sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Elämäni koirat

Ajattelin kirjoittaa hieman taustaa siitä, millaisia koiria meidän perheessä on aikoinaan ollut. Muistikuvat ovat vähän niin ja näin, mutta yritän kirjoittaa kaiken mitä muistan.

Meillä on kotona ollut aina koiria. Ensimmäiset muistot omista koirista on suomenajokoiranarttu Tivasta.  Tivaa ennen meillä oli Lili-suomenajokoira, mutta en muista elikö Lili vielä kun minä oli syntynyt. Muistan kuitenkin Tivasta, että kuoli aika vanhana ja oli jo ehtinyt kuuroutua sekä hieman sokeutua. Heiteltiin aina pienenä ruokapöydästä pikkuveljen kanssa kaikki ällöttävä, mitä ei tykätty syödä, Tivalle ja Tiva ne innokkaana sitten söi. Muistan myöskin kummastelleeni sitä, että kun Tiva meni sängylle makaamaan kun se pyöri niin kovasti ja etsi sopivaa paikkaa, minusta se oli outoa, miksi ei vain mennä suoraan makaamaan?

Tivan kanssa käytiin aika ajoin metsällä. Minun ja pikkuveljeni ollessa vielä kovin pieniä me molemmat menimme etupenkille ja Tiva hyppäsi auton takapenkille ja lähdettiin metsään. Tivasta minulla ei tämän enempää muistoja ole, joitain pieniä väläyksiä vain sieltä täältä, mutta on ihanaa muistaa Tiva vielä, vaikka Tivan kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta. Sitä, minkä näköinen tai kokoinen Tiva oli, en muista. Sen kuitenkin muistan, että Tiva tuntui todella suurelta kun itse olin kovin pieni. 

Sitten pääni tyhjenee ja en muista milloin Tiva on nukkunut pois, en muista että minulle olisi kerrottu asiasta tai sitten vain on mieleni päättänyt sen unohtaa. Kuitenkin muistan menneeni huutelemaan Tivaa kopistaan ja menin vielä katsomaankin, mutta Tivaa ei näkynyt. 

Kotiin tulossa hakumatkalta.
Ensimmäinen päivä kotona.

Tivan kuoleman jälkeen meillä ei muutamaan vuoteen ollut koiraa. Noin kolmisen vuotta myöhemmin, vuonna 2004, kuitenkin alettiin katselemaan uutta pentua. Etsimme netistä suomenajokoirapentueita, isä ei suostunut muun rotuista koiraa ottamaan kun hänellä oli aina ajokoiria ollut. Sitten löydettiinkin sopiva pentue ja mentiin niitä katsomaan. Pennuilla oli hintaa 200 euroa ja vapaana siellä oli kaksi narttua. Muistan, että olisin halunnut juuri niistä nartuista sen toisen, koska se oli erikoisen värinen. Kuitenkin pentu oli hieman arka ja pysytteli vain jaloissa, joten isä ei sitä halunnut. Nana oli kuitenkin selvästi tomera, karkaileva typykkä, joka tulisi olemaan hyvä metsällä. Heti kun pennut päästettiin häkistä niin Nana otti ja lähti naapuriin lihavarkaille.

Nanan pentuajoista mulla ei ole hirveästi muistoja, jotain kuvia tuli kuitenkin vanhalla kameralla otettua, joita tähänkin lisäilin. Nana oli aika riiviö, mitä siitä nyt muistan. Repi tukasta, söi varpaita, karkaili koko ajan eikä totellut mitään. Kyllä Nanalle tuli silloin pienenä joitain temppuja ja sen sellaista opetettua, mutta peruskäyttäytymistä sille ei opetettu.


Toista koiraa aloin haaveilemaan 2008. Minua kiinnosti hieman "erikoisemmat" rodut. Joiden ulkonäöstä isä ei pitänyt ollenkaan ja oli sitä mieltä, että tuon rotuista ei kyllä varmasti tule, "tappajakoira". Muistan ottaneeni yhteyttä niin malamuuttikasvattajiin, dalmiskasvattajiin kuten myös beussikasvattajiin. Kun sitten kiinnostuin boksereista ja tiesin, että tämä olisi se rotu. Kuten 14-vuotiaalta voi olettaa, koirassa pääasiassa hurmasi ulkonäkö, luonnekaan ei kuitenkaan pahalta kuullostanut.

