Koiran kouluttaminen

Positiivinen vahvistaminen vaiko positiivinen rankaiseminen? Siinä vasta pulma.

Koiran kouluttamisessa käytettävät metodit ovat nyt parinkymmenen vuoden aikana muuttuneet täysin. On siirrytty laumajohtajakäsityksestä niin sanottuun luottamuussuhteeseen. Tokikin ihminen, joka pitää itseään koiransa johtajana, voi pitää koiraansa perheenjäsenenä ja toisin päin. Kovat koulutustavat ovat muuttuneet pehmeämmiksi, mutta ei kaikilla - osa ihmisistä käyttää vieläkin rankaisemista koulutuksessaan. Minä itse puollan koiran kouluttamista positiivisin vahvistein.

Johtajuuskäsitys on pikkuhiljaa muuttumassa parempaan suuntaan. Osalle "laumanjohtaja" on käsitteenä tabu, jota ei halua puoltaa. Entinen johtajuuskäsite tarkoitti, että kaikki väärä mitä koira tekee - syö sohvan, hyppii ihmisiä päin, nukkuu sängyllä tai sohvalla, ei tottele treenatessa jne - tarkoittaa sitä, että koira yrittää dominoida sinua. Se yrittää nousta johtajan pallille, jotta voisi komennella sinua.

Minä itse en usko, että se on niin. Miksi emme voisi miettiä sitä, että miksi koira tekee näin? Koira syö sohvasi - ehkä sillä on eroahdistusta tai liian vähän aktiviteetteja? Hyppii ihmisiä päin - ehkä sille ei ole opetettu miten ihmisiä "pitäisi" tervehtiä? Ei tottele treenatessa - onko koira motivoitunut tekemään kanssasi vai haluaako se vain pois tilanteesta?
Nykyään voisi kuvitella, että johtajuuskäsitys tarkoittaa sitä, että omistaja voi luottaa koiraansa ja, että koira voi luottaa omistajaansa niin, että molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi toisen läsnäollessa. Mutta mielestäni sanan "johtajuus" voisi heittää roskakoriin ja sen tilalle käyttää sanaa luottamussuhde.

Kouluttaessasi koiraasi, et voi vain päättää mikä koiraa motivoi, mikä on sille se vahviste, jonka eteen se kiipeäisi pers edellä puuhun. Sinun täytyy kokeilla erilaisia tapoja ja valita ne, jotka toimivat koirallesi. Monille koirista namit on se mistä ne motivoituu, osa ei piittaa niistä yhtään. Tokikin pallolla (tai jollain muulla "lelulla") kouluttaessa vahvistetiheys jää pieneksi, etkä saa niin monia toistoja kuin nameilla kouluttaessa, mutta kaikille koirille namit eivät toimi. Pallolla palkkaamisesta saattaa myös seurata stressiä, koska koiran viretila on silloin jatkuvasti korkealla. Silloin kun viretila on korkealla pitkään saattaa siitä seurata stressiä.
Meidän ihmisten täytyy olla kekseliäämpiä, jotta löydämme sen koiran motivaation.

Hyvä kouluttaja osaa asettaa koiralle rajat, tuntee koiran ja tietää mikä sille nimenomaiselle yksilölle sopii. Tietää mikä sitä motivoi ja osaa käyttää sitä oikein. Hyvä kouluttaja tietää myös, mistä koira ei pidä.

Televisiossa pyörii tällä hetkellä kaksi suosittua koirankoulutusohjelmaa - Isännän ja koiran käytöskoulu (Victoria Stillwel) sekä Koirakuiskaaja (Cesar Millan). Victoria käyttää kouluttaessaan positiivista vahvistamista ja Millan käyttää positiivista rankaisemista. Kumpi tyyleistä on parempi?

Kun katsotaan Millanin kouluttamia koiria, itse näen passiivisen, ehkä jopa elämänhaluttoman koiran, joka ei uskalla enää tehdä mitään, koska pelkää koska sieltä tulee se pakote - kylkeen potkaisu tai hihnasta nykäisy. Hän "korjaa" koiran tekemiä vääryyksiä - rähjäämistä, hihnassa vetämistä, haukkumista, murisemista puremista - nykäisemällä hihnasta tai potkaisemalla kylkeen. Usein hänellä olen huomannut myös ajoituksen olevan huono. (Nykäisee silloin kun koira istuu nätisti paikoillaan). Hän ei myöskään huomioi koiran rauhoittavia eleitä ja on siksi joutunut purruksi liian monta kertaa.

Victorian kouluttaessa koiria hän antaa koiran itse keksiä sen mitä haluaa että koira tekee - operanttia ehdollistamista, jolloin koira saa itse kokeilla ja onnistua, virheiden kautta. Koiran itse oivaltaessa oikean tavan, pysyy se sen mielessä pidempään koska on itse saanut miettiä, että mitä sen pitäisi tehdä. Esim. koira joka haukkuu koko ajan. Odotetaan, että se hiljenee muutamaksi sekunniksi ja palkitaan se siitä lyhyestäkin hiljaisuudesta.

Millanissa hyvää on kuitenkin hänen energia. Koiraa kouluttaessa ja arkielämässäkin olisi hyvä,  itse osata olla rauhallinen, eikä silloin saa olla niin sanotusti tunteellinen.

Koiran koulutuksessa pitää kuitenkin muistaa maalaisjärki. Myös positiivista vahvistamista voi käyttää väärin, kuten myös positiivista rankaisemista. Kultainen keskitie olisi hyvä saavuttaa.