"No matter what you do, I will always love you."
Perustiedot
- Nimi: Catapha's County Lady 'Coma'
- Rekisterinro: FI44816/09
- Syntymäaika: 4.6.2009 Keuruulla
- Rotu: bokseri
- Sukupuoli: narttu
- Väri: brindle - valkoisin merkein
- Kasvattaja: Taina Toivonen, Kennel Catapha's
Terveys
Lonkat: A/B
Kyynärät: 0/0
Selän spondyloosi: aste 3, keskivaikea
Sydämestä ei kuulu sivuääntä.
Luonne
Kuvittelee olevansa kova mimmi tai koool, mutta tosipaikan tullen kakat housuissa meikäläisen takana piilossa. Iloinen höslä, rakastaa huomiota ja keskipisteenä olemista. Osaa murjottaa, jos ei saa mitä haluaa. Taitava vääntämään naamalleen vastustamattoman koiranpennun ilmeen. Erittäin nopea oppimaan, osaa myös esittää erittäin tyhmää. Äärettömän rasittava, mutta kuitenkin maailman paras.
Täydellinen riemuidiootti, joka ei pidä vieraista koirista. Oma lauma on parasta. Atleettinen nyrkkeilijä, joka pussaa ihmiset elävältä. Entisessä elämässään kenguru. Kouluttamaton muskelimamma, ei tiedä naiseudesta mitään. Iloinen mutruhuuli.
Historia
Kaikki alkoi siitä kun halusin ihan ikioman koiran. Olihan meillä suomenajokoira Nana, mutta oli ihana saada myös toinen koira. Olin silloin vielä 14-vuotias ja oli vuosi 2008. Rotuja joita katsoin olivat alaskanmalamuutti - joiden kasvattajille soitinkin ja kyselin. Tanskandoggi - isä ei antanut ostaa isoa koiraa. Beaucinpaimenkoira. Lopulta tulevan koiran sijasta taistelivat dalmatiankoira ja bokseri. Ja bokseriin päädyttiin. Ehtona toiselle koiralle olisi kuitenkin, että suorittaisin mopo- ja traktorikortin. Ja keväällä 2009 sen suoritinkin ja pääsin ensimmäisellä kerralla läpi - lukematta. Kortin käteeni saatuani aloin etsimään pentuja. Ja elokuussa 2008 meille saapui pieni bokserivauva Coma. 8 viikon ikäinen.
Ensimmäinen kohtaaminen Coman kanssa on juurtunut päähäni - kun nostin pienen haukkuvauva syliini Coma kiipesi heti ylemmäs ja asettui mukavasti ja nuolaisi kasvojani - minun oma koirani, rakkautta ensi silmäyksellä. Laitoin Coman takaisin muiden pentujen kanssa ja sitten astuimme sisälle. Allekirjoitimme kaikki sopimukset ynnä muut paperit - tästä hetkestä en muista muuta kuin, että saisinpa tuon pienen haukkuvauvan pian takaisin syliini. Ja niinhän minä sainkin ja sitten suuntasimme takaisin kotiin päin. Matka kesti noin 8 tuntia yhteensä.
Siitä päivästä lähtien Comalla on ollut suuri paikka sydämessäni, eikä sitä paikkaa kukaan voi viedä. Aina ajoin tuo ottaa päähän, mutta suurimman osan ajasta minulla on hauskaa Coman kanssa. Mun pikkupalleroni, pieni Comakompurani.
Comasta ei tänä päivänä uskoisi kuinka raskaat pentuvuodet sillä oli. Coma oli aika paljon kipeänä, mutta osasi nauttia elämästä.
Elämäni raskaimmat kuukaudet olivat loppuvuodesta 2009 ja 2010 alkuvuodesta. Coma tuli todella kipeäksi. Syytä ei koskaan saatu selville, mutta epäilen, että Coman selässä oli jotain. Coman kanssa mentiin eläinlääkäriin. Comalle annettiin morfiinia ja särkylääkekuuri sekä antibiootteja. Ensimmäinen jakso kesti muutaman viikon, sitten Coma parantui. Coma oli terve ehkä viikon ja sitten sama rumba alkoi taas - Coman oli vaikea nousta ylös ja mennä makaamaan. Liikkuminen ei vielä tässä vaiheessa sattunut, mutta kyllä Coma itki kun yritettiin nostaa ylös kun oli pakko mennä ulos vähän kävelemään. Tämä kesti hieman kauemman kuin ensimmäinen jakso. Comalle ei missään vaiheessa maistunut ruoka ja sen kunto huononi silmissä. Coma oli pelkkää luuta ja nahkaa.
13.12.2009 Coma oli niin huonossa kunnossa, ettei ollut liikkunut koko päivänä, se ei suostunut nousemaan ylös. Ja kun viimein illalla nostimme sen - Coman itkiessä sydäntä raastavasti - ei Coma pystynyt kävelemään. Heti kun yritti ottaa askeleen horjahti, itki ja kaatui. Pelkäsin ja itkin, ajattelin, että tämä on Coman viimeinen päivä maan päällä. Vein kuitenkin Coman ulos, jotta se sai hieman helpotettua oloaan kun pääsi tarpeilleen. Coma nukkui yöllä raskaasti hengittäen ja minä valvoin Coman vieressä.
Aamulla soitimme eläinlääkärille, että nyt on pakko tulla sinne, Coma on todella huonossa kunnossa. Menin herättämään Coman, Coma nousi itse ylös! Coma ei edes itkenyt! Ja pystyi kävelemään, hieman horjahdellen, mutta käveli. Ja söi. Coma söi niin kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnyt. Ajoimme eläinlääkäriin. Coma heilutti häntäänsä nähdessään eläinlääkärin.
Coma eli taas iloisen koiranpennun elämää täysin rinnoin, ihan kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Siitä lähtien Coma on ollut aika terve, on sillä ollut keuhkoputken tulehdusta, emätintulehdusta. Mutta on aina parantunut.
Nykyään Coma on onnellinen, riehaisa koira, joka on täynnä elämäniloa ja rakkautta. Coma rakastaa kaikkia ihmisiä ja ottaa palkkioksi mieluummin ihmisen huomion kuin namin. Kyllä se namikin käy, mutta jää kakkoseksi ihanan ihmisen huomiolle.
Vaikka monet sanoo, että bokseri on kovapäinen ja itsepäinen. Ei Coman tapauksessa ainakaan näin ole. Coma on itse asiassa mielestäni aika miellyttämishaluinen. Se oppii nopeasti ja kun saa jutun jujusta kiinni tuleekin sitä toimintoa sieltä niin paljon kun vain haluaa ja jaksaa pyytää. Comasta todellakin huomaa koska se on onnellinen ja koska sitä masentaa.
Täältä voit lukea, miksi valitsin bokserirodun vielä yksityiskohtaisemmin kuin tämän sivun alusta, sekä miksi minulle on tulossa toinen koira. Täältä voit lukea mikä kasvattajan kanssa meni pieleen.
Ensimmäinen kohtaaminen Coman kanssa on juurtunut päähäni - kun nostin pienen haukkuvauva syliini Coma kiipesi heti ylemmäs ja asettui mukavasti ja nuolaisi kasvojani - minun oma koirani, rakkautta ensi silmäyksellä. Laitoin Coman takaisin muiden pentujen kanssa ja sitten astuimme sisälle. Allekirjoitimme kaikki sopimukset ynnä muut paperit - tästä hetkestä en muista muuta kuin, että saisinpa tuon pienen haukkuvauvan pian takaisin syliini. Ja niinhän minä sainkin ja sitten suuntasimme takaisin kotiin päin. Matka kesti noin 8 tuntia yhteensä.
Siitä päivästä lähtien Comalla on ollut suuri paikka sydämessäni, eikä sitä paikkaa kukaan voi viedä. Aina ajoin tuo ottaa päähän, mutta suurimman osan ajasta minulla on hauskaa Coman kanssa. Mun pikkupalleroni, pieni Comakompurani.
 |
| Coma 10 vko, © Karoliina & Heidi Riihiluoma |
Elämäni raskaimmat kuukaudet olivat loppuvuodesta 2009 ja 2010 alkuvuodesta. Coma tuli todella kipeäksi. Syytä ei koskaan saatu selville, mutta epäilen, että Coman selässä oli jotain. Coman kanssa mentiin eläinlääkäriin. Comalle annettiin morfiinia ja särkylääkekuuri sekä antibiootteja. Ensimmäinen jakso kesti muutaman viikon, sitten Coma parantui. Coma oli terve ehkä viikon ja sitten sama rumba alkoi taas - Coman oli vaikea nousta ylös ja mennä makaamaan. Liikkuminen ei vielä tässä vaiheessa sattunut, mutta kyllä Coma itki kun yritettiin nostaa ylös kun oli pakko mennä ulos vähän kävelemään. Tämä kesti hieman kauemman kuin ensimmäinen jakso. Comalle ei missään vaiheessa maistunut ruoka ja sen kunto huononi silmissä. Coma oli pelkkää luuta ja nahkaa.
13.12.2009 Coma oli niin huonossa kunnossa, ettei ollut liikkunut koko päivänä, se ei suostunut nousemaan ylös. Ja kun viimein illalla nostimme sen - Coman itkiessä sydäntä raastavasti - ei Coma pystynyt kävelemään. Heti kun yritti ottaa askeleen horjahti, itki ja kaatui. Pelkäsin ja itkin, ajattelin, että tämä on Coman viimeinen päivä maan päällä. Vein kuitenkin Coman ulos, jotta se sai hieman helpotettua oloaan kun pääsi tarpeilleen. Coma nukkui yöllä raskaasti hengittäen ja minä valvoin Coman vieressä.
Aamulla soitimme eläinlääkärille, että nyt on pakko tulla sinne, Coma on todella huonossa kunnossa. Menin herättämään Coman, Coma nousi itse ylös! Coma ei edes itkenyt! Ja pystyi kävelemään, hieman horjahdellen, mutta käveli. Ja söi. Coma söi niin kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnyt. Ajoimme eläinlääkäriin. Coma heilutti häntäänsä nähdessään eläinlääkärin.
Nykyään Coma on onnellinen, riehaisa koira, joka on täynnä elämäniloa ja rakkautta. Coma rakastaa kaikkia ihmisiä ja ottaa palkkioksi mieluummin ihmisen huomion kuin namin. Kyllä se namikin käy, mutta jää kakkoseksi ihanan ihmisen huomiolle.
Vaikka monet sanoo, että bokseri on kovapäinen ja itsepäinen. Ei Coman tapauksessa ainakaan näin ole. Coma on itse asiassa mielestäni aika miellyttämishaluinen. Se oppii nopeasti ja kun saa jutun jujusta kiinni tuleekin sitä toimintoa sieltä niin paljon kun vain haluaa ja jaksaa pyytää. Comasta todellakin huomaa koska se on onnellinen ja koska sitä masentaa.
Täältä voit lukea, miksi valitsin bokserirodun vielä yksityiskohtaisemmin kuin tämän sivun alusta, sekä miksi minulle on tulossa toinen koira. Täältä voit lukea mikä kasvattajan kanssa meni pieleen.
 |
| (c) Marja |
2 kommenttia:
On ilo lukea, että nyt kaikki on hyvin ja pentuajan ongelmat ja kivut ovat poissa. :) Meillä on ollut myös dogini kanssa tosin paljon ongelmia Varjon kanssa nuorempana. Harmillista, että en päässyt lukemaan enempää blogiasi, kun noita linkkejä yritin klikata. Minun blogini löytyy osoitteesta http://varjoistaelamaa.blogspot.fi/ , jos kiinnostaa. :)
Moikka,
löysin sun blogin kaverinkaverinkaverinkaverin blogin kautta ja ihan pakko oli tulla kommentoimaan kun mun pappalla oli joskus Coma niminen sakemanni :D ja kun ite koiraa ettiessä mietin rotua niin bokseri ja dalmis oli listalla, minä päädyin tuohon pilkukkaampaan :)
Lähetä kommentti