Osallistuttiin Jäykkiksen kanssa siis poitsun ensimmäiseen mätsäriin viime sunnuntaina (2.2.). Matkaseurana meillä oli Mira ja Heta-seropi sekä Wilma ja Patron-beussi.
Paikalle oli saapunut aika hurja määrä koiria ja pentujenkin luokassa oli peräti 38 ilmoittautunutta. Oltiin tultu aika myöhään vasta hallille ja oltiinkin sitten melkein viimeisiä ilmoittautuneita pentuluokassa, joten saatiinkin sitten kehän laidalla hetki odotella mikä olikin oikeastaan vain hyväksi, jotta Jäykkis tottu vilinään ja vilskeeseen ja rauhoittuikin sitten ennen meidän vuoroa.
Suoraansanottuna mua hieman jännitti, että miten kehäily tuon kanssa tulisi sujumaan; koska ravaamista ei oltu harjoiteltu tippaakaan, Jäynä varmasti saisi hirmuisen hepulin kun tuomari tulisi kakaraa tutkailemaan eikä varmastikaan suostuisi seisomaan kunnolla ja menisi vain pää viidentenä jalkana muita katsomaan ja vähät välittäisi minusta. Noh, sain positiivisesti yllättyä tuon käytösestä. Poika oli hyvin kuulolla ja seurasi mua (ja nakkia) oikein nätisti. Antoi seisottaa ja jaksoi seistä yllättävän kauan paikoillaan, vaikka välillä kyllä ihan tahallani tein uusia seisottamisia, jotta ryhti pysyisi parempana. Entäs se ravaaminen? Poikahan oli kuin luonnonlahjakkuus! Ravasi nätisti vierellä, katsoi nyt tietenkin minua koska mulla oli sitä nakkia ja ravasi, muutaman laukka-askeleen ja pompun saattoi ottaa, mutta meni niin rauhallisesti ja nätisti, että oikein kummastuin että mistä on tuon oppinut. Joku on sitä salaa käynyt treenaamassa.
Tuomarin tullessa tuota sitten hipelöimään olin jo valmistautumassa suureen pusuoperaatioon Jäykkiksen osalta, mutta eihän siinä niin käynytkään. Jäpikkä seistä törrötti paikallaan kun tuomari kopeloi koko koiran läpikotaisin. Tunnusteli kaikki tassut, pään, selän, vatsalinjan, pallit, aina hännänpäähän asti. En voinut taaskaan kuin ihmetellä. Loppujen lopuksi saatiin parikehässä sitten sininen nauha, mikä oli ihan oikein koska meitä vastaan oli kuitenkin selvästi parempi pentu. Sinisten kehässä sijoituttiin sitten toiseksi!
Seuraava mätsäri oiskin sitten Kauhajoella 16.2. ja innolla jo odotan kuinkahan tuo mahtaa siellä käyttäytyä ja kuinka meidän käy.
Paikalle oli saapunut aika hurja määrä koiria ja pentujenkin luokassa oli peräti 38 ilmoittautunutta. Oltiin tultu aika myöhään vasta hallille ja oltiinkin sitten melkein viimeisiä ilmoittautuneita pentuluokassa, joten saatiinkin sitten kehän laidalla hetki odotella mikä olikin oikeastaan vain hyväksi, jotta Jäykkis tottu vilinään ja vilskeeseen ja rauhoittuikin sitten ennen meidän vuoroa.
Suoraansanottuna mua hieman jännitti, että miten kehäily tuon kanssa tulisi sujumaan; koska ravaamista ei oltu harjoiteltu tippaakaan, Jäynä varmasti saisi hirmuisen hepulin kun tuomari tulisi kakaraa tutkailemaan eikä varmastikaan suostuisi seisomaan kunnolla ja menisi vain pää viidentenä jalkana muita katsomaan ja vähät välittäisi minusta. Noh, sain positiivisesti yllättyä tuon käytösestä. Poika oli hyvin kuulolla ja seurasi mua (ja nakkia) oikein nätisti. Antoi seisottaa ja jaksoi seistä yllättävän kauan paikoillaan, vaikka välillä kyllä ihan tahallani tein uusia seisottamisia, jotta ryhti pysyisi parempana. Entäs se ravaaminen? Poikahan oli kuin luonnonlahjakkuus! Ravasi nätisti vierellä, katsoi nyt tietenkin minua koska mulla oli sitä nakkia ja ravasi, muutaman laukka-askeleen ja pompun saattoi ottaa, mutta meni niin rauhallisesti ja nätisti, että oikein kummastuin että mistä on tuon oppinut. Joku on sitä salaa käynyt treenaamassa.
Tuomarin tullessa tuota sitten hipelöimään olin jo valmistautumassa suureen pusuoperaatioon Jäykkiksen osalta, mutta eihän siinä niin käynytkään. Jäpikkä seistä törrötti paikallaan kun tuomari kopeloi koko koiran läpikotaisin. Tunnusteli kaikki tassut, pään, selän, vatsalinjan, pallit, aina hännänpäähän asti. En voinut taaskaan kuin ihmetellä. Loppujen lopuksi saatiin parikehässä sitten sininen nauha, mikä oli ihan oikein koska meitä vastaan oli kuitenkin selvästi parempi pentu. Sinisten kehässä sijoituttiin sitten toiseksi!
Seuraava mätsäri oiskin sitten Kauhajoella 16.2. ja innolla jo odotan kuinkahan tuo mahtaa siellä käyttäytyä ja kuinka meidän käy.
Jäynähän on jo melkein Coman kokoinen!
VastaaPoistaHyvä Jäynä! Se näyttää tossa ravauskuvassa kyllä niin pennulta♡. Ihana ryhmä kuva lopussa.
VastaaPoista