Say Wuf -kesäleiri: päivä 2.

Sunnuntain ohjelmassa oli "kymmenottelu", tokoilua ja tietty lopuksi jälkien siivous. Kymmenottelun lajeja olivat mm. puunkierto, vesikiposta makkaran onkiminen, koiran kantaminen, koiran houkuttelu esteiden yli ja ali, koiran haukuttaminen ja liikkuminen, koiran juoksu (ohjaaja menee piiloon), makupalojen kopittelu, houkutusleikki, makkaransyöntikisa sekä viimeisenä sokea ohjaaja ja koiran hihnaan laitto.

Ensimmäinen, eli puunkierto: piti niin sanotusti pujotella kahden pensaan ja yhden puun väleistä. Noh, mähän sitten juoksin koiran kanssa ne ympäri, ihan hyvällä ajalla vielä. Maalilinjalle saapuessa olisi voinut tajuta heittää maaliin jonkun pallon tms. jotta olisi saanut paremman ajan kun koira ylittää maalilinjan.
Toinen laji oli vesikiposta makkaran onkiminen. Tämä osoittautui monelle yllättävän vaikeaksi, vain muutama koirakko tästä tehtävästä suoriutui - minä ja Jäynä mukaanlukien ja vielä parhaimmalla ajalla. Keiraa kyllä kovasti kiinnosti, mutta ei se suostunut sieltä vedestä makkaranpalaa onkimaan vaan luovutimme sitten ja Keira sai palkaksi ne makkaranpalat, tosin kädestä tarjottuna.

Kolmantena koiran kanto. Koira piti siis ensin nostaa pöydälle ja siitä nostaa syliin ja kävellä taikka juosta noin muutaman kymmenen metrin matka. Keira nyt oli aivan helppo tapaus, se on vielä niin kevyt, vaikka onhan silläkin jo se melkein parikymmentä kiloa mittarissa. Jäynä olikin sitten toinen tapaus, päätin kokeilla pelastuskoiratouhusta tuttua koiran nostamista olkapäille ja kyllähän se onnistui! Jäynä roikku olkapäilläni oikein nätisti paikallaan ja saatiinkin ihan hyvä aika!
Neljäs laji oli koiran houkuttelu esteiden yli ja ali. Tässä nyt ei mitään sen kummempaa selitettävää ole kuin että ensin mentiin puutarhatuolin ali, sitten oli penkki, jonka selkänojan ali sai mennä tai sitten ihan vaan koko penkin ali. Kaksi viimeistä oli penkin yli hyppyjä ja sitten vielä rata takaisinpäin.

Viidentenä koiran haukuttaminen ja liikkuminen. Sama matka kuin tuossa koiran kantamisessa. Kun koira haukkui sai liikkua, muuten täytyi pysyä paikallaan. Keiran kanssa tämä onnistui erinomaisesti kun osaa haukkua "käskystä", Jäynän kanssa ei sitten päästykään maaliviivaa pidemmälle, mutta saatiin sentään yksi piste hyvästä yrityksestä.
Kuudes laji oli sitten koiran juoksu. Avustaja piti koiraa kiinni, omistaja sai vähän hetsata ja sitten juoksi talon taakse ja kutsui koiraa luokse, nopein aika tietysti voitti. Keiran sitten, kyllä teki niin yksinkertaisesta tehtävästä vaikean: ensin vain kuulemma istua tönötti avustajan vieressä eikä välittänyt kutsuista, ihmetteli vain. Sen jälkeen juoksi talon ovelle katsomaan, että mihin se mamma katosi. Lopulta sitten tulikin luokse, vaikka kyllä siinä aikaa meni. Jäynä tulikin sitten suoraa huudosta luokse.

Seitsemäs makupalojen kopittelu. Koiran piti saada viisi namia kiinni ilmasta, tippuneita ei laskettu mukaan. Keira ei tässäkään lajissa pärjännyt, nami tippui suoraan nenään eikä pieni tajunnut edes suutaan avata. Jäynä taasen toimi erinomaisesti.
Kahdeksantena  houkutusleikki, joka siis toimi niin, että huoneeseen heitettiin nameja, leluja, erilaisia astioita jne. ja koiran piti tulla omistajan luokse ilman, että koski tavaroihin. Keiralta yksi virhepiste ja Jäynältä kaksi.

Yhdeksäs laji oli makkaransyöntikisa, jossa siis vaan laitettiin kymmenen makkaran- tai minkä vaan namin palaa rappuselle ja nopeiten ne syönyt sai parhaat pisteet.
Kymmenentenä sitten sokea ohjaaja ja koiran hihnaan kytkeminen. Avustaja piti taasen koirasta kiinni, omistajalle laitettiin side silmille ja tämän jälkeen pyöritettiin muutama kerta ympäri. Sitten piti kutsua koiraa ja mahdollisimman nopeasti laittaa hihna pantaan kiinni. Keiran kanssa tämä sujui erinomaisesti. Jäynänkään kanssa ei ongelmaa ollut, vaikka ensin kutsuin koiraa väärällä nimellä (Keira).

Tämän jälkeen pidettiin ruokatauko ja julkistettiin voittajat. Kukas muukaan kuin Mira ja Frini veivät viimeisenkin potin kotiin, korjaten kaikki ykköspalkinnot tänä viikonloppuna. Onnittelut heille.

Lopuksi vielä hieman tokoiltiin ja saatiin neuvoja ongelmiin. Meillä ongelmana on ollut hidasteleva luoksetulo ja seuruussa hieman vino asento, näihin saimme hyvät vinkit ja jo parilla kokeilulla näkyi suunta parempaan päin, ehkä se tästä. Jäynä teki ehkä parasta seuruuta mitä se on ikinä tehnyt, juuri oikealla kohtaa, ei edistänyt eikä jäänyt jälkeen ja mahtavalla kontaktilla, olin ihan super ylpeä! Kotimatkalla olikin sitten hyvin väsynyttä porukkaa, vain pieni tuhina kuului takapenkiltä kun koko konkkaronkka nukkui tyytyväisenä.

Say Wuf -kesäleiri: päivä 1.

Päätin jaotella viikonlopun tapahtumat kahteen eri postaukseen, koska yhdestä olisi tullut niin pitkä..

Mitäs me vääränrotuiset collieiden keskellä? Miran ja Frinin kanssa siis matkustimme kohti Toijalaa ja Vainionlahden kartanoa Say Wuf -kennelin kasvattien kesäleiriä varten. Meidän piti jo viime vuonna osallistua kasvattipäiville, mutta meille tulikin muuta menoa, joten ei sitten päästykään. Nyt ollaan kuitenkin varattu jo paikka ens vuoden leirille, joten eiköhän me ens vuonnakin sinne mennä, jos meidät huolitaan mukaan. (=D)

Lähdettiin Miran kanssa matkaan perjantaina (22.8.) ja saavuttiin perille Toijalaan joskus puoli kymmenen maissa. Meillä oli loppumatkasta hieman reitti hukassa kun mun puhelimesta loppui akku kesken kaiken (navigaattori) ja ajettiin moottoritiellä ratkaisevan risteyksen ohi, joten tuli sitten kymmenisen kilometriä ylimääräistä ajoa. Löydettiin kuitenkin loppujen lopuksi perille ja siellä meitä jo Kirsi, Minna ja Jokke, Kurkon ja Hoaxin kanssa odottelivat. Raahattiin Miran kanssa tavarat yläkertaan - saatiin ihan yhteinen huone meille kahdelle ja tietty koirille. Tavaraa olikin paljon, koko pikku-Yaris täyteen sullottu. 

Ohjelmassa oli paljon kaikkea kivaa ja erilaista! Lauantaina mm. näyttelykoulutusta, trimmausta (johon me ei kyllä osallistuttu), etsijäkoiraharrastuksen esittelyä, suunnistusta, viettitestausta, tokoklinikkaa sekä toto-juoksua. Illalla sitten grillailtiin.

Lauantaipäivä alkoi siis näyttelykoulutuksella. Meitä ohjasti Noora, hän on itse kiertänyt paljon näyttelyitä ja huomasi kyllä, että tiesi touhusta vähän enemmän. Ensin mentiin jonoon ja seisotettiin koirat. Tämän jälkeen juostiin kaikki muutama kierros, mikä osoittautui erittäin hankalaksi korkeassa, märässä nurmikossa ja koirillakin oli selvästi vaikeuksia. Muutama kierros juostuamme jokainen meni yksitellen seisottamaan koiran, "tuomari" katsoi hampaat ja tutki koiran läpikotaisin. Sen lisäksi saimme seisottamiseen hyviä vinkkejä ja Noora itse näytti vielä koiralla, että miten kannattaa tehdä. Sen jälkeen juostiin kierros ympäri ja sitten vielä edestakaisin. Molemmat kakarat suorituivat tästä oikein hyvin ja nätisti malttoivat Nooran antaa tutkia ja katsoa hampaat.

Näyttelykoulutuksen jälkeen oli trimmausta, laitoin koirat pois ja itse vain seurasin sivusta ja räpsin vähän kuvia, boksereita kun ei oikein tarvitse trimmata, eikä niillä mitään trimmattavaa olekaan. Trimmauksen jälkeen Ulla ja Neo-collie esittelivät meille etsijäkoiraharrastusta. Neo on koulutettu etsimään kadonneita koiria hajun perusteella ja saimmekin pienen demonstraation / esityksen, miten koira työskentelee etsiessään kadonnutta. Neo ei ole vielä valmis etsijäkoira, ikää löytyy vasta reilut puolitoista vuotta ja etsijäkoiran koulutus kestää pari vuotta.

Tämän jälkeen meillä taisikin olla ruokatauko. Jokainen sai tuoda jotain syömistä, herkkua, juotavaa ja pöydät kyllä notkuivatkin kaikenlaista syöminkiä, omia eväitä ei olisi kyllä tarvinnut ottaa lainkaan mukaan.

Kun kaikki olivat saaneet vatsansa täyteen, oli suunnistuksen vuoro. Tähän tarvitsi mukaan kynän ja paperia, koska jokaisella pisteellä oli kysymys, johon tuli tietää oikea vastaus. Pisteellä oli myös aina ohjeet seuraavalle merkille. Osa pisteistä oli yllättävän vaikea löytää, mutta onneksi suurinosa löytyi kuitenkin ihan vain pienellä etsimisellä. Pisteitä oli 10 ja viimeisellä pisteellä piti laittaa kellonaika pisteellä olevalle paperille ylös, ja tietysti oma nimi. Mira sijoittui ensimmäiseksi nopeimmalla ajalla ja minä toiseksi minuutin huonommalla ajalla.

Kun kaikki olivat pääseet loppuun asti oli viettitestauksen vuoro. Viettitestaajana toimi Antti Ristolainen, saksanpaimenkoirakasvattaja. Jäynä toimi erinomaisesti! Antin mukaan pojassa voisi olla ytyä suojeluun, mutta sen näkisi vasta kun pääsisi vain kunnolla treenaamaan, että kuinka kantti kestää, vai kestääkö. Saalista ja taisteluhalua tästä pojasta löytyi hyvin. Saatiin hyviä vinkkejä ja hyvää palautetta Antilta, tätä viettitestiä olinkin koko leiristä varmaan eniten odottanut.

Keiralla olikin sitten mörköilyvaihe päällä. Jättipatukka oli hurjan jännittävä ja Anttikin muuttui yhtäkkiä tosi jännäksi vaikka vasta minuutti sitten Keira oli rynnännyt Antin syliin ja kerjännyt rapsutuksia oikein olan takaa. Koitettiin sitten vielä mun omalla patukalla ja siitähän likka sitten innostuikin ja leikki ihan ok:sti. Puruote oli Antin mukaan erinomainen, patukkaa ei olisi paljon syvemmälle sinne suuhun voinut saada. Saalisviettiä tytöltä kuulemma löytyy hyvin, mutta tänään ei ollut neidin paras päivä.

Jäynän viettitesti, Keiran viettitesti

Tässä vaiheessa päivää alkoi jo itse kutakin ramaisemaan. Vielä oli kuitenkin hieman tokoklinikkaa ja toto-juoksua jäljellä. Keiraa nyt en viitsinyt pistää lainkaan juoksemaan, mutta Jäynä sai kyllä osallistua. Olisin odottanut parempaa aikaa ja nopeampaa vauhtia, mutta varmasti päivän touhut verottivat osansa. Aluksi Jäynä jäi vielä lähdössä haistelemaan lähdössä ollutta pussia, mutta tuli sitten kuitenkin luokse ihan hyvällä vauhdilla. Matkaa ei mitattu, mutta olisikohan se ollut suurinpiirtein 80-100metriä, en osaa varmaksi sanoa. Tämänkin luokan voiton vei - ylläriylläri - Frini.

Toto-juoksun tulokset:

1. Frini 8,7s

2. Gitta 8,98s

3. Hazy 8,99s

4. Neo 9,17s

5. Ninja 9,46s

6. Fami 9,59s

7. Milli 10,15s

8. Miro 10,25s

9. Wimma 10,57s

10. Wendy 10,94s

11. Chilla 11,28s

12.  Penni 11,82s

13. Peppi 12,29s

14. Allu 13,12s

15. Jäynä 13,84s

16. Soundi 16,38s

Illan päätteeksi sitten vielä grillailtiin makkaraa, suurinosa porukasta oli jo lähtenyt ajelemaan joko hotellille tai kotiin. Seuraavalle päivälle ei paljon porukkaa tullut.

Päivän kohokohtana oli tietysti Jäynän synttäri, poitsu täytti vuoden! <3 nbsp="">

Helsinkiä pakoon soudan Hankoon...

...Vai kuinka päin se sitten menikään?

Kuun alussa vietettiin siis suurinpiirtein viikko Marjan vieraana kera Jäynän ja Keiran. Caapo sai taas jäädä kotiin kun oli Klubshow johon tarkoitus osallistua ja sitten tietenkin 8.8. Maailman Voittaja, johon piti päästä bokserit katsomaan ja noh, tietty shoppailemaan. Kaiken lisäksi Caapo ei enää oikein tule vieraiden urosten kanssa toimeen, haastaa ja muuta sellaista niin senkin takia sai jäädä kun treffailtiin kuitenkin muita koiria, suurinosa niistä oli uroksia.

Lähdettiin siis perjantaina (1.8.) ensin bussilla kohti Seinäjokea ja Seinäjoelta junalla Helsinkiin. Minä lahoaivo olin taas katsonut väärin bussiaikataulun, joten myöhästyin siitä junasta, jolla mun alunperin piti mennä, mutta onneksi lipun saa vielä vaihdettua jälkikäteen toiseen. Lauantaina nähtiin jo hyvinkin tutuiksi tulleita Heviä ja Theoa, sekä heidän mukana tuli Jekku-amstaffi. Lisäksi seuraan liittyi Myy-seropi ja Tarmo-russeli. Joku tunteroinen viihdyttiin koirapuistossa ja täytyy kyllä olla ylpeä omista koirista kun tulevat noin hyvin toimeen muiden kanssa.

Puistoilun jälkeen lähdettiinkin Myyn ja Tarmon omistajan kanssa käppäilemään kohti Mätäojaa. Kuuma päivä kun oli niin haluttiin viedä koirat uimaan. Koirista kaikki kävi uimassa ja Tarmo ui vielä oikein kaikkien edestä. Tunnin verran tämä pienen pieni russeli meloi menemään keskellä mätäojaa, ilman merkkiäkään väsymyksestä - kova kuntoinen ärrieri! Muut koirista viettivät aikaansa joko rantavedessä kahlaillen tai keppiä noutaen hieman syvemmältä.

(c) Marja Leinonen

(c) Marja Leinonen

Käytiin myöskin treffaamassa Fanny-bortsua ja uutena tuttavuutena Eka-collie, jota monesti pitänyt jo nähdä, mutta jäänyt aina vain suunnitteluasteelle. Tällä kertaa lähdettiin bussilla kohti Jakomäen hiekkakuoppia, taas koiria uittamaan kuumasta säästä johtuen. Hiekkakuopat ei olleet aivan sen näköiset kuin mitä olin kuvitellut tai mitä olin nähnyt täällä meillä päin, mutta saivat luvan kelvata. Ainakin siellä oli hyvä uimapaikka, jossa koirat sai hyvin polskittua - ja noh, käytiin me omistajatkin siellä vähän viilentäytymässä.

Nelisen tuntia viihdyttiin hyvässä seurassa ja lähdettiin sit talsimaan kohti bussipysäkkiä, illalla oli sitten suuntana Linnanmäki ja koirat oli rättiväsyneitä päivästä.

Käytiin myöskin yölenkillä yksi ilta. Pirkkolan viereisellä uimapaikalla käytiin kera koirien ja tottakaihan sitä täytyi uimaan mennä. Koirat saivat odotella rannalla sen aikaa kun koirien uittaminen tuolla paikalla oli kielletty. Parisen tuntia me tuolla viihdyttiin ja lähettiin kävelemään takaisin kotiin. Ilma oli ainakin lämmin ja lähdettiin vaan pyyhkeet päällä kävelemään, eipä siellä ketään vastaantulijoita siihen aikaan ollut kuin pari hassua ihmistä.

Ja tietenkin koko reissun kohokohta: Maailman Voittaja näyttely. Periaatteessa Helsinkiin tuli lähdettyä tämän takia, vaikkei sinne omia koiria tullutkaan ilmoitettua. Aamulla sai ärsyyntyä siitä, että junat olivat peruttu ja osa oli myöhässä. Ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri näkemään bokserikehän alku, joten ei myöhästytty. Paikalla oli upeita rodun edustajia ja vähän tuli uroksia katsottua sillä silmällä ja kyllähän sieltä muutama ihan varteenotettava vaihtoehto löytyi. Tuttujen koirat menestyivät hyvin ja Keiran isäkin sijoittui veteraaniluokassa toiseksi erinomaisella laatumaininnalla.

Alempana kuvissa Keiran isä, ikää melkein 9v. Lisää kuvia Maailman Voittajasta täällä!

Klubshow boksereille

7.8. Vantaalla oli siis boksereille tarkoitettu epävirallinen näyttely, Klubshow, johon molemmat kakarat tuli sitten ilmoitettua. Alunperin tuomarina olisi pitänyt olla Alessandro Tanoni, joka on siis yksi arvostetuimpia bokserikasvattajia Italiasta. Valitettavasti hän oli estynyt tulemaan, joten tuomarimuutoksena tilalla oli Inese Pablaka, bokserikasvattaja hänkin.

Keira pääsi osallistumaan koska tässä näyttelyssä oli baby pentu -luokka ja siksi halusinkin kakaran sinne ilmoittaa. Alaikäraja osallistumiselle oli siis viisi kuukautta ja Keira oli täyttänyt sen juuri 3.8. Valitettavasti kuitenkin mulla poksahti polvi, joten en itse pystynyt kakaroita esittämään, mutta onneksi Marja sitten suostui! Ja täytyy tähän väliin sanoakin, että hyvin Marja nuo esitti. Ensimmäistä kertaa näyttelyremmin päässä bokseri ja vielä nuoret bokserit, joista toisen kanssa ei oltu tehty minkäännäköistä ravaamistreeniä, seisotusharjoituksia nyt oli hieman tehty.

Arvostelu kuuluu näin: "Nice type. Compact body. Good bones. Need more body substance. Nice head with lovely expression. Typical ear set. Very nice propertion of skull and muzzle. Excellent white bite. Dark mask. Good top line for age. Deep cheast, good angulations at both sides. Need more musculatur and physical training. Must be better skin condition. Nice temperament."

Ihosta tuli mainintaa, koska tulehduskipulääkekuurista tullut ihoreaktio oli jättänyt jälkensä pieninä läntteinä (jotka nyttemmin jo pikkuhiljaa peittyneet) ja tietysti lihaksistosta koska neiti oli ollut levossa polvivamman takia. Lopputuloksena kuitenkin PEK1 KP ja VSP-pentu, että ei huonosti ja supertyytyväinen olen! Tuomari kävi Marjalle sanomassa kun sijoituksen päätti, että tänään VSP ihon kunnon takia.

Jäynähän osallistui myös, junnu-luokkaan kylläkin. Valitettavasti ei ole kuvia, koska itse olin kehän laidalla avustamassa seisotuksessa ja tapahtuman kuvaava "ammattivalokuvaaja" ei ollut Jäynästä (tai Keirastakaan) yhtään kuvaa napannut.... Jäynä seisoi hyvin, antoi katsoa hampaat ja kopeloida, mutta ravaaminen oli vähän pomppimista. EH sieltä putkahti ihan odotetusti. Arvostelu oli tällainen: "Good type. Medium size, a bit light in bones. Head with good expression. Excellent ear set. Could have better proportions in skull and muzzle. Good stop. Enough volume under eyes. Typical bite, but narrow seasor line. Must be stronger topline. Enough angulation in front, good behind. Closing hocks. Nice temperament."

"Yllättäen" ylälinjasta mainintaa, kuten edellisessäkin näyttelyssä oli. Selkä on kuitenkin suoristunut pentuajoilta ja toivotaan, että se vielä vahvistuisi paremmaksi kun poika kerää vähän massaa aikuistuessaan.

Luustokuvauksia ja ortopedisia tutkimuksia

Eilen siis suuntasimme kaverin kanssa kohti Kankaanpäätä ja Kari Ventelän klinikkaa. Vihdoin oli Caapon aika terveystutkimuksiin tullut. Eipä tullut paljoa edellisenä yönä nukuttua kun jännitti, että mitä tuon koiran sisältä nyt sitten löytyykään. Matkaan lähdettyämme jännitys vaan lisääntyi ja alkoi pikkuhiljaa tuntua jo epämiellyttävänä tunteena mahanpohjassa, kuuma sää ei auttanut asiaa yhtään.

Vihdoin puolentoista tunnin ajon jälkeen pääsimme perille ja käytiin ensin käyttämässä koirat asioillaan ja päästettiin Hannia ja Caapoa vähän läheiselle pellolle rallittamaan kun oltiin sen verran aikaisin tultu. Hetken ralliteltuaan palasimme klinikan pihaan ja saatiinkin jäädä odottelemaan eläinlääkäriä, ovessa oli kyltti "Palaamme pian."

Caapo kuvauksen jälkeen heräilemässä =)

Hetken kuluttua pääsimme sisälle ja Caapo otettiin ensimmäisenä. Suuntasimme hoitohuoneeseen ja ihan ensimmäisenä Ventelä kuunteli kuuluuko Cn sydämestä ihmeellisyyksiä - no eipä kuulunut! Terve sydän siis Möhköllä. Sitten pistettiinkin rauhoituspiikki vasempaan etujalkaan ja talutettiin nopsaa Caapo kuvaushuoneeseen. Ventelä ja tämän apulainen ottivat tiukan otteen, toinen etupäästä ja toinen takapäästä ja odoteltiin hetken aikaa, että lääke vaikuttaa ja saataisiin nostettua poika suorilta jaloin kuvauspöydälle. Eipä siinä kauaa mennyt ja niin vain Caapo vaipui unten maille.

Minut passitettiin kuvaushuoneesta odotushuoneeseen odottelemaan. Kauan saatiinkin odotella, rapia tunti kuvauksessa meni. Poitsulta kuvattiin selkä (spondyloosi), lonkat sekä kyynärät. Alustaviksi arvioiksi saatiin lonkat: A/A pieni mahdollisuus B:hen, kyynärät 0/0. Selässä, rintarangassa, oli pienen pieniä muutoksia, muu selkä oli puhdas. Helpotuin tuloksista, mulla sittenkin on terve koira!

Caapon jälkeen oli Hannin vuoro, joka oli paljon nopeampi. Hannillakaan ei huonot tulokset olleet. Nyt vain pitäisi jaksaa odotella, että Kennelliitto lausuisi kuvat, jotta saa sitten ne "oikeat" arvosanat. Saa nähdä, muuttuvatko tulokset mihinkään, epäilen. Painoa Caapolla oli 67,8kg. Jos joku on kiinnostunut näkemään itse luustokuvat niin ne löytyvät TÄÄLTÄ.

Pariskunta päikkäreillä.

Sitten vähän mieltä painavampiin asioihin. Eli siis Keiraan. Keira on nyt kolmisen viikkoa ontunut oikeaa takajalkaansa. Epäilynä oli, että polvessa on jotain vikaa ja että ehkä jopa polvilumpio olisi lipsahtanut pois paikoiltaan. Tähän käytiin melkein kaksi viikkoa sitten hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Polvi oli turvoksissa ja Keira ontui sitä huomattavasti, eikä seisoessa laskenut painoa jalalle melkein laisinkaan. 

Tulehduskipulääke ei loppujen lopuksi juuri kuinkaan auttanut ontumiseen, polven turvotuksen se vei mennessään kyllä melkein kokonaan. Tämän lisäksi tytölle iski vielä ruokahaluttomuus ja koko pentu on ollut ihan luuta ja nahkaa kun se ei suoraansanottuna ole suostunut koskemaan ruokaansa, edes pakottamalla. Vähän silloin tällöin saattanut maistaa.

Eläinlääkäristä saimme sitten ohjeeksi, että jos ei tuolla viiden päivän tulehduskipulääkkeellä mene ohitse niin parempi ottaa yhteyttä spesialistiin eli ortopediin. Näinhän sitten tehtiin kun lääkkeellä ei vaikutusta pahemmin ollut. Otin yhteyttä Seinäjoen Ani-Magiin ja saatiin sinne aika tälle viikolle tiistaille. Aika tuntui kyllä puuduttavan pitkältä, samalla jännitettiin Caapon luustokuvauksia ja sitten vielä lisäksi tällainen ehkä jopa leikkaushoitoa vaativa pentunen.

Noh, tiistai saapui ja lähdimme aamusta ajelemaan kohti Seinäjokea. Odotukset olivat kohtalaisen hyvät, koska Keiran vointi oli reippaasti noussut eikä ontunut jalkaansa enää niin pahasti. Ruokahalukin oli pikkuhiljaa palautunut. Paikalle päästyämme Keiran rekkarit pyydettiin, jotta saatiin tiedot ylös, eikä kauaa mennyt kun päästiin jo hoitoon. 

Ortopedi tutki ensin tunnustelemalla ja hieman venyttelemällä Keiran jalan ja sanoikin heti, että ei sieltä ainakaan mikään pois paikoiltaan ole, tuskin tarvitaan leikkausta. Hän halusi kuitenkin ottaa vielä röntgenkuvat, jotta näkisi tarkkaan mikä polvessa olisi vikana. Pentu ei onneksi tarvinnut rauhoitusta vaan saimme yhdessä pidettyä tytön paikoillaan niin, että kuvat saatiin napattua.

Tuomioksi tuli: polven eturistisiteen osittainen repeytymä sääriluusta. Polvi ei kuitenkaan ollut löysä, joten leikkaushoitoa ei tarvita. Nyt vain kolmisen viikkoa varovaisuutta ja liukastelun välttämistä. Jos kasvaessa huomaa jalan muuttavan asentoa tai muuten näyttävän erilaiselta kuin toinen jalka niin sitten uudestaan yhteyttä, mutta näillä mennään nyt tällä hetkellä.

Voin sanoa, että olin superhelpottunut, että leikkaushoitoa ei tarvita. Nyt tulee vain ottaa rauhallisesti ja toivoa, että kasvu tapahtuu normaalisti. Ortopedin sanoja lainaten: "Todella hyvää tuuria!".

Nummijärven mätsäri

Taas vaihteeksi on oltu mätsäröimässä, viimeksi huhtikuussa Jäynän kanssa Kauhajoella, joten onhan tässä nyt parin kuukauden tauko ollut, jossei Porin näyttelyä lasketa. Melkein jäi Nummijärven mätsäri välistä, mutta ihana Mira pelasti päivän ja jaksoi hakea ja vielä tuoda takaisin kotiin!

Lauantaina otettiin siis nokka kohti Kauhajoen Nummijärveä. Päivä oli tukahduttavan kuuma, mutta onneksi mätsäripaikka oli ison järven rannalla ns. camping-alueella, joten käytin vähän teinejä kahlaamassa paikanpäälle päästyämme. Suurimman osan ajasta teinit viettikin omassa kevythäkissä, joka oli huomattavasti viileämpi kuin jos olisivat olleet suorassa auringonpaisteessa nurtsilla makaamassa. 

Osallistuttiin vain Jäynän kanssa, koska Keiralla ei vielä ole toista rokotusta, Keira oli vain mukana sosiaalistumassa mätsärihälinään. Yllättävän vähän porukkaa oli kuitenkin saapunut paikalle, varmasti kuuma sää verotti osansa. Jäynähän olisi vielä mennyt pentuihin, mutta uroksilla oli miestuomari, joten ajattelin käyttää sen hyödyksi.

Saavuttiin paikanpäälle aika viimeisinä ja oltiinkin sitten kehässä viimeisessä parissa. Meitä vastassa oli muistaakseni samojedi. Poitsu jaksoi hyvin, helteestä huolimatta, pönöttää paikallaan. Tuomarinkin antoi ihan rauhassa kopeloida itsensä ja hampaat antoi näyttää todella nätisti. Seisotuksen jälkeen ravattiin kulmaan ja takaisin, Jäynä pisti lopuksi laukalle, joten tuomari käski uudestaan juosta hieman rauhallisemmin ja heti meni paremmin. Sitten vielä kierros ympäri. Hyvin tuo ravasi, eikä pahempia hötkyillyt. Saatiin punainen nauha.

Siinä välissä autoin sitten Miraa, kun molemmat Heta ja Frini olivat saaneet sinisen nauhan parikehässä niin nauhakehässä sitten esitin Hetan. Oli hieman hassua esittään niin pientä koiraa kun nuo omat nyt on aika isoja, varsinkin Caapo. Ihan hyvin se meni meillä ja Heta esiintyi tosi nätisti, ei kuitenkaan sijoituttu vaan lennettiin ensimmäisenä nauhakehästä pihalle.

Sitten tuli meidän, Jäynän ja mun, vuoro mennä meidän omaan nauhakehään. Voin sanoa, että taso oli kova! Toistaan hienompia ja hyviä esiintyjiä oli tuomari valinnut punaisen nauhan saajiksi. Tässä meitä ei juoksutettu enää ollenkaan vaan tuomari vain pyysi seisottamaan koirat. Ja niinhän noita seisotettiin, aika kauan vieläpä. Tuomari valitsi kuusi parasta jatkoonmenijää ja muille kiitos, me emme päässeet jatkoon. En kyllä ihmettele, vaikka poitsu jaksoikin hyvin posettaa nätisti paikallaan niin kehässä oli huomattavasti meitä parempia esiintyjiä.

Jäätiin vielä katsomaan BIS-kehä kun siihen nyt ei kauaa mennyt. Lopuksi oltiin suunniteltu, että otetaan posekuvat koirista siinä rannalla kun tulisi kaunis tausta järvestä. Jäynän kuvat ei onnistuneet ja Keiran kuva otettiin ihan vain metsää vasten. Keira ei olisi oikein jaksanut seistä, joten siinä vinksattiin ja vonksattiin, mutta saatiin kuin saatiinkin ihan hyvä kuva. On tuo neiti muutamassa viikossa venähtänyt aika reilusti, ikää nyt n. 17 viikkoa.

Kiitokset Miralle ja Lindalle kuvien ottamisesta =)

Viikko reissussa

Sitä vietettiin sitten viikko Helsingissä Jäynän ja Keiran kanssa, Coma ja Caapo saivat jäädä isän luokse maalle. Lähdettiin siis 5. päivä torstaina ja tultiin takaisin eilen. Perjantaina treffattiin Lauraa sekä Tarmo-russelia ja Myy-seropia. Muutama tunti vietettiin porukalla hyvin helteisessä säässä ja ehdittiin juuri sateen alta pois.

Lauantaina oli suunta kohti Isnäsiä ja boksereiden erikoisnäyttely Klubsiegeriä. Paikanpäälle oli ilmoitettu 85 bokseria eikä tainnut ketään olla jäänyt pois. Paikalla oli niin omaa silmää miellyttäviä koiria kuin myös tottakai niitä, joista ei hirveästi tullut tykättyä. Jos kiinnostaa nähdä kuvia niin klikkaa tästä. Jäynän sisaruksista paikanpäälle oli ilmoitettu Hertta (BF Hurmaava Hertta) sekä Hilma (BF Hehkuva Huuma). Kuvissa Hilma vasemmalla ja Hertta oikealla. Herttaa tuli nähtyä nyt ensimmäisen kerran sen jälkeen kun kävin Jäynän kasvattajalta hakemassa.

