sunnuntai 30. syyskuuta 2012

How lucky are we

Tänään oltiin koirien kanssa mätsäröimässä Kurikassa. Sää ei ollut mitä mainioin, mutta eipä ollut ainakaan kovasti ruuhkaa. Tällä kertaa Comakin pääsi mukaan ja käyttäytyikin paremmin kuin osasin olettaa.

Comahan on ihan automaatti seisotuksen suhteen, hieman tarvitsee opastaa, että asettelee takajalat oikein, mutta seisoo vapaasti ilman, että kosken ollenkaan. Caapo täytyykin sitten asetella; takajalkoja venyttää taaksepäin ja etujalat laittaa kropan alle vierekkäin.

Kyllä huomasi, että kahden koiran kanssa tulee kiire. Onneksi kuitenkin tuomarit olivat mukavia ja odottivat kehästä myöhästyneitä, jos olivat toisessa kehässä samaan aikaan. Vaikka Caapolla oli pienempi numero  lapussa, isojen tuomari oli sen verran paljon nopeampi kuin pentujen, että Coman kanssa ehdittiin ensimmäisenä kehään.


Coma käyttäytyi ihan hyvin kehässä, välillä murisi edessä olevalle koiralle, keskittyi kuitenkin minuun hyvin. Tuomariakaan ei pussannut litimäräksi vaan antoi TODELLA hienosti katsoa hampaat ja tunnustella kroppaa muutenkin, olen ylpeä! Juostessa olikin oma itsensä ja pomppi vähän, silti saimme punaisen nauhan. Punaisten kehässä ei sitten sijoituttukaan. Tuomari seisotti tosi kauan, odottivat pentukehästä jotain koirakkoa. Lopullinen tulos oli siis PUN-.

 Caapo ei oikein jaksanut keskittyä oman vuoron tullessa. Ei antanut siirtää takajalkoja vaan meni heti istumaan. Syy selvisikin tuomarin tutkiessa toista koiraa; Caapolla oli kakkahätä! Kakkasikin sitten siihen ja sen jälkeen antoikin seisottaa hyvin. Caapokin sai punaisen nauhan, tuomarin kommenttina; "rohkeammalle pennulle punainen". Punaisten kehässä Caapokaan ei sijoittunut. Meidän takana oli joku sakupentu, jota omistaja toi ihan perseeseen kiinni, vaikka siirryttiin eteenpäin niin silti piti tuoda se siihen perseeseen kiinni, eikä Caapokaan pystynyt keskittymään.


Caapoa tuli tervehtimään joku minulle outo tanskandoggin omistaja ja kyseli, että ollaanko ekoissa mätsäreissä. Caapo pääsi tutustumaan taas uuteen doggiin. Selvästi hieman jännittää isoja koiria, mutta nopeasti rentoutui ja olisi halunnut leikkiä. Joku muukin ihminen tuli Caapoa ihastelemaan. Comaakin pari nuorta poikaa ihasteli sillä aikaa kun olin Caapon kanssa kehässä (tuttuni oli mukana, joka piti toista koiraa toisen koiran ollessa kehässä). Coma saa selvästi vähemmän huomiota ihmisiltä kuin Caapo, mutta taitaa Caapon koko vaikuttaa asiaan.

Seuraavat mätsärit onkin sitten ensi viikon sunnuntaina, täytyy vielä miettiä, että otanko Coman silloinkin mukaan vai jätänkö vain kotiin. Toisaalta olisi hyvä ottaa mukaan jos sen aion vielä näyttelyihin ensi kesänäkin viedä. 


Valitettavasti mulla ei nyt ole mätsäreistä kuvia, joten saatte tyytyä näihin.
Ps. mitäs mieltä olisitte jos järjestäisin jonkinmoisen arvonnan sitten kun sata lukijaa on täynnä?

3 kommenttia:

  1. Hienosti meni teillä!:)

    VastaaPoista
  2. Toi Coman panta ♥ Upea!

    VastaaPoista
  3. Linda Santalalle (Helmi-pannat) vaan tilausta menemään ;D

    VastaaPoista