Vuosi 2012 ja tuleva 2013

Tämä mennyt vuosi on ollut aikamoista seilaamista. Muutettiin kaverin kanssa yhteiseen kämppään ja asuttiin puolisen vuotta yhdessä. Lopetin työt Helsingissä ja muutin takaisin maalle. Ja nyt aloitin uudelleen opiskelun. Paljon on tapahtunut, mutta paljon on myös opittu.

Viime vuonna asetin meille tavoitteita tälle vuodelle. Suurinosa niistä onkin hienosti toteutunut. Coman kanssa meidän tavoitteet oli terveyskuvat, jäljestämisen aloittaminen, luoksetulon parantaminen sekä hihnakävely kunnolliseksi. Terveyskuvat käytiinkin ottamassa keväällä Helsingin MeVetissä. Osa tuloksista oli hyviä ja osan tuloksista olisi toivonut olevan parempia. Jäljestämistä emme koskaan päässeet edes kokeilemaan, mutta senkin edestä ollaan treenattu uusia temppuja sekä tokoa. Luoksetulo on kyllä huimasti parempi ja tulee heti kutsusta luokse. Myös hihnakävely on ihan ok eikä vedä tai muutenkaan rieku hihnassa.

Muita "tavoitteita" oli omaan kämppään muuttaminen, mikä toteutuikin, sekä pennun tulo, joka myös toteutui keväällä. Rotu vaan heitti vähän häränpyllyä siinä välissä.

Caapon kanssa meillä onkin suurin "tavoite" ollut muihin koiriin sosiaalistaminen ja ollaankin treffattu paljon vieraita sekä tuttuja koiria ja Caapon suhteen koirasosiaalisuus vaikuttaa erittäin lupaavalta. Kuitenkaan kun murkkua ei olla vielä Caapon kanssa läpikäyty niin saas nähdä, että mitä meinaa murkun jälkeen muista uroksista. Tähän asti ei ole ollut ongelmaa minkäänlaisten koirien kanssa (vilkkaat, arat, pienet, suuret, urokset tai nartut).

Mielestäni tämän vuoden tärkein juttu oli Coman sterilaatio. Coman päätin steriloida jo silloin kun sain luustokuvauksien tulokset. SP3-tulos ei ollut mikään kiva juttu, enkä halua sitä "mahdollisille pennuille" periyttää. Comaahan kysyttiinkin jalostukseen eräälle upealle urokselle ja tähän suostuinkin, jos terveyskuvaukset vain olisivat hyvät. Se sitten jäikin siihen. Kyllähän ne oman koiran pennut kiehtoivat, mutta piti ajatella järjellä, eikä tunteilla tällaisessa asiassa.

Tänä vuonna mä itse olen saanut paljon uusia ystäviä ja myös menettänyt niitä. Olen itsekin ehkä hieman päässyt ujoudestani yli ja uskallan ottaa kontaktia uusiin ihmisiin paremmin. Myös kouluun pääseminen on ollut hieno juttu ja saan itselleni nyt vihdoin ammatin, josta myös pidän. Koulussa käyminen on ollut myös tähän asti kovin mukavaa koska meidän luokalla on todella hyviä tyyppejä, joihin toivonkin tutustuvani vielä paremmin.

Ensi vuodelle minulla on myöskin "paljon" suunnitelmia. Ensimmäisenä tavoitteena olisi Coman suhteen hieman parantaa tuota sen epäsosiaalisuutta muita koiria kohtaan. Olenkin jo kysellyt muilta koiraihmisiltä, että olisivatko he valmiita auttamaan minua Coman uudelleensosiaalistamisessa omien koiriensa kanssa. Muutama tuttu onkin tähän jo lupautunut ja kovin innoissani odotan, että päästään aloittamaan. Jännitystä tähän tietysti lisää tuo se, että miten Coman suhtautuminen muihin koiriin muuttuu tämän steriloinnin jälkeen, pysyykö samana, paraneeko vai paheneeko.

Toisena tavoitteena olisi massan kasvattaminen. Juuri kun olin Coman juuri saanut hyvään massaan niin steriloinnin myötä se on kadonnut täysin. Nyt näytetään melkein samalta kuin pari vuotta sitten pahimpaan rimpula-aikaan. Huoh. Tikkien poiston jälkeen täytyy ottaa ns. ennen-kuva ja päivittää sitten kuvaa aina vaikka kuukaden välein, jotta pysytään ajantasalla siitä, että kuinka se massan kasvattaminen sujuu.

Harrastusten suhteen Coman kanssa haluaisin aloittaa pk-haun. Luulen, että Coma tykkäisi siitä kovasti ja jos sen aloittaminen ei jostain syystä onnistu, keksitään toinen harrastus. Muutama vaihtoehto minulla onkin mielessäni, niin rallytokosta jäljestämiseen.

Caapon varalle minulla on myös jotain suunnitelmia. Ensinnäkin nyt tietenkin jatketaan paljon muiden koirien treffailua, niinkuin tähänkin asti. Toivottavasti saadaan myös uusia kavereita vanhojen lisäksi. Lisäksi toivotaan, että murkku ei toisi mitään urosmachoilua mukanaan ja tulisi myös urosten kanssa toimeen murkunkin jälkeen. 

Toisena tavoitteena on myös kiertää useampia näyttelyitä. Ja toivoa menestystä. Tähän asti näyttelyissä onkin mennyt mielestäni erittäin hyvin kun on ollut sekä ROP-pentu että VSP-pentu ja kun sijoituimme kasvattajaryhmässä toiseksi. Muitakin harrastuksia olisi tavoitteena kokeilla, etenkin agility on sellainen harrastus, joka itseä on alkanut kovasti kiinnostaa ja luultavasti se olisi Caapollekin erittäin kivaa. Kotona myös harjoittelemme uusia tokoliikkeitä, josko joskus olisi mahdollista jopa tokokokeisiinkin mennä.

Alkuvuodesta Caapolle tuleekin vuosi täyteen ja toivottavasti pääsemme siirtämään myös Caapon kokonaan  raakaruoalle. Vuoden tultua täyteen tietenkin alkaa massan kasvattaminen myös Caapon osalta. Kuitenkaan valmis tämä koira ei tule olemaan vielä varmaan edes kolmevuotiaana. 

Itselleni olen myös asettanut muutamia tavoitteita. Ensinnäkin keväällä olisi tarkoitus käydä kasvattajan peruskurssi ja ehkä jo ensi vuonna hakea kasvattajanimeä Kennelliitolta. Kasvattajanimen hakeminen voi kyllä siirtyä vuoteen 2014, mutta mitä aikaisemmin sen haen niin tietenkin parempi kun sen saamisessa voi kuitenkin helposti kestää se vuosi. Toisena tavoitteena olisi kehittyminen kuvaamisessa sekä kuvien käsittelemisessä. Tällä hetkellä kuvat ovat ihan perussettiä, joten olisi kiva nähdä ensi vuoden lopussa jotain muutosta niin kuvan teknisessä laadussa kuin muissakin jutuissa.

Tämän myötä toivotan teille kaikille hyvää Uutta Vuotta!

Jouluaaton blogiarvostelut!

Eli siis valitsin eilen (kyllä oli vaikeaa olla postaamatta tätä jo eilen) viisi parasta linkkaamaanne blogia. Blogeja oli linkitetty aika kiva määrä, yli 30. Joukossa oli todella hyviä blogeja ja jokaisessa blogissa oli jotain kivaa. Mieleiseni blogit valitsin ensin ulkoasun perusteella, joihin sitten tutustuin enemmän ajan kanssa ja pudotin pois osan blogeista. Eli siis ulkoasu oli alussa suurin kriteeri, mutta kun tuli viiden parhaan blogin valinta, keskityin enemmän kirjoitusasuun, kuviin sekä tekstin sisältöön.

Blogit eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan olen ne summittain tähän laittanut. Viidestä parhaasta blogista olen kirjoittanut niin hyviä kuin huonojakin puolia. Blogiin pääset tutustumaan paremmin klikkaamalla kuvaa. Todellakin suosittelen tutustumaan näihin blogeihin; ulkoasu on myös kaunis, mutta tekstit ovat myös mielenkiintoisia ja kattavia.

___________________________________________________________________________________

Tähän blogiin rakastuin heti kun sen näin. Olen tätä blogia muistaakseni joskus aikaisemmin anonyymisti seurannut, mutta nyt kyllä ryhdyin lukijaksi. Blogin ulkoasu on todella kaunis, ehkä kuitenkin liian sininen minun mieleeni. Blogi on myöskin ehkä turhan leveä (ja minulla kyllä on iso näyttö =D), mutta postaukset ovat pitkiä ja niissä on paljon isoja, hyvänlaatuisia kuvia, joten annetaan tämä anteeksi. Sivulinkit ovat kivasti toteutetut ja niissä on todella kattavasti infoa sekä tietenkin niitä kuvia.

Postaukset ovat sisällöltään mielenkiintoisia ja niitä on mukava lukea. Kirjoitusvirheitä en löydä kovinkaan montaa, eikä teksteissä ole hymiöitä(!). Kuvat ovat erittäin hyvälaatuisia ja niitä on paljon. Lisäksi ne ovat riittävän suuria, jotta niitä ei erikseen tarvitse availla. Kokonaisuudeltaan hyvä blogi, jonka ulkoasuun on selvästi nähty vaivaa.

+ ulkoasu

+ laadukkaat, suuret kuvat

+ sopivan pituiset, asialliset postaukset

- ulkoasun sinisyys

- blogin leveys

Tässäkin blogissa ulkoasuun on selvästi panostettu. Banneri on ilmeisesti edellisen blogin kirjoittajan tekemä. Blogissa on ihan ok-laatuisia kuvia ja ne ovat myös hyvän kokoisia. Tausta on minusta hieman tylsän ruskea ja katkeaa ylhäältä. Postaukset ovat mieleeni hieman sekavia ja tekstiä niissä on kovin vähän. Minua häiritsi tuo, kun yritti avata uudelle sivulle jotain linkkiä ja avaan ne aina painamalla hiiren oikeanpuolimmaista näppäintä, jotta voin katsoa sen myöhemmin. Tässä blogissa se ei onnistunut, koska kopioiminen oli kielletty.

Vasemmassa sivussa olevat sivuihin johtavat linkit on kivasti toteutettu. Ne sopivat hyvin blogin väreihin. Esittelysivut ovat hyvin tehdyt. Niissä on sopivasti tekstiä ja teksti on kirjoitettu huumorintajulla, joten sitä oli kiva lukea. Kokonaisuudeeltaan tämäkin on ihan ok blogi, ulkoasu kaunis, mutta postauksiin voitaisiin panostaa enemmän.

+ kaunis ulkoasu

+ esittelysivut ja niiden linkit

- taustan tylsä väri ja katkeaminen

- postausten lyhyys 

Tämän blogin ulkoasu poikkesikin hieman kahdesta edellisestä, ulkoasu on kuitenkin yksinkertaisuudessaan kaunis. Tähän vuodenaikaan liittyen olisin ehkä kuitenkin toivonut ulkoasusta talvisempaa, nyt se tuo mieleeni oikeastaan vain kesän. Tästä blogista en löytänyt ollenkaan esittelysivuja, mikä oli harmi, koska minä tykkään lukea nämä sivut aina ennen kuin aloitan tutustumisen blogiin. Näin saan pientä pohjaa siihen, millaisia blogin päätähdet ovat.

Postaukset ovat ihan kivanpituisia ja niissä on myös kivasti kuvia mukana. Kuvat ovat ihan ok-laatuisia. Minua häiritsee kuitenkin kuvissa olevat kehykset, ne eivät iske minuun ja sekoittavat mielestäni postauksia. Sivupalkista löytyi kuvat koirista ja pienet "esittelyt" mikä oli ihan hyvä idea kun kerran oikeita esittelysivuja koirilla ei ollut. Kokonaisuudessaan tämäkin blogi on kivanlainen, kuitenkin blogista löytyy paljon parannettavaa.

+ yksinkertainen, kaunis ulkoasu

+ paljon kuvia

- esittelysivujen puuttuminen

- ulkoasun kesäisyys

Tämän blogin lukija olenkin ollut jo hetken aikaa ja heti ensimmäisen kerran ulkoasun nähtyäni, rakastuin siihen. Ulkoasu on todellakin erilainen kuin monissa muissa blogeissa. Banneri on toteutettu hienosti ja jatkuu kivasti myös tuohon sivulle. Postausten nimen yläpuolella on kiva pieni yksityiskohtainen lisäys tarinaan. Myöskin kun hiiren siirtää sen sivun kohdalle, jolle haluaa mennä, ilmestyy sivun nimen alapuolelle "tarinaan" sopiva teksti. Teksti on kuitenkin valitettavan pientä ja jouduin siristelemään, jotta saisin tekstistä selvän.

Esittelusivuille siirryttäessä kuvalinkit on toteutettu blogiin sopivaksi. Kaikista koirista on kivat, kattavat esittelyt. Myös omistajan esittelyä oli kiva lukea, ainut mikä jäi harmittamaan oli se, että kirjoittajasta ei ollut kuvaa.

Postaukset ovat mielenkiintoisia ja joukosta löytyy myös niitä asiapohjaisia artikkeleita mitä on kiva lukea. Postauksissa on myöskin kivasti kuvia ja tekstiä, jota on helppo lukea. Kokonaisuudessaan tämä blogi on hyvin kaunis ja ulkoasultaan erilainen, blogiin selvästi nähty vaivaa.

+ kaunis, erilainen ulkoasu

+ asiapohjaiset postaukset

- omistajan esittelysivulta puuttuva kuva

- sivupalkin täysinäisyys

Tämän blogin ulkoasu on myöskin sellainen, jota ei vastaan tule. Ulkoasuun on lisätty pieniä yksityiskohtia yläkuvan kohdalle, jotka tuovat mieleen joulun. Esittelysivuja en löytänyt, mutta kun vähän seikkailin niin löysin ne kotisivuilta. Toivoisin kuitenkin, että esittelysivut löytyisivät blogista itsestään, jotta ei tarvitse joka paikassa seikkailla.

Postaukset ovat pitkiä! Ja ne on kirjoitettu hyvin asialliseen tyyliin, hyvällä kirjakielellä eikä virheitä löydy. Postauksista löytyy myös kuvia ja ne on sopivasti sijoitettu sopimaan tekstin yhteyteen. Tässä blogissa kuvien kehykset ovat erilaiset ja ne ovat minusta kiva lisä ja sopivat blogin ulkoasuun. Sivupalkki vasemmalla on mielestäni ehkä turhan leveä, sekä aiheet-gadget turhan sekava. Vihreä ei ole suosikkivärejäni, mutta tämä sävy on ihan kiva. Kokonaisuudeltaan siis blogi, jonka ulkoasuun selvästi panostettu ja tekstien eteen nähdään vaivaa.

+ ulkoasu, toista samanlaista tuskin tulee vastaan

+ postauksien pituus

- sivupalkki turhan leveä

- esittelysivut uupuvat

___________________________________________________________________________________

Noniin, elikkäs tässä nämä arvostelut nyt olisi. En viitsinyt ihan hirveän pitkiä ruveta kirjoittelemaan, näissäkin meni jo aikaa. Yritin tehdä jokaisesta arvostelusta suurinpiirtein samanmittaisen, niissä tosin toistuvat asiat useaan kertaan, mutta se meni nyt näin. Toivottavasti kelpaa =)

Merry Christmas!

All I need is you and I

Coman sterilaatio on viimein hoidettu. Tänään Coma leikattiin. Eläinlääkärillä kesti hieman yli tunti leikkauksessa, mikä tuntuu minusta hyvin lyhyeltä ajalta, olisin kuvitellut, että siinä kestäisi parista tunnista kolmeen tuntiin. Munasarjoja oli kuulemma ollut vaikea löytää; ne olivat olleet normaalia "piilommassa", mikä tietysti sitten vielä pidensi leikkausaikaa. Nukkunut Coma oli kuulemma todella hyvin ja sikeästi koko leikkauksen ajan.

Saatiin hoito-ohjeet ja parin viikon päästä pitäisi mennä tikkien poistoon. Tuolla se nyt nukkuu "tyytyväisenä" tuolla häkissän peiton alla. Muutaman kerran se on nyt jo heräillyt, mutta mennyt heti takaisin nukkumaan. Hyvä vaan, jos saisi nukuttua vaikka koko yön yli sikeästi, parantuisi sitten nopeamminkin. Antibiootteja ja kipulääkkeitä saatiin tietenkin myös mukaan. Koko hoidolle hintaa tuli yhteensä 310 euroa 26 kiloiselle koiralle.

Ei päästy meidän vakiellälle, koska heillä ei ollut enää vapaita aikoja ennen joululomaa. Leikkauksen halusin ennen joululomaa, jotta voisin itse olla kotona ja vahtia Comaa. Vihdoin, nyt se on ohi.

Lisäksi vielä, kun en oo täällä pitkään aikaan Caapon ongelmista yksinjäämisessä puhunut, niin ne on parempaan suuntaan. Vähän jännitin, että miten käy kun koulu alkoi, mutta eipä oo ollut pahempaa ongelmaa. Parina ekana päivänä oli vinkunut vähä perään, mutta se on loppunut kokonaan. Joten hyvältä näyttää Caaponkin suhteen.

But tonight I'm gonna hold you so close

Maanantaina soitan eläinlääkärille ja varaan Comalle sterilointiajan. Vihdoin! Toivottavasti ei oo nyt liian myöhästä, että juoksut ei oo liian lähellä. Nyt olis just paras aika kun paranemisessa menee suurinpiirtein se pari viikkoa ja mulla olis ens viikolla tulossa joululoma niin sais sit oltua kotona, ettei satu mitään. Kauhulla jo odotan sitä aikaa kun ensin on oltu viikko kipeitä ja sit se ylimääräinen energia puskee sieltä läpi..

Ihanaa, enää ei tarvitse miettiä juoksuja eikä Coman tartte kärsiä niistä sen valeraskauksista, jotka on aika pahoja. Täytyy vaan toivoa, että saatais vaikka ensi viikolle aika, jotta Coma sitten ehtisi parantua melkein kokonaan ennen kuin mun täytyy mennä takaisin kouluun. En uskalla jättää sitä ilman valvontaa. Toivotaan kuitenkin, että Coma parantuu leikkauksesta nopeasti, eikä hirveästi itkeskelisi kipua. Saadaan eräältä tutulta eräänlainen paita (haavasuoja), jotta ei tarvitse sitä kauluria käyttää. Olisi luultavasti vähän hankalaa kun kotona on toinenkin koira, joka sit pääsis kuitenkin sitä haavaa nuolemaan.

Ollaan tehty koirien kanssa pieniä treenejä, melkein joka päivä. Caapossa huomaa jo selvää kehittymistä; perusasento on melkein valmis, vielä täytyy hiukan houkutella sivulle. Ei osaa oikein yhdistää sivu-käskyä ja toimintaa, mutta eiköhän se pian käsitä. Seuruussa täytyy vielä imuttaa, mutta sekin menee jo ihan kohtalaisen hyvin. Toko-luoksetulo on valmis. Pikkupoika on ihana kun käsken ensin perusasentoon ja kävelen muutaman kymmenen metrin päähän. "Tänne" ja pentu laukkaa eteen istumaan, sitten siitä perusasentoon Pitäisi saada tästä videota joku ottamaan niin tekin näkisitte. Kuka väitti, että ei doggeja pysty kouluttamaan? 

Comankin kanssa ollaan edistytty! Sain sen seuraamisesta häivytettyä namikäden pois, se on ollut mulle iso kompastuskivi Coman kanssa. On mennyt heti koko seuruu pipariksi jos käsi on lähtenyt pois). Perusasento ja luoksetulo toimii hyvin. Vähän pitäis ehkä saada vauhtia siihen luoksetuloon, muuten on ihan perfecto!

Harmittaa kun edellisessä postauksessa jo kehuskelin, että päästään Coman kanssa hakuilemaan. No, ei me päästäkään kun ne treenit on talvitauolla. Sain kuitenkin vastaukseksi, että keväämmällä kannattaa ottaa yhteyttä ja kysäistä treeneistä että millon ne alkavat taas, josko päästäisiin mukaan. Nämä treenit ovat vielä kaikenlisäksi ilmaiset ja jokaviikkoiset! Ollaan saatu myös Coman lihasmassaa kasvatettua tuonne takapäähän.

Käykääs muuten kalenterista katsomassa tulevia tapahtumia. Niitä on jo aika paljon tulossa. Oon ilmoittanut Coman motivaatio- ja saalispalkkauskurssille tammikuulle, karhunhaukkukokeeseen helmikuulle sekä luonnetestiin huhtikuulle. Myös Caapon pään menoksi on suunnitteilla suuri määrä näyttelyitä. Kiva juttu on, että tanskandoggien erikoisnäyttely järjestetään ensi vuonna Seinäjoella, tänä vuonna se oli Oulussa. Päästään sinnekin Caapon kanssa. Huomenna mennäänkin Wilman Irkun ja Runon kanssa Sarin Hanni-corsoa treffailemaan Caapon kanssa.

Muistakaa käydä linkkaamassa bloginne tuonne edelliseen postaukseen, jotta sitten voin valita viisi parasta.

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta..

Sitähän ollaan jo joulukuussa. Saatiinpas me tännekin lunta näin joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi! Tuntuu siltä, että tämä vuosi tulee loppumaan parhaimpana vuotena ja ensi vuosi sitten alkamaan todella hyvin!

Ai miksikö? No syy numero yksi; minä pääsin sinne kouluun mistä jo edellisessä postauksessa kerroin! Saa onnitella =D Maanantaina on mun ensimmäinen koulupäivä ja siitä alkaen kahden viikon koeaika katsoen, että miten pärjään ja pysyn muiden mukana kun muut ovat olleet tuolla jo puoli vuotta. Kuitenkin uskon, että tulen pärjäämään hyvin ainakin käytännössä kun kokemusta on vähän kaikenlaisesta.

Syy numero kaksi; ilmoittauduin Coman kanssa jokaviikkoisiin pk-hakutreeneihin. Saadaan mekin jotain säännöllistä elämään. En oikein saa aikaiseksi treenata koirien kanssa, aktiivisesti ja tavoitteellisesti, kotona. Vaan se into ja motivaatio syntyy mulla juuri treeneissä, missä on muitakin treenaajia ja sitten se opettaja, joka neuvoo ja opastaa! Itse oon niiin poropeukalo kaikissa lajeissa ja pk-haku on sellanen laji, mitä haluaisin harrastaa, mutta omat taidot ja ymmärrys ei riitä opettamaan itsekseni tuota.

Näin joulukuun kunniaksi ajattelin, että te saisitte linkata mulle teidän blogeja, joista mä sitten valitsen viisi parasta ja arvostelen ne tämän kuun 24. päivä!
// 23.12. päivän jälkeen linkattuja blogeja en enää arvostele, joten siihen mennessä linkkailkaa.

Otsikoimisen vaikeus..

Eipä ole taas tässä kuussa ollut paljoakaan asiaa. On ollut vähän kaikenlaista menoa ja kiirettä itselläni viime aikoina, että ei ole tullut tänne kirjoiteltua.  Blogin ulkoasu on kyrpinyt, ulkona vallitseva pimeys on masentanut ja itse tekemättömyys. On tosi tylsää vaan olla kotona, eikä mulla ole ajokorttiakaan vielä, että pääsisin edes johonkin noiden koirien kanssa, eikä tarvitsisi vain kotona olla. Niin ja kaikenlisäksi blogini kuvatila on täynnä! Joten siis opettelenkin nyt eri tavalla lisäämään tänne kuvia Imgurin kautta, tällä hetkellä kaikenlisäksi Imgur ei suostu toimimaan, joten lisään kuvia tähän postaukseen myöhemmin.

Sunnuntaina treffattiin Caapon kanssa Irene-beussia ja Wilmaa. Meidän piti treffiä jo aikaisemmin, mutta Wilma unohti =D. Wilmalla on myös toinen koira, mutta tämä oli hoidossa, joten Caapo pääsi tutustumaan ensin tähän ihanaan tyttöseen. Tulivat kyllä hyvin toimeen; painivat ja jahtasivat toisiaan hyvinkin tasapuolisesti. Caapolla alkaa selvästi hormonit jo herätä kun näkyi kosiskelemisen meininkiä siinä leikissä, ei astua kuitenkaan yrittänyt, vielä ainakaan.


Wilma kertoikin minulle, että Kauhajoen eläinhoitajalinjalta on jättänyt muutama oppilasta kesken ensimmäiseltä luokalta ja itsehän olen ajatellut, että kevään yhteishaussa hakisin syksyllä alkavaan koulutukseen. Juteltiin sitten enemmän kouluista ja minulla voisi olla mahdollisuus päästä jo nyt, syksyllä tai keväällä, sinne koulutukseen koska olen käynyt lukiota jo puolitoista vuotta. Soitinkin tänään ja nyt täytyy vain hommata minun viimeisin lukiokurssitodistus, jotta hän tietää mille luokalle voisi minut mahdollisesti laittaa! Eli minusta voipi hyvinkin mahdollisesti tulla taas opiskelija.

Hirmuisen Caapo-painotteinen tää blogi on ollut. Kamalaa, Coma on jäänyt ihan taka-alalle kun Caapon kanssa ollaan niin paljon touhattu. Oon ilmottanut nyt, vihdoin ja viimein, Coman luonnetestiin! Se on, harmi vaan, vasta ens vuonna huhtikuussa, mutta ainakin mahduttiin vielä! Ilmoitin Coman myös karhunhaukkukokeeseen, joka on tammikuussa, sitäkin odottelen jo innolla. Toivonkin, että joku voisi mun kameralla vaikka kuvata niin luonnetestin kuin karhunhaukkukokeenkin.

Sterilaatiokin alkaa olla aika lähellä. Toivon nyt vaan, että juoksut ei alkaisi näyttää alkamisen merkkejä vielä ainakaan kuukauteen, jotta Coma voitais varmasti steriloida. Huh, itseäkin jo kovasti jännittää miten Coman luonne muuttumaan ja muuttuuko se paremmaksi vai huonommaksi. Etenkin mua kiinnostaa se, että miten Coma suhtautuu vieraisiin koiriin leikkauksen jälkeen.

Niin ja mitäs tykkäätte uudesta bannerista? Onhan se tosi yksinkertainen, mutta oon sen ihan itse tehnyt!

Haaste: Yksitoista kysymystä!

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.” Kiitokset Jennylle =)

1. Mitä rotua et ikinä ottaisi, miksi?
- Tähän on oikeasti paha sanoa, että en ottaisi sairasta rotua kun mulla on jo kaksi aika sairasta sellaista. Mutta siis joo, en ottaisi ylisairasta rotua. Omistakin roduista yritän katsoa hyvät ja terveet yhdistelmät, jotta saisin itselleni terveen yksilön. En ottaisi itselleni ajokoiraa, englanninbulldoggia, kääpiörotuja enkä usko, että tulen koskaan omistamaan sekarotuista.

2. Mitä harrastuksia tahdot vielä koettaa?

- Haaveena ois päästä harrastamaan agilityä. En siitä pahemmin oo harrastuksena välittänyt, mutta kun on kisoja ym. käynyt katsomassa niin kyllähän se vaikuttaa ihan mukavalta tekemiseltä koiran kanssa. Toinen kiva harrastus ois myös jäljestys sekä pk-haku. Näitä oiskin tavoitteena päästä noiden kanssa harrastamaan, jos vain johonkin kurssille pääsisi.

3. Mikä on mielestäsi kivoin harrastuksenne?

- No meillä ei sinänsä ole mitään harrastusharrastuksia. Caapon kanssa nyt käydään näyttelyissä ja mä olen itse ainakin siitä kovin tykännyt. Coman kanssa ollaan harrastettu kotipihatokoa ja Coma vaikuttaa siitä kovin paljon ainakin tykkäävän. Uskoisin, että jäljestäminen ois Coman mielestä todella mukavaa ja Caaposta varmasti agility.

4. Mitkä ovat tavoitteenne harrastuksissanne?
- No perustavoitteet tietysti, että kaikilla on hauskaa treenatessa. Hyvä mieli kantaa jo pitkälle ja itse en tykkääkkään treenata esimerkiksi huonona päivänä kun itse olen "hyvä" siirtämään huonoa oloani juurikin noihin rakkeihin. Muita tavoitteita taitaa olla sitten kehittyminen ja uusien juttujen oppiminen. Sinänsä kun ei harrastamalla harrasteta, ainakaan vielä, mitään niin eipä niihin mitään tavoitteita ole tullut asetettua. Eikä kisamielellä treenatakaan. Seuraavan koiran tullessa onkin sit ihan eri ääni kellossa ja on suunnitelmissa mennä ihan kisoihinkin asti, jos se vaan on mahdollista.

5. Inhimillistätkö koiriasi?
- Voin sanoa, että inhimillistän. En tiedä, että onko koiralle tunteiden "laittaminen" inhimillistämistä, mutta teen sitä hyvin usein. Saatan myös joskus puhua koirani "äänellä" ja "kertoa" mitä se ajattelisi. Pidän koiriani myös "lapsinani" ja ne ovat minulla rakkaita ja tärkeitä perheenjäseniä. Kuitenkin ymmärrän, että koira on koira, eikä sitä tule kohdella ihmisen tavoin.

6. Koetko, että koiramaailmassa olisi ikään kuin rasismia?
- Kyllä on, vähän turhankin paljon. Koiranäyttelyissä varsinkin hyvin paljon sekä varmasti myös muissa lajeissa. Myös roturasismia on, eikä esimerkiksi pieniä koiria tai sekarotuisia pidetä koirina ollenkaan. Saksanpaimenkoiraporukoista oon ite saanut todella huonon kuvan. Mutta taitaapa mussa itsessänikin pieni rasisti asua kun yleistän pikkukoirien huonoa käyttäytymistä. Enkä itselleni sekarotuista koiraa ottaisikaan (roturisteytykset eri juttu).

Turhan paljon on myös uusien koiraharrastajien lyttäämistä. Kaikkihan sieltä pahnan pohjilta on joskus aloittanut, myös ne koirakuiskaajat ynnä muut "parhaimmistot". Syrjimistä tapahtuu rotuvalintojen takia. Itse olen huomannut, että myös rodun sisäistä syrjintää tapahtuu paljon, vain se oma koira / kasvattaja on paras ja muut voisivat painua sinne missä pippuri kasvaa.

7. Oletko perehtynyt koiriesi rotujen alkuperään?
- Noh, kuka ei olisi? Eli siis, kyllä olen. Bokseri-rodun alkuperään ehkä kuitenkin enemmän kuin tanskandogin, kun sitä kerran alan joskus kasvattamaankin. Kuitenkin tiedän mihin kumpaakin rotua on aikoinaan käytetty, suurinpiirtein minkä näköisiä ne ovat olleet. Mitä "rotuja" on käytetty siihen, että rotu on syntynyt sellaiseksi kuin se on ja miten rotu on ajan myötä muuttunut, niin huonompaan kuin parempaankin suuntaan.

8. Barffaatko, miksi/miten?
- En barffaa, vielä. Tarkoituksena olis aloittaa noita barffaamaan kun Caapo vain nyt pääsisi ensin tuohon vuoden ikään, jolloin suurin kasvu on jo ohitse. En uskalla alkaa tuon kokoista, täysin kasvultaan kesken olevaa pentua barffaamaan kun en barffaamisesta itsekään vielä paljon tiedä. Joten olenkin käyttänyt nyt aikaa barffauksen opiskeluun ja joka päivä sitä on tullut opittua uusia asioita.

Barffaamisen aloittamista olen miettinyt sen takia, että se on luonnonmukaisempaa sekä terveellisempää. Koiran lihaksisto ja muutenkin koko kroppa on erilainen kun se syö raakaravintoa kuin, että se syö nappulaa. Raakaruokkimalla koiran tietää myös tasan tarkkaan mitä se koira syö, sillä mistä sinä voit tietää mitä nappulat oikeasti sisältävät?

Raakaruokkimalla koira saa myös vain tarvitsemaansa ravintoa kun taas nappulassa on paljon aineita, jotka menevät suoraan koiran läpi. Ja se näkyy paskamäärässä verrattuna nappulalla ruokittuun koiraan ja raakaruokittuun koiraan. En kuitenkaan ala haukkumaan ihmisiä, jotka syöttävät nappuloita koirilleen; jokainen voi itse päättää mitä koiralleen syöttää, eikä ne nappulatkaan nyt niin pahasta ole.

9. Mitä koirasi inhoavat?

- Caapo inhoaa vettä! Se täytyy raahata aina pesulle jos se täytyy pestä. Ja näyttää niiiin masentuneelta jos joutuu ulos vesisateella. Pienempänä ei halunnut astua vesilätäköihinkään, nykyään niistä jo pystyy kävelemään, mutta yleensä hyppää yli. Coma onkin sitten vaikeampi tapaus.. Tai noh. Comahan inhoaa vieraita koiria.

10. Entäpä mitä ne "rakastavat"?

- Caapo rrrakastaa hieromista, rapsuttamista, taputtamista, selkänahan venyttämistä. Sen ilmeestä oikein näkee kun se nauttii koko sydämensä pohjasta kun sitä vähän "repii" selän ja pepun päältä. Tykkää myös kovasti harjaamisesta ja ylipäätänsäkin. Coma rakastaa hepulointia, ylipäänsä kaikkea mikä saa Coman innostumaan, eikä Coman innostuttaminen todellakaan ole vaikeaa. Tänä yli kolmena vuotena mitä Comaa oon oppinut tuntemaan niin, ei ole oikeasti montaa asiaa, mistä Coma ei tykkäisi.

11. Saavatko koirasi joululahjoja?
- Kyllähän ne on aina joka vuosi jotain saaneet. Caapolle tuleva joulu on vasta ensimmäinen. Yleensä olen antanut jotain herkkuja tai sitten jonkun pehmolelun. Nyt vaan olen tullut siihen tulokseen, että pehmoleluja en noille ostele, koska se on sen kaksi sekuntia ehjä kunnes nuo on repineet sen jo ihan palasiksi. Yks lahjaidea tälle vuodelle mulla olis jumppapallo jostain kirpparilta tms. Sekään ei varmasti ole kauan kestävä lelu, mutta luultavasti iloa olis senkin edestä. Kuitenkin tulevat molemmat saamaan jotkut isot luut tänäkin vuonna.

Niin moni on jo tämän tehnyt, että haastan kaikki, jotka tämän lukevat, eivätkä ole vielä tehneet, näillä samoilla kysymyksillä!

You got to get up and try

Viisi päivää takana Helsingissä Caapon kanssa. Hieman pidempi postausväli taas ollut, mutta eipä oo ollut mahdollisuutta tänne kirjoitella Helsingissä olon aikana kun ollut aika kiireistä. Helsinkiin menon pääasiallinen syy oli siis Best-in Puppy Showiin osallistuminen. Otettiin ilo irti reissusta ja treffailtiin myös tuttuja koiria ja heidän omistajiaan, niin pienemmällä kuin suuremmallakin kokoonpanolla.

Perjantaina siis aamulla lähdettiin ensin bussilla kohti Seinäjokea ja sieltä junalla Helsinkiin. Viiden maissa oltiin perillä Helsingissä ja Marja tuli mua ja Caapoa vastaan rautatieasemalle. Caapon ruoat painoi kovasti toisessa laukussa, joten tarvitsin vähän kantoapua sen kanssa. Caapo hyvin muisti vielä Marjan, vaikka viime kerrasta on jo aika pitkä aika, pikkuhepulit sai siellä rautatieasemalla aikaiseksi ja ihmiset kävelivät hymyillen ohi. Kyllä muisti Caapo myös Rudon. Täytyi hyppiä ja pomppia ilmaan kun oli niin ihanaa. Ei annettu tervehtiä hihnassa ollenkaan vaan käveltiin koirapuistoon, jossa saivat sitten riehua.

Lauantaina treffailtiin Yilanin ja Kristan kanssa. Rudo ei vissiin oikein välittänyt Yilanista ja ärisi välillä, loppua kohden kuitenkin rentoutui ja leikkivät ihan hyvin. Caapo toimi poikien välillä rauhanlähettiläänä ja änki aina parin väliin jos kuului ärinää. Käytiin vielä Caapo punnitsemassa Vuosaaren eläinlääkärissä ja painoa oli kerääntynyt 62,8 kg, iso poikahan se jo on. 

Käytiin illalla vielä koirapuistossa Lauran ja tämän pikkukoirien, Myyn ja Taavin kanssa. Kovasti Caapo halusi kiusata pikkukoiria, uskoi kuitenkin kun kielsi, mutta yritti hetken päästä uudestaan. Oikea kiusanhenki. Ei tuo aggressiivinen ole, mutta täytyy pienten koirien kanssa tietysti aina olla hieman varovaisempi kun tuo voi jo päälle astumalla tappaa sellaisen, on vielä lisäksi kova noilla etutassuillaan huitomaan. Siihen päälle vielä pentumainen kömpelyys..

Rina, Flicka, Reino ja Caapo kasvattajakehässä 1.

Sunnuntaina olikin sitten itse näyttely. Taas meni oikein hienosti, aamulla tuli vähän kiire ja ehdin juuri ja juuri näyttelypaikalle ennenkuin tuli Caapon vuoro mennä kehään. Paikalla oli kaikki paitsi yksi Caapon sisaruksista ja oli kiva nähdä miten ne olivatkin kasvaneet. Kyllä Caapo vielä kokonsa puolesta oli suurin ja selvästi massakkainkin.

Paikalla oli siis Caapon lisäksi 24 muuta keltaista ja tiikeridoggia, joten määrä oli kyllä huikea! Koko päivä näytsipaikalla menikin ja kyllä oli väsynyttä poikaa illalla. Oman kehän lisäksi osallistuttiin Caapon kanssa vielä BIS-kasvattajakehään, jossa Samuraiwood's kennel sijoittui toiseksi! Tuomari oli vaihtunut, eikä paikalla ollutkaan Gunnel Aldelcreutz.

Kehässä Caapo ei oikein kunnolla keskittynyt, antoi seisottaa ihan ok:sti, mutta juostessa hieman pomppi ja venkoili. Täytyykin sitten vielä sitä juoksemista harjoitella, mutta kotona tietysti ihan erilaista kun ei ole häiriöitä yms. ja kotona juokseekin oikein mallikkaasti. 

Tuloksena saatiinkin PEK1 KP PU1 VSP-pentu. Arvostelu: "Kooltaan & mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Hyvät pään linjat & huulikulma. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula & ylälinja. Ikäisekseen riittävä eturinta & runko. Hyvä luusto & käpälät. Lanne voisi olla hieman lyhyempi. Liikkuu hyvin."

Maanantaina ei tehty mitään erikoista, oltiin kaikki aika väsyneitä ja oikeastaan vaan löhöiltiin koko päivä. Kyllähän me koirien kanssa käytiin lenkillä ja koirapuistossa. Sisällä ollessa Caapokin vain nukkui kun oli niin väsynyt. Onhan tuo reissu todella väsyttävä muutenkin Caapolle, kuitenkin on vielä pentu, vaikka ei siltä kokonsa puolesta varsinaisesti näytäkään. 

Tiistaina treffailtiin Heidiä ja tämän koiria Taraa, Vanillaa ja Violaa. Mua vähän jännitti, että miten Caapo reagoi Violaan ja Vanuun kun oli aikaisemmin niin kovasti härnännyt Myytä ja Taavia. Viola ja Vanu kuitenkin pitivät hyvän kurin Caapolle eikä Caapo käynyt härkkimässä pieniä ollenkaan. Oltiin lähimetsässä ja koirat juoksi siellä vapaana, kaikki sulassa sovussa. Ei oltu kuin vain noin tunti kun Heidin piti jo kiiruhtaa töihin.

Illemmalla oli aika jännät paikat kun noustiin junasta ja lähdettiin kävelemään rappusia alas. Marja huomasi, että Caapon pyllyn takana oli pitbull uros. Kesti hetken aikaa tajuta tilanne, koira oli vapaana, sen perässä ei ollut edes hihnaa, muut ihmiset vain kävelivät ohi eikä omistajaa näkynyt. Yritin työntää koiraa pois, mutta koira päättikin nousta Caapon selkään ja Caapo liukasteli liukkaissa rappusissa. Onneksi koiran omistaja saapui paikalle. Sentään ei huonommin käynyt, Caapo ei vaikuttanut edes huomaavan tilannetta, kovasti vaan oma sydän hakkasi ja kädet tärisi tilanteen jälkeen..

Seuraavana päivänä olikin sit aika jatkaa matkaa kotiin päin. Seuraavaa reissua odoteltaessa.

Caapo, Tara, Rudo, Alva, Viola ja Vanilla.

Koiran liikuttaminen ja aktivointi

Olen ajatellut, että tekisin lisää asiapostauksia, ehkä kerran kuussa olisi sopiva määrä? Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa koiran liikuttamisesta sekä aktivoinnista yleensä. Mikä on sopiva määrä koiralle ja voiko koira saada liikaa aktivointia?

Tietenkin selvää on, että eri rotuiset koirat tarvitsevat eri määriä liikuntaa ja aktivointia. Coma ja Caapo ovat siitä hyvä esimerkki; bokseri on erittäin aktiivinen rotu ja varmasti alkaa hyppiä seinille jos ei saa jotain aivotyöskentelyä tai vähintään tunnin juoksemista päivässä. Kun taas tanskandoggi varmasti pärjäisi muutaman päivän pitkillä remmilenkeillä. Näissäkin tietenkin on yksilökohtaisia eroja, jotka täytyy muistaa.

Koira ei välttämättä väsy pelkällä juoksuttamisella, eikä varsinkaan hihnalenkeillä (toki on myös varmasti rotuja, jotka väsyvät jopa hihnassakin). Hyvin usein ihmiset ajattelevat, että kun käydään vaikka tunti kävelemässä hihnassa niin se koira väsyy sen jälkeen. Koira saattaa  ehkä nukkua lenkin jälkeen hetken, mutta on kuin ei olisikaan käyty lenkillä tunnin päästä.

On myös yksi "haittapuoli" jatkuvalla liikuttamisella; koiran kunto kasvaa, se jaksaa aina yhä enemmän ja enemmän, jolloin tullaankin siihen pisteeseen, että sen koiran kanssa pitäisi viettää koko päivä ulkona, jotta se väsähtäisi edes hetkeksi. Aivotyöskentely onkin koiraa kaikista eniten väsyttävää toimintaa ja jo puolen tunnin treeni saattaa väsyttää koirasi pitkäksi ajaksi.

Miten sen koiran kanssa sitten tulisi liikkua? Pitääkö sitä kävellä 20 kilometriä joka päivä, jotta koira väsyy vai voiko ihan vain nauttia metsässä samoilemisesta kun koira itse pitää hauskaa sinunkin edestä? Mielestäni on ihan sama. Kunhan koira väsyy ja on onnellinen. Minusta itsestäni ei olisi kävelemään 20 kilometriä päivässä vaan usein käydäänkin vain 3-10 kilometrin kävelyillä ja koirat usein tuplaavatkin, vapaana ollessaan, ihmisen kävelevän matkan. Joidenkin mielestä se voi olla väärin / liian vähän / ei koira saa siitä mitään irti, mutta kyllä minä itse olen huomannut, että koirat tyytyväisenä menevät lenkin jälkeen omille paikoilleen huilimaan ja sitten siihen nukahtavatkin hetken päästä.

Monet myös väittelevät siitä, että pitääkö sillä huonolla ilmalla - kun taivaalta sataa kaatamalla vettä tai pakkasta on -30 astetta - mennä ulos. Minä olen sitä mieltä, että ei, jos ei ole ihan täysin pakko. Monesti huono ilma aiheuttaa myös sen, että omistaja on huonolla päällä, mikä tietysti automaattisesti siirtyy koiriin, eikä sitten kenelläkään ole kivaa. Koirat voi käyttää lyhyellä pissa-kakka-kävelyllä ja sitten puuhata vaikka sisällä jotain väsyttävää; opettaa koiralle vaikka uusia temppuja tai harjoitella vanhoja.

Itse pidän koiriani yleensä pihalla aina vapaana. Tosin aina lenkin aluksi ja lopuksi laitan koirat hihnaan, jotta lihakset eivät jumiudu vaan pääsevät lämpenemään ja jäähtymään hihnassa kävelyn ajaksi (tässä tietty tulee myös harjoiteltua sitä hihnakäytöstä, jotta se ei ihan kokonaan unohtuisi). Tämä on etenkin Comalla hyvin tärkeää huonon selän takia, joka jo muutenkin aiheuttaa jäykkyyttä lihaksiin ja koko kroppaan. Mielestäni jokaisen koiran perushuoltoon kuuluisikin säännöllinen hieronta, ammattilaisen toimesta. Myös venyttely, ennen ja jälkeen jokaisen lenkin olisi hyvä lisä jokaisen koiranomistajan arkeen, niin omistajalle kuin koirallekin.

Koirasta näkee kyllä milloin se on tyytyväinen.

PS! NÄKYYHÄN POSTAUKSET NYT KAIKILLE - JOILLE NE EIVÄT NÄKYNEET - OIKEIN?

Seinäjoki KV 28.10.2012

Huh mikä päivä. En voi muuta sanoa, että on näyttelyissä käyminen oikeasti rankkaa. En voi edes kuvitella miten rankkaa ihmisillä - jotka esittävät monta koiraa samana päivänä - on, tai jotka matkustavat pitkän matkan päästä näyttelypaikalle ja palaavat kotiin vielä samana päivänä. Tänään käytiin siis tuon PienenSuuren kanssa Kansainvälisessä koiranäyttelyssä Seinäjoella. 

Pentuluokassa oli yksi uros Caapon lisäksi, C'mon Knock Me Out (keltainen). Hauska juttu on, että tämä C'mon K-pentue on syntynyt täysin samana päivänä kuin Samuraiwood'sin F-pentue, joten näyttelyssä näki hyvin miten erilaisesti kaksi saman ikäistä pentua voi kehittyä. Narttuja ei sitten pentuluokassa ollut ollenkaan, mikä on toisaalta ihan hyvä niin jäi tämä ensimmäinen kerta hieman lyhyemmäksi ja helpommaksi Caapolle.

Hurja sitä jännitystä ennen kehän alkamista. Caapo osasi ottaa yllättävänkin rauhallisesti, vaikkei koskaan hallissa olla mätsäreissä tms. treeneissä oltu, välillä pisti kyljelleenkin makaamaan maahan. Kehässä menikin sitten mielestäni Caapolla todella hyvin. Koskaan ei ole mätsäreissäkään mennyt noin hienosti. Toki tuolla oli oikein kunnolla tilaa juoksuttaa koiraa ja seisottaa myös, dogeilla olikin puolet isompi kehä kuin mitä suurimmalla osasta roduista oli, ihmekös tuo. 

Tuomari oli mukava. Käsitteli Caapoa nätisti, eikä ollenkaan rajusti. Katsoi hampaat ja tunnusteli muutenkin kroppaa hellävaraisesti ja rauhallisesti. Mielestäni ehkä turhan kauan seisotti, kehäsihteeri kirjoitti samalla arvostelua, joka olikin kuitenkin mielestäni hyvin pitkä ja kattava. Muutaman kerran piti korjata Caapon seisontaa kun liikkui, mutta pentuhan tuo vasta on, että en olisi voinut parempaa suoritusta kuvitellakaan. Ravasikin oikein lennokkaasti ja kovalla vauhdilla edellä menevän perässä, hyvä kun itse pysyin Caapon mukana.

Noh, mitkäs tulokset me sitten saatiinkaan. PEK1 KP ROP-pentu! Ihan mielettömän mahtava tulos! En olisi osannut kuvitellakaan, että meidän eka esiintyminen menisi näin hyvin. Arvostelukin oli kattava ja mielestäni oikein hyvä; "Oikea koko, erinomainen luusto. Tänään aavistuksen pitkärunkoinen, mutta ylälinja kestää hyvin seistessä, että liikkeessä. Riittävät kulmaukset, oikea-asentoiset raajat ja tassut. Lupaava, pitkä, komea uroksen pää, kaunis huulikulma. Otsapenger saa vielä kehittyä. Tasainen, jakautuva juovitus, pohjaväri riittävän tumma. Lupaava kokonaisuus."

Kuvailin sitten Caapon kehän jälkeen boksereita. Niitä oli kuitenkin niin paljon, että aika pian sitten lopulta lähdettiin. Kaikki oltiin kuitenkin aika väsyneitä. 

Seuraava koitos onkin sitten marraskuun 11. päivä. Suuntaamme silloin Caapon kanssa Helsingin Best-In Puppy Show:ta kohti. Kasvattajan koiria tulossa kahdeksan kipaletta, että kova meno tulossa. Täytyy rutkasti harjoitella, että saadaan hyvä suoritus tuolloinkin. Samalla reissulla sitten tietty treffaillaan pääkaupunkiseudulla asuvia koirakoita kun kerran sinne ollaan menossa.

Koirapuistoilu, kannattaako se?

Moni koiranomistaja käy nykyään koirapuistoissa. Toiset siksi, että siellä käy muitakin koiria ja oma koira saa sitten samalla hieman sosiaalistamista ja kavereita. Toiset siksi, että ei ole muuta paikkaa pitää koiraa vapaana tai sitten koira vain ei pysy vapaana vaan lähtee heti karkuun. Jotkut sitten muuten vain. Sain idean tähän postaukseen Canis-lehdestä, joka putosi postiluukkuun muutama päivä sitten, Käydäkö vai eikö käydä? Koirapuistoilun viehätys ja vaarat. oli lehdessä koirapuistoiluaiheen otsikkona.

Minulla on koirapuistoilemisesta niin hyviä kuin huonoja kokemuksia. Coma ei ole koirapuistokoira, enkä siksi sitä viekään vieraiden koirien kanssa, jos kuitenkin puistoon menemme niin pidän huolen, että pääsemme pois puistosta jos sinne on joku muu tulossa. Miksi Comasta sitten tuli vieraskoira-aggressiivinen? Noh, minun vikahan se on. Ajattelin, että koirapuistot ovat hyviä sosiaalistamispaikkoja, annoin myös koirien itse selvittää välinsä jos niille jotain kitkaa tuli. Lopulta sitten kävi niin, että Coma alkoi käydä muiden koirien päälle.

Caapon kanssa olenkin toiminut ihan toisin. Meillä onkin Caapon kanssa vain hyviä kokemuksia koirapuistoilemisesta, koska olen itse ollut todella tarkka että millaisten koirien kanssa Caapo leikkii ja menen itse väliin jos toinen koira osoittaa merkkejä aggressiivisuudesta. Nykyään puistoon mennessäni kysyn aina millaisia koiria puistossa on, jos paikalla on aggressiivisia koiria, pyydän heitä poistumaan jos niin ei käy niin jatkamme sitten vain matkaa. Jos puistoon on tulossa aggressiivinen koira eikä omistaja ota kuuleviin korviinsa, että puisto on vain sosiaalisille koirille niin lähden pois. 

Meillä täällä maalla lähin koirapuisto on tunnin matkan päässä, joten ei tule hirveästi puistoiltua. Onneksi kuitenkin meillä on koirakavereita täällä Caapolla, Comalla sitten taas ei kun ei tule toimeen. Helsingissä käydessämme Caapon kanssa puistoilemme aika paljon. Tapaamme siellä usein Helsingissä tutustumiimme koirakkoihin, niin isoihin kuin pieniinkin.

Valitettavan moni tuo aggressiivisen koiran puistoon, eivätkä kerro tästä ennen kuin on liian myöhäistä. Perussääntönä puistoilemisessa pidän sitä, että kysytään ennen kuin astutaan portista. Näin voidaan välttyä vakavammiltakin tilanteilta, joita saattaa sattua. Eikä mielestäni puistoon kuulu tuoda liian dominoivaa tai aggressiivista koiraa, koiraa joka ei tule saman sukupuolen kanssa toimeen tai koiraa, joka ei ylipäätänsä ole omistajansa hallinnassa. Usein näkee ihmisiä, jotka eivät saa koiraansa pois puistosta. 

Usein puistossa myös kuulee sanottavan: "Antaa niiden itse selvittää välinsä.", "Se vain leikkii.". Koiran käytökseen puistossa kuuluu puuttua. Eihän koiran anneta oman lauman koirienkaan kanssa tapella? Kun suojaat koiraasi liian päällekäyviltä koirilta, koiran luottamus sinuun kasvaa. Se antaa sinun jatkossakin hoitaa tilanteet, jotka ovat tukalia, eikä itse puutu niihin. 

Millaista sitten on hyvä leikkiminen? Hyvässä leikissä on myös taukoja, tauot saattavat olla ihan vain muutaman sekunnin pituisia, mutta se rauhoittaa koiria ja koirat tällä tavalla itse pitävät leikin asiallisena. Koiraa tulee aina seurata sen leikkiessä, etenkin jos koira leikkii vieraiden koirien kanssa. Oman koiran leikin seuraamisesta on myös apua tulevaisuudessa. Opit koirasi käyttäytymisestä ja osaat jo aavistaa pienistäkin eleiden muuttumisesta, että mitä seuraavaksi onkaan tapahtumassa. Leikkijät myöskin vaihtavat usein rooleja. Välillä toinen koira on "tossun alla" ja toinen sitten pahnan päällimäisenä, hyvässä leikissä vuorot vaihtuvat usein ja koirat vaikuttavat tyytyväisiltä.

Minulla on itseasiassa tähän leikkimiseen hyvä esimerkkivideo Coman ja Caapon leikkimisestä. Coma on hyvin äänekäs leikkijä ja murisee hyvin paljon. Osaan tunnistaa murinan tasosta, että koska leikki menee liian rajuksi. Caapo taas on aika hiljainen leikkijä. Molemmat ovat hyvin tasavertaisia ja pitävät taukoja aika usein. Tässä videossa ei ehdi roolit vaihtua, mutta myös Caapo usein saa olla jahdattavana. Tunnistitko tauot?

Tuleva tokomestari; Caapo

No ehkä nyt ei sentään tokomestari, mutta mistä sitä ikinä tietää. Ollaan Caapon kanssa siis tokon perusjuttuja treenailtu. Kohta alkaa olla perusasento hallussa ja ollaan aloteltu seuraamisen alkeita. Joo, ehkä ihan pikkujuttu joillekkin aktiivitreenaajille tms. mutta itse oon ainakin ollut tosi tyytyväinen siihen, että oon saanut Caapon toimimaan ja motivoitumaan tekemisestä, kun siinä oli mulla aluksi hieman hankaluuksia.

Kuten jo aikasemmin mainitsin, meillä on ollut Caapon kanssa ongelmia luoksetulon kanssa. Oon kuitenkin ottanu itteeni niskasta kiinni ja alkanu treenaamaan sitä. Kuten myös tänään. Tehtiin tänään vähän erilaista treeniä, tuli samalla muisteltua paikallaan oloa. Käskin siis Caapon istumaan ja lähdin kävelemään pois päin Caaposta. Pysähdyin, käännyin Caapoa päin ja kutsuin luokse. Että sitä vauhtia, toinen tulee ihan täyttä laukkaa ja juuri ja juuri pystyy pysähtymään eteeni, pyydän istumaan ja saa palkkion. Ihan parasta oli kun kutsuin Caapon luokse ja kun käskin istumaan mun eteen, Caapo kieppasi perusasentoon! Jep, teki väärin tuossa tilanteessa, mutta tästä todellakin huomasi, että meidän treenit on todella sisäistynyt tuon kaaliin, vaikka siltä ei aina tunnukkaan.

Kamalan Caapo-painotteisia postauksia multa nyt tullut. Ollaan Caapon kanssa vaan niin paljon enemmän nyt treenailtu kuin Coman kanssa. Coma on päässyt aina isän mukana autoilemaan, niin sillä aikaa sitten Caapon kanssa treenattu. Coman kanssa kuitenkin mennään huomenna vähän tokoilemaan muidenkin harrastajien kanssa.

Teiltä tuli kivasti postaustoiveitakin. Tarkoituksena olisi siis toteuttaa koirien TOP-parhaat leikkikaverit, meidän päivä sekä lisää lenkkireittejämme on vielä tulossa. Muistakaa myös antakaa äänenne blogin oikealla reunalla olevaan kyselyyn!

Lenkkireittimme osa 1: Metsälenkki

Innostuin niin kovasti yhdestä postausehdotuksesta, että päätin tehdä ensimmäisen osan heti! Jos joku ei  vielä otsikosta tajunnut, niin minua ehdotettiin tekemään lenkkireittipostaus, jossa esittelen meidän lenkkireittejä. Ensimmäisessä osassa esittelen meidän suosikin, metsäreitin, jossa tänäänkin kävin koiria juoksuttamassa. Päätin esitellä tämän ensimmäisenä koska tuli tänään metsästä otettua kuvia lenkillä ollessamme. Kuitenkaan itse tiestä, joka metsään kulkee, en ottanut kuvia joten siitä tulee kuvat sitten tähän samaan postaukseen myöhemmin.

Ylläolevassa kuvassa on siis piirrettynä lenkkireittejämme. Piirroksia tulee lisää kyllä myöhemmin. Metsäreitille mennään siis kuvassa olevaa PINKKIÄ reittiä pitkin. Matkaa metsään on kotoa noin kilometri. Tämä matka kävellään hihnassa ja samalla tulee hyvä alkulämmittely, että loppuverryttely. Metsä ei ole mitenkään suuri, mutta juuri hyvän kokoinen noille ja saa koirat väsytettyä siellä. 

Tässä metsässä ei ole mitään metsäpolkuja, tai muutenkaan pahemmin tehty lenkkireittejä. Metsässä on kyllä pieniä teitä, yksi näkyy alla olevista kuvista. Näitä pikkuteitä siellä on ristiin ja rastiin ja niitä kierrellään sitten koirien kanssa. Tällä reitillä aikaa tulee vietettyä puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin, riippuen siitä, että kuinka paljon kiertelemme noita metsän pikkuteitä.

Joskus saatamme jatkaa matkaa myös maantien yli olevaan metsään, joka on huomattavasti isompi. Siellä aikaa saa menemään helposti parista tunnista neljään tuntiin. Siellä onkin enemmän sitten metsäpolkuja, monen kymmenen kilometrin edestä. Usein juoksutan koiria myös kotimme vieressä olevalla pellolla.

VIHREÄ reitti vie Luhtaan. Luhdassa meillä asustavat sonnit. Yleensä menemme tälle reitille kaverini kanssa ja matkaa tulee käveltyä noin kolme kilometriä, joskus enemmän jos menemme kävelemään joen rantaan peltoja pitkin. Aikaa tällä reitillä tulee käytettyä tunnista pariin tuntiin. Reitillä on koko matkan peltoa ja koirat yleensä menevät samalla pelloille juoksemaan kun me kävelemme tietä pitkin. Tämän reitin alussa koirat ovat hetken matkaa hihnassa, jotta lihakset lämpenevät ennen vapaana juoksemista, kuten myös lopussa, jotta ei tule lihasjumeja.  Tätä reittiä enemmän esittelen myöhemmin. 

How wonderful life is while you're in the world.

Minun "pieni" poika tänään 8 kk! Kohta jo vuoden. Voihan kamala. Tein pienen vertauskuvan tapahtuneesta kehityksestä tässä kuuden kuukauden aikana mitä Caapo on mulla ollut. Oikealla puolella oleva kuva on siis otettu sinä päivänä kun Caapo saapui. Toisessa kuvassa ei ole ihan kahdeksaa kuukautta, mutta menkööt.

Ollaan me Caapon kanssa kehitytty muussakin kuin kasvamisessa! Caapon luoksetulo on alkanut parantua huimasti. Meillä oli siis luoksetulon kanssa sellaisia ongelmia, että tuohan ei korviansa hetkauttanut kun kutsuin, vaan jatkoi sitä mitä ikinä olikaan tekemässä. Pikkupikkupentuna (itselleni vaikea sanoa Caapoa enää pennuksi kun on niin suuri =D) Caapon luoksetulo oli mielestäni todella hyvä, joten siitä ei voi olla kiinni, etteikö tuo sitä osaisi.

Kuitenkin, olen jättänyt turhat kutsumiset pois koska tiedän, että en saa Caapoa tulemaan luokse jos sillä on joku ihana haistelu kesken, turha edes kuvitella. Joten olenkin kutsunut vain silloin kun Caapo katsoo minua päin tai on tulossa jo luokse. Okei, tämän olen jo aikaisemmin älynnyt, että ei todellakaan kannata kutsua silloin kun on jotain mielenkiintoisempaa haisteltavaa tai juoksee toiseen suuntaan, mutta olen silti kutsunut.. Caapo on myös itse alkanut enemmän hakeutua ilman kutsumista luokse, joten olen myös tästä palkannut.

Murkkukin varmaan alkaa tehdä pikkuhiljaa tuloaan, ei ole kyllä antanut vielä mitään ennusmerkkejä tästä. Kauhunsekaisin tuntein sitä aikaa odottelen. Comalla ei oikein minkäännäköistä murkkua ole ollut koskaan, joten senkin takia jänskättää vielä vähän enemmän, että minkäköhänlainen monsteri tuosta Caaposta oikein kehkeytyy. 

Vähän yli viikon päästä meillä on myös Caapon kanssa ensimmäinen virallinen näyttely! Mammaa jännittää nyt jo ja Caapo ei tiedä koko asiasta hölkäsen pöläystä. Oltiinkin maanantaina Teuvalla näyttelytreeneissä ja huomasin, että seisomista täytyy vielä rutkasti harjoitella ennen ensiesiintymistä oikeassa kehässä. Harmi, että tätä ennen mätsäreitä ei täällä ole, mutta onneksi kuitenkin ennen Helsingin pentunäyttelyä Kauhajoella on mätsäri. Juokseminen onneksi sujuu nykyään ihan ookoosti, mutta täytyy sitäkin harjoitella. Itse en ota näyttelyitä kuoleman vakavasti vaan vain mukavana harrastuksena ja koiran kanssa hauskanpitona.

Pahoittelut nyt tästä Caapo-painotteisesta postauksesta, mutta ei olla oikein mitään Coman kanssa nyt tehty viimeaikoina. Toki on ollut lenkeillä mukana juoksemassa jne. Maanantaina kuitenkin mennään tokottamaan, joten siitäkin sitten juttua myöhemmin.

Mulla myös suunnitelmissa tehdä postaus meidän päivästä, tällainen toivomus meille tuli ja kai se pitää sitten toteuttaa. Jos teillä lukijoilla (joita tullut ihan hirmusti lyhyessä ajassa lisää!) on jotain postausehdotuksia niin antaa tulla vaan, on ollut aika köyhiä nämä postaukset viime aikoina.