tiistai 29. lokakuuta 2013

Kuunnellaan sateen ropinaa, se vaan jatkuu ja jatkuu

Voin sanoa jo nyt, että tulevien kuukausien postaukset luultavasti suurimmalta osin koskee Jäynää, joten pentukuumeisten kannattaa jättää blogin seuraaminen vähemmälle (no ei kai, älkää jättäkö!). Pieni on kotiutunut oikein hyvin tässä kahdessa ja puolessa viikossa mitä se meillä nyt on jo ollut.
 
Caapo ei vieläkään oikein välitä pennusta, on se jo pari kertaa tuon kanssa kyllä leikkinyt nännikumi kaverina, mutta suurimmaksi osaksi vain välttelee. Ja Jäynä kun niin kovasti haluaisi tehdä tuttavuutta Caapon kanssa, etenkin Caapon huulia on ihana nuolla ja Caapo ei yhtään siitä tykkäisi. Eka päivänä Caapo yritti pentua haastaa leikkimään, mutta nyt on vissiin tajunnut että Jäynä tuli jäädäkseen. Coman kanssa sitten on ihan eri meininki. Hammaspaineja vetää molemmat vieretysten ja niillä on niin mukavaa. Pentu saa kuitenkin vielä mun poissaollessa oleskella eri huoneessa kuin isot ettei vaan satu mitään, kokoero isojen ja pennun välillä on kuitenkin aika hurja.


Pentu on päässyt sosiaalistumaankin. Jäynällä on jo monta uutta kaveria; Nasta-islanninlammaskoira, Frini-collie, Heta-seropi, Runo-seropi sekä Irene- ja Patron beussit. Nasta nähtiin ensimmäisenä ja ekalla kerralla poitsua jännitti ihan hirveästi, lämpeni kuitenkin hetken päästä ja painit alkoivatkin aika nopsasti. Viime perjantaina sitten pentu pääsi mukaan kouluun ja tunnilla sai tutustua Friniin ja Hetaan, näitä myös aluksi jännitti, mutta tottui nopeammin kuin Nastaan. Frini osasi olla niin nätisti pienen kanssa vaikka Jäynä kyllä repi Friniä pannasta ja ihanista, pitkistä karvoista. Heta sai myös osansa pojan naskaleista.


Koulun loppumisen jälkeen jäätiin sitten Miran kanssa tuohon agilitykentälle vähän treenailemaan. Frini sai jäädä odottelemaan kun me otettiin ensin Jäynän kanssa hieman siivekkeiden välistä juoksemista. Meillä oli tosin puomi maassa, jotta pentu vähän tajuisi hypätä ja käyttää jalkojaan. Otettiin muutama toisto ja vaihdettiin vuoroa. Myöhemmin kokeiltiin vielä hyppyjä uudestaan sekä otettiin yksi putkeenmeno. Hetkensä pentu mietti että uskaltaako tuonne mennä Miran pidellessä pentua putken toisessa päässä, minun ollessa toisessa, mutta lopulta tuli ja sai oiken kunnon nakkipalkan.
 

Jos nyt vähän jotain noista isoistakin koirista. Niiden kanssa nyt ei oo tullut hirveästi, lenkkejä lukuunottamatta, puuhattua mitään. Caapon on ilmotettu joulukuulle messariin, jonne ollaan tulossa perjantaina. Onneksi kasvattaja tuon esittää koska mua itseäni varmasti jännittäisi ihan hirveästi, kuitenkin hieman isompi näyttely kyseessä. Saan itse sitten vain räpsiä kuvia kun ne on kehässä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä bokseri bokseri tuntee ;-) Mutta eiköhän se Caapokin siihen vielä totu ja helly :-) Ihana on pikku pentu!

    VastaaPoista
  2. Voi mikä vauveli. Kyllä tuollaisista kuvista saa helposti koiranpentukuumeen : )

    VastaaPoista