Koirakavereita

Tänä viikonloppuna Jäynä on saanut oikein superisti muuta lenkkiseuraa kuin nuo oman lauman jäsenet. Kyllä poitsu onkin nauttinut ja tietty itsekin. Jätkä tulee kyllä hyvin toimeen mitä erilaisimpien persoonien kanssa, on mm. apuna uudelleen totuttamaan yhtä koiraa luottamaan boksereihin, kun on saanut bokserinartun aikoinaan päälleen.

Eipä näistä pahemmin kerrottavaa ole, kierretty pitkin erilaisia peltoreittejä, joten laitetaan nyt sit muutama kuva todistusaineistoksi.

Blogissa on muuten nyt ulkoasu uudistunut ja nimi vaihtui samassa. Mitäs olette mieltä? 

Say Wuf -kesäleiri: päivä 2.

Sunnuntain ohjelmassa oli "kymmenottelu", tokoilua ja tietty lopuksi jälkien siivous. Kymmenottelun lajeja olivat mm. puunkierto, vesikiposta makkaran onkiminen, koiran kantaminen, koiran houkuttelu esteiden yli ja ali, koiran haukuttaminen ja liikkuminen, koiran juoksu (ohjaaja menee piiloon), makupalojen kopittelu, houkutusleikki, makkaransyöntikisa sekä viimeisenä sokea ohjaaja ja koiran hihnaan laitto.

Ensimmäinen, eli puunkierto: piti niin sanotusti pujotella kahden pensaan ja yhden puun väleistä. Noh, mähän sitten juoksin koiran kanssa ne ympäri, ihan hyvällä ajalla vielä. Maalilinjalle saapuessa olisi voinut tajuta heittää maaliin jonkun pallon tms. jotta olisi saanut paremman ajan kun koira ylittää maalilinjan.
Toinen laji oli vesikiposta makkaran onkiminen. Tämä osoittautui monelle yllättävän vaikeaksi, vain muutama koirakko tästä tehtävästä suoriutui - minä ja Jäynä mukaanlukien ja vielä parhaimmalla ajalla. Keiraa kyllä kovasti kiinnosti, mutta ei se suostunut sieltä vedestä makkaranpalaa onkimaan vaan luovutimme sitten ja Keira sai palkaksi ne makkaranpalat, tosin kädestä tarjottuna.

Kolmantena koiran kanto. Koira piti siis ensin nostaa pöydälle ja siitä nostaa syliin ja kävellä taikka juosta noin muutaman kymmenen metrin matka. Keira nyt oli aivan helppo tapaus, se on vielä niin kevyt, vaikka onhan silläkin jo se melkein parikymmentä kiloa mittarissa. Jäynä olikin sitten toinen tapaus, päätin kokeilla pelastuskoiratouhusta tuttua koiran nostamista olkapäille ja kyllähän se onnistui! Jäynä roikku olkapäilläni oikein nätisti paikallaan ja saatiinkin ihan hyvä aika!
Neljäs laji oli koiran houkuttelu esteiden yli ja ali. Tässä nyt ei mitään sen kummempaa selitettävää ole kuin että ensin mentiin puutarhatuolin ali, sitten oli penkki, jonka selkänojan ali sai mennä tai sitten ihan vaan koko penkin ali. Kaksi viimeistä oli penkin yli hyppyjä ja sitten vielä rata takaisinpäin.

Viidentenä koiran haukuttaminen ja liikkuminen. Sama matka kuin tuossa koiran kantamisessa. Kun koira haukkui sai liikkua, muuten täytyi pysyä paikallaan. Keiran kanssa tämä onnistui erinomaisesti kun osaa haukkua "käskystä", Jäynän kanssa ei sitten päästykään maaliviivaa pidemmälle, mutta saatiin sentään yksi piste hyvästä yrityksestä.
Kuudes laji oli sitten koiran juoksu. Avustaja piti koiraa kiinni, omistaja sai vähän hetsata ja sitten juoksi talon taakse ja kutsui koiraa luokse, nopein aika tietysti voitti. Keiran sitten, kyllä teki niin yksinkertaisesta tehtävästä vaikean: ensin vain kuulemma istua tönötti avustajan vieressä eikä välittänyt kutsuista, ihmetteli vain. Sen jälkeen juoksi talon ovelle katsomaan, että mihin se mamma katosi. Lopulta sitten tulikin luokse, vaikka kyllä siinä aikaa meni. Jäynä tulikin sitten suoraa huudosta luokse.

Seitsemäs makupalojen kopittelu. Koiran piti saada viisi namia kiinni ilmasta, tippuneita ei laskettu mukaan. Keira ei tässäkään lajissa pärjännyt, nami tippui suoraan nenään eikä pieni tajunnut edes suutaan avata. Jäynä taasen toimi erinomaisesti.
Kahdeksantena  houkutusleikki, joka siis toimi niin, että huoneeseen heitettiin nameja, leluja, erilaisia astioita jne. ja koiran piti tulla omistajan luokse ilman, että koski tavaroihin. Keiralta yksi virhepiste ja Jäynältä kaksi.

Yhdeksäs laji oli makkaransyöntikisa, jossa siis vaan laitettiin kymmenen makkaran- tai minkä vaan namin palaa rappuselle ja nopeiten ne syönyt sai parhaat pisteet.
Kymmenentenä sitten sokea ohjaaja ja koiran hihnaan kytkeminen. Avustaja piti taasen koirasta kiinni, omistajalle laitettiin side silmille ja tämän jälkeen pyöritettiin muutama kerta ympäri. Sitten piti kutsua koiraa ja mahdollisimman nopeasti laittaa hihna pantaan kiinni. Keiran kanssa tämä sujui erinomaisesti. Jäynänkään kanssa ei ongelmaa ollut, vaikka ensin kutsuin koiraa väärällä nimellä (Keira).

Tämän jälkeen pidettiin ruokatauko ja julkistettiin voittajat. Kukas muukaan kuin Mira ja Frini veivät viimeisenkin potin kotiin, korjaten kaikki ykköspalkinnot tänä viikonloppuna. Onnittelut heille.

Lopuksi vielä hieman tokoiltiin ja saatiin neuvoja ongelmiin. Meillä ongelmana on ollut hidasteleva luoksetulo ja seuruussa hieman vino asento, näihin saimme hyvät vinkit ja jo parilla kokeilulla näkyi suunta parempaan päin, ehkä se tästä. Jäynä teki ehkä parasta seuruuta mitä se on ikinä tehnyt, juuri oikealla kohtaa, ei edistänyt eikä jäänyt jälkeen ja mahtavalla kontaktilla, olin ihan super ylpeä! Kotimatkalla olikin sitten hyvin väsynyttä porukkaa, vain pieni tuhina kuului takapenkiltä kun koko konkkaronkka nukkui tyytyväisenä.

Helsinkiä pakoon soudan Hankoon...

...Vai kuinka päin se sitten menikään?

Kuun alussa vietettiin siis suurinpiirtein viikko Marjan vieraana kera Jäynän ja Keiran. Caapo sai taas jäädä kotiin kun oli Klubshow johon tarkoitus osallistua ja sitten tietenkin 8.8. Maailman Voittaja, johon piti päästä bokserit katsomaan ja noh, tietty shoppailemaan. Kaiken lisäksi Caapo ei enää oikein tule vieraiden urosten kanssa toimeen, haastaa ja muuta sellaista niin senkin takia sai jäädä kun treffailtiin kuitenkin muita koiria, suurinosa niistä oli uroksia.

Lähdettiin siis perjantaina (1.8.) ensin bussilla kohti Seinäjokea ja Seinäjoelta junalla Helsinkiin. Minä lahoaivo olin taas katsonut väärin bussiaikataulun, joten myöhästyin siitä junasta, jolla mun alunperin piti mennä, mutta onneksi lipun saa vielä vaihdettua jälkikäteen toiseen. Lauantaina nähtiin jo hyvinkin tutuiksi tulleita Heviä ja Theoa, sekä heidän mukana tuli Jekku-amstaffi. Lisäksi seuraan liittyi Myy-seropi ja Tarmo-russeli. Joku tunteroinen viihdyttiin koirapuistossa ja täytyy kyllä olla ylpeä omista koirista kun tulevat noin hyvin toimeen muiden kanssa.

Puistoilun jälkeen lähdettiinkin Myyn ja Tarmon omistajan kanssa käppäilemään kohti Mätäojaa. Kuuma päivä kun oli niin haluttiin viedä koirat uimaan. Koirista kaikki kävi uimassa ja Tarmo ui vielä oikein kaikkien edestä. Tunnin verran tämä pienen pieni russeli meloi menemään keskellä mätäojaa, ilman merkkiäkään väsymyksestä - kova kuntoinen ärrieri! Muut koirista viettivät aikaansa joko rantavedessä kahlaillen tai keppiä noutaen hieman syvemmältä.

(c) Marja Leinonen

(c) Marja Leinonen

Käytiin myöskin treffaamassa Fanny-bortsua ja uutena tuttavuutena Eka-collie, jota monesti pitänyt jo nähdä, mutta jäänyt aina vain suunnitteluasteelle. Tällä kertaa lähdettiin bussilla kohti Jakomäen hiekkakuoppia, taas koiria uittamaan kuumasta säästä johtuen. Hiekkakuopat ei olleet aivan sen näköiset kuin mitä olin kuvitellut tai mitä olin nähnyt täällä meillä päin, mutta saivat luvan kelvata. Ainakin siellä oli hyvä uimapaikka, jossa koirat sai hyvin polskittua - ja noh, käytiin me omistajatkin siellä vähän viilentäytymässä.

Nelisen tuntia viihdyttiin hyvässä seurassa ja lähdettiin sit talsimaan kohti bussipysäkkiä, illalla oli sitten suuntana Linnanmäki ja koirat oli rättiväsyneitä päivästä.

Käytiin myöskin yölenkillä yksi ilta. Pirkkolan viereisellä uimapaikalla käytiin kera koirien ja tottakaihan sitä täytyi uimaan mennä. Koirat saivat odotella rannalla sen aikaa kun koirien uittaminen tuolla paikalla oli kielletty. Parisen tuntia me tuolla viihdyttiin ja lähettiin kävelemään takaisin kotiin. Ilma oli ainakin lämmin ja lähdettiin vaan pyyhkeet päällä kävelemään, eipä siellä ketään vastaantulijoita siihen aikaan ollut kuin pari hassua ihmistä.

Ja tietenkin koko reissun kohokohta: Maailman Voittaja näyttely. Periaatteessa Helsinkiin tuli lähdettyä tämän takia, vaikkei sinne omia koiria tullutkaan ilmoitettua. Aamulla sai ärsyyntyä siitä, että junat olivat peruttu ja osa oli myöhässä. Ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri näkemään bokserikehän alku, joten ei myöhästytty. Paikalla oli upeita rodun edustajia ja vähän tuli uroksia katsottua sillä silmällä ja kyllähän sieltä muutama ihan varteenotettava vaihtoehto löytyi. Tuttujen koirat menestyivät hyvin ja Keiran isäkin sijoittui veteraaniluokassa toiseksi erinomaisella laatumaininnalla.

Alempana kuvissa Keiran isä, ikää melkein 9v. Lisää kuvia Maailman Voittajasta täällä!

Oon sun koirakaveri ja bailaan sun kaa koko päivän!

Meillä kävi eilen vieraita vähän kauempaa. Heppu-seropi ja tämän omistaja, sekä pari muuta kaveria tuli kyläilemään. Heppu on berninpaimenkoiran sekä dobermann/bokserin sekoitus ja kyllähän pojasta bokserin huomasi aivan selvästi. Oli hurjasti samanmoisia eleitä, ilmeitä ja tapoja kuin Jäynälläkin. Varmaan osasyy miksi Heppuun oonkin ihan super ihastunut.

Sari liittyi sitten vähän ajan päästä meidän seuraksi Hanni-corson ja Nasta-islantilaisen kanssa, poikiin tulikin tyttöjen tultua vähän vauhtia. Aivan hyvin konkkaronkka tuli toimeen, mitä nyt Caapo sai olla mun vieressä remmin päässä kun vähän uhoili Hepulle ja yllytti Jäynää. Pääsi Caapokin sit loppuajasta juoksemaan muiden kanssa ja osas nätisti ollakin, vissiin autto se vierellä olo. 

Huomenna oiskin sit tarkotus mennä Jäynän kanssa agilitytreeneihin, saas nähdä mitä siitä tulee kun pojalla on todella paha murkku päällä ja korvat kadonneet ihan totaalisesti. Noh, ehkä me siellä jotenkin pärjätään.

Ens viikolla oiskin sit taas nokka kohti Helsinkiä ja koirakavereita. 7.6. suuntana Marjan kanssa boksereiden erikoisnäyttely Klubsieger, johon onkin ilmoitettu peräti 85 bokseria, sinne siis kuvailemaan. Alunperin piti Jäynä sinne ilmoittaa, mutta muistin viimeisen ilmoittautumispäivän väärin.

Oon myöskin ilmoittanut molemmat pojat Porin kansainväliseen näyttelyyn, Caapo viimeisen SERTin metsästykseen ja Jäynä ekaa kertaa viralliseen näyttelyyn, saas nähdä kuinka meidän siellä käy!

