keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Koiran kouluttaminen

Positiivinen vahvistaminen vaiko positiivinen rankaiseminen? Siinä vasta pulma.

Koiran kouluttamisessa käytettävät metodit ovat nyt parinkymmenen vuoden aikana muuttuneet täysin. On siirrytty laumajohtajakäsityksestä niin sanottuun luottamuussuhteeseen. Tokikin ihminen, joka pitää itseään koiransa johtajana, voi pitää koiraansa perheenjäsenenä ja toisin päin. Kovat koulutustavat ovat muuttuneet pehmeämmiksi, mutta ei kaikilla - osa ihmisistä käyttää vieläkin rankaisemista koulutuksessaan. Minä itse puollan koiran kouluttamista positiivisin vahvistein.

Johtajuuskäsitys on pikkuhiljaa muuttumassa parempaan suuntaan. Osalle "laumanjohtaja" on käsitteenä tabu, jota ei halua puoltaa. Entinen johtajuuskäsite tarkoitti, että kaikki väärä mitä koira tekee - syö sohvan, hyppii ihmisiä päin, nukkuu sängyllä tai sohvalla, ei tottele treenatessa jne - tarkoittaa sitä, että koira yrittää dominoida sinua. Se yrittää nousta johtajan pallille, jotta voisi komennella sinua.

Minä itse en usko, että se on niin. Miksi emme voisi miettiä sitä, että miksi koira tekee näin? Koira syö sohvasi - ehkä sillä on eroahdistusta tai liian vähän aktiviteetteja? Hyppii ihmisiä päin - ehkä sille ei ole opetettu miten ihmisiä "pitäisi" tervehtiä? Ei tottele treenatessa - onko koira motivoitunut tekemään kanssasi vai haluaako se vain pois tilanteesta?
Nykyään voisi kuvitella, että johtajuuskäsitys tarkoittaa sitä, että omistaja voi luottaa koiraansa ja, että koira voi luottaa omistajaansa niin, että molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi toisen läsnäollessa. Mutta mielestäni sanan "johtajuus" voisi heittää roskakoriin ja sen tilalle käyttää sanaa luottamussuhde.

Kouluttaessasi koiraasi, et voi vain päättää mikä koiraa motivoi, mikä on sille se vahviste, jonka eteen se kiipeäisi pers edellä puuhun. Sinun täytyy kokeilla erilaisia tapoja ja valita ne, jotka toimivat koirallesi. Monille koirista namit on se mistä ne motivoituu, osa ei piittaa niistä yhtään. Tokikin pallolla (tai jollain muulla "lelulla") kouluttaessa vahvistetiheys jää pieneksi, etkä saa niin monia toistoja kuin nameilla kouluttaessa, mutta kaikille koirille namit eivät toimi. Pallolla palkkaamisesta saattaa myös seurata stressiä, koska koiran viretila on silloin jatkuvasti korkealla. Silloin kun viretila on korkealla pitkään saattaa siitä seurata stressiä.
Meidän ihmisten täytyy olla kekseliäämpiä, jotta löydämme sen koiran motivaation.

Hyvä kouluttaja osaa asettaa koiralle rajat, tuntee koiran ja tietää mikä sille nimenomaiselle yksilölle sopii. Tietää mikä sitä motivoi ja osaa käyttää sitä oikein. Hyvä kouluttaja tietää myös, mistä koira ei pidä.

Televisiossa pyörii tällä hetkellä kaksi suosittua koirankoulutusohjelmaa - Isännän ja koiran käytöskoulu (Victoria Stillwel) sekä Koirakuiskaaja (Cesar Millan). Victoria käyttää kouluttaessaan positiivista vahvistamista ja Millan käyttää positiivista rankaisemista. Kumpi tyyleistä on parempi?

