sunnuntai 24. elokuuta 2014

Say Wuf -kesäleiri: päivä 2.

Sunnuntain ohjelmassa oli "kymmenottelu", tokoilua ja tietty lopuksi jälkien siivous. Kymmenottelun lajeja olivat mm. puunkierto, vesikiposta makkaran onkiminen, koiran kantaminen, koiran houkuttelu esteiden yli ja ali, koiran haukuttaminen ja liikkuminen, koiran juoksu (ohjaaja menee piiloon), makupalojen kopittelu, houkutusleikki, makkaransyöntikisa sekä viimeisenä sokea ohjaaja ja koiran hihnaan laitto.


Ensimmäinen, eli puunkierto: piti niin sanotusti pujotella kahden pensaan ja yhden puun väleistä. Noh, mähän sitten juoksin koiran kanssa ne ympäri, ihan hyvällä ajalla vielä. Maalilinjalle saapuessa olisi voinut tajuta heittää maaliin jonkun pallon tms. jotta olisi saanut paremman ajan kun koira ylittää maalilinjan.
Toinen laji oli vesikiposta makkaran onkiminen. Tämä osoittautui monelle yllättävän vaikeaksi, vain muutama koirakko tästä tehtävästä suoriutui - minä ja Jäynä mukaanlukien ja vielä parhaimmalla ajalla. Keiraa kyllä kovasti kiinnosti, mutta ei se suostunut sieltä vedestä makkaranpalaa onkimaan vaan luovutimme sitten ja Keira sai palkaksi ne makkaranpalat, tosin kädestä tarjottuna.

Kolmantena koiran kanto. Koira piti siis ensin nostaa pöydälle ja siitä nostaa syliin ja kävellä taikka juosta noin muutaman kymmenen metrin matka. Keira nyt oli aivan helppo tapaus, se on vielä niin kevyt, vaikka onhan silläkin jo se melkein parikymmentä kiloa mittarissa. Jäynä olikin sitten toinen tapaus, päätin kokeilla pelastuskoiratouhusta tuttua koiran nostamista olkapäille ja kyllähän se onnistui! Jäynä roikku olkapäilläni oikein nätisti paikallaan ja saatiinkin ihan hyvä aika!
Neljäs laji oli koiran houkuttelu esteiden yli ja ali. Tässä nyt ei mitään sen kummempaa selitettävää ole kuin että ensin mentiin puutarhatuolin ali, sitten oli penkki, jonka selkänojan ali sai mennä tai sitten ihan vaan koko penkin ali. Kaksi viimeistä oli penkin yli hyppyjä ja sitten vielä rata takaisinpäin.


Viidentenä koiran haukuttaminen ja liikkuminen. Sama matka kuin tuossa koiran kantamisessa. Kun koira haukkui sai liikkua, muuten täytyi pysyä paikallaan. Keiran kanssa tämä onnistui erinomaisesti kun osaa haukkua "käskystä", Jäynän kanssa ei sitten päästykään maaliviivaa pidemmälle, mutta saatiin sentään yksi piste hyvästä yrityksestä.
Kuudes laji oli sitten koiran juoksu. Avustaja piti koiraa kiinni, omistaja sai vähän hetsata ja sitten juoksi talon taakse ja kutsui koiraa luokse, nopein aika tietysti voitti. Keiran sitten, kyllä teki niin yksinkertaisesta tehtävästä vaikean: ensin vain kuulemma istua tönötti avustajan vieressä eikä välittänyt kutsuista, ihmetteli vain. Sen jälkeen juoksi talon ovelle katsomaan, että mihin se mamma katosi. Lopulta sitten tulikin luokse, vaikka kyllä siinä aikaa meni. Jäynä tulikin sitten suoraa huudosta luokse.

Seitsemäs makupalojen kopittelu. Koiran piti saada viisi namia kiinni ilmasta, tippuneita ei laskettu mukaan. Keira ei tässäkään lajissa pärjännyt, nami tippui suoraan nenään eikä pieni tajunnut edes suutaan avata. Jäynä taasen toimi erinomaisesti.
Kahdeksantena  houkutusleikki, joka siis toimi niin, että huoneeseen heitettiin nameja, leluja, erilaisia astioita jne. ja koiran piti tulla omistajan luokse ilman, että koski tavaroihin. Keiralta yksi virhepiste ja Jäynältä kaksi.