Tuleva valjakkokoira(ko)?

Otsikkoon liittyen olimme siis keskiviikkona koirankoulutustunneilta koulusta vierailemassa meidän luokkalaisen luona, kokeilemassa koirien kanssa valjakkoharrastusta. Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan, jos heidän koira oli tarpeeksi koirasosiaalinen.

Ajettiin siis porukalla koululta kaverin luo, melkein kaikilla oli oma koira mukana, jonka kanssa pääsi kokeilemaan. Ensimmäisenä valittiin koiralle sopivat valjaat ja Linda ohjeisti meitä niiden kanssa, jotta ne olivat juuri sopivanlaiset. Vaikka matka ei ollut kuitenkaan pitkä, niin valjaiden istuvuus on erittäin tärkeää, jotta koira ei mene jumiin. Koska lunta ei ole ollut enää pitkään aikaan niin koirien perään laitettiin mönkijä, tämä helpotti myöskin uusia koiria, koska niiden ei tarvinnut vielä vetää oikeastaan ollenkaan.

Linda esitteli meille hieman liinoja ja eri osien nimityksiä ennenkuin alettiin itse touhuun. Koirat saivat tämän ajan juosta vapaana heidän pihallaan, ikäänkuin alkulämmittelynä. Ensimmäisenä vuorossa olivat Reetu-sakemannimix ja Ärri-bouvier. Ne laitettiin kokeneemman koiran viereen valjakkoon, jossa oli yhteensä kuusi koiraa. Valitettavasti Ärri oli eri mieltä valjakkotouhusta, ja veti itsensä pannan läpi irti. Kokeiltiin vielä uudestaan, eikä oikein toiminut niin Linda pyysi ottamaan Ärrin pois liinoista ja jatkettiin matkaa vain Reetun ja viiden huskyn kanssa. 

Reetuhan olikin hommassa itse luonnonlahjakkuus! Poika meni todella hyvin ensikertalaiseksi! Seuraavana sitten vuorossa olikin Frini-collie ja tämä oli Frinille toinen kerta valjakossa. Frinikin meni oikein taitavasti! Välillä napsi liinoja, mutta ei montaa kertaa.

Viimeisenä, mutta ei tietenkään vähäisimpänä olivat vuorossa Jäynä ja Martta-bokseri. Martan kanssa oli aikaisemminkin valjakkoilua harrastettu, joten ei ollut uutta tälle kaverille. Jäynä taasen oli valjakossa elämänsä ensimmäistä kertaa. Harmillisesti liikkeelle lähtiessämme Linda huomasi, että Jäynä on aivan liian lyhyt näihin liinoihin, jotka olivat muutenkin pitkät. Mikä siis tarkoitti sitä, että veto kohdistui niin Jäynän pantaan kuin valjaisiinkin, mikä sai tuon jarruttamaan. Irrotettiinkin seisinki tuon pannasta ja kokeiltiin ilman, sitten tuo ravasi ihan nätisti siinä. 

Tehtiin kakaran kanssa huomattavasti lyhyempi matka kuin muilla, koska kuitenkin kyseessä vielä pentu, jolla kasvu täysin kesken. Eikä haluttu, että koira väsyy matkalla, jotta mielenkiinto pysyisi yllä. Lindalta saatiin neuvoksi harjoitella Jäynän kanssa yksin valjakkoilua. Käskyt kuntoon ja se, että ne tulevat takaa. Poitsu pitäis saada vähän itsenäistymään, oli niin mun perään.

Ennen Jäynän ja Martan valjakkovuoroa saivat bossut rällätä pihalla yhdessä. Ja voi sitä riemua! Kyllä bokseri toisen tuntee, molemmat oli ihan touhussa heti kun pääsivät toistensa luo ja aloittivat heti painit ja rallitukset. Oli pakko sitten ottaa kaveruksista yhteiskuva lopuksi.

Kuollut kaupunki

Täällähän me taas, kuten meidän fb-sivulta on saanut jo lukea, Helsingissä siis. Johan täällä käymisestäkin on jo se kolmisen kuukautta, harmi että matkustaminen on niin kallista!

Saavuttiin siis keskiviikkona yöllä ja sunnuntaina ois sit taas tarkotus lähtee takasin maallepäin. Eilen treffattiin Susannaa ja Hevi- & Theo-amstaffeja. En voi muuta kuin ihmetellä kuinka tuo uroslauma tuli niin hyvin toimeen, porukassa siis kolme n. 2-vuotiasta urosta ja kaksi n. 7kk ikäistä urospentua. Parisen tuntia sai pojat riekkua puistossa keskenään ja oli aika väsynyttä porukkaa sen jälkeen.

 

Saatettiin puistolta Susanna autolle ja lähdettiin junalla keskustaan, josta sitten metrolla Itäkeskukseen syömään. Jäynä pääsi matkustamaan ekaa kertaa metrossa ja poika meni kuin ammattilainen, otti rennosti lattialla ja kuorsasi. Serafima liittyikin sitten Fanny-bortsun kanssa meidän seuraan kun oltiin syöty ja kierrettiin ostoskeskuksen eläinkaupat läpi. Megaeläimestä mukaan tarttui Jäynälle uusi panta (musta nahkainen puolikuristava niittipanta), eikä hintakaan päätä huimannut. Hansasillalle juuri avatusta City4Petsistä ostin pienen vinkulelun, jota voin käyttää apuna seisottamisessa Jäynällä ja Comalla, no miksei Caapollakin.

 

Lähdettiin siitä sitten vähän syrjemmälle ja päästettiin koirat irti. Koirat totteli aivan loistavasti ja jättivät kaikki ihmiset omaan arvoonsa, eivätkä edes haaveilleet meidän läheltä poistumista. Fannysta ja Jäynästä otettiin sitten seisotuskuvat vielä ja täytyy kyllä sanoa, että tuo oma poitsu kyllä vaan komistuu koko ajan kun alkaa pikkuhiljaa vahvistua - vaikka vielä täysi rimpula onkin.

 

Tänäänkin ois sit tarkotus mennä treffaamaan Serafimaa ja Fannya vielä uudelleen. Löydettiin kiva hiekkakenttä Pasilasta ja sinne ois sit aikomus suunnata.

Rudo, Jäynä, Caapo, Theo & Hevi

Caapo, Rudo, Jäynä & Fanny

Jäykkis 6kk!

Vietettiin tänään päivä Wilman luona. Patron-beussi täytti vuoden, joten mentiin porukalla sitä juhlistamaan. Mukana oli myös Mira, Frinin ja Hetan kera. Samassa "juhlistettiin" myöskin Jäynän puolivuotis-synttäreitä. Koirat saivat riekkua keskenään ja otettiin oikein kunnon posekuvat kaikista, ja voin sanoa, että olin taas pitkästä aikaa supertyytyväinen ottamiini kuviin. Josko se kuvausinto alkais vähän nostella päätään taas pikkuhiljaa, johan sitä on sen puolisen vuotta odoteltu.

6 kk

Viime viikolta on jäänyt kirjoittamatta myöskin mätsäripostaus. Osallistuttiin siis Kauhajoella järjestettävään pentumätsäriin. Oltiin ihan ensimmäisiä paikanpäällä ilmoittautumassa ja saatiinkin sitten tovi odotella, kun ensin kehäilivät isot pennut (9-18kk) ja pari tuntia sen jälkeen vasta pienet pennut (5-9kk). Jäynä on onneksi energinen poitsu ja jaksoi koko pitkän päivän tohottaa menemään eikä kehäillessäkään sitten osoittanut väsymyksen merkkejä vaan oli innolla mukana touhussa.

Parikehässä saatiin punainen nauha, poitsu käyttäytyi taas kuin unelma, nyt otti vähän enemmän laukka-askelia kuin viime mätsärissä, mutta silti meni mielestäni erittäin hyvin näin nuoreksi. Tuomarin käpälöidessä malttoi olla paikallaan ja antoi myöskin hampaat katsoa nätisti ilman rimpuilua tai peruuttelua (viime mätsärissähän ei hampaita katsottu ollenkaan kennelyskäepidemian takia). Seisoi loistavasti ja jaksoi hyvin olla paikoillaan. 

Sitten jatkui taas pitkä odottelu, pentuja oli paikalla 25. Viimeinkin oli punaisen nauhan saaneiden vuoro. Tuomari ensin pyysi seisottamaan kaikki koirat ja sen jälkeen juoksutti ensin pienirotuisemmat koirat ja sen jälkeen isommat. Sitten pyysi taas seisottamaan koiria ja teki päätöksensä. Jäynän kanssa päästiin neljän parhaan joukkoon ja sijoituttiinkin sitten loppuviimein pienten pentujen PUN4:ksi! Tuomari kehui Jäynää oikein upeaksi ja minä olin ylpeä kakarasta.

