sunnuntai 30. syyskuuta 2012

How lucky are we

Tänään oltiin koirien kanssa mätsäröimässä Kurikassa. Sää ei ollut mitä mainioin, mutta eipä ollut ainakaan kovasti ruuhkaa. Tällä kertaa Comakin pääsi mukaan ja käyttäytyikin paremmin kuin osasin olettaa.

Comahan on ihan automaatti seisotuksen suhteen, hieman tarvitsee opastaa, että asettelee takajalat oikein, mutta seisoo vapaasti ilman, että kosken ollenkaan. Caapo täytyykin sitten asetella; takajalkoja venyttää taaksepäin ja etujalat laittaa kropan alle vierekkäin.

Kyllä huomasi, että kahden koiran kanssa tulee kiire. Onneksi kuitenkin tuomarit olivat mukavia ja odottivat kehästä myöhästyneitä, jos olivat toisessa kehässä samaan aikaan. Vaikka Caapolla oli pienempi numero  lapussa, isojen tuomari oli sen verran paljon nopeampi kuin pentujen, että Coman kanssa ehdittiin ensimmäisenä kehään.


Coma käyttäytyi ihan hyvin kehässä, välillä murisi edessä olevalle koiralle, keskittyi kuitenkin minuun hyvin. Tuomariakaan ei pussannut litimäräksi vaan antoi TODELLA hienosti katsoa hampaat ja tunnustella kroppaa muutenkin, olen ylpeä! Juostessa olikin oma itsensä ja pomppi vähän, silti saimme punaisen nauhan. Punaisten kehässä ei sitten sijoituttukaan. Tuomari seisotti tosi kauan, odottivat pentukehästä jotain koirakkoa. Lopullinen tulos oli siis PUN-.

 Caapo ei oikein jaksanut keskittyä oman vuoron tullessa. Ei antanut siirtää takajalkoja vaan meni heti istumaan. Syy selvisikin tuomarin tutkiessa toista koiraa; Caapolla oli kakkahätä! Kakkasikin sitten siihen ja sen jälkeen antoikin seisottaa hyvin. Caapokin sai punaisen nauhan, tuomarin kommenttina; "rohkeammalle pennulle punainen". Punaisten kehässä Caapokaan ei sijoittunut. Meidän takana oli joku sakupentu, jota omistaja toi ihan perseeseen kiinni, vaikka siirryttiin eteenpäin niin silti piti tuoda se siihen perseeseen kiinni, eikä Caapokaan pystynyt keskittymään.


Caapoa tuli tervehtimään joku minulle outo tanskandoggin omistaja ja kyseli, että ollaanko ekoissa mätsäreissä. Caapo pääsi tutustumaan taas uuteen doggiin. Selvästi hieman jännittää isoja koiria, mutta nopeasti rentoutui ja olisi halunnut leikkiä. Joku muukin ihminen tuli Caapoa ihastelemaan. Comaakin pari nuorta poikaa ihasteli sillä aikaa kun olin Caapon kanssa kehässä (tuttuni oli mukana, joka piti toista koiraa toisen koiran ollessa kehässä). Coma saa selvästi vähemmän huomiota ihmisiltä kuin Caapo, mutta taitaa Caapon koko vaikuttaa asiaan.

Seuraavat mätsärit onkin sitten ensi viikon sunnuntaina, täytyy vielä miettiä, että otanko Coman silloinkin mukaan vai jätänkö vain kotiin. Toisaalta olisi hyvä ottaa mukaan jos sen aion vielä näyttelyihin ensi kesänäkin viedä. 


Valitettavasti mulla ei nyt ole mätsäreistä kuvia, joten saatte tyytyä näihin.
Ps. mitäs mieltä olisitte jos järjestäisin jonkinmoisen arvonnan sitten kun sata lukijaa on täynnä?

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tottistelukuume

Mulle on tullut ihan hirvee treenauskuume. Varmasti arkitottiskursseilla, jolla Coman kanssa ollaan käyty, on ollut vaikutusta asiaan. Coma tykkää työskentelemisestä, kun mä vaan osaisin opettaa sen kunnolla ja oikein. Mua kiinnostais osallistua BH-kokeeseen tuon kanssa. Toisaalta se pelottais ihan pirusti, mutta jotenkin kuumotellut tuolla takaravoissa jo pidemmän aikaa. Toko-kokeeseen ois kans kiva mennä. Luonnetestiin aiotaan mennä ensi kesänä.

Ollaan opeteltu nyt Coman kanssa oikeaa noutamista. Ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että Coma pitää kapulaa suussaan muutaman sekunnin. Tavoitteena olis pidentää kestoa huomattavasti ja sitten siirtyä siitä siihen itse noutamiseen. Noutaa Coma kyllä osaa, mutta ei osaa tuoda oikein. Luoksetulossa se tulee oikein istumaan eteen, tää pitäis saada vielä jotenkin tähän noutamiseenkin.


Lisäksi meidän pitäis harjotella huimasti luoksepäästävyyttä. Joo, siinä ei oo mitään ongelmaa, ettei Coma hyväksyis sitä, että joku lähestyy. Ongelma on se, että se rakastaa ihmisiä, eikä osaa hillitä itseään jos joku tulee selvästi kohti. Tätä ollaankin harjoiteltu arkitottiskursseilla ja se alkaa jo pikkaisen paremmin sujua. Vielä kun Coma ymmärtäisi, että sen täytyy pysyä istuma-asennossa mun vasemmalla puolella jalan vieressä.

Hyppyä Coma ei osaa. Tää pitäis myös opettaa. Onneksi tässä kävelymatkan päässä on kenttä, jossa on este ja A-estekin. Pitäisi ottaa oikein aiheeksi ja mennä harjoittelemaan tätäkin.

Jäävät on myös ongelma. Etenkin maate-meno sekä seisominen. Istumisen jäävänä se osaa jotenkuten, mutta tällöinkin minun täytyy sanoa paikka. Maahanmeno on muutenkin kovin hidas, täytyisi opetella se kokonaan uudestaan, jotta siihen saisi vähän enemmän vauhtia. Seisomisen osaa hyvin mun ollessa paikallani, mutta jos liikun samalla niin ei ainakaan vielä onnistu.

Seuraaminen hihnan kanssa toimii hyvin, oikeastaan erittäin hyvin. Kontakti on hyvä. Vielä pitäis saada se namikäsi häivytettyä niin ois tuo valmis. Ilman hihnaa saattaakin sitten vähän haahuilla ja katsekontakti katkeaa aina välillä, joten tätä täytyy harjoitella.

Paikallaan makaamista meidän ei sinänsä tarvitse harjoitella, muutakuin se maahanmeno opettaa uudelleen. Pysyy todella hyvin paikoillaan. Ainut asia mikä tässä jännittääkin on se, että kun tokokokeessa sekä BH-kokeessa siinä vieressä on muita koiria.. Ja Comahan on vieraskoira-aggressiivinen. Mietityttää, että miten mahta kuunnella siinä tilanteessa..

Kaukokäskytkin on hallussa, että niitä ei tarvitse harjoitella.. Kovasti on vielä harjoiteltavaa jos kokeisiin haluan joskus mennä.


maanantai 17. syyskuuta 2012

Shine a light through an open door, love and life I will divide

Coma valeraskailee. Se nukkuu yöt sängyn alla, jonne se ei oikeasti mahdu kunnolla. Se stressiläähättää. On niinkuin perseeseen ammuttu karhu. Eikä Comaa kiinnosta niin yhtään mikään. Vielä ei onneksi tule tisuista maitoa, mutta ei se kaukana ole. Onneks tätä ei enää tartte kestää tän jälkeen ikinä. Täytyy vielä kysäistä steriloinnista, ja jos tähän valeraskauteen sais apua, Coman vakiellältä kun mennään laitattamaan uudet rokotukset, vanhat menee umpeen ens kuussa. 

Caapo alkaa ymmärtää merkkailun salat. Se on alkanut pikkuhiljaa nostella koipeaan, tosin se on noussut maasta vasta reippaat pari senttiä. Onneksi ei ole vielä ainakaan alkanut pissoja lussuttamaan. Saattaa kyllä käydä Coman pissojen päälle merkkaamassa, ihme jätkä.

Oon alkanut Caapon eroahdistustakin enemmän työstämään. Olen alkanut opettaa sille sanaa, joka tarkoittaa, että täytyy hetken aikaa olla yksin, mutta että tulen kuitenkin aina takaisin. Sana on "odota". Oon tehnyt niin, että oon käynyt esimerkiksi vaikka aamulla vain vessassa ja tullut takaisin. Jättänyt kummatkin koirat mun huoneeseen, jossa niille on turvallista olla. Ja palkinnut sitten namilla kun oon tullut takaisin, kuitenkaan koiria riehuttamatta vaan ihan normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oon tehnyt tätä monta kertaa päivässä ja vinkuminen on ainakin loppunut. Vielä en uskalla ottaa kovin pitkiä aikoja, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa paremmaksi muuttuu.

Mut itseni on myös vallannut erittäin katala pentukuume, voitteko kuvitella? NYT JO! Ja Caapokin on vasta n. seitsemän kuukauden ikäinen.. Mutta ei sitä osaa oikeasti pennuksi enää edes ajatella kokonsa puolesta. Noooo, tulevaisuutta on jo alettu suunnittelemaan ja ehkä parin vuoden päästä olisi tilaa pienelle boksuttimelle..

