Miksi bokseri, miksi toinen koira?

Tänään saatte kaikki postaukset, joita ootte toivoneet. Mulla on ollut ihan helvetinmoinen kiire, kaverin kanssa suunniteltu yhtä asiaa - siitä kuulette myöhemmin jos onnistuu, oon ollut väsynyt, ärtyisä ja ihan helvetin vittuuntunut, mutta yritän koota itteni.

Ensinnäkin mun on pitänyt jo kauan aikaa kirjoittaa teille postaus, että miksi valitsin bokseri-rodun ja miksi ihmeessä toinen koira? Sophia Yinin seminaaristakin on pitänyt kirjoittaa muutamia juttuja, mutta sekin jo jäänyt. Tänään ne kuitenkin saatte.

Särö on kasvanut ihan älyttömästi ja siitä tulee ihan selvästi iso koira. Se osaa istua, tulla luokse, osaa luopumisen, mutta se ei osaa sen nimeä vieläkään. Noh, kai se sen pikkuhiljaa oppiii.

Elikkä asiaan, miksi valitsin rodun - bokseri? Osa teistä on jo varmaan lukenut Coma-sivun, jossa on pientä infoa siitä, miten bokseriin päädyttiin, mutta kerronpa yksityiskohtaisemmin.
Ensinnäkin ehtona sille, että saisin ihan oman koiran, meidän perheelle toisen, oli se, että mun pitäis suorittaa mopo- ja traktorikortti hyväksytysti. Asuin silloin vielä maalla ja traktorilla oli paljon käyttöä siellä ja kun omistin kortin pystyin myös ajamaan maantiellä, ilman pelkoa poliiseista. Kortin sain ensimmäisellä yrittämällä, mutta en sitä heti mennyt "tekemään" kun täytin 15. Pentua oli toivonut jo synttäreistä asti - ja aikaisemminkin, mutta silloin isäni ei vielä ollut samaa mieltä.

Talvella 2008 aloin kuitenkin jo katsella eri rotuja ja ensimmäinen vaihtoehto oli alaskanmalamuutti - ja olen onnellinen, etten tähän rotuun päätynyt, vaikka ovatkin mahtavia koiria, eivät vain sovi minulle. Mietittiin myös beaucinpaimenkoiraa, mutta halusin niin sanotusti "erilaisen" koiran. Tanskandoggi oli myös haaveena, koska isosiskollani on näitä kaksi. Isä kuitenkin kielsi kaikki jättirodut.
Viimeisimpinä rotuina taistelivat dalmatiankoira ja bokseri. Bokseri pääsi valintaan juurikin sen ulkonäön takia; pakko myöntää, että en juurikaan rodun luonteesta tiennyt mitään tai muutenkaan ollut siitä rodusta kuullut mitään. Ja nyt kun ajattelee niin olin aika _helvetin typerä_ kun en koiran luonteesta ottanut selvää.

Bokseri ja dalmatiankoira olivat minusta molemmat kauniita rotuja ja löysinkin näiden sekoituksen, mutta en silti halunnut sekarotuista koiraa. Sitä en muista, että miksi dalmatiankoira karsiutui pois ja valitsin bokserin, tähän valintaan kuitenkin olen erittäin tyytyväinen, sillä bokserit on valloittaneet mun sydämen lopullisesti, niin pahasti, että perheeseen on tulossa toinen bokseri.

Toisen koiran haluan sen takia, että Comalla olisi myös seuraa (niin typerä syy), en osaa elää yhden koiran kanssa, haluan uroskoiran ja mulla on ihan hirveä pentukuume (joka ei ihme ja kumma ole yhtään kaikonnut vaikka tuo Särö onkin tuossa). Nyt minua ei myöskään enää hirmuisasti jännitä pennun tulo, kun olen nähnyt kuinka hienosti Coma käyttäytyy Särönkin kanssa - yhtään hellempi Coma ei voisi toisen koiran kanssa edes olla. Coma sietää pennulta mitä vain ja onkin niin, että meidän pitää auttaa Comaa kun pentu on koko ajan kimpussa.

No, miksikö haluan uroskoiran? Mulla ei ole koskaan ollut uroskoiraa, joten ihan mielenkiinnosta sen haluan + , että Coma ei tule hirmu hyvin narttujen kanssa toimeen (poikkeuksiakin on), mutta en mielellään halua ottaa sitä riskiä, että kun toinen tulee murrosikään tai jos jommalla kummalla on juoksut päällä, että ihan oikeasti sattuis jotain. Nartut osaa olla aika piruja, varsinkin bokserinartut. Haluan uroskoiran myös sen takia, että ne ovat huomattavasti narttuja massiivisempia! Itse pidän urosten ulkonäöstä, ne on ihan hemmetin _hyvännäkösiä_.

Toisen koiran rotua miettiessäni on tullut myös muitakin vaihtoehtoja kuin bokseri; valkoinenpaimenkoira, oon ihan ihastunut niihin, mutta niiden huonon hermorakenteen vuoksi (ei kaikki yksilöt) rotu jäi pois. Ranskanbulldoggi, mutta se on liian pieni. Mielessä on myös käynyt rotuja, joita en tässä kehtaa mainita, itteä hävettää, että ees oon ajatellut niitä rotuja toiseksi koiraksi. Päädyin kuitenkin bokseriin ja kasvattajan tapaaminen on ens viikonloppuna, hirmuisesti jännittää.

Kasvattajan valitsinkin tosi tarkasti - Coman kasvattajan kanssa kaikki meni pieleen, joten en halua kokea enää ikinä samaa uudelleen.