Olen myöskin viime aikoina miettinyt Jäynän ilmoittamista ensimmäiseen näyttelyynsä. En ollut oikein saanut päätetyksi, että ilmoittaisinko kakaran Vaasa KV:hen, jossa erittäin tiukka tuomari, vai jättäisinkö suosiolla välistä ja kiertäisin enemmän mätsäreitä. Kasvattajan kanssa sitten päädyttiin siihen tulokseen, koska Jäynä on vielä aivan kesken ja vaikka osallistuisikin pentuluokkaan niin jätetään ilmoittamatta. Kyse kuitenkin vain pentuluokkaan osallistumisesta ja kokemusta tuo saa myös mätsäreistä. 

Caapon kanssa oisikin sitten tarkoituksena lähteä viimeisen SERTin metsästykseen Vaasaan, saas nähdä koska poitsu saa viimeisen SERTinsä ja valioituisi..

Kuunnellaan sateen ropinaa, se vaan jatkuu ja jatkuu

Voin sanoa jo nyt, että tulevien kuukausien postaukset luultavasti suurimmalta osin koskee Jäynää, joten pentukuumeisten kannattaa jättää blogin seuraaminen vähemmälle (no ei kai, älkää jättäkö!). Pieni on kotiutunut oikein hyvin tässä kahdessa ja puolessa viikossa mitä se meillä nyt on jo ollut.

 

Caapo ei vieläkään oikein välitä pennusta, on se jo pari kertaa tuon kanssa kyllä leikkinyt nännikumi kaverina, mutta suurimmaksi osaksi vain välttelee. Ja Jäynä kun niin kovasti haluaisi tehdä tuttavuutta Caapon kanssa, etenkin Caapon huulia on ihana nuolla ja Caapo ei yhtään siitä tykkäisi. Eka päivänä Caapo yritti pentua haastaa leikkimään, mutta nyt on vissiin tajunnut että Jäynä tuli jäädäkseen. Coman kanssa sitten on ihan eri meininki. Hammaspaineja vetää molemmat vieretysten ja niillä on niin mukavaa. Pentu saa kuitenkin vielä mun poissaollessa oleskella eri huoneessa kuin isot ettei vaan satu mitään, kokoero isojen ja pennun välillä on kuitenkin aika hurja.

Pentu on päässyt sosiaalistumaankin. Jäynällä on jo monta uutta kaveria; Nasta-islanninlammaskoira, Frini-collie, Heta-seropi, Runo-seropi sekä Irene- ja Patron beussit. Nasta nähtiin ensimmäisenä ja ekalla kerralla poitsua jännitti ihan hirveästi, lämpeni kuitenkin hetken päästä ja painit alkoivatkin aika nopsasti. Viime perjantaina sitten pentu pääsi mukaan kouluun ja tunnilla sai tutustua Friniin ja Hetaan, näitä myös aluksi jännitti, mutta tottui nopeammin kuin Nastaan. Frini osasi olla niin nätisti pienen kanssa vaikka Jäynä kyllä repi Friniä pannasta ja ihanista, pitkistä karvoista. Heta sai myös osansa pojan naskaleista.

Koulun loppumisen jälkeen jäätiin sitten Miran kanssa tuohon agilitykentälle vähän treenailemaan. Frini sai jäädä odottelemaan kun me otettiin ensin Jäynän kanssa hieman siivekkeiden välistä juoksemista. Meillä oli tosin puomi maassa, jotta pentu vähän tajuisi hypätä ja käyttää jalkojaan. Otettiin muutama toisto ja vaihdettiin vuoroa. Myöhemmin kokeiltiin vielä hyppyjä uudestaan sekä otettiin yksi putkeenmeno. Hetkensä pentu mietti että uskaltaako tuonne mennä Miran pidellessä pentua putken toisessa päässä, minun ollessa toisessa, mutta lopulta tuli ja sai oiken kunnon nakkipalkan.

 

Jos nyt vähän jotain noista isoistakin koirista. Niiden kanssa nyt ei oo tullut hirveästi, lenkkejä lukuunottamatta, puuhattua mitään. Caapon on ilmotettu joulukuulle messariin, jonne ollaan tulossa perjantaina. Onneksi kasvattaja tuon esittää koska mua itseäni varmasti jännittäisi ihan hirveästi, kuitenkin hieman isompi näyttely kyseessä. Saan itse sitten vain räpsiä kuvia kun ne on kehässä.