Yhdeksäs laji oli makkaransyöntikisa, jossa siis vaan laitettiin kymmenen makkaran- tai minkä vaan namin palaa rappuselle ja nopeiten ne syönyt sai parhaat pisteet.
Kymmenentenä sitten sokea ohjaaja ja koiran hihnaan kytkeminen. Avustaja piti taasen koirasta kiinni, omistajalle laitettiin side silmille ja tämän jälkeen pyöritettiin muutama kerta ympäri. Sitten piti kutsua koiraa ja mahdollisimman nopeasti laittaa hihna pantaan kiinni. Keiran kanssa tämä sujui erinomaisesti. Jäynänkään kanssa ei ongelmaa ollut, vaikka ensin kutsuin koiraa väärällä nimellä (Keira).

Tämän jälkeen pidettiin ruokatauko ja julkistettiin voittajat. Kukas muukaan kuin Mira ja Frini veivät viimeisenkin potin kotiin, korjaten kaikki ykköspalkinnot tänä viikonloppuna. Onnittelut heille.

Lopuksi vielä hieman tokoiltiin ja saatiin neuvoja ongelmiin. Meillä ongelmana on ollut hidasteleva luoksetulo ja seuruussa hieman vino asento, näihin saimme hyvät vinkit ja jo parilla kokeilulla näkyi suunta parempaan päin, ehkä se tästä. Jäynä teki ehkä parasta seuruuta mitä se on ikinä tehnyt, juuri oikealla kohtaa, ei edistänyt eikä jäänyt jälkeen ja mahtavalla kontaktilla, olin ihan super ylpeä! Kotimatkalla olikin sitten hyvin väsynyttä porukkaa, vain pieni tuhina kuului takapenkiltä kun koko konkkaronkka nukkui tyytyväisenä.

lauantai 23. elokuuta 2014

Say Wuf -kesäleiri: päivä 1.

Päätin jaotella viikonlopun tapahtumat kahteen eri postaukseen, koska yhdestä olisi tullut niin pitkä..
Mitäs me vääränrotuiset collieiden keskellä? Miran ja Frinin kanssa siis matkustimme kohti Toijalaa ja Vainionlahden kartanoa Say Wuf -kennelin kasvattien kesäleiriä varten. Meidän piti jo viime vuonna osallistua kasvattipäiville, mutta meille tulikin muuta menoa, joten ei sitten päästykään. Nyt ollaan kuitenkin varattu jo paikka ens vuoden leirille, joten eiköhän me ens vuonnakin sinne mennä, jos meidät huolitaan mukaan. (=D)

Lähdettiin Miran kanssa matkaan perjantaina (22.8.) ja saavuttiin perille Toijalaan joskus puoli kymmenen maissa. Meillä oli loppumatkasta hieman reitti hukassa kun mun puhelimesta loppui akku kesken kaiken (navigaattori) ja ajettiin moottoritiellä ratkaisevan risteyksen ohi, joten tuli sitten kymmenisen kilometriä ylimääräistä ajoa. Löydettiin kuitenkin loppujen lopuksi perille ja siellä meitä jo Kirsi, Minna ja Jokke, Kurkon ja Hoaxin kanssa odottelivat. Raahattiin Miran kanssa tavarat yläkertaan - saatiin ihan yhteinen huone meille kahdelle ja tietty koirille. Tavaraa olikin paljon, koko pikku-Yaris täyteen sullottu. 


Ohjelmassa oli paljon kaikkea kivaa ja erilaista! Lauantaina mm. näyttelykoulutusta, trimmausta (johon me ei kyllä osallistuttu), etsijäkoiraharrastuksen esittelyä, suunnistusta, viettitestausta, tokoklinikkaa sekä toto-juoksua. Illalla sitten grillailtiin.

Lauantaipäivä alkoi siis näyttelykoulutuksella. Meitä ohjasti Noora, hän on itse kiertänyt paljon näyttelyitä ja huomasi kyllä, että tiesi touhusta vähän enemmän. Ensin mentiin jonoon ja seisotettiin koirat. Tämän jälkeen juostiin kaikki muutama kierros, mikä osoittautui erittäin hankalaksi korkeassa, märässä nurmikossa ja koirillakin oli selvästi vaikeuksia. Muutama kierros juostuamme jokainen meni yksitellen seisottamaan koiran, "tuomari" katsoi hampaat ja tutki koiran läpikotaisin. Sen lisäksi saimme seisottamiseen hyviä vinkkejä ja Noora itse näytti vielä koiralla, että miten kannattaa tehdä. Sen jälkeen juostiin kierros ympäri ja sitten vielä edestakaisin. Molemmat kakarat suorituivat tästä oikein hyvin ja nätisti malttoivat Nooran antaa tutkia ja katsoa hampaat.

Näyttelykoulutuksen jälkeen oli trimmausta, laitoin koirat pois ja itse vain seurasin sivusta ja räpsin vähän kuvia, boksereita kun ei oikein tarvitse trimmata, eikä niillä mitään trimmattavaa olekaan. Trimmauksen jälkeen Ulla ja Neo-collie esittelivät meille etsijäkoiraharrastusta. Neo on koulutettu etsimään kadonneita koiria hajun perusteella ja saimmekin pienen demonstraation / esityksen, miten koira työskentelee etsiessään kadonnutta. Neo ei ole vielä valmis etsijäkoira, ikää löytyy vasta reilut puolitoista vuotta ja etsijäkoiran koulutus kestää pari vuotta.

Tämän jälkeen meillä taisikin olla ruokatauko. Jokainen sai tuoda jotain syömistä, herkkua, juotavaa ja pöydät kyllä notkuivatkin kaikenlaista syöminkiä, omia eväitä ei olisi kyllä tarvinnut ottaa lainkaan mukaan.



Kun kaikki olivat saaneet vatsansa täyteen, oli suunnistuksen vuoro. Tähän tarvitsi mukaan kynän ja paperia, koska jokaisella pisteellä oli kysymys, johon tuli tietää oikea vastaus. Pisteellä oli myös aina ohjeet seuraavalle merkille. Osa pisteistä oli yllättävän vaikea löytää, mutta onneksi suurinosa löytyi kuitenkin ihan vain pienellä etsimisellä. Pisteitä oli 10 ja viimeisellä pisteellä piti laittaa kellonaika pisteellä olevalle paperille ylös, ja tietysti oma nimi. Mira sijoittui ensimmäiseksi nopeimmalla ajalla ja minä toiseksi minuutin huonommalla ajalla.

Kun kaikki olivat pääseet loppuun asti oli viettitestauksen vuoro. Viettitestaajana toimi Antti Ristolainen, saksanpaimenkoirakasvattaja. Jäynä toimi erinomaisesti! Antin mukaan pojassa voisi olla ytyä suojeluun, mutta sen näkisi vasta kun pääsisi vain kunnolla treenaamaan, että kuinka kantti kestää, vai kestääkö. Saalista ja taisteluhalua tästä pojasta löytyi hyvin. Saatiin hyviä vinkkejä ja hyvää palautetta Antilta, tätä viettitestiä olinkin koko leiristä varmaan eniten odottanut.

Keiralla olikin sitten mörköilyvaihe päällä. Jättipatukka oli hurjan jännittävä ja Anttikin muuttui yhtäkkiä tosi jännäksi vaikka vasta minuutti sitten Keira oli rynnännyt Antin syliin ja kerjännyt rapsutuksia oikein olan takaa. Koitettiin sitten vielä mun omalla patukalla ja siitähän likka sitten innostuikin ja leikki ihan ok:sti. Puruote oli Antin mukaan erinomainen, patukkaa ei olisi paljon syvemmälle sinne suuhun voinut saada. Saalisviettiä tytöltä kuulemma löytyy hyvin, mutta tänään ei ollut neidin paras päivä.



Tässä vaiheessa päivää alkoi jo itse kutakin ramaisemaan. Vielä oli kuitenkin hieman tokoklinikkaa ja toto-juoksua jäljellä. Keiraa nyt en viitsinyt pistää lainkaan juoksemaan, mutta Jäynä sai kyllä osallistua. Olisin odottanut parempaa aikaa ja nopeampaa vauhtia, mutta varmasti päivän touhut verottivat osansa. Aluksi Jäynä jäi vielä lähdössä haistelemaan lähdössä ollutta pussia, mutta tuli sitten kuitenkin luokse ihan hyvällä vauhdilla. Matkaa ei mitattu, mutta olisikohan se ollut suurinpiirtein 80-100metriä, en osaa varmaksi sanoa. Tämänkin luokan voiton vei - ylläriylläri - Frini.

Toto-juoksun tulokset:
1. Frini 8,7s
2. Gitta 8,98s
3. Hazy 8,99s
4. Neo 9,17s
5. Ninja 9,46s
6. Fami 9,59s
7. Milli 10,15s
8. Miro 10,25s
9. Wimma 10,57s
10. Wendy 10,94s
11. Chilla 11,28s
12.  Penni 11,82s
13. Peppi 12,29s
14. Allu 13,12s
15. Jäynä 13,84s
16. Soundi 16,38s

Illan päätteeksi sitten vielä grillailtiin makkaraa, suurinosa porukasta oli jo lähtenyt ajelemaan joko hotellille tai kotiin. Seuraavalle päivälle ei paljon porukkaa tullut.

Päivän kohokohtana oli tietysti Jäynän synttäri, poitsu täytti vuoden! <3 nbsp="">

lauantai 9. elokuuta 2014

Helsinkiä pakoon soudan Hankoon...

...Vai kuinka päin se sitten menikään?

Kuun alussa vietettiin siis suurinpiirtein viikko Marjan vieraana kera Jäynän ja Keiran. Caapo sai taas jäädä kotiin kun oli Klubshow johon tarkoitus osallistua ja sitten tietenkin 8.8. Maailman Voittaja, johon piti päästä bokserit katsomaan ja noh, tietty shoppailemaan. Kaiken lisäksi Caapo ei enää oikein tule vieraiden urosten kanssa toimeen, haastaa ja muuta sellaista niin senkin takia sai jäädä kun treffailtiin kuitenkin muita koiria, suurinosa niistä oli uroksia.


Lähdettiin siis perjantaina (1.8.) ensin bussilla kohti Seinäjokea ja Seinäjoelta junalla Helsinkiin. Minä lahoaivo olin taas katsonut väärin bussiaikataulun, joten myöhästyin siitä junasta, jolla mun alunperin piti mennä, mutta onneksi lipun saa vielä vaihdettua jälkikäteen toiseen. Lauantaina nähtiin jo hyvinkin tutuiksi tulleita Heviä ja Theoa, sekä heidän mukana tuli Jekku-amstaffi. Lisäksi seuraan liittyi Myy-seropi ja Tarmo-russeli. Joku tunteroinen viihdyttiin koirapuistossa ja täytyy kyllä olla ylpeä omista koirista kun tulevat noin hyvin toimeen muiden kanssa.

Puistoilun jälkeen lähdettiinkin Myyn ja Tarmon omistajan kanssa käppäilemään kohti Mätäojaa. Kuuma päivä kun oli niin haluttiin viedä koirat uimaan. Koirista kaikki kävi uimassa ja Tarmo ui vielä oikein kaikkien edestä. Tunnin verran tämä pienen pieni russeli meloi menemään keskellä mätäojaa, ilman merkkiäkään väsymyksestä - kova kuntoinen ärrieri! Muut koirista viettivät aikaansa joko rantavedessä kahlaillen tai keppiä noutaen hieman syvemmältä.

(c) Marja Leinonen
(c) Marja Leinonen
Käytiin myöskin treffaamassa Fanny-bortsua ja uutena tuttavuutena Eka-collie, jota monesti pitänyt jo nähdä, mutta jäänyt aina vain suunnitteluasteelle. Tällä kertaa lähdettiin bussilla kohti Jakomäen hiekkakuoppia, taas koiria uittamaan kuumasta säästä johtuen. Hiekkakuopat ei olleet aivan sen näköiset kuin mitä olin kuvitellut tai mitä olin nähnyt täällä meillä päin, mutta saivat luvan kelvata. Ainakin siellä oli hyvä uimapaikka, jossa koirat sai hyvin polskittua - ja noh, käytiin me omistajatkin siellä vähän viilentäytymässä.

Nelisen tuntia viihdyttiin hyvässä seurassa ja lähdettiin sit talsimaan kohti bussipysäkkiä, illalla oli sitten suuntana Linnanmäki ja koirat oli rättiväsyneitä päivästä.


Käytiin myöskin yölenkillä yksi ilta. Pirkkolan viereisellä uimapaikalla käytiin kera koirien ja tottakaihan sitä täytyi uimaan mennä. Koirat saivat odotella rannalla sen aikaa kun koirien uittaminen tuolla paikalla oli kielletty. Parisen tuntia me tuolla viihdyttiin ja lähettiin kävelemään takaisin kotiin. Ilma oli ainakin lämmin ja lähdettiin vaan pyyhkeet päällä kävelemään, eipä siellä ketään vastaantulijoita siihen aikaan ollut kuin pari hassua ihmistä.

Ja tietenkin koko reissun kohokohta: Maailman Voittaja näyttely. Periaatteessa Helsinkiin tuli lähdettyä tämän takia, vaikkei sinne omia koiria tullutkaan ilmoitettua. Aamulla sai ärsyyntyä siitä, että junat olivat peruttu ja osa oli myöhässä. Ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri näkemään bokserikehän alku, joten ei myöhästytty. Paikalla oli upeita rodun edustajia ja vähän tuli uroksia katsottua sillä silmällä ja kyllähän sieltä muutama ihan varteenotettava vaihtoehto löytyi. Tuttujen koirat menestyivät hyvin ja Keiran isäkin sijoittui veteraaniluokassa toiseksi erinomaisella laatumaininnalla.

Alempana kuvissa Keiran isä, ikää melkein 9v. Lisää kuvia Maailman Voittajasta täällä!

torstai 7. elokuuta 2014

Klubshow boksereille

7.8. Vantaalla oli siis boksereille tarkoitettu epävirallinen näyttely, Klubshow, johon molemmat kakarat tuli sitten ilmoitettua. Alunperin tuomarina olisi pitänyt olla Alessandro Tanoni, joka on siis yksi arvostetuimpia bokserikasvattajia Italiasta. Valitettavasti hän oli estynyt tulemaan, joten tuomarimuutoksena tilalla oli Inese Pablaka, bokserikasvattaja hänkin.


Keira pääsi osallistumaan koska tässä näyttelyssä oli baby pentu -luokka ja siksi halusinkin kakaran sinne ilmoittaa. Alaikäraja osallistumiselle oli siis viisi kuukautta ja Keira oli täyttänyt sen juuri 3.8. Valitettavasti kuitenkin mulla poksahti polvi, joten en itse pystynyt kakaroita esittämään, mutta onneksi Marja sitten suostui! Ja täytyy tähän väliin sanoakin, että hyvin Marja nuo esitti. Ensimmäistä kertaa näyttelyremmin päässä bokseri ja vielä nuoret bokserit, joista toisen kanssa ei oltu tehty minkäännäköistä ravaamistreeniä, seisotusharjoituksia nyt oli hieman tehty.

Arvostelu kuuluu näin: "Nice type. Compact body. Good bones. Need more body substance. Nice head with lovely expression. Typical ear set. Very nice propertion of skull and muzzle. Excellent white bite. Dark mask. Good top line for age. Deep cheast, good angulations at both sides. Need more musculatur and physical training. Must be better skin condition. Nice temperament."


Ihosta tuli mainintaa, koska tulehduskipulääkekuurista tullut ihoreaktio oli jättänyt jälkensä pieninä läntteinä (jotka nyttemmin jo pikkuhiljaa peittyneet) ja tietysti lihaksistosta koska neiti oli ollut levossa polvivamman takia. Lopputuloksena kuitenkin PEK1 KP ja VSP-pentu, että ei huonosti ja supertyytyväinen olen! Tuomari kävi Marjalle sanomassa kun sijoituksen päätti, että tänään VSP ihon kunnon takia.

Jäynähän osallistui myös, junnu-luokkaan kylläkin. Valitettavasti ei ole kuvia, koska itse olin kehän laidalla avustamassa seisotuksessa ja tapahtuman kuvaava "ammattivalokuvaaja" ei ollut Jäynästä (tai Keirastakaan) yhtään kuvaa napannut.... Jäynä seisoi hyvin, antoi katsoa hampaat ja kopeloida, mutta ravaaminen oli vähän pomppimista. EH sieltä putkahti ihan odotetusti. Arvostelu oli tällainen: "Good type. Medium size, a bit light in bones. Head with good expression. Excellent ear set. Could have better proportions in skull and muzzle. Good stop. Enough volume under eyes. Typical bite, but narrow seasor line. Must be stronger topline. Enough angulation in front, good behind. Closing hocks. Nice temperament."

"Yllättäen" ylälinjasta mainintaa, kuten edellisessäkin näyttelyssä oli. Selkä on kuitenkin suoristunut pentuajoilta ja toivotaan, että se vielä vahvistuisi paremmaksi kun poika kerää vähän massaa aikuistuessaan.