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, olisi ollut erikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu 120 koiraa, mutta jätettiin se välistä. Meillä oli sunnuntaina tarkoituksena treffata Susannaa sekä Hevi- ja Theo-amstaffeja. Susannan saapuessa Marjan luo pakattiin kaikki koirat autoon ja suunnattiin kohti Konalan koirapuistoa. Kaikki koirat tuli taas oikein loistavasti toimeen, vaikka tosiaan paikalla oli neljä urosta joiden iät väliltä 9kk-2,5v, eli siis todella samanikäistä porukkaa.

Ei koirat kuitenkaan ihan hirmuisesti jaksaneet painia kuuman sään takia. Kävimme koirat kastelemassa viereisellä kasvipalstalla olevalla vesipisteellä, jotta koirilla ei aivan tukahduttavan kuuma olisi. Kyllähän kastelun jälkeen huomasi, että koiriin tuli hurjasti lisää virtaa. Parisen tuntia me puistossa viihdyttiin ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään ja valitsemaan paikkaa missä otettaisiin koirista yhteiskuva. Yhteiskuvan otettuamme huomasimme, että puistoon meni kaksi bokseria - niin mun tuuria! Noh, me jätettiin kuitenkin menemättä sen takia, että koirat olivat jo väsyneitä.

Maanantaina nähtiin Serafimaa sekä Fanny-bortsua. Silloin otettiin suunta kohti Kannelmäkeä. Alunperin suunnitelmana oli mennä junaradan läheisyydessä olevalle nurmikentälle, jossa Marjan kanssa käytiin usein kun mäkin vielä asuin Helsingissä. Noh, nurmikenttä olikin pienempi kuin mitä me muistettiin ja siinä oli aika pitkä ruoho, joten päätettiin vain jatkaa matkaa ja suunnattiin nokkamme kohti Mätäjoen nurmialuetta. Koirat pääs samalla käymään vähän vilvoittelemassa juoksemisen välissä, koska tällöinkin oli hyvin lämmin ilma.

Muutama tunti taas vierähti hyvässä seurassa ja suunnattiinkin koko porukka tän jälkeen Kannelmäen eläinkaupassa käymään sekä käytiin eläinlääkärissä punnitsemassa koirat. Sen jälkeen mentiin Marjalle, koirat nukkuivat, me katottiin leffaa ja syötiin pizzaa.

Tiistaina päätettiin ihan extempore lähteä Rajasaareen. Sää ei ollut mitä parhain ja vettäkin tuli välillä, mutta toisaalta se oli ihan hyvä juttu kun porukkaa ei sitten paljoa paikalla ollut. Muutama koira vain. Kierrettiin ensin koko saari ja mentiin isolle rannalle. Koko konkkaronkka juoksi heti veteen virkistäytymään. Yritettiin ohjastaa Marjan kanssa Jäynää vähän uimaan, käveltiin ensin vähän syvemmälle ja otettiin Jäykkis mukaan. Mä otin poikaa kädellä kaulan sekä mahan alta kiinni, jotta saisin pidettyä pojan paikallaan. Mutta ei, tuohan veti ittensä ihan paskajäykäksi eikä liikkuttanut jalkojaan mihinkään. Muutaman kerran yritettiin ja luovutettiin, ei siitä tullut mitään. Tässä välissä Keiraa vitutti kun kaikki muut meni syvälle ja se oli rannalla, neiti päätti sitten ihan itse hypätä veteen ja uida meidän luokse ja likkahan uikin aivan täydellisesti!

Toista kertaa ei mennyt enää, mutta tuo kertakin oli jo ylläri 14 viikkoiselta! Aikaa vierähti taas se parisen tuntia kunnes aloimme raahautua bussipysäkkiä kohti. Koirat olivat superväsyneitä ja nukkuivat taas koko illan kun pääsimme Marjalle.

Keskiviikkona treffattiin Serafimaa ja Fannyä vielä toisen kerran ja suunnattiin Rodopuistoon missä koirista otettiin posekuvat sekä yhteiskuva. Harmi, että osa kukista oli jo ehtinyt kuihtua. Saatiin myöskin eräältä koiranomistajalta eläinrääkkäyssyyte kun ei päästetty meidän koiria moikkaamaan hänen koiriaan remmissä - noh, voihan sen niinkin ajatella. Tästä suunnattiin vielä läheiseen koirapuistoon, missä aikaa vierähti taas muutama tunti. Lopuksi alkoikin puistoon tulla aika paljon porukkaa ja päätettiin lähteä kun koirat olivat jo niin väsyneitä. 

Loppuun vielä täytyykin lisätä, että Coma täytti vuosia 4.6.! Viisi vuotta tuli täyteen, enkä tehnyt tänne mitään "erikoispostausta" asiasta, joten laitetaan nyt tänne loppuun. Onnea Comalle, meillä on jo pitkä matka takana!