Etsin netistä, Apulasta pääasiassa, bokseripentueita, eikä niitä oikein siellä ollut. Nuorena en vielä tiennyt rotuyhdistyksistä eikä netin käyttö ollut vielä sujuvaa, enkä tajunnut googletella rodun kasvattajia. Kuitenkin sitten kaverin luona ollessani, Apulaa taas selaillessani, tuli yksi pentue vastaan - Coman pentue. Otin numeron ilmoituksesta ylös ja lähdin äkkiä kotiin. Kerroin isälle pentueesta ja isä käski minun soittamaan kasvattajalle.

En muista puhelustani Tainalle paljon mitään. Sen kuitenkin muistan, että kyselin vanhempien luonteesta, pennun hinnasta ja tinkasinkin siitä, mutta en saanut hinnanalennusta =D. Lopuksi annoin puhelimen isälleni ja isä sitten keskusteli muista asioista kasvattajan kanssa. En muista, olivatko pennut jo syntyneet vai olivatko ne vasta Passia-emän mahassa. Nuoria pennut kuitenkin vielä olivat koska muistan niitä odotelleeni, silloin pitkältä tuntuneen ajan verran.

Ihastelin päivittäin kasvattajan lähettämiä kuvia ja kaveri kyllästyi kun niitä hänelle koko ajan näyttelin. Muistan sanoneeni pentuja virtahevoiksi, koska ne olivat vielä niin pieniä ja jotenkin näyttivät virtahevoilta. Harmikseni en ole tallentanut kuvia ja niitä ei minulla enää ole.


Vihdoin kuitenkin se päivä koitti kun pääsimme hakemaan Comaa. Kaverini tuli mukaan ja matka tuntui ikuisuuden kestävältä. Kasvattaja asui silloin Keuruulle, joten matkaan kului aikaa noin nelisen tuntia. Vihdoin kuitenkin pääsimme perille ja kasvattaja tuli ulos meitä vastaan. Päästi Passian häkistä, jotta näkisimme vähän minkälainen emä on. Lopulta sitten sain pikkupennun syliini ja rakastuin Comaan heti. Kävimme allekirjoittelemassa vielä sopimukset ja juttelemassa niitä näitä. Sitten ajelimmekin kotiin päin, Coma minun sylissäni. 

Coman kanssa ollaan harrastettu aktiivisesti ja ei niin aktiivisesti. Kuitenkin ollaan lenkkeilty paljon ja Coma on pääosin saanut juoksennella aina vapaana. Huonoja kokemuksia se on muista koirista saanut, mutta muuten on minusta oikein hyvin kasvanut tyttö. Ja ihan kohtalaisen hyvin olen itsekin ensimmäisen oman koiran kohdalla selvinnyt, vaikka tietenkin on niitä virheitä tullut tehtyä vähän liikaakin, niistä on kuitenkin otettu opiksi.


Muutto tuli ja lähdin Helsinkiin. Pikkuhiljaa sitä alkoi toivoa sitä kaveria Comalle sekä toista omaa koiraa. Nana oli jäänyt isän luokse maalle, se tuskin olisi kaupungissa viihtynyt. Rotuna oli tietenkin mielessä bokseri. Kuitenkin mielipiteet muuttuivat ja omaan kämppään Marjan kanssa muuttaessa alkoi myös muut rodut pyöriä mielessä.. Mietittiin niin berhardinkoiraa kuin ranskanbulldoggiakin. Päädyin kuitenkin tanskandoggiin ja niin alkoi kasvattajien tutkiminen. Muutamalle hyvältä vaikuttavalle kasvattajalle laitoinkin viestiä, kuitenkaan näiltä kasvattajilta ei pentue minulle tullut.

Apulaa taas vaihteeksi kun selailin tuli siellä vastaan ilmoitus tiikerijuovaisesta vapaana olevasta urospennusta ja päätin laittaa kasvattajalle viestiä. Tämän kautta Caapo sitten tulikin meille. Tähän en nyt kirjoittele Caapon hakureissusta kun olen siitä jo useampaan otteeseen täällä kertonut (Caapon 1-vuotispostaus).

Coma ei aluksi ottanut Caapoa hyvin vastaan, mutta pikkuhiljaa lämpeni Caapolle ja ovat nykyään erottamattomat. Caapo viettää aikansa Coman tossun alla vaikka koon perusteella tätä ei ehkä uskoisi. Tällä hetkellä vakavasti pentukuumeillaan ja mietitään erilaisia rotuvaihtoehtoja, kuitenkin toinen bokseri olisi se juttu.

1 kommentti: