Viikko reissussa

Sitä vietettiin sitten viikko Helsingissä Jäynän ja Keiran kanssa, Coma ja Caapo saivat jäädä isän luokse maalle. Lähdettiin siis 5. päivä torstaina ja tultiin takaisin eilen. Perjantaina treffattiin Lauraa sekä Tarmo-russelia ja Myy-seropia. Muutama tunti vietettiin porukalla hyvin helteisessä säässä ja ehdittiin juuri sateen alta pois.

Lauantaina oli suunta kohti Isnäsiä ja boksereiden erikoisnäyttely Klubsiegeriä. Paikanpäälle oli ilmoitettu 85 bokseria eikä tainnut ketään olla jäänyt pois. Paikalla oli niin omaa silmää miellyttäviä koiria kuin myös tottakai niitä, joista ei hirveästi tullut tykättyä. Jos kiinnostaa nähdä kuvia niin klikkaa tästä. Jäynän sisaruksista paikanpäälle oli ilmoitettu Hertta (BF Hurmaava Hertta) sekä Hilma (BF Hehkuva Huuma). Kuvissa Hilma vasemmalla ja Hertta oikealla. Herttaa tuli nähtyä nyt ensimmäisen kerran sen jälkeen kun kävin Jäynän kasvattajalta hakemassa.

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, olisi ollut erikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu 120 koiraa, mutta jätettiin se välistä. Meillä oli sunnuntaina tarkoituksena treffata Susannaa sekä Hevi- ja Theo-amstaffeja. Susannan saapuessa Marjan luo pakattiin kaikki koirat autoon ja suunnattiin kohti Konalan koirapuistoa. Kaikki koirat tuli taas oikein loistavasti toimeen, vaikka tosiaan paikalla oli neljä urosta joiden iät väliltä 9kk-2,5v, eli siis todella samanikäistä porukkaa.

Ei koirat kuitenkaan ihan hirmuisesti jaksaneet painia kuuman sään takia. Kävimme koirat kastelemassa viereisellä kasvipalstalla olevalla vesipisteellä, jotta koirilla ei aivan tukahduttavan kuuma olisi. Kyllähän kastelun jälkeen huomasi, että koiriin tuli hurjasti lisää virtaa. Parisen tuntia me puistossa viihdyttiin ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään ja valitsemaan paikkaa missä otettaisiin koirista yhteiskuva. Yhteiskuvan otettuamme huomasimme, että puistoon meni kaksi bokseria - niin mun tuuria! Noh, me jätettiin kuitenkin menemättä sen takia, että koirat olivat jo väsyneitä.

Maanantaina nähtiin Serafimaa sekä Fanny-bortsua. Silloin otettiin suunta kohti Kannelmäkeä. Alunperin suunnitelmana oli mennä junaradan läheisyydessä olevalle nurmikentälle, jossa Marjan kanssa käytiin usein kun mäkin vielä asuin Helsingissä. Noh, nurmikenttä olikin pienempi kuin mitä me muistettiin ja siinä oli aika pitkä ruoho, joten päätettiin vain jatkaa matkaa ja suunnattiin nokkamme kohti Mätäjoen nurmialuetta. Koirat pääs samalla käymään vähän vilvoittelemassa juoksemisen välissä, koska tällöinkin oli hyvin lämmin ilma.

Muutama tunti taas vierähti hyvässä seurassa ja suunnattiinkin koko porukka tän jälkeen Kannelmäen eläinkaupassa käymään sekä käytiin eläinlääkärissä punnitsemassa koirat. Sen jälkeen mentiin Marjalle, koirat nukkuivat, me katottiin leffaa ja syötiin pizzaa.

Tiistaina päätettiin ihan extempore lähteä Rajasaareen. Sää ei ollut mitä parhain ja vettäkin tuli välillä, mutta toisaalta se oli ihan hyvä juttu kun porukkaa ei sitten paljoa paikalla ollut. Muutama koira vain. Kierrettiin ensin koko saari ja mentiin isolle rannalle. Koko konkkaronkka juoksi heti veteen virkistäytymään. Yritettiin ohjastaa Marjan kanssa Jäynää vähän uimaan, käveltiin ensin vähän syvemmälle ja otettiin Jäykkis mukaan. Mä otin poikaa kädellä kaulan sekä mahan alta kiinni, jotta saisin pidettyä pojan paikallaan. Mutta ei, tuohan veti ittensä ihan paskajäykäksi eikä liikkuttanut jalkojaan mihinkään. Muutaman kerran yritettiin ja luovutettiin, ei siitä tullut mitään. Tässä välissä Keiraa vitutti kun kaikki muut meni syvälle ja se oli rannalla, neiti päätti sitten ihan itse hypätä veteen ja uida meidän luokse ja likkahan uikin aivan täydellisesti!

Toista kertaa ei mennyt enää, mutta tuo kertakin oli jo ylläri 14 viikkoiselta! Aikaa vierähti taas se parisen tuntia kunnes aloimme raahautua bussipysäkkiä kohti. Koirat olivat superväsyneitä ja nukkuivat taas koko illan kun pääsimme Marjalle.

Keskiviikkona treffattiin Serafimaa ja Fannyä vielä toisen kerran ja suunnattiin Rodopuistoon missä koirista otettiin posekuvat sekä yhteiskuva. Harmi, että osa kukista oli jo ehtinyt kuihtua. Saatiin myöskin eräältä koiranomistajalta eläinrääkkäyssyyte kun ei päästetty meidän koiria moikkaamaan hänen koiriaan remmissä - noh, voihan sen niinkin ajatella. Tästä suunnattiin vielä läheiseen koirapuistoon, missä aikaa vierähti taas muutama tunti. Lopuksi alkoikin puistoon tulla aika paljon porukkaa ja päätettiin lähteä kun koirat olivat jo niin väsyneitä. 

Loppuun vielä täytyykin lisätä, että Coma täytti vuosia 4.6.! Viisi vuotta tuli täyteen, enkä tehnyt tänne mitään "erikoispostausta" asiasta, joten laitetaan nyt tänne loppuun. Onnea Comalle, meillä on jo pitkä matka takana!

Esineruutuilua ja äijiä

Mitäpäs muutakaan me ollaan taas keskiviikkona tehty kuin treenattu. Meillä oli taas siis koirankoulutustunnit ja suunnattiin tälläkin kertaa sinne metsään samoilemaan. Tarkoituksena oli siis neljän tunnin aikana kokeilla esineruutua sekä osa porukasta sai kokeilla taas hakua jos halusivat. Me tietty Coman kanssa haluttiin molempia taas.

Koko homma aloitettiin taas kerran alueen tallaamisella. Tehtiin tällä kertaa syvempi alue, koska meidän porukassa oli paljon pitkälle eteneviä koiria, ja vain toiselle puolelle keskilinjaa. Ensin valittiin ne esineet, jotka haluttiin, että koira tuo. Annettiin ne avustajalle, joka sitten innosti koiraa esineellä ja nakkasi sen metsään. 

Comalla oli tosi hyvä vire päällä ja sitä innostin hurrrrjasti autolta lähtiessä. Rinta rottingilla neidin kanssa painettiin keskilinjalle ja irrotettiin remmi ja sitten vaan pannasta kiinni ja metsän viereen seisomaan. Avustaja heilutteli esinettä Coman naaman edessä ja innosti sillä: "katoppa mikä mulla on täällä" "hähää" ja lähti peruuttelemaan taaksepäin aina kutsuen ja innostaen koiraa. Noin parinkymmenen metrin päässä pysähtyi ja vielä innosti koiraa, nakkasi esineen itsestään sivulle ja pysyi hiljaa hievahtamatta. Tässä vaiheessa koira päästettiin esineenhakuun. Comalla käskynä "esine".

Eipä kauaa nokka tuhissut kun räkänenä hyppäs puunrunkojen ja mättäiden läpi esineen luokse, hetken aikaa sen kanssa rallatti menemään ja käskin luokse. Taisi esineen kerran tiputtaa, mutta kävi itse sen nostamassa ja toi suoraan mulle. Bileet pystyyn ja nakkia naamariin, kyllä oli onnellinen koira! Toinen esinehaku tehtiin myös ja se meni kanssa oikein onnistuneesti. Nyt oli käytössä eri esine (narupallo) ja sen Coma tiputti useamman kerran, mutta toi sen kuitenkin mulle ja otettiin sitten palkaksi leikkimistä. Hieno likka!

Esineruudun lisäksi otettiin myöskin yksi henkilöhaku Coman kanssa (aikaa ei riittänyt enempään). Nyt Coma oli vielä innokkaampi ja kun innostin sitä kävellessä keskilinjalle "Missä äijä?", "Mennään ettiin äijiä", niin likkahan alko vinkumaan! Keskilinjalle kun päästiin niin maalimies oli mennyt jo metsään. Tehtiin tällä kertaa haamu äänen kera. Remmi taas pois pannasta ja mettän reunalle seisomaan pannasta kiinni pitäen. Opettaja huusi takaa "haamu" ja maalimies huusi "Coma" ja meni maahan makaamaan. Maalimies oli jonkin verran ison kuusen takana piilossa, ettei ollut suora näkyvyys.

Vapauttaessani neidin "Missä äijä" -käskyllä, Coma haukahti (!!!). Tämä koira ei siis hauku, ikinä! Joten aika korkeella vietillä pelattiin. Yhteensä minuutti tuolla meni maalimiehen löytämiseen ja sen kanssa metsästä poistumiseen, joten supernopea suoritus! Tästä mä sainkin videon ja saattekin sen katsoa.

Missä äijä?

Viime keskiviikkona meillä oli taas koulussa koirankoulutustunteja käytännössä ja lähdettiinkin koirien kanssa kohti metsää. Porukka sai valita, että haluaako mennä tekemään verijälkeä vai ottamaan hakua. Osa porukasta lähtikin sitten itsenäisesti tekemään verijälkeä ja suurinosa porukasta jatkoi opettajien kanssa matkaa hakualueelle.

Mulla oli tällä kertaa Coma mukana, kun Jäynälle oli viikonloppuna tullut yskää ja paha nuha (vihreätä räkää valui nenästä ja oli ihan tukossa koko pentu). Maanantaina sen kanssa käytiin eläinlääkärissä ja saatiin diagnoosiksi hengitystietulehdus, onneksi ei kennelyskää, joten uskalsin sitten Coman ottaa mukaan kouluun. Noh, kuitenkin. Coman kanssa tietysti sitten mentiin suoraa hakuilemaan. Otin koululta metallihäkin mukaan, jotta voin laittaa Coman häkkiin odotusajoiksi, kun ei sitä voi laittaa kenenkään autoon siksi aikaa kun muillakin oli koiria mukana.

Paikalle kun päästiin niin osaa neuvottiin että mitä tehdään, mitä haku on ja valittiin järjestys jossa tuodaan koirat. Ensimmäisenä tietenkin käytiin tallomassa hakualue janan molemmilta puolilta. Ei tehty mitään kovin suurta, koska kaikki koirat olivat aloittelijoita.

Coman ja mun vuoro oli toisena. Mettään piilotettiin kolme äijää, ensimmäinen oli Sonja, joka jo itsessään on Comalle ihan syperhyperpalkka, rakastaa Sonjaa yli kaiken, joten sillä oli hyvä aloittaa. Ensimmäinen äijä laitettiin aika kauas ja tehtiin se haamu+äänellä. Comahan juoksi päätäpahkaa maalimiehen luo kun sen sinne passitin. Maalimiehen luo kun pääsi niin bileet pystyyn ja maalimiehen kanssa tulivat sitten hakualueelta pois yhdessä, maalimiehen koko ajan pitäen Comaa luonaan ja palkaten sitä.

Toinen äijä tehtiin samalla tavalla ja samalle puolelle. Coma ampaisi taas kovalla vauhdilla maalimiehen luo kun sen sinne passitin ja taas bileet pystyyn. Kolmannen äijän kohdalla sitten vähän vaikeutettiin. Maalimies oli piilossa koko ajan. Ei tehty haamuja tai ääniä, vaan Coman täytyi ihan itse tällä kertaa käyttää päätään, tai toisin sanoen nenäänsä ja löytää maalimies. Passitin Coman hakualueelle, Coma kaarsi kovalla vauhdilla hieman oikealle, toiseen suuntaan missä maalimies oli, mutta äkkäsi maalimiehen nopeasti ja spurttasi maalimiehen luo kovalla vauhdilla. 

Vitsailtiinkin viimeisen maalimiehen kanssa, että oli kuulemma katseet kohdanneet siinä vaiheessa kun Coma oli huomannut ja maalimiehen teki mieli lähteä karkuun =D. Nauraa räkätettiin hienon treenin päätteeksi. Meitä myöskin pyydettiin mukaan hakuryhmään, jota Karijoella todennäköisesti aletaan pitää nyt keväällä ja tottahan me mukaan suostutaan lähtemään. Mukava vielä kun on treenipaikka niin lähellä ja kivassa porukassa kun pääsee treenaamaan.

Ylihuomenna (keskiviikkona) oltaisiin taas menossa mettään ja otettais tällä kertaa esineruutua. Coma saa taas tulla mukaan ja Jäynä jäädä kotiin.

Vuosi steriloinnista

Aika menee kuin siivillä. Tästäkin on nyt jo vähän yli vuosi! Coma steriloitiin siis 19.12.2012, jos sinulta on jäänyt postaus välistä niin sen löydät täältä. Tarkotus oiskin siis muistella vähän, että miten sterilaatio on ylipäänsä vaikuttanut meidän elämään, positiivisesti vai negatiivisesti vai onko ollenkaan?

Pääasiallisena syynä Coman steriloinnille oli terveys; erittäin huono selkä sekä juoksujen jälkeen jatkuvasti vaivaavat pahat valeraskausoireet. Tietenkin se, että taloon oli astellut uroskoira vaikutti myöskin asiaan, koska vahinkopentuja ei todellakaan haluttu, varsinkaan tällaisesta yhdistelmästä.

Itse sterilaatiosta Coma parantui yllättävänkin nopeasti, parina ensimmäisenä päivänä oli hiljainen ja suurimmaksi osaksi vain nukkui. Jaksoi kuitenkin itse kävellä ulos asioilleen, mutta joutui olemaan hihnassa, ettei vauhtihepulit yllättäisi. Kolmantena päivänä sterilaatiosta alkoi tyttö olla jo hyvinkin reipas, yritti jo itse hyppiä sohvalle ja sängylle, eikä enää odotellut, että joku tulisi nostamaan. Seurailin haavaa tämän johdosta aika tiuhaan, jotta jos tikit alkaisi ratketa niin päästäisiin heti käymään eläinlääkärissä. Haava kuitenkin pysyi hyvänä aina siihen tikkien poistoon asti, eikä Coma ollut haavasta pahemmin kiinnostunutkaan.

Tikit poistettiin kun leikkauksesta oli kulunut 14 vrk. Eläinlääkärin mukaan haava oli hyvin parantunut ja koiraa sai päästää nyt vapaanakin riekkumaan. Joten heti kotiin päästyämme lähdimmekin pitkälle peltolenkille molempien koirien kanssa, kyllä Coma nautti kun pääsi pitkästä aikaa juoksemaan!

Haava tikkien poiston jälkeen.

Miten Coman käytös on sitten sterilaation myötä muuttunut? Positiivisia vaiktuksia on, että neiti on rauhoittunut aika reilusti, toki ikääkin on tullut lisää, mutta yhdistäisin sen kuitenkin tähän leikkauttamiseen. Tottelee huomattavasti paremmin vaikka nenä vie yhä aika kovasti. Mielestäni Comasta on tullut avoimempi uusien koirien suhteen, ei ole heti päätä pahkaa hyökkäämässä kimppuun vaan saattaa ihan ensiksi vaikka haistella toista koiraa ja sitten lähteä pois tilanteesta. Siltikään en ole vapaana päästänyt muiden koirien kanssa koska on kuitenkin hyvin arvaamaton. Jäynän tullessa hyväksyi pennun suoriltaan, muutaman kerran ärähtänyt pennulle, mutta se on aivan normaalia. Hihnassa ei reagoi muihin koiriin ollenkaan. Ei tarvitse kestää niitä ainaisia valeraskauksia tai juoksuja, jolloin koko koira muuttui ihan täysin erilaiseksi. Lisäksi ruokahalu on lisääntynyt huomattavasti!

Siinä olikin niitä hyviä puolia.. Entäs sitten ne negatiiviset puolet? Ajoittaista virtsankarkailua esiintyy silloin tällöin, yhteyttä tälle en ole löytänyt koska tätä esiintyy niin harvoin, yleensä yön jälkeen jos esiintyy. Toisena huonona puolena myöskin hyvissä puolissa oleva ruokahalun lisääntyminen; tämä neiti on alkanut mahdollisuuden tullessa varastelemaan.. Ennen kaiken ruoan pöydälle jättävä koira käy varastamassa kaiken syötävän kun vain selkänsä kääntää. Joten meitä piinaa koiran jatkuva "nälkä", söisi itsensä pullaksi jos voisi.

Kuitenkin positiiviset jutut voittaa nuo negatiiviset, joita ei nyt kovin montaa edes ole ja olen kyllä tyytyväinen, että tuon steriloitavaksi vein, en kadu ollenkaan. Joten suosittelenkin kaikille, teillekin jotka vielä mietittekö uskallatteko, niin viekää vain. Tämäkin kuitenkin eläinlääkäreille aivan perusleikkaus, jonka osaisivat varmasti unissaankin. Älkää epäröikö!

Tottista ja esineruutua

Tänään tosiaan oltiin taas treeneissä. Meitä oli paikalla vain kolme, joten haun treenaaminen siirtyi tiistaille. Haun sijaan otettiinkin sitten tottista pienet pätkät ja esineruutua. Kuvia en nyt sitten valitettavasti saanutkaan otettua kun satoi vettä aika kovasti, enkä viittinyt sitten kameraa ruveta kastelemaan, ettei rikki mene.

Tottiksessa saatiin hyviä vinkkejä siihen miten saan tuon seuruun tiiviimmäksi ja kontaktin paremmaksi. Nyt meno on suoraansanottuna hieman "laiskaa". Itse en ole osannut sitä opettaa oikein ja oonkin ollut vähän hukassa siinä, että miten nyt tuosta jatkaisin. Nyt saatiin siis hyviä vinkkejä siihen ja muutenkin palkkaamiseen ym.

Aloitetaan siis periaatteessa seuraamisen opettaminen ihan alusta. Mun täytyy saada paremmin Coman peräpäätä käyttöön, itseni täytyy yrittää pitää suorassa ja Coman päätä saada "korkeammalle" sekä koko koiraa lähemmäs. Tehdään tätä siis imuttamalla. Itselle nameilla palkkaaminen on, ainakin vielä, helpompaa kuin lelulla. Lelulla palkkaaminen mun kyllä täytyisi opetella kun Comalla saalisvietti tulee enemmän esiin lelun kuin namien kanssa, vaikka namipalkkaa sen saakin "saalistamaan". Mielestäni kuitenkin vietin korkealla pitäminen on helpompaa lelupalkan kanssa, varsinkin Coman kohdalla. Nameilla Coman vietti pysyy aika matalalla, mun itseni täytyy namien kanssa tehdä huomattavasti enemmän hommia kuin lelun kanssa, joka jo itsessään sytyttää Coman.

Mutta se tottiksesta, siirrytään esineruutuun. Tosiaan tämä oli meidän eka kerta kun kokeiltiin esineruutua. Ensin me tietysti talloimme 50 x 50 metrin alueen reunat peräkanassa ja siitä lähdettiin tallomaan metsikköä alueen keskellä. Sitten laitettiin kolme esinettä (kaksi lasten kenkää ja nahkahanska) tiettyihin paikkoihin ruudun sisälle. Ensimmäisenä esineet etsi ohjaajan rottweiler-narttu Oikku. Kaksi ensimmäistä esinettä etsi hienosti, mutta viimeisen kanssa oli vaikeuksia ja lähti hortoilemaan ruudun ulkopuolellekin, palasi kuitenkin kutsusta takaisin ruutuun.

Toisena oli sitten saksanpaimenkoirauros Pomo, jolla myös tuli viimeisen esineen etsimisessä ongelmia, oli ilmeisesti turhan hankalassa paikassa, mutta löysi sitten kuitenkin lopulta. Coman vuoro olikin sitten viimeisenä. Pidin Coman hihnassa ja ohjaajamme houkutteli ja heilutteli nahkahanskaa, joka Coman piti hakea, Coman nenän edessä ja oikein härnäsi että Coma kiinnostuisi esineestä. Esine tiputettiin sitten muutaman metrin päähän, otin hihnan pannasta ja käskin vierelle, otin pannasta kiinni ja ojensin oikean käteni eteenpäin siihen suuntaan johon esine laitettiin, kuitenkin maahan osoittaen ja sanoin käskyn "esine" ja päästin irti.

Comalla kesti hetken aikaa löytää esine, hienosti käytti nenäänsä. Sitten koittikin ensimmäinen ongelmakohta, Coma ei tuonut esinettä mulle vaan jätti sen paikalleen. Otettiin siis uudelleen, kutsuin Coman luokse ja vaihdettiin esine lapsen kenkään. Heiluteltiin ja nakeltiin sitä ja lähetin Coman hakemaan sitä. Nyt Coma otti sen suuhunsa, mutta tiputti puolessa välissä matkaa. Ja eikun uudestaan, tällä kertaa toi sen jo melkein mulle asti, mutta tiputti sen mun eteen eikä sitä sitten siitä enää nostanut.

Neljäs kerta sitten toden sanoi ja haku onnistui tosi hienosti. Otettiin vielä kolme onnistunutta esineenhakua ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Coma sitten vauhtiin päästyään aika nopeasti äkkäs homman nimen ja aika kovalla vauhdilla lähti esinettä hakemaan kun sen lähetin. Nenää käytti tosi hyvin ja jo toisella lähetyskerralla huomas, että kyllä se jo ymmärsi mitä haetaan takaa ja kamala nuuhkutus vain kuulu kun haisteli missä se esine nyt olikaan. Hienoa, että käyttää nenäänsä heti näin jo alusta, eikä etsi katseella esinettä!

Ensimmäiset hakutreenit korkattu!

Jo viime viikolla, mutta nyt vasta saan aikaiseksi tehdä postauksen. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eilenkin (tiistaina) piti mennä taas hakuilemaan, mutta Wilman auto oli hajonnut, joten kyytiä ei ollut. Loppuillasta sitten kuitenkin alkoi sataa kaatamalla, joten oli ehkä ihan hyväkin kun on alkanut vähän flunssaa puskea päälle.

Lähdettiin Wilman kanssa sitten tunti aikaisemmin ajelemaan kohti Isojoen Rimpikangasta. Ei oltu tajuttu, että sähköpostissa luki, että kokoonnutaan ensin virastotalon pihaan, jotta uudet (meitä oli neljä uutta) löytävät perille myös. Ehdittiin kuitenkin sitten ajoissa virastotalolle vaikka puolisen tuntia tuli siellä metsässä harhailtua.

Paikalle päästyämme ensimmäisenä alettiin tallomaan aluetta. Kävelimme suoraan keskilinjalta eteenpän noin 50 metriä, jokainen toisen perässä. Siitä sitten jaettauduttiin tasaiselle matkalle koko 50 metrin pituudelta ja lähdettiin kävelemään keskilinjan suuntaisesti, noin kolmisensataa metriä (?) ja sitten palasimme taas peräkanaa keskilinjalle. Ja sama juttu toisellepuolelle.

Ensimmäisenä olisi ollut Wilman Patu-pentu, mutta ohjaaja oli sitä mieltä, että kannattaisi ottaa ensin joku kokeneempi näyttämään meille uusille, että miltä kisavalmiin koiran työskentely näyttää. Herraisä se oli upeaa katsottavaa kun koira tiesi tasan tarkkaan mitä sen piti tehdä. Maalimiehiä meni kaksi molemmille puolille keskilinjalta ja koiran ilmaistessa maalimiehen he palkitsivat koiran sillä mitä omistaja oli mukaan maalimiehelle antanut.

Monta hienoa koiraa oli meitä ennen ja viimein koitti sitten meidänkin vuoro. Kävin hakemassa Coman ja ensin tehtiin pientä nakkirinkiä Coman kanssa. Coma rakastaa kaikkia ihmisiä ja tuppaa olemaan hieman turhan innokas pussailemaan, tästä sanoinkin meidän ohjaajalle. Päätettiin sitten nakkiringissä, että kun Coma menee ihmisen luokse, laitetaan käsi maahan ja käsketään koira makuulle, jotta oppii heti, että haussa ei ihmisten naamalle mennä, vaan palkka tulee aina alhaalta. Coma oppikin tämän erittäin nopeasti ja tarjosi heti maahanmenoa mennessään uuden ihmisen luokse kamalalla vauhdilla.

Kaikenkaikkiaan kolme maalimiestä lähetettiin siis metsään helppoihin piiloihin. Coma narun päässä lähdimme vastatuulessa piiloja kohti ja minun piti katsella koiran eleitä ja päästää hihnasta irti kun ymmärsi mennä maalimiehen luokse. Ensimmäisen maalimiehen kohdalla Coma vähän harhaili, mutta maalimiestä lähestyessä huomasi tämän ja hieman säikähti kun peiton alla olikin ihminen. Seuraava maalimies löytyi jo huomattavasti helpommin, mutta tätäkin Coma hieman säikähti. Kolmannen maalimiehen kohdalla ei ollut mitään ongelmaa.

Lopuksi Coma päästettiin sitten hihnasta ja sai rellestää vapaana ja sai paljon namia ihmisiltä hienosta suorituksesta! Ohjaaja sanoi, että pelästyminen on hyvin yleistä alussa, eikä siitä kannata stressata. Valitettavasti nyt ei päästä kahteen viikkoon treeneihin kun mulla on koululla navettaviikot ja oon aamusta iltaan navetassa..

Keskiviikkona olin sitten molempien koirien kanssa Kristiinanseudun palveluskoirayhdistyksen järjestämällä arkitottis- sekä agilityn alkeet kurssilla. Odotin jo hirveätä epäonnistumisen tunnetta kun Caapon kanssa mentiin arkitottikseen.. Pentukurssilla Caapo ei nimittäin jaksanut ollenkaan keskittyä, ei vaikka olisin tehnyt kärrynpyöriä. Muut koirat, ihmiset ja uusi paikka oli liian ihmeellistä pienen pennun keskittymiskyvylle. Noh, väärässä olin ja Caapo oikein yllätti minut! Poika toimi niin hienosti, etten edes osannut kuvitella. Mahtava kontakti ja korvat olivat oikeilla paikoillaan. Jaksoi keskittyä kunnolla koko tunnin, olin todella ylpeä jätkänpätkästä.

Arkitottiksen jälkeen olikin sitten agilityn ja Coman vuoro. Sama pieni piippaaminen ja jännitys alkoi Comalla kun tajusi mihin tultiin ja näki paljon muita koiria. Ei tuntunut tällä kertaa oikein rauhoittuvan vaan piti piippaustaan melkein koko tunnin ajan. Treenit menivät kuitenkin hyvin. Joka kerralla opetellaan aina kaksi uutta estettä ja tällä kertaa opettelimme putkea sekä hyppyä.

Coma olisi niin kovasti halunnut mennä putkeen kun muut koirat sitä testasivat ja kovalla innolla sitten sujahtikin putkesta oman vuoron koittaessa. Hypyssä sama juttu. Musta kuitenkin tuntuu, että agility on Comalle ehkä liian kiihkeä laji ja kiihtyi siitä hirmu kovasti. En usko, että tullaan agilityn kanssa tulevaisuudessa hirveästi Coman kanssa treenaamaan, Caapon kanssa voikin sitten olla eri juttu, mutta antaa pojan ensin kasvaa ja kehittyä.

Viikonloppuna oiskin sitten tarkoitus lähteä Hanni-corson ja tämän omistajan kanssa kohti Jämsän ja Mynämäen näyttelyitä. Tarkoituksena ois tällä reissulla Jämsässä nähdä Coman veljeä Tiitua sekä Mynämäellä nähdä Kaarinaan muuttanutta Kristaa ja Yilan-beussia!

3 v 11 kk, massaa kertynyt upeasti!

On siis kevät!

// postausta muokattu lisäämällä luonnetestivideot!

Ensinnäkin pahoittelen pitkää postausväliä! Mun läppäri päätti hajota yhtäkkiä ja koko kone pimeni. Eniten asiassa ärsyttää, että sinne meni kaikki tärkeät kuvat sekä tiedostot, musiikkia nyt unohtamatta. Onneksi kuitenkin kuvista on muokattuja ersioita (suurinosa) kuvat.fissä, tiedostoja vaan ei ole missään..

Onkin vähän kerrottavaa taas vaihteeksi.. Caapon kanssa korkattiin ensimmäinen junnukehä 20.4. Kankaanpässä, sijoituksella JUN-ERI JUK2! Junnu-uroksia oli kehässä vain kaksi, joista me siis tultiin toiseksi. Meitä vastassa kilpaili Euro Power Finlandia, joka oli varsin kova vastus. Arvosteluksi saimme: "14 kk, kookas, luonnollisesti kehittynyt jun uros. Lupaava ylälinja, vaikkakin vielä liikkeessä hyvin pehmeä. Hyvä raajaluusto, riittävät kulmaukset. Lupaava eturinta. Voimakas kaula, joka voisi olla hieman pidempi. Hyvät päänlinjat, lupaava kuono-osa, hyvä pään pituus. Parin vuoden päästä poika valmistuu."

Tuomari oli vaihtunut Kumpumäestä Jari Laaksoon ja Laakso selvästi piti raskaammista koirista. Kehässä Caapo käyttäytyi mielestäni erinomaisesti. Antoi tuomarin tutkia kunnolla, eikä väistellyt. Antoi seisottaa kunnolla, eikä tarvinnut uusia seisotusta kun pysyi paikoillaan hyvin. Sain myös tuomarilta hyviä vinkkejä seisottamiseen.

Kankaanpäästä päästiin kotiin ja aloin laittamaan seuraavaa päivää varten tavaroita valmiiksi, vuorossa oli tällä kertaa Coma ja luonnetesti! Tätä oli noin puolisen vuotta jo odoteltu ja viimein sen aika koitti. Seuraavana aamuna lähdettiin puoli kymmenen maissa ajelemaan kohti Ilmajokea. Koko matkan ajan jännitin kovasti, en edes ymmärrä että miksi, eipä noille tuloksille oikein mitään mahda. Ehdittiin sitten hyvissä ajoin perille ja päästiinkin nopeasti tositoimiin. Coman reaktiot olivat aika odotettuja. Paitsi, että pimeän huoneen tullessa olisin kuvitellut Coma löytävän minut heti, mutta ei, Comalle täytyi antaa pieni merkkiääni (minun piti köhäistä) ja sitten löysikin minut heti.

Testi meni mielestäni hyvin ja saimmekin hyvät tulokset; +172, laukausvarma eikä miinuspisteitä. Tässä vielä eriteltynä:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto: +2 kohtuullinen
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +3 vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+++ Laukausvarma

Videota on myös tulossa! Tällä hetkellä pieniä teknisiä ongelmia, mutta eiköhän me se video vielä saada nettiin asti jossain vaiheessa.

Coman sosiaalistaminen

Huomasin, että en oo hetkeen päivitellyt meidän koirasosiaalistamistilannetta ja ajattelin nyt korjata asian ja tehdä sille ihan oman postauksen. Ollaan Coman kanssa edetty hurjasti. Muutamaa koiraa treffailtu tähän mennessä remmilenkkien merkein ja parempaan suuntaan ollaan menossa. Eniten ollaan lenkkeilty Reino-flätin ja Sanna-Marian kanssa. Reino on varsin hyvä sosiaalistamiskaveri, koska sitä ei Coma juurikaan kiinnosta vaan Coma saa rauhassa haistaa ja kulkea Reinon lähellä. 

Ilmeisesti luottamus Reinoon on kasvanut hurjasti ja maanantaina meidän taas treffatessa annettiin Coman itse mennä lähemmäs Reinoa jos halusi. Siinähän kävikin sitten niin, että Coma ja Reino kävelivät melkein kylki kyljessä, Coman ollessa hieman Reinon päätä taaempana ja molemmat talsivat rauhallisesti eteenpäin. Voin sanoa, että kyllä olin ylpeä Comasta. Upea suoritus sekä luotto niin minuun kuin Reinoonkin. Kävelivät siinä vieretysten noin parisenkymmentä metriä ja sitten siirryttiin hieman kauemmas, jotta ei sitten tulisi liikaa yhdelle kerralle. Lenkin päätteeksi sai Coma vielä haistella Reinon takamusta ja näin Coma sai taas yhden hyvän kokemuksen muista koirista.

Tästä ei oo muuta kuin suunta ylöspäin ja ehkä vielä joskus tuota uskaltaa ottaa mukaan treffailemaan _tuttuja koiria Caapon kanssa, ehkä. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika.

Is this the future we wanted?

Kevät tulee ja sehän vaan meinaa sitä, että taas alkaa se ainainen koirankakkatappelu. Huoh. Lumet sulaa ja kakat alkaa valua jalkakäytäville. Itseä asia ei niin häiritse, tuolla luonnossa on paljon muutakin mitä pitäisi varoa ja mikä voi olla oikeasti vaarallista, niin niille luonnon eläimille kuin omille lemmikeillekin, saati sitten ihmisille. Oma kantani asiaan on, että jos koira päästää jalkakäytävälle, toisten pihaan tai muuten sellaiselle paikalle, että siihen takuuvarmasti joku astuu päälle, täytyy se kerätä pois. Jos koira päästää metsään, ojaan tai kauas jalkakäytävästä, en lähtisi niitä itse keräilemään, koska niiden ei pitäisi siellä haitata ketään, sinnehän ne sitten maatuvat kun kevät tulee. Jos oma koira päästääkin sitten jalkakäytävälle ja ei satu olemaan kakkapussia mukana niin kyllä minä vähintään potkaisen ne siitä keskeltä kulkutietä pois.

Mikä tässä koirankakkahommassa sitten ärsyttää kanssakulkijoita niin paljon, että ryhdytään jopa myrkyttämään joidenkin perheenjäseniä heittelemällä epämääräisiä aineita sisältäviä ruokia luontoon. Ja kun tämä taaskaan ei koske vain niitä lemmikeitä, myös luonnon eläimet saavat tästä kärsiä.. Asiastahan voi olla montaa mieltä ja tämä nyt oli vain minun mielipiteeni. Oman mielipiteensä saa vapaasti ilmaista kommenttiosioon.

Josko sitten vähän muita kuulumisia. Kuten jo tosiaan muutama postaus taaksepäin ilmoitin pienestä postaustauosta muuton takia, niin kyllä ollaan muutettu omaan kämppään. Muutettiin koirien kanssa lähemmäs keskustaa, 60 neliöiseen rivarikaksioon, jossa meillä on myös oma piha. Tavarat alkaa pikkuhiljaa jo olla omilla paikoillaan, vielä jotain pientä puuttuu ja varsinkin olohuone on ihan täysin kesken. Sinne toivoisin toista sohvaa, sohvapöydän , kivan telkkaripöydän tietenkään unohtamatta isoa mattoa! 

Itse olen kovasti viihtynyt omassa kodissa. On rauhallista, vaikka tokikin onhan todella erilaista asua _yksin. Koiratkin on alkaneet pikkuhiljaa omaksua tämän kodikseen ja lenkiltä tullessa kyllä osaavat itse reitin takaisin kotipihalle. Caapon kanssa nyt vähän on sitä ongelmaa, että ei viihtyisi kotona yksin, just kun kaikki oli hyvin, ilmeisesti tää muutto toi tuon takaisin. Mulla on nyt kuitenkin viimeinen kouluviikko menossa (kesäjakso alkaa jo nyt työharjoitteluiden takia), joten saan hyvin paneuduttua tuohon ongelmaan kun ei tarvitse noita jättää seitsemästä viiteen asti yksin. 

Tässä on  kivat lenkkeilymaastotkin ihan vieressä. Kaverin kanssa ollaan kierretty yhtä mettälenkkiä, joka menee ensin autotieltä ja sitten pellolle ja sieltä mettään. Se on kiva lenkki ja koiratkin väsyy sillä matkalla. Sitten tossa vieressä on pelto, jolle yleensä meen noitten kanssa. Ne saa juosta siinä vapaana ja käydä asioillaan. Takapihalle en noitten oo antanu mennä muutakun pissalle, tuota kun ei oo aidattu. Kuitenkin kun nyt kesä tulee ja lumet sulaa niin kyllä tuohon jonkinnäköisen verkkoaidan kyhään, jotta voi pitää kesäisin tuota ovea auki ja koirat voi olla takapihalla niin paljon kuin lystäävät, ilman mun pelkoa siitä, että menevät naapureiden pihoille. 

Koirat on nyt myös aina aamusin saaneet Kongeista tekemistä kun lähden kouluun. Eihän noilla kauaa siinä mene, että saavat sieltä kaikki herkut nuoleskeltua, mutta ainakin jotain tekemistä molemmille ja saavat vähän käyttää päätään ja väsyisivät sitten siitä. Nyt on alkanut myös, kun aktivoinnista näin tuli puhetta, kevään myötä tulla erilaisia koulutuskursseja taas. Nuo jo kahteen ilmoitinkin. Coma pääsee treenaamaan mun kanssa agilityn alkeita ja Caapon kanssa sitten arkitottista. 

Kaikenlisäksi jo kauan odottamani hakuryhmä starttaa tässä huhti-toukokuun vaihteessa ja en kyllä yhtään pysy housuissani, niin ja mehän tosiaan Coman kanssa päästiin ryhmään mukaan. Ehkä vähän jännittää mennä sinne kun en tiedä minkä tasoisia treenaajia siellä muut ovat, tokihan kerroin, että itse olen täysin aloittelija tässä hommassa. Kaipa ne ryhmät on tehty sen mukaan minkä tasoisia kutkin koirakot ovat.

Kesä saisi kyllä jo tulla, ei paljoa ole motivaatiota kuvaamiseenkaan ollut, kun ainaista valkoista pitää kuvata. Onneksi kuitenkin on alkanut jo vähän näkyä ruohikkoa ja asfalttia. Ehkä se pian tulee. Lisäksi vