Taas se alkoi, valeraskaus nimittäin. Nyt pitää kaikki vinkulelut kerätä pois, jotta se menis vaan mahdollisimman nopeasti ohi. Ois saanut kyllä jäädä tulemattakin, mutta eipä sille mitään voi. Nyt oon jo vähän miettinytkin tuon sterkkaamista kun noi sen valeraskausoireet on aina niin kamalat ja kun en sillä aio pentuja teetättää - sivuääni sydämessä - niin miksi ei? Ja kun vielä kerran se urospentukin tulossa niin olis sitten helpompaa kun Comalla ei olis juoksuja ollenkaan. Toki leikkauttaisin tuon vasta kun pentu on tullut.
Tosin mua vähän pelottaa, että kuinka paljon tuon luonne muuttuis sen sterkkaamisen jälkeen - tuleeko siitä vielä aggressiivisempi muita koiria kohtaan, tuleeko siitä ihan nössö, tuleeko siitä hirveä syöppö. Olisko se enää oma höperö itsensä sen leikkauksen jälkeen? Toki voihan olla, että tuosta tulis paljon ystävällisempi muita koiria kohtaan ja, että se muutenkin rauhoittuisi. Isoja päätöksiä tällaiset. Kun Corea (tulevaa pentua) aion kuitenkin varmasti viedä näyttelyihin niin en sitten sitä aio leikata. Ja Comaa taas en viitsi näyttelyihin viedä, koska tiedän, että se stressais ittensä siellä ihan piippuun.
Mutta elämä tulis varmasti olemaan huomattavasti helmpompaa kun Comalla ei olis juoksuja, eikä noita valeraskauksia ja sen hormonitoimintakin pysyis samassa tasossa eikä se koko ajan hyppelis edes takasin. Eikä tarvis kohtutulehdustakaan pelätä. Toki yks asia mikä vaikuttaa suuresti päätökseen, leikkautanko Coman on se, että 75 %:lla leikatuista bokserinartuista on virtsankarkailua leikkauksen jälkeen ja uskon, että Coma kuuluisi tähän 75 %:iin. Toki siihen on oma lääkityksensä, mutta, että joka päivä koko sen loppuelämän ajan sille pitäisi antaa tabletteja? Ei kiitos, kuulostaa ihan hirmuiselta. Mutta en sitten tiiä, että olisko siitä virtsankarkailusta enemmän "haittaa" Comalle kuin noista sen valeraskauksista ym.
Mutta joo, vois kertoa vähän muitakin kuulumisia kuin vain tuon valeraskauden. Meillä mennään muiden koirien ohi ulkona ihan oppikirjan mukaisesti. Otetaan kontaktiakin ja kävellään hihnassa vetämättä, tää alkaa olla se viimonen juttu, jonka halusin kuntoon Coman kanssa, ennen kuin penne tulee. Joka päivä tietty vahvistetaan hyvää käytöstä. Ihanaa on se, että vaikka se onkin nyt tuollainen hormonihyrrä niin se on ollut huomattavasti kuuliaisempi kuin edellisten juoksujen aikana. Kai se alkaa vauva jo vanhentua, no ei kai nyt sentään.
Ostettiinpa muuten Comalle tossutkin ja maanantaina pitäisi Coman fleecehaalarinkin tulla. Ne oli kyllä ihan pakolliset ostokset - vaikka sitä rahaa nyt ei hirmuisesti olekaan - kun tuo ois muuten jäätynyt tuolla ulkona. Harmi vaan, että yksi tossuista katos jo perjantaina hankeen. Hienosti se pihalla noissa tossuissa kävelee, sisällä ainoastaan koipiaan nostelee kun tossut on jalassa, mutta ulkona ei niistä meinaa mitään (tokikin totutettiin ja palkittiin Comaa ennenkuin kaikki laitetiin jalkaan).
Varasin Comalle taas uuden ajan osteopaatille, jotta saatais toi hoito ihan loppuun asti. Aika onkin 1.3.
Kämppiksenikin muuten päätti aloittaa blogin tekemisen, joten päätin mainostaa sitä vähän täällä! Blogissa ei oo vielä paljon postauksia, mutta kyllä se siitä alkaa lähtemään, suosittelen lukemaan! Pörriäiset!
Piti teiltä vielä kysäistä, että jos teillä on koira sterkattu tai kastroitu niin miten koiran käytös on muuttunut ja onko se muuttunut huonompaan vai parempaan? Arvostan kaikkia vastauksia!
Kaikki kuvat (c) Marja
Meillä on kolme hedelmätöntä koiraa ;) Kaksi kastroitua urosta, joista etenkin toisella naapurin juoksuisten narttujen perään haikailu oli ihan älyttömissä mitoissa, ja yksi sterkattu narttu, joka oli varsinainen hormonihyrrä. Mitään huonoja puolia yhdellekään kolmesta ei ole tullut, vaikka ne perusluonteeltaan hyvin erilaisia ovatkin. Vanhinta urosta palluroiden lähtö ei juurikaan hetkauttanut, nuoremman uroksen elämästä katosi suvunjatkostressi ja tilalle tulivat suurempi yhteistyöhalu sekä parempi leikki-into, narttu on tasoittunut.
VastaaPoistaSusulla hormonit vaikuttivat tosi paljon sen suhtautumiseen toisiin koiriin ja elämään yleensäkin: ennen juoksua, sen aikana ja jälkeen se oli todella herkkä. Ei leikkinyt tuttujenkaan koirien kanssa. Ääniarkuus paheni aina tosi paljon ja tuntui kokonaisuudessaan, että koira hajoaa käsiin. Susulla oli vielä tosi tiheä juoksuväli (4 kk), joten rentoa oloa kesti aina suunnilleen kuukauden, sitten oli taas uusi juoksu tulossa. Koska koira stressasi tästä kaikesta niin kauheasti, ei virtsankarkailun riski tuntunut niin huolestuttavalta. Pienempi paha. Toivon tietysti, ettei sitä ikinä tulisi. Lääkkeethän siihen ovat vielä antidoping-sääntöjen vastaisia eli ei kiva juttu kisauran kannalta. Mutta ei vielä maalailla piruja seinille :)
Mutta siis Susulla ei ole karva huonontunut, ei ruokahalu muuttunut (ahne se on aina ollut muttei millään muotoa maaninen ruuan perään leikkauksen jälkeenkään) eikä siitä ole tullut aggressiivisempi. Se siis ei lähtökohtaisesti pidä muista koirista mutta ei epäsosiaalisuuden voi sanoa lisääntyneen. Sama erakko kuin aina ennenkin ;) Tuttujen koirien kanssa se tosin leikkii ehkä entistä rennommin eli jos jotain vaikutusta, niin positiivista. Plösöksi tai nössöksi sitä taas ei voi edes pahalla tahdolla sanoa eli leikkaus ei myöskään laiskistanut. Parasta tämän kaiken muun hyvän lisäksi on tietty myös se, että juoksut eivät pääse sotkemaan mitään suunnitelmia. Susun elämä on paljon rennompaa ja minä saan rauhassa suunnitella meille kaikkea kivaa tekemistä :)
Oi, että ihanaa, näin pitkä vastaus! Tälläsia on todella vaikea olla arvostamatta, kiitos! Ja aivana mahtavaa kuulla, että teille on oikeesti ollut hyötyä leikkauttamisesta, alan itekin olla sillä kannalla, että kyllä Coma leikata kannattaisi, sen elämä helpottuisi huomattavasti, kuten myös mun. Luultavasti leikkauksesta aiheutuvat muutokset olisikin enemmän positiivisia kuin negatiivisia.
PoistaMiten Susu suhtautui muuten toisiin koiriin ennen leikkaamista, oliko aggressiivinen vai välttelikö vain? Minkä ikäisenä sä leikkautit Susun?
Muahan ei toisaalta haittaa se, että Coma ei siedä muita koiria, ei sen tarvitsekaan. Eniten todellakin kyllä pelottaa se, että miten luonne muuttuu. Se oliskin helppo päätös, jos sterkkaaminen ei mitenkään vaikuttaisi luonteeseen, veisin tuon heti tältä seisomalta leikkautettavaksi..
Jos toiset tulee iholle niin ajaa ne pois. Ei siis ole mikään välttelijä tai väistäjä, vaan reagoi aggrella eikä näiden reaktioiden vahvuus siis onneksi ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan. Susu oli reilut kaksi vuotta, kun se leikattiin. Olisin kenties leikkauttanut sen jo aiemmin, mutta se oli sijoituksessa. Sopimus raukesi silloin parivuotiaana lonkkien takia. Toivottavasti leikkausasiaan löytyy teidän kohdalla selvyys :)
VastaaPoista