Kun katsotaan Millanin kouluttamia koiria, itse näen passiivisen, ehkä jopa elämänhaluttoman koiran, joka ei uskalla enää tehdä mitään, koska pelkää koska sieltä tulee se pakote - kylkeen potkaisu tai hihnasta nykäisy. Hän "korjaa" koiran tekemiä vääryyksiä - rähjäämistä, hihnassa vetämistä, haukkumista, murisemista puremista - nykäisemällä hihnasta tai potkaisemalla kylkeen. Usein hänellä olen huomannut myös ajoituksen olevan huono. (Nykäisee silloin kun koira istuu nätisti paikoillaan). Hän ei myöskään huomioi koiran rauhoittavia eleitä ja on siksi joutunut purruksi liian monta kertaa.

Victorian kouluttaessa koiria hän antaa koiran itse keksiä sen mitä haluaa että koira tekee - operanttia ehdollistamista, jolloin koira saa itse kokeilla ja onnistua, virheiden kautta. Koiran itse oivaltaessa oikean tavan, pysyy se sen mielessä pidempään koska on itse saanut miettiä, että mitä sen pitäisi tehdä. Esim. koira joka haukkuu koko ajan. Odotetaan, että se hiljenee muutamaksi sekunniksi ja palkitaan se siitä lyhyestäkin hiljaisuudesta.

Millanissa hyvää on kuitenkin hänen energia. Koiraa kouluttaessa ja arkielämässäkin olisi hyvä,  itse osata olla rauhallinen, eikä silloin saa olla niin sanotusti tunteellinen.

Koiran koulutuksessa pitää kuitenkin muistaa maalaisjärki. Myös positiivista vahvistamista voi käyttää väärin, kuten myös positiivista rankaisemista. Kultainen keskitie olisi hyvä saavuttaa.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Äänestystulos

Elikkä äänestys on nyt päättynyt ja kyllä niitä ääniä tulikin paljon! Kiitos siitä teille. Ääniä tuli yhteensä 20. Ja te toivoitte koulutukseen liittyvää postausta (10 ääntä), toisena tuli "kotimme kuvina" (yhdeksän ääntä), kolmantena "miksi bokseri, miksi toinen koira" (viisi ääntä) ja viimeisenä olleeseen kysymykseen ei tullut vastauksia.

Teen nyt kuitenkin noista kaikista postauksen, koska annoitte ääniä niin hyvin ja jokaisessa kysymyksessä oli paljon kyseisen postauksen toivojia. Ensimmäisenä teen kouluttamisesta postauksen, sen kirjoittamisessa saattaa mennä hetki, mutta tämän viikon aikana. Toisena sitten, että miksi rotu bokseri ja miksi toinen koira on tulossa. Viimeisenä saatte kotimme kuvina.

Kiitos vielä äänistä ja toivotan uudet lukijat tervetulleiksi, heitä tuli yhden päivän sisällä kaksi lisää!
Sivulla vieraileviakin on jo yli 2000!

Muoksmuoks. Kotimme kuvina postausta en voikaan toteuttaa, joten se jää tekemättä. Ellen sitten tee vain omasta huoneestani, jos sekään käy. Pahoittelut.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tunnustukset


Myös minä olen saanut haasteen kirjoittaa kahdeksan tunnustusta. Siitä on kyllä nyt jo vähän aikaa kun haasteen sain, mutta nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni ja todellakin kirjoittaa ne.
Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitokset menevät siis Maijulle! Haastan siis seuraavat kanssabloggaajat tekemään tunnustukset myös; Mittelit ne parhaimmat, Nelli espanjanvesikoira, Pikkuveet eli Veeti, Viola ja Vanilla, Julia, Unna ja Lumi, Layla, Putte ja Demo sekä Toffee.
Nämä tyypit saavat siis haasteen ja heille olen asiasta ilmoittanut.

1. Coma rakastaa tuota vinkulelupossua, jotka on nyt "in" koiraleluissa. Uskon, että ihmiset niitä puristelee enemmän kun koirat, mutta Coman kohdalla niin ei ole. Se juoksee ympäri kämppää, possu suussa ja se pureskelee sitä niin, että siitä kuuluu tällanen ääni; "röhhhröööörhröööhröhröörrhöh" - taukoamatta. Nytkin se nukkuu tuossa possu kainalossa. Sillä oli pikkupentunakin tuollanen, mutta se rikko sen muutaman kuukauden käytön jälkeen. Nyt uuden vähän aikaa sitten ostettuani annoin sen Comalle ja tuo rupes murisemaan sille. :D

2. Alkaa nyt jo olemaan vaikeaa keksiä näitä. Mä oon oikeasti tosi kärsimätön, mun on pakko saada kaikkihetijanyt. Muuten mä hermostun. Varsinkin sillon kun Comalla on juoksut niin mun hermot on piukalla, koko ajan pitää mun itseni varoa, että en rupea räyhäämään Comalle kun se ei tottele - ajatukset jossain ihan muualla kuin treenaamisessa.

3. Kun aloitan tekemään jotain ja jos sitten jätän sen kesken, tuskin aloitan tekemään sitä, mitä ikinä sitten teinkin, enää uudelleen. Eli mun ei kannata koskaan jättää mitään kesken. Yleensä jos aloitankin tekemään jotain niin teen sen sitten kerralla loppuun, jotta se homma ei sitten jäisi puolitiehen.

4. Huh, puolivälissä mennään. Mulla ei ikinä, eikä meidän perheellä (paitsi isosiskolla), oo koskaan ollut uroskoiraa. Meillä on aina ollut narttukoiria. Joten keväällä tuleva urosbokserin pentu on meiän perheessä eka, kuten myös munkin eka uroskoira. Joten vähän jänskättää, että miten ne eroaa nartuista.

5. Mulla palaa hermo tosi nopeesti jos vastaan tulee lenkillä esim. pikkukoira, joka räksyttää ihan hitosti ja sitten se sen omistaja ei tee mitään. Myöskin sellaset ihmiset, jotka päästää fleksipitkällä haistelemaan toisia koiria, eivätkä kysy lupaa ensin. Kaikista eniten mua ärsyttää ihmiset, jotka vaan ottaa koiran - tai minkä tahansa eläimen - sen takia, että ne on söpöjä, eivätkä ota selvää niiden kouluttamisesta, rotutyypillisestä käyttäytymisestä jne.

6. Mä tykkään keskustella koirankoulutukseen liittyvistä asioista. Mun kanssa kun alkaa niistä keskustelemaan niin sitten saakin kuunnella kun mä kerron oman mielipiteeni, jotka saatan kertoa vielä aika kärkkäästi. Toki arvostan myös muiden mielipiteitä enkä ala niitä lyttäämään jos olen eri mieltä jostain asiasta, saatan kertoa vain oman mielipiteeni siitä, että miksi en kouluttaisi niin jne.

7. Suurin osa mun palkasta menee Coman juttuihin ja haaveilemiseen siitä, että mitä seuraavasta palkasta ostaisin Comalle. Saapas nähdä sitten, että kuinka paljon menee rahaa kun se pentu tulee taloon! :D

8. Huh, ja viimeinen. Mä pelkään hämähäkkejä ja pimeää jos en oo Coman seurassa, mutta esimerkiksi jos oon Coman kanssa lenkillä pimeässä niin en mä sitten pelkää, Coma on mun pelastava ritari.

Nyt Coma muuten alotti ton possun röhkittämisen. Se rakastaa sitä.
Kiitokset muuten kaikille teille lukijoille! Teitähän on jo parissa kuukaudessa tullut kuusitoista (16). On kiva kirjoittaa kun on lukijoita!

perjantai 21. lokakuuta 2011

puppiespuppiespuppies

Hauvavauvakuume, miksi ja kuka sen on keksinyt?

Nyt on kyllä kuume siinä mallissa, että tähän ei auta muu  kuin se pentu. Bokseripentu, pieni suloinen höseltäjä, ruttunaama jota tekisi mieli puristaa. Ah, ihanuutta. Pennen hankinta etenee aina enemmän ja tänään itse asiassa sain tehtyä asialle jo jotain. Kasvattajiin on otettu yhteyttä, kyllä tämä tästä varmaan joskus etenee, ehkä, toivottavasti. Mä en kestä enää. Argghhh.

Niin ja Comalle on taas tulossa juoksu... :/// ANNOYING, eilen oli kyllä niiiiiiiiiiiiin rasittava tuo koira, että meni hermo. Ihan totaalisesti, meni hermo. Nojoo tänään ei mennyt, kun tuo osas olla nätisti, mua niin ärsyttää noi koiran juoksut. Blaah.. No ei sille voi mitää, leikata en tuota halua, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää se. No, onneks se on vaan kaks kertaa vuodessa. Mutta sen jälkeen tulee vielä valeraskaus ja sillon toi piipittää ja itkee ja vinkuu kaikille sqeegue toyseille, vai miten se kirjotetaan.

Pakko nyt vähän helpottaa tätä pentukuumetta ja tossa on teille kuvapläjäys! Varotan, hauvavauvakuumeisille kiellettyä katsottavaa!



Tää on kyllä enkkubulli, mutta se oli niin sulonen, että piti laittaa.











Kuvat: We♥it

tiistai 18. lokakuuta 2011

You are the only thing I see

"Honey, honey
I can see the stars all the way from here
Can't you see the glow on the window plane?
I can feel the sun whenever you're near
Everytime you touch me I just melt away
  
Now everybody asks me why I'm smiling from ear to ear
(They say love hurts)
But I know
(It's gonna take the real work)
Nothing's perfect, but it's worth it after fighting trough my fears
And finally you put me first 
Baby it's you
You're the one I love
You're the one I need
You're the only one I see
Come on baby it's you

You're the one that gives your all
You're the one I can always call
When I need you make everything stop
Finally you put my love on top"



Ollaan nyt treenattu luoksetuloa oikein urakalla. Tavoitteena on saada luoksetulosta vauhdikas.

Kyllähän se vauhdikkuus alkaa sieltä tulla :D

Ilmeitä oli vielä pahempia, mutta laatu oli niin sanonko mistä, joten en niitä nyt laittanut.





Näissä tunnelmissa, näissä kuvissa. Postausinto on täydet nolla. Kuvausinto on täydet nolla. Kaikki on nollassa. Mä oon kipeä, ollut nyt koko viikonlopun, eilisen ja tän päivän. Saatte nyt kuvia joita kävin räpsimässä äsken. Anteeksi nyt huono laatu, en vielä osaa käyttää tota kameraa. Kai mä koko ajan kehityn, ainakaan en käytä automaatilla sitä enää.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Photosphotosphotos

 Kaikki tämän postauksen kuvat © Marja.

Eli nyt olis suunnitelmissa tehdä sellainen postaus, jossa kerron enemmän kolutusmetodeistani. Mistä en pidä ja mistä pidän kouluttamisessa. Nyt ei kuitenkaan innostusta ollut hirveesti kirjoittaa niin nyt saatte tällasen kuvapläjäyksen.










perjantai 14. lokakuuta 2011

Namireseptin kokeilua

4 kananmunaa
1 dl kaurahiutaleita (ei pika-)
400 g jauhelihaa tai jauhettua maksaa

Laita uuni 200°.
Riko ensin munat kulhoon ja ripottele sinne kaurahiutaleet. Anna seoksen paisua hetken aikaa, jotta kaurahiutaleet vähän turpoavat. Lisää raaka jauheliha. Sekoita. Tee seoksesta pieniä palloja pellille ja laita ne uuniin. Anna niiden paistua n. 20 min. niin, että ne ovat ruskeita. Sammuta uuni. Avaa uunin luukku ja anna namien "jäähtyä" n. 5-10 min.

Namit ovat valmiina treenaamista varten!

Tuosta määrästä saa todella paljon nameja tehtyä ja osa kannattaa pakastaa. Ohjeen mukaan n. 1000 namia, riippuen minkä kokoisia palloja niistä pyörittää, mutta ei siis sellaisia lihapullan kokoisia palloja. Namit ovat kyllä tarpeeksi pehmeitä vielä uunista tultuaan, että niitä saa kyllä pienemmäksi.

Comalle ainakin maistuivat ja kyllä sieltä tulikin erilaisia toimintoja heti seuraavan perään, suosittelen!