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kuulumisia

Coman sterilointi alkaa pian olla ajankohtainen, luultavasti parin kuukauden sisällä Coma joutuu leikkauspöydälle. Itseäni jännittää nyt jo, onhan Coma kuitenkin ensimmäinen koira, joka joutuu sen kirurgin veitsen alle. Jännittää myöskin siitä tulevat muutokset Coman luonteessa ja kaikessa muussakin. Muuttuukohan Coman ja Caapon laumahierarkia jotenkin; tuleeko Comasta ns. vähäarvoisempi Caapolle kun se ei olekaan "enää" nartun hajuinen? Ja muuttuuko Coman suhtautuminen vieraisiin koiriin vielä huonompaan suuntaan? Toivottavasti mitään radikaaleja luonnemuutoksiakaan ei tule. 

Onneksi kuitenkin täälläpäin on leikkaus huomattavasti halvempi kuin esimerkiksi Helsingissä, jossa hintaa sille olisi voinut tulla jopa 500 euroa. Täällä Coman vakilääkärillä maksaa 250-300 euroa, koiran painon mukaan. 

Coman vieraskoira-aggressiivisuutta on tullut taas huomattua kun ollaan käyty täällä arkitottiksessa, jossa muita koiria on samassa ryhmässä yhdeksän. Coma alkaa heti piippaamaan kun mennään treenipaikalle, eikä rauhoitu ennen kuin auto on ajanut kotipihaan. Kuitenkin treenatessa kentällä Coma keskittää huomionsa suurimmaksi osaksi minuun alkujännityksen jälkeen. Ja tekee ihan täysillä kaiken! Itse asiassa olen saanut Comasta irti paljon enemmän treenikentällä kuin koskaan esimerkiksi kotipihalla treenatessa.

Caapon kanssa on tullut sellainen ongelma vastaan, että epäilen vahvasti eroahdistusta. Jos jätän koirat sisälle, Caapo alkaa vinkua. Ja tämä on alkanut ihan pari viikkoa takaperin. Ennen ei ollut minkäänlaista ongelmaa yksinolon suhteen. Tämän huomasin koiratreeneissä viime viikolla. Ensin oli siis Caapon vuoro treeneissä ja jätin Coman autoon. Coman vuoron tullessa kun Caapon piti jäädä yksin autoon, alkoi kova vinkuna, meinasi tulla ikkunan läpi autosta ulos. Coman ja mun treenit jäikin sitten väliin, ettei auton ikkuna mene rikki, niin kovasti Caapo yritti sieltä päästä pois. 

Ja Caapo siis osaa olla yksin autossa. On ollut ennenkin, eikä ole mitään ongelmaa ollut. Nyt olenkin hieman totuttanut Caapoa siihen, että tulen aina takaisin ja ollaan menossa parempaan suuntaan. Toivottavasti eroahdistus ei äidy tuhoamiseksi tai todella stressaavaksi Caapolle.

Caapo ei osaa vielä oikein keskittyä treeneissä, enkä ole siltä pyytänyt siellä vaikeita asioita. Pentukurssilla on opeteltu nättiä tervehtimistä kun ihminen tulee tervehtimään, Caapolle se ei ole onneksi koskaan ollut ongelma. Ollaan harjoiteltu nätisti hihnassa kävelemistäkin, mikä on Caapolle vielä haasteellista vieraiden koirien kanssa ollessa ja onkin tässä kehittynyt.

Korkeutta Caapolta löytyy tällä hetkellä 81 cm ja onkin nyt sentillä mennyt ohi doggiurosten vähimmäiskorkeusvaatimuksen. Ensimmäinen näyttely meillä on Seinäjoella 28.10. ja Caapo menee pentuluokkaan. Caapon kasvattaja Eila tulee myös kahden koiransa kanssa, joista toinen on Caapon emän ensimmäisestä pentueesta. 

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Näin ruokin koirani oikein!

Koirien ruokinta ei ole missään tapauksessa rakettitiedettä, vaan epämääräistä luovimista päällesi heitettävän tiedon ja "tiedon" seassa. Koirien oikenlaisesta ruokinnasta saat helposti kiinni muistamalla muutaman tärkeän faktan:

Ensimmäisenä on hyvä muistaa, että tapoja on monia, mutta aina ainoastaan "minun tapani" on se ainoa oikea. Jos et toimi samalla tavalla oletettavasti koirasi kärsii, kyllästyy ja voi pahoin kymmenistä eri puutostiloista ja vääristä raaka-aineista tai vähintäänkin kuolee.


Toinen tärkeä seikka on tietää, että kaikki koiranruokamerkit (Siis aivan kaikki. Kysy vaikka kymmeneltä ihmiseltä omaa mielipidettä siitä mikä ruoka on hyvää tai huonoa) ovat hirveää sontaa, jota syömällä koirasi kärsii. On syytä muistaa, että koska jokin merkki ei sopinut yhdelle koiralle se ei näin ollen sovi yhdellekään muulle koiralle, koska kaikki koirathan ovat samanlaisia. Koiranruokia tuottavat yhtiöt myös pääasiassa pyrkivät tuottamaan mahdollisimman huonosti koiralle sopivia ruokia.

Raakaruokinta ja BARF eivät ole missään nimessä sama asia, koska raakaruokinnassa syötetään ehkä vähemmän luita kuin barffissa, jossa syötettävän luun määrä vaihtelee ehkä kolmenkymmenen ja seitsemänkymmenen prosentin välillä, kuten myös raakaruokinnassa riippuen siitä keneltä kysymme asiaa. Luista on hyvä myös tietää, että rusto, lihaisaluu ja luu ovat joskus sama asia, mutta useimmiten ei ja kaikkia näitä ehkä pitäisi tai ei pitäisi syöttää koiralle epämääräisen prosenttikertoimen verran viikossa. Viimeisiksi voimme vielä mainita, että kaikki luut tekevät koiralle tukoksen tai ainakin puhkaisevat jonkin suolen joten ehkä niitä ei pitäisikään syöttää. Paitsi jos barffaa tai raakaruokkii. 


Raa'an lihan syöttäminen saa koiran verenhimoiseksi ja kun se on päässyt veren makuun ei sitä pysäytä mikään. Lihan kypsentäminen sen sijaan pilaa koko lihan ja tuhoaa siitä kaikki ravintoaineet. Voimme näin ihmetelläkin miten ihmiskunta on selvinnyt kypsennettyään lihaa vuosikaudet? 


Kaikki koirat ovat allergisia vehnälle ja oletettavasti myös kaikille muillekin viljoille, naudalle ja lukemattomille muille raaka-aineille. Vaikka koirasi ei oireilisi ollenkaan kannattaa ehdottomasti sen ruoka vaihtaa siltikin. Näin vältymme mahdolliselta ruoan vaihtamiselta myöhemmin ja voimme painiskella tulevaisuudessa uusien ja outojen ruokintaan liittyvien ongelmien kanssa.

Eliminaatiodietti tehdään vaihtamalla viiden päivän välein koiran ruokintaa ja ihmettelemällä miksi mikään ei toimi.

Jos koira ei suostu syömään jotain ruokaa ja nirsoilee kannattaa sille ehdottomasti vaihtaa ruokaa joka kerta, pitää ruokaa tarjolla jatkuvasti ja myöhemmin ehkä syöttää sille lusikalla eksoottista lihaa, jota se suostuu joskus syömään ja joka maksaa paljon. Olemme nähneet niin monia täyden ruokakupin eteen kuolleita koiria, että nirsoilun kanssa ei kannata leikkiä.

Kasvisten pakastimeen laittaminen soseutettuna saa aikaan samanlaisen reaktion kasviksissa kuin saaliseläimen mahalaukkuun joutuminen, vaikka tietääksemme pakastimessa ei ole vatsahappoja tai muutakaan mahalaukun toimintaa.


Koska ihminen pystyy olemaan kasvissyöjä pystyy myös koira tekemään niin. Onhan se nyt täysin loogista, kun vertaamme ihmisen ja koiran hampaistoakin. Näyttää samalta eikö vain?


Kaikki erikseen annettavat lisäaineet ovat hyvästä, koska tuntuu kivalta antaa vähän joka purkista tavaraa. Mitään vitamiinejakaan koira ei voi saada liikaa. Paitsi rasvaliukoisia, mutta niitäkin kannattaa ehkä antaa vähän ylimääräistä vain varuiksi.


Jos koiran ruoka haisee pahalle, mutta sopii koiralle kannattaa se silti vaihtaa. 

Se, että koirani eli 16vuotiaaksi johtuu pääsääntöisesti siitä, että se söi jotain tiettyä ruokaa koko elämänsä eikä asian kanssa ole mitään tekemistä koiran geeneillä tai muilla elinolosuhteilla.


Kaiken kaikkiaa koiran ruokinnassa tärkeää on uskoa kaikkea mitä kuulee ja lukee ja seurata sokeasti tilastollisia ohjeita. Missään tapauksessa ei kannata itse seurata omaa koiraansa, ajatella sitä yksilönä ja syöttää mitä syöttää, kunhan koira voi hyvin näyttää hyvältä ja on terve.
Kopioitu täältä: RyhmäRämä