Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
- Tuntematon -
Tällainen ihana runo on nyt pyörinyt fabossa, Petsiessä ja varmasti vielä muuallakin. Sen olen lisännyt jo faboon, mutta piti laittaa tännekin. On se vaan jotenki sulonen. Itsellä /vain/ yksi koira tällä hetkellä, mutta ensi vuonna saammekin perheenlisäystä. Meille on tulossa luultavasti urosbokserin pentu. Viime aikoina vaan en ole enää ollut niin varma haluanko bokserin vai valkoisenpaimenkoiran. Bokseriin olen nyt kuitenkin niin tulisesti rakastunut, että en usko, että valkkari on se ensi kesänä tuleva koira. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa voisin ostaa yhden valkkarinki, vaikka bokserit minun sydämeni onkin varastaneet. Noh, mulla nyt on tässä kuitenkin vielä aikaa miettiä. =)
Niin ja muuten! Eilen pääsi käymään niin, että satuinpahan eksymään Coman kanssa lenkillä ollessani. Juu, minä eksyin, omassa kaupungissani. Juu, kyllä, olen varmasti aika tyhmä. Mutta kuitenkin. Lähettiin kotoa joskus puol ysin maissa ja kotiin saavuttiin kymmenen maissa.
Oon ennenkin mennyt sitä reittiä mistä mun PITI mennä, mutta nyt oli vähän pimeetä ja en ollut sitä pitkään aikaan mennyt, joten kai sitten en vaan osannut tms. enpäs tiedä. Noh, se on sellanen metsä, jossa on paljon polkuja / kävelyteitä ja ne on ihan sikin sokin. Oli suunnitelmana sellanen, että kierretään siellä metsässä lenkki ja sieltä sitten koirapuistoon, joka on polun varrella. Mutta eipä tullut koirapuistoa missään vaiheessa vastaan.
Mä eksyin. Tajusin sen vasta kun oltiin jollain ihmetiellä. Toinen tie oli tutun niminen, mutta toiseta en ollut koskaan edes nähnyt, saati sitten kuullut. Päätin vaan jatkaa kävelemistä sillä tutun nimisellä tiellä. Siellä käveltiin noin 45 minuuttia. Aloin kyl jo vähä ihmettelemään et missäköhän ollaan, että ei kai me ihan toisessa kaupunginosassa olla kun ei tullut bussikorttia mukaan eikä tietenkään käteistä. Noh, jatkettiin vaan kävelemistä eteenpäin kunnes vihdoin tultiin paikkaan jonka tunnistin. Olin käynyt siellä zumbaamassa. No siitä kesti vielä yli puoli tuntia kävellä kotiin. Kotiin asti kuitenkin päästiin omin avuin.
Comalla oli niin hauskaa, että se sai vielä kotona hepulikohtauksen = piti luuta suussaan ja juoksi ympäri kämppää, välillä luuta heitellen ja seiniä päin törmäten. Koko yön se sitten nukkukin tosi sikeästi peiton alla mun vieressä. =)
Nytpäs menen hakemaan kahvia ja tänä aamuna leivottua omenapitkoa/torttua, slurps! =)
© Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti