tiistai 28. elokuuta 2012

Viikonloppu Helsingissä

Huh, rankka viikonloppu Caapolla takana. Joka päivä ollut jos jonkinmoista tekemistä ja muiden koirien kanssa telmimistä.

Perjantaina lähdettiin siis Helsinkiä kohti, kasvattaja oli järjestänyt pentutapaamisen ja sinne mentiin. Tapaaminen oli lauantaina, mutta tulin aikaisemmin, jotta voisin Caapon kanssa treffailla muita koiria.

Perjantaina illalla treffattiinkin sitten Rudoa, Myytä ja Taavia. Rudon Caapo tunnisti heti kun näki Kantsun juna-asemalla, heti ois tahtonu riehua. Hauska et ne vielä muisti toisensa, vaikka kummatkin oli muuttunut aika radikaalisesti sitten viime kerran. Myyn ja Taavinkin kanssa tuli hyvin toimeen, vaikka ovat pieniä koiria, tottuupahan olemaan minkä vain kokoisten koirien kanssa tekemisissä.


Lauantaiaamuna käytiin sit Roni-seropin kanssa Tervasaaren koirapuistossa, hyvin tuli nekin toimeen keskenään, vaikka Roni ei ilmeisesti kaikkien nuorten urosten kanssa tule. Sitten oltaisiinkin menty vain kävelemään jos ei olisi tullut toimeen. Caapo saikin siellä paljon uusia tuttavuuksia.

Myöhemmin lauantaina mentiinkin sitten kasvattajan luo Caapon siskon omistajan kyydissä. Paikalla oli myös Caapon isän toisen pentueen kaksi pentua ja Caapon sisaruksia paikalla oli neljä. Emät olivatkin sitten kasvattajan omia ja olivat paikalla myös, myös pentueiden isä oli paikalla. Caapoa jännittää aina aluksi suuret koirajoukot, se ikäänkuin lämpenee hitaasti jos on paljon koiria. Loppua kohden kuitenkin reipastui huimasti ja uskalsi mennä painimaan muiden kanssa. Saatiin myös perhepotretti vanhemmista ja pennuista, harmi että kaksi pentua uupui. Caapo oli paikalla olleista pennuista suurin.


Sunnuntaina treffattiinkin Yilania. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja nyt Caapokin uskalsi painia Yilanin kanssa, viime kerralla kun kokoero oli niin suuri, että Caapoa vähän jänskätti. Nytpä Yilan näytti pieneltä kun viime kerralla oli hirmu suuren näköinen.

Yilania kun oltiin treffattu, multa oli loppunut puhelimesta akku ja täytyi mennä Rudon omistajan luo lataamaan puhelin. Mentiinkin sitten sillä aikaa Rudon ja Caapon kanssa puistoilemaan, ei jaksanut sisälläkään olla. Puistoon tulikin maailman suloisin sekarotuinen "labradoodle" eli labradorinnoutajan ja villakoiran sekoitus. Pennun turkki oli niin pehmeä kuin voi vain kuvitella. Jos joskus sekarotuisen hankin niin se on tuollainen.

Hihnassakin poika käveli oikein loistavasti. Pelotti vähän ajatus, että miten tulee käyttäytymään kun koiria kuitenkin tulee Helsingissä enemmän vastaan, kun täällä taas ei oikeastaan koskaan. Hienostihan se meni, eipä Caapo paljon niihin vastaantuleviin koiriin reagoinut, vähän rimpuilu jos vastaantuleva koira rähjäsi, mutta ei pahemmin. Muutenkin käveli remmi löysällä koko ajan.

Paljon sosiaalistamista tuli viikonlopulta ja nyt vähän palaudutaan arkeen.


maanantai 20. elokuuta 2012

Liebster blog

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia
Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.



1. Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
Sain tämän "palkinnon" kahdelta bloggaajalta, jotka molemmat ovat Emmoja; Marsujen maailma sekä Emma ja koirat, joten kiitokset kuulutvat heille.

2. Valitse viisi blogia (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
- Murun päiväkirja sekä viimeisenä, muttei vähäisimpänä

3. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen.

lauantai 18. elokuuta 2012

Caapo 6 kk

Niin se aika vaan menee, vastahan tuo oli ihan pieni raitapeppu ja nyt se onkin jo huomattavasti isompi. Ei Caapoa itsekään enää oikein ajattele pennuksi, se on niin suuri ja hyvin rauhallinen pieni, ihan eri laatua kun vertaa esimerkiksi Comaan pentuna tai Nanaankin. Ei ole vielä tehnyt mitään suurempia tuhojakaan. *kopkop*

Vastahan se oli Comaa puolet pienempi ja nyt jo puolet suurempi, tanskandoggien kanssa kyllä se pentuaika menee "ohi" niin nopeasti, jotenkin Caapoa ei osaa ajatella kokonsa vuoksi pennuksi. Luonteessa on kyllä paljonkin pentumaisuutta; se saa hepulikohtauksia, jolloin ei katso yhtään eteensä ja juoksee pää viidentenä jalkana ihan minne sattuu, rojahtelee maahan makaamaan ties minkämoisista asennoista, kamala pötkähdys vaan kuuluu kun tuo jätti tömähtää maahan.

Korvat myöskin katoavat aika ajoin ja turha edes kuvitella korvien olemassa oloa kun pieni saa hepulin, se on menoa sitten.

Caapo onkin ensimmäinen uroskoirani, mutta ei todellakaan viimeinen. Tähän mennessä näyttää siltä, että pidän uroksista enemmän kuin nartuista. Ja vähän luulen, että Caaposta ei tule minkäänlaista hormonihirviötä; eihän se vielä edes nosta jalkaa pissatessaan, eikä yritä nylkyttää narttuja. Comastakaan se ei mitään meinannut vaikka juoksut oli.

Vielä toiset puoli vuotta ja Caapo on jo vuotias. Toivottavasti saan viettää näiden kanssa vielä seuraavat 10 vuotta. 



Kuvat (c) Marja

keskiviikko 15. elokuuta 2012

I know the perfect time, but baby that's never

Ja syksyn puolelle mennään. Eikö vielä pitäis olla lämpimiä ilmoja, aurinko paistaisi, lehdet EI putoaisi puista? Viime päivinä on kyllä ollutkin lämmintä ilmaa, plusasteet mennyt yli kahdenkymmenen reilusti, eikä koirat oo tehneet muuta kun läähättäneet. Uittamassakaan en oo viittinyt niitä käyttää kun sonnit pääsi siihen laiduntamaan.

Caapon kasvattaja laittoi tässä pari päivää takaperin sähköpostia pentutapaamisen johdosta. Eila järjestää siis pentutapaamisen kotonaan 25.8. Mahtaa siellä olla vilinää jos kaikki pentueen pennut + omistajat pääsevät paikalle. Eilalla on itsellään kuusi aikuista tanskandoggia sekä kaksi irlanninsusikoiraa ja siihen päälle vielä seitsemän puolivuotiasta tanskandoggilasta.

Vähän aikaa olen jo suunnitellut meneväni myös Helsinkiin Caapon kanssa, treffailemaan Yilania ja Kristaa, Rudoa ja Marjaa sekä ehkä Ronia ja Jennaa. Nyt pääsenkin samalla reissulla Helsinkiin kun menen pentutapaamiseen. Coma saa jäädä kotiin kun se ei vieraista koirista oikein välitä ja saa viettää Caaponkin kanssa sitten oikein "kahdenkeskeistä" aikaa vähän enemmän.


Maanantaina mä olin tottisseminaarissa Kristiinankaupungissa. Pääsin vain kuuntelemaan kun koirakot olivat jo täynnä. Täälläpäin on alkanut olla hurjan paljon enemmän koiratoimintaa kuin ennen. Tänään liityinkin KRS-seudun palveluskoirayhdistyksen jäseneksi, jotta saan kaikki tiedoitukset tulevista kursseista ym., että ehdin niihin ajoissa ilmoittautua. Yhdistyksen jäsenenä on myös koulutuskurssien hinnat yli puolet halvempia.

Ilmoittauduinkin jo heti kahdelle kurssille. Toinen Comalle ja toinen Caapolle. Caapo pääsee pentukurssille ja Coma arkitottiskurssille. Kuuden kerran kursseja molemmat ja hintaa tulee yhteensä vain 20 euroa. Jos ei olisi jäsen niin hintaa olisikin sitten yhteensä 70 euroa.

Oon myös ottanut Barffaamisesta enemmän selvää ja pikkuset perusasiat alkaa olla jo hallussa. Kuitenkaan en niin paljon vielä asiasta tiedä, että uskaltaisin alkaa vielä noita kahta raakaruokkimaan niin kuin suunnitelmana oli (olisin tilannut Kennel-Rehulta ensi viikolla satsin). Vaan päätin, että otan vielä enemmän selvää asiasta, ennen kuin alan ruoalla leikkimään. Etenkin Caapon takia, ehkä mun kannattaa aloittaa noiden raakaruokkiminen vasta kun Caapo on täyttänyt vuoden, jolloin mulla on enemmän tietoa. Jotten sitten mee aiheuttamaan Caapolle mitään kasvuhäiriöitä.

maanantai 6. elokuuta 2012

BARFfia(ko)?

Oon jo hetken aikaa miettinyt ajatusta, josko noita kahta alkais raakaruokkia. Oma tieto-taito on kuitenkin asian suhteen vielä niin vähäistä, että vielä ei hetkeen ainakaan sitä aloiteta. Ja melkein täytyy odottaa, että Caapo tuosta vähän kasvaa (kasvattajan suosituksestakin raakaruokinta kannattaa aloittaa vasta kasvuajan jälkeen), että uskallan alkaa sitäkin barffaamaan. Koiranruokaan menee kuukaudessa se lähemmäs sata euroa + ylimääräiset lihat, piimät ja muut lisukkeet, mitä koirat saavat ruokansa sekaan.

Vielä olen ihan sekaisin kaikesta mitä pitäisi antaa, mutta ehkä kannattaa aloittaa ihan varovasti ensin ja katsoa sitten sen mukaan. Kysellä neuvoja muilta koiraihmisiltä, jotka barffaavat ja lukea netistä / kirjoista muutakin tietoa. En voi sanoa, että raakaruokinnan perusasiatkaan olisivat hallussa, koska ne eivät ole. Kuitenkin siihen tulokseen olen tullut, että raakaruokaan siirryn jossain vaiheessa. Onhan se jo koirille paljon "nautinnollisempaa" sekä itseasiassa terveellisempää. Tietää ainakin tasan tarkkaan mitä niille koirille syöttää.

Tällä hetkellähän Coma ja Caapo syö Jahti&Vahdin Kana-Riisiä. Caapo on syönyt tätä koko ikänsä, ja Coma syönyt sitä ensimmäisen J&V pentupussin jälkeen.

Tuntuu, että raakaruokintaan siirtymisessä on hirveän suuri kynnys. Jotenkin valmisnappulan syöttäminen vaikuttaisi huomattavasti helpommalta, sekä jotenkin ehkä turvallisemmalta. Nappulasta nuo kuitenkin saa kaiken mitä ne tarvitsee, mutta miten minä osaan säännöstellä, jos ja kun alan noita raakaruokkimaan, oikean määrän kaikkea mitä niiden pitäisi saada. Muutenkin koko asia tuntuu vielä ihan hirvittävän vaikealta. Mutta mitä se nappula oikeasti sisältää..?

Olen myös huomannut, että kun Coma ja Caapo saavat raakaruokaa, ne silminnähden suorastaan nauttivat siitä. Kummatkin syövät silmät ummessa ja makaavat nurmikolla. Kun taas nappulaa syödessä kumpikin on kurottautunut oman kuppitelineensä ylle ja tylsännäköisesti ahmivat nappulat parempiin suihin.

Raakaruokinassa on lisäksi niin paljon enemmän positiivisia puolia kuin nappularuokinnassa; koirat nauttivat, saavat erilaista ruokaa joka kerta, se on tuoretta, joutuvat näkemään enemmän vaivaa ruoan syömiseen. Ja niin monia muita asioita, joita en jaksa edes listata.

Joten jos teissä lukijoissa, tai muissakin, tänne eksyvissä, on ihmisiä, jotka raakaruokkivat koiriaan; laittakaa mulle vinkkiä, linkkiä ja muutakin opastusta, miten te olette aloittaneet barffauksen. Koirat kiittää.