maanantai 5. syyskuuta 2011

smile worth a hundred lies

Tattadaa, töttöröö.

Eilen olin luennolla - Miten elää usean koiran kanssa?. Ja oli se hyödyllinen, nyt ainakin tiiän paremmin, mitä pitää välttää kun pentu on tulossa ja miten kannattaa tehdä ym. Ja mitä pitää ensin kouluttaa vahvoiksi ym.ym. Comankin kanssa pitää vielä vahvistaa aika monia juttuja. Ainakin tuota luoksetuloa pitää harjotella ihan hirveesti! Nyt se on vähän niinku fifty-fifty, et tuleeko Coma vai ei.

Sitä nyt ainakin pitää vahvistaa ja sitten koirien ohittamista pitää harjoitella sekä nätisti vierellä kävelyä. Ne nyt on ne tärkeimmät. Muutenhan tuo onkin ihan täydellinen. =D

Juu ja eilen jo alotin näitä kun tulin sieltä luennolta, Coma saikin sieltä uusia nameja. Nyt en niiden nimeä muista, mutta näytti tykkäävän hiukka enemmän kun nakeista. Tein niistä sit sekotuksia, et oli nakkia ja sit noita uusia nameja et vähä erilaista. 

Niin kun harjoteltiin tuota toisten koirien ohittamista kun sopivasti tuli aika monta koiraa vastaan. Yks oli joku toyvillakoira - sori niille joilla sellanen on, mutta ite en voi sietää villakoiria - tuli fleksissä naisomistajansa kanssa vastaan (koira sai kävellä miten halus) ja Coma käveli tosi nätisti ohi. Sitten kun oltiin niin, että en enää nähnyt sitä koiraa niin perkele se tulee Coman persiiseen. Hiukan huusin sille naiselle, että mitä helvettiä sä luulet tekeväs. 

Mä en halua, että tuntematon koira tulee mun koiran persiiseen kiinni! Tai, että mikään koira tulee JA vielä ILMAN LUPAA! Hieman kiehahti siinä. Mitäpäs sitten jos Coma ei ois ollut nätisti, Comahan ei ite ees tätä huomannu ku vasta sitten ku rupesin karjumaan sille naiselle. Mitäpä jos Coma oliskin ite kiehahtanu siinä, se ei nimittäin tykkää, että joku tulee sen persiiseen kun se on HIHNASSA. Muuten se ei välitä. Sehän olis heti ollu mun syy, että nyt mun hirveä bokseri tappajakoira tappo / haavoitti toyvillakoiran, eikä ois ikinä kysytty mitään, että miten tää nainen piti koiraansa. Vaan Coma olis luultavasti ehkä joutunut piikille siltä samalta istumalta. 

Mua niin ottaa päähän tuollaset ihmiset, jotka ei yhtään välitä, että missä se niiden koira kävelee ja just tällasilla ihmisillä on yleensä vielä fleksi (en yleistä, tiedän myös monia ihmisiä joilla on fleksi käytössä ja koirat tottelevat yhtä hyvin kuin normihihnallakin). Ei sellaset ihmiset oikeesti tartte koiria. Ja sit just ihmiset joilla on pieniä koiria, jotka saa tehä ihan mitä ne lystää ja sit niistä tulee kaikenmaailman hihnarähjiä.

Eräs nimeltämainitsematon koiranomistaja, jonka oon jo kauan tuntenut hankki koiran. Melkeinpä siltä seisomalta kun sen päätti. Ei ollut valmistautunut mitenkään tai yleensäkään tiennyt koirista yhtään mitään. Ostipas sitten juurikin tällaisen pienirotuisen koiran. Minulla ei silloin vielä Comaa ollut, mutta melkein vuoden siitä jo unelmoinut. Kuitenkin koirasta on tullut pelkopurija, koira uskoo perheessä vain yhtä ihmistä, koska tämä ihminen ei sitä lahjo, lelli ym.ym. turhaa. Koira on pilalle lellitty. 

Sitten kun ostin Coman ne saivat olla pentuna yhdessä koska Coma oli niin pieni - pienirotuinen koira oli 6 kk ikäinen. Coma 8 viikkoa. Silloin leikkivät nätisti ja pienen koiran omistajakin oli tyytyväinen kun oli kaveri. Sitten Coman kasvaessa pienikoira sai tehdä mitä lystäsi, mutta Coma ei saanut mennä lähellekään kyseistä koiraa. He tulivat meille aina kylään ja sanoivat, että laitappas nyt tuo koiras tuonne toiseen huoneeseen kun mun koira pelkää sitä. Minusta minun koira saa OMASSA KODISSAAN olla siellä missä minä haluan. Eikä toisin päin. 

Sen jälkeen kun muutimme Helsinkiin Coma on tullut todella hyvin toimeen pienten koirien kanssa ja leikkiikin varovasti. Ja käydessämme maalla uudestaan olisi Coma halunnut tämän pienenkin koiran kanssa leikkiä, mutta ei voi kun jos Coma hiemankin meni pientä koiraa lähelle niin heti omistaja karjui, että ota se pois. Noh, en sitten edes halua, että Coma tekee tuttavuutta tuollaisen koiran ja koiranomistajan kanssa. Olkoot omissa oloissaan. =)
Kuitenkin pienten koirien annetaan tehdä mitä lystää ja jos iso koira tekisi saman niin helvetti pääsisi irti. Mitä siitä opimme? Isot koirat on ns. "pakko" kouluttaa. Pieniä koiria ei. Mutta onneksi on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka todella kouluttaa koiransa, olivat ne sitten pieniä tai isoja.

Piti vähän purkaa paineita kun kiehahti eilen. Eilen en uskaltanut kirjoittaa vielä mitään kun oli niin vittuuntunut olo. Ja tulihan sitä tekstiä nytkin :DD Vähän liikaa. Niin ja muuten tänään on eka kerta autokoulussa. 

8 kommenttia:

  1. Tuntu et yleistit nyt vähä liikaa et pieniä koiria ei kouluteta mut isot on "pakko" kouluttaa.

    Itelläni on pieni koira, n 38cm Japsi.
    Mie haluan et koira käyttäytyy, oon kouluttanu ite sen ja se tulee käskystä luokse, ohittaa muut koirat nätisti (paitsi muutamat tietyt koirat) yms.

    Läpästiin agilityn hallintatesti miun pikkukoiran kans ja isommat koirat siellä käyttäyty huonosti, karkas tai ei muuten totellu.

    Vosin sanoa et itelläni on hyvin koulutettu pikkukoira jonka koulutus jatkuu edelleen ja alotetaan kohta agility alkeiskurssilla.

    VastaaPoista
  2. Nojoo tuli kirjotettua tuo vähän kiehuen. Mutta kuitenkin usein on ihmisiä, jotka ottaa pienen koiran sen takia koska aattelee että ne on niiiiiin sulosia ja helppoja mut sit tuleekin se "karu" tulevaisuus. MUTTA onneksi on myös näitä ihmisiä, kuten sinä, jotka kouluttavat koiransa. Onhan myös ihmisiä, jotka ottavat ison koiran, eivätkä tätäkään kouluta.

    Minulle on ihan sama millainen koira on kyseessä, mutta se pitää kouluttaa, siitä pitää ottaa vastuu kun sen kerran on hankkinut.

    Kuten myös on näitä ihmisiä, jotka ottaa koiria egonpönkittäjiksi. Se on typerää.

    Mä vaan en ite oo pienten koirien rakas ystävä, koska ite pelkäisin aina, että astuisin sen päälle jos mulla sellanen ois. En vaan osais kattoo jalkoihini. Mutta on niitä kivojakin pieniä koiria - ja tiedän monia - jotka ovat todella suloisia ja koulutettujakin.

    Hienoa, että sulla on hyvin koulutettu koira. Ja todellakin toivoisin, että koiranottajat olisivat kaikki vastuullisia ja miettisivät ainakin 10 kertaa ennen kuin ottavat sen koiran - oli se sitten minkä kokoinen tahansa. =)

    Mutta onhan se toisaalta totta, että isot koira "pakko" kouluttaa. Eihän pienet koirat aiheuta suurta vahinkoa jos nappaa aikusta ihmistä nilkasta. Mutta entä sitten jos iso koira tämän tekee. Tai sitten jos pieni koira hyppii päin niin sitähän ajattelee lähinnä ihanana - minä en - mutta jos iso koira hyppii niin on ihan eri ääni kellossa.

    Mutta kuitenkin tajusit varmaan mun pointtini =)

    VastaaPoista
  3. Tajusin ja tuo kommentti valais vielä asiaa ja oon tossa täysin samaa mieltä, KAIKKI koirat on koulutettava kokoon tai rotuun katsomatta.

    Ja tuo koiran hankita egonpönkittäjäks tai koira joka sopii sohvan väriin ni pitäs jättää ottamatta..

    Meille seuraava koira tulee olemaan isompi kun tää nykynen pikkukoira, samalla tavalla ajattelin kouluttaa ja koittaa vaik jotai harrastusta, kunhan tää nyt tulis vähä vanhemmaks, on vast vähä reilu vuoden, ja löytys se talo jajaja...

    Mutta joo, ollaan samoilla linjoilla :)

    VastaaPoista
  4. Voisivathan kasvattajatkin tätä vähentää - siis ihmisiä, jotka ajattelee niinkuin tuossa kommentissa kirjoitin. Kasvattajat voisivat ehkäistä sitä, että niin paljon koiria menee vääriin koteihin. Toki on kasvattajiakin jotka tarkasti katsovat mihin pentunsa myyvät ja pitävät huolen, että sillä on varmasti hyvä olla.

    Mutta on liikaa kasvattajia, jotka eivät "välitä" pennusta enää sen jälkeen kun ne rahat on saatu käteen. =( valitettavasti.

    Joten mulla onkin haaveissa, että voisin kasvattaa boksereita - sen varmaan tiedät, jos luit tuolta sivuista handlerin. Ja jos se joskus toteutuu tavoitteenani olisi valita pennuilleni perheet, jotka todellakin ottavat pennusta vastuun koko sen elämän ajaksi. Eivätkä vain yhdestä päähänpistoksesta tule katsomaan ensimmäisiä pentuja jotka jostain ilmoituksesta näkivät tai valitse ensimmäistä rotua, joka televisiossa ym.ym. tulee vastaan.

    Koira ei ole kertakäyttöinen. Ja koirilla on tunteet. Ne eivät välttämättä ole samanlaisia kuin ihmisillä, mutta tunteeko kaikki ihmisetkään iloa tai surua samallalailla? eivät.

    Etenkin tuo koira-ajokortti olisi hyvä juttu! Sillä kasvattajat saisivat paremmin tietää onko koiranostaja ihan hunsvontti vai ei - toki näihinkin voi valehdella. Mutta kyllä se silti hieman auttaisi. Mutta silti on aina kasvattajia ja valitettavasti myös pentutehtailijoita - aina - jotka eivät välitä millainen tuleva perhe on vaan haluavat vaan rahat käteen. Ja sitten uusi pentue tulemaan.

    Tästä saisi niin paljon juttua kirjoitettua, joka on valitettavaa. :/

    VastaaPoista
  5. Joo kasvattajallakin on tietty vastuu kelle koiran myy jos välittää siitä kelle myy.
    Se kasvattaja jolta meiän japsi on, on pienimuotoinen kasvattaja joka tekee pentuja sillon tällön jos on joku yhdistelmä josta haluaa tehä pennut, et se ei tee liukuhihnalla niitä ja siitä oonki ilone et meiän koiralla on sellane kasvattaja jota kiinnostaa vielä myymisen jälkeenkin mitä koiralle kuuluu ja järkkäs jopa tapaamisen kasvateilleen, ihan niinku sieki ajattelit tehä.

    Tulevaisuudessa toinen koirakin sais olla hyvältä kasvattajalta, rotu ei tule olemaan sama, vaan joku isompi mut ei jätti..

    Toi koira-ajokortti olis hyvä juttu miun mielestä!

    VastaaPoista
  6. Äläpä yleistä pienten koirien omistajia ja pieniä koiria. Äläkä sekoita lellimistä ja pelkoaggressiota toisiinsa, koska niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

    Pelkoaggressio vaatii yleensä sysäyksen puhjetakseen. Epävarmuuden tai egoilun vuoksi haukkuminen on aivan eri juttu. Meillä on kotona venäjäntoy, jonka kimppuun kävi puolitoistavuotta sitten bulli koirapuistossa. Kävi kimppuun, koska meidän terrieri leikkii murisemalla. Leikki murisemalla vielä kahden russelin kanssa niin, että myös nämä russelit murisivat. Ihan normaalia terrierikäytöstä siis. Bulli iski niskaan kiinni, heitti Uunon maihin ja vaikka koira oli maissa ja hiljaa alistuneena niin puri ja napsi ja rähisi silti ennen kuin rouva ehti repimään sen hurtan irti. Uunosta tuli pelkoaggressiivinen. Fyysiset vammat parani, mutta henkiset jäi eikä Uuno ole sen jälkeen ollut entisensä. Eikä tule koskaan olemaankaan.

    Sitten pakko kommentoida siihen, että pienet koirat saa tehdä mitä vain, mutta kun iso tekee saman niin on helvetti irti. Hell yeah. Mietippä, että semmoinen 30-kiloinen käy 3-kiloisen kimppuun. Mitä käy? Huonosti. 3-kiloinen käy 30-kiloisen kimppuun. Mitä käy? No ei mitään. Isompi heittää tirriäisen sivuun ja ihmettelee, kun hiiret hyppii ruohikosta niin korkealle. Koiran omistajalla on vastuu kouluttaa koiransa, mutta ISON KOIRAN OMISTAJALLA ON ISOMPI VASTUU.

    Selvennykseksi, että mulla on yksi pieni koira, kaksi vähän isompaa, joista toinen vielä penska. Jokaiselta koiralta vaaditaan samaa. Meidän Uuno tekee samat asiat kuin nämä kaksi isompaakin (no joo pentu ei vielä tee, mutta siltä vaaditaan samaa kunhan kasvaa). Kyllä keskusta-asujana näkee niitä vapaankasvatuksen tuloksia ihan riittämiin, mutta isommat sellaiset saavat pahempaa tuhoa aikaan tilanteen sattuessa päälle kuin ne pienet. Meillä vaan ei kukaan enää päästä fleksissä naamalle tai persiille koiriansa, koska tietävät, että toi pienin käy silmille ja isompi nostaa metakan vaikkei mitään kellekään tekiskään. Ellei siitä uskota niin sitten nostan metakan minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos luit yllä olevat kommentit jo, pahoittelin, että yleistin pienten koirien omistajia ja pieniä koiria turhaan. Ja pahoitteluni virheestä tekstissä, korjaankin sen tuosta heti.

      Ja kyllä, isommat koirat saavat enemmän tuhoa aikaan kuin pienemmät. Mutta kun ajatellaan sillä tavalla, että otetaan ensimmäinen koira, otetaan sitten pieni, koska sitä ei _tarvitse_ kouluttaa, eihän siitä mitään haittaa ole, se on suloinen pieni pirriäinen.

      Mutta se ajattelutapa, että pienet koirat ovat pieniä, ne eivät saa mitään pahaa aikaan "3-kiloinen käy 30-kiloisen kimppuun. Mitä käy? No ei mitään." aiheuttaa sen, että niitä ei ehkä tarvitse koulutettaa. Ja tiedän, että on pahaa yleistämistä kun sanotaan, että pieniä koiria ei kouluteta, ne lellitään pilalle, myös näin on isoissa koirissa. Otetaan se mukamas "helppo", (esim. kultainennoutaja) joka lapsiperheen rotu, koiraa ei kouluteta niin mihinkäs sellasen 40-kiloisen koiran kanssa sitten joutuvat?

      Turha yleistäminen on pahasta, mutta tätä valitettavasti tapahtuu koirapiireissä ja kuten olen / olette huomanneet, minäkin satun joskus yleistämään aika raa'alla kädellä. Ja se, että ajattelen miten joku ihminen voi olla roturasisti, niin toisaalta, mähän olen itsekin. Ja tää on itseasiassa valjennut mulle vasta vähän aikaa sitten.

      Tähän nyt saisin kirjoitettua miljoona esimerkkiä huonoista kokemuksista pikkukoirien kanssa / ympärillä, uusi kokemus tuli taas eilen, mutta en nyt niitä rupea tähän kirjoittamaan. Mutta eihän se niiden koirien vika ole, että ovat joutuneet huonoille ihmisille, yleensä se on siellä hihnanpäässä se syy miksi koira käyttäytyy niinkuin se käyttäytyy.

      Poista
    2. Niin ja joo, muriseminen leikkiessä on mullekin tuttua, Coma sitä tekee myös.

      Poista