sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Coman ja Caapon TOP-parhaat kaverit

Tällaista postausta oli viime vuonna toivottu ja olin sellaisen luvannut tehdä. Enpäs muuten ole toivepostauksia nyt edes toteuttanut kuin vain yhden, joten päätin tehdä tähän muutoksen. Laitetaan tähän nyt vaikka ensin Coman parhaat kaverit. Comallahan ei ole kuin muutama koirakaveri, joihin on tutustuttu jo pentuna tai ennen vieraskoira-aggression alkamista.

Coman parhaista parhaimpia kavereita tällä hetkellä ovat varmasti Caapo ja Nana. Caapo ja Coma ovat kuin paita ja peppu, niitä ei varmasti erottaisi mikään. Leikit saattavat kuulostaa ja näyttää kovin rajuilta ja onhan moni niitä tappeluiksi luullutkin. Itse osaan kuitenkin erottaa sen rajan, jo siinä murinan äänensävyssä, että koska menee liian pitkälle. Nanaan taas Coma on tutustunut jo pikkupennusta. Koirat eivät enää nykyisin leiki keskenään, mutta kunnioittavat selvästi toinen toistaan.


Hyvänä kolmosena voisin kuvitella Rudon, ex-kämppikseni sekarotuisen, jos vielä muistatte. Coma otti pikku-Rudon heti hyvin vastaan, vaikka tietysti pientä jäykkyyttä alussa olikin. Rudo saattoi repiä Comaa huulesta ja korvista, mutta eipä tuo terrori siitä mitään välittänyt.

Muita hyviä, harvoin nähtyjä kavereita ovat ex-kämppikseni veljen Alva-ranskanbulldoggi. Coma ja Alva tulivat kohtalaisen hyvin toimeen, vaikka molemmat ovat narttuja. Sekä varmasti koira, jonka Coma vieläkin muistaisi on Drago-bokseri. Harmiksi mulla ei ole yhteiskuvia Comasta ja Dragosta, mutta kyllä niiden leikeistä näki, että bokseri on aina se paras kaveri bokserille. Dragon omistajan kanssa ollaankin suunniteltu, että seuraavan kerran kun Helsinkiin menisin ja ottaisin Coman mukaan, että treffattaisiin. Vähän jännittää, että mitähän Coma mahtaisi sanoa.


Caapollahan sitten taas niitä kavereita riittää vähän joka lähtöön. Poika tulee melkein kaikkien koirien kanssa toimeen, eikä ole koskaan osallistunut tappeluun, itseasiassa ei ole tainnut koskaan edes "todistaa" tappelua. Kuitenkaan enää nykyisin ei oikein osaa leikkiä pienten koirien kanssa, kuitenkin suurin osa kavereista on keskikokoisia tai suuria koiria, vaikkakin pikkukoiria löytyy myös kaverilistalta.

Rakkaimpia Caapolle ovat varmasti oman lauman koirat, mutta jos niitä ei lasketa niin Hanni-corso loistaisi ykkösenä. Parikunta tulee niin loistavasti yksiin ja ovat aina yhtä onnellisia nähdessään toisensa. Niillä on ikäeroa vain parisen viikkoa, Caapon ollessa se vanhempi osapuoli. Caapo ja Hanni treffasivat ensimmäisen kerran, muistaakseni ollessaan viisikuisia. Siitä asti ollaankin nähty säännöllisen epäsäännöllisesti. Joka kerta riittää riehumista ja joka kerran jälkeen on aina yhtä väsynyt koira auton takapenkillä.


Caapon ihan ensimmäisiä kavereita vieraista koirista on Yilan-beaucenpaimenkoira. Ensimmäisillä treffeillä Caapo ei oikein osannut arvostaa isomman miehen rajumpia leikkejä, mutta kummankin kasvaessa on leikkejä riittänyt runsaasti. Pojat tulevat tänäkin päivänä erittäin hyvin toimeen. Harmi vain, että välimatka on niin pitkä että nykyään tulee enää aika harvoin treffattua. Kuitenkin aina Helsingissä käydessä varmasti käymme kiusaamassa Yiliä ja Kristaa Caapon kanssa.

Pikkukoirakavereita meillä on myös pari. Pariin kertaan ollaan treffattu Vanua ja Violaa, viime kerralla uutena tulokkaana laumassa oli Tara. PikkuVeet ovat sisukkaita ja pistävät Caapon heti aisoihin. Vähän aikaa sitten treffattiin myös ihan uutta pikkukoirakaveria Hetaa. Caapon ja Hetan leikit eivät kuitenkaan menneet ihan yksiin kun Caapo ei ymmärtänyt suurta kokoaan. Murkun alkaessa myöskin sekoittaa miehen päätä, oli kiva kiusata minua olemalla hyvinkin tottelematon ja päätti olla välittämättä kaikista käskyistä sekä kielloista. Oli kivaa vain riekkua pellolla vailla minkäännäköistä kontrolloivaa akkaa siellä perässä.


Viime vuoden loppupuolen uusia tuttavuuksia olivat myös Irene-beaucenpaimenkoira sekä Runo-sekarotuinen. Irkku ja Caapo ovatkin oikein hyvät kaverit ja heti ensimmäisellä kerran kun treffattiin oli riemu irti. Runoa pääsimme treffaamaan vasta vähän myöhemmin ja Runo ei oikein osannut arvostaa Caapon lähestymisyrityksiä. Caapo on niin iso poika, että varmasti voi pienempää jännittää. Joka kerralla on Runo kuitenkin käyttäytynyt aina paljon paremmin, ehkä näistäkin tulee vielä erottamaton parivaljakko.

1 kommentti:

  1. Jee! Kiva postaus! Mun on pitänyt tosi pitkään tehdä aivan samanlainen postaus. :D

    VastaaPoista