My heart beats only for you

Hups. Postausinto on täysin kadonnut. Ehkä asiaan vaikuttaa, että en oo tyytyväinen blogin ulkoasuun ja elämässä on tapahtunut niin paljon muutoksia viimeisen parin-kolmen viikon aikana, että en oikeastaan ole oikein ehtinyt. Onneksi kuitenkin blogin ulkoasu on työn alla ja tällä kertaa tulee hieman erilaista, löysin eri bannerintekijän. Hän tekee myös pientä ulkoasumuutosta blogille muutoinkin, joten varautukaa muutokseen!

Huomasin, että teitä lukijoitakin on kertynyt huimat määrät - jo 77! Kiitos teille, että jaksatte roikkua lukijoina, vaikkakaan postauksia ei tule kovin usein.

Meillä on elämä muuttunut siten, että muutin koirien kanssa maalle takaisin asumaan. Asutaankin siis nykyään Etelä-Pohjanmaalla eikä Helsingissä. On se vaan jotenkin niin rennompaa asua täällä koirien kanssa, niitä voi pitää vapaana 24/7, koska asutaan niin keskellä metsää. Tossa on ihana joki vieressä, jonne koirat pääsee uimaan kun on kuuma. Täällä on peltoja ja metsää silmänkantamattomiin, joten koirille oikea paratiisi!

Tulevien kuvien laatu saattaa huonontua nykyisestä, koska kämppikseni otti aina kaikki kuvat ja nyt minä itse opettelen kuvaamista. Uuden putken olen jo tilannut, mutta se ei ole vielä tullut, vaikka sen jo kaksi viikkoa sitten tilasin. ARGH.

Caaposta on tullut jo iso poika, se on Comaa aika paljon korkeampi, painoa en tiedä, enkä tarkkaa korkeutta senttimetreissä. Myös sisäsiisteydessä on huomattavasti edistytty, pikkupoika on jo sisäsiisti, ei ole tehnyt sisälle mitään kahteen viikkoon. Me ollaankin käyty Caapon kanssa jo ensimmäisessä mätsärissä ja sijoittui PUN5, mikä on mielestäni ihan loistava tulos siihen, että ei ollut ennen ollut kehässä, ehkä mä tästä palkintohaukan vielä saan x). Tuomarin antoi tosi hienosti katsoa hampaat ja tunnustella kroppaa, vaikka vähän jännittikin. Ensimmäiseen näyttelyyn Caapo pääseekin sitten 28.10. Seinäjoelle, voiko yhtään enempää jännittää?

Comallekin kuuluu ihan hyvää. Kennelliitosta vihdoin tuli oikeat tulokset lonkista ja kyynäristä, samat sieltä tuli kuin eläinlääkäriltäkin, eli lonkat A/B ja kyynärät 0/0. Spondyloosilausuntoa ei vielä ole tullut, mutta eläinlääkärin mukaan ristiselässä ja keskellä selkää muutamia spondyloosialkuja, muuten ok, joten siltäkin suunnalta ihan ok tulokset. Nyt odotellaan vaan juoksuja alkavaksi ja sitten muutaman kuukauden päästä Coma joutuu leikkauspöydälle steriloitavaksi. Värkki on alkanutkin jo turvota, joten eiköhän ne kohta sieltä ala. Comalla kun en aio pentuja teettää jo ihan senkin takia, että Coman selkä ei ole terve, enkä halua maailmaan enää yhtään sairaita pentuja. Eikä me näyttelyissä tulla Coman kanssa käymään, joten helpompi näin niin ei tarvitse murehtia, että Coma pääsis Caapon kanssa pamauttamaan pentuja.

Mullekin kuuluu ihan hyvää! Maalaiselämä maistuu, enkä hirveästi ikävöi Helsinkiä, toki siellä oli kavereita ja varsinkin niitä koiranomistajakavereita tulee ikävä, koska täällä ei hirveästi ole ketään. Mut on nyt taas vallannut ihan hirvittävä heppakuume! Valitettavasti nyt ei oo sellanen hetki, että heppaa kannattais ottaa, joten täytyy odotella ja etsiä sopivaa heposta. Mutta kyllä se vielä tulee, siitä oon varma. Rotuna tietysti sama vanha suokki, isä ei muuhun suostuisi, enkä mäkään muun rotuista edes haluaisi. Nyt pitääkin miettiä vain ruunan ja tamman väliltä, ruuna olisi helpompi ja tammat ovat aika vittupäitä ja etsin luonteeltaan tasaista hevosta, niin eiköhän se siihen ruunaan kallistu!

Yritän panostaa tulevaisuudessa blogiin enemmän ja postailla useammin kun elämäntilannekin on jo nyt hiukan tasaantunut. Hyvää kesää kaikille!

3 kk 1 vko

 Kuvat (c) Marja.