vahinkopentuja ei todellakaan haluttu, varsinkaan tällaisesta yhdistelmästä.


Itse sterilaatiosta Coma parantui yllättävänkin nopeasti, parina ensimmäisenä päivänä oli hiljainen ja suurimmaksi osaksi vain nukkui. Jaksoi kuitenkin itse kävellä ulos asioilleen, mutta joutui olemaan hihnassa, ettei vauhtihepulit yllättäisi. Kolmantena päivänä sterilaatiosta alkoi tyttö olla jo hyvinkin reipas, yritti jo itse hyppiä sohvalle ja sängylle, eikä enää odotellut, että joku tulisi nostamaan. Seurailin haavaa tämän johdosta aika tiuhaan, jotta jos tikit alkaisi ratketa niin päästäisiin heti käymään eläinlääkärissä. Haava kuitenkin pysyi hyvänä aina siihen tikkien poistoon asti, eikä Coma ollut haavasta pahemmin kiinnostunutkaan.

Tikit poistettiin kun leikkauksesta oli kulunut 14 vrk. Eläinlääkärin mukaan haava oli hyvin parantunut ja koiraa sai päästää nyt vapaanakin riekkumaan. Joten heti kotiin päästyämme lähdimmekin pitkälle peltolenkille molempien koirien kanssa, kyllä Coma nautti kun pääsi pitkästä aikaa juoksemaan!

Haava tikkien poiston jälkeen.
Miten Coman käytös on sitten sterilaation myötä muuttunut? Positiivisia vaiktuksia on, että neiti on rauhoittunut aika reilusti, toki ikääkin on tullut lisää, mutta yhdistäisin sen kuitenkin tähän leikkauttamiseen. Tottelee huomattavasti paremmin vaikka nenä vie yhä aika kovasti. Mielestäni Comasta on tullut avoimempi uusien koirien suhteen, ei ole heti päätä pahkaa hyökkäämässä kimppuun vaan saattaa ihan ensiksi vaikka haistella toista koiraa ja sitten lähteä pois tilanteesta. Siltikään en ole vapaana päästänyt muiden koirien kanssa koska on kuitenkin hyvin arvaamaton. Jäynän tullessa hyväksyi pennun suoriltaan, muutaman kerran ärähtänyt pennulle, mutta se on aivan normaalia. Hihnassa ei reagoi muihin koiriin ollenkaan. Ei tarvitse kestää niitä ainaisia valeraskauksia tai juoksuja, jolloin koko koira muuttui ihan täysin erilaiseksi. Lisäksi ruokahalu on lisääntynyt huomattavasti!

Siinä olikin niitä hyviä puolia.. Entäs sitten ne negatiiviset puolet? Ajoittaista virtsankarkailua esiintyy silloin tällöin, yhteyttä tälle en ole löytänyt koska tätä esiintyy niin harvoin, yleensä yön jälkeen jos esiintyy. Toisena huonona puolena myöskin hyvissä puolissa oleva ruokahalun lisääntyminen; tämä neiti on alkanut mahdollisuuden tullessa varastelemaan.. Ennen kaiken ruoan pöydälle jättävä koira käy varastamassa kaiken syötävän kun vain selkänsä kääntää. Joten meitä piinaa koiran jatkuva "nälkä", söisi itsensä pullaksi jos voisi.

Kuitenkin positiiviset jutut voittaa nuo negatiiviset, joita ei nyt kovin montaa edes ole ja olen kyllä tyytyväinen, että tuon steriloitavaksi vein, en kadu ollenkaan. Joten suosittelenkin kaikille, teillekin jotka vielä mietittekö uskallatteko, niin viekää vain. Tämäkin kuitenkin eläinlääkäreille aivan perusleikkaus, jonka osaisivat varmasti unissaankin. Älkää epäröikö!

torstai 2. tammikuuta 2014

FB-sivut!

Meidät löytää tätä nykyä myöskin facebookista, joten eikun vain tykkäilemään! Sivulle päivittyy aina uusimman postauksen linkit ja todennäköisesti muuta pientä. Riemuidiootit - Coma, Caapo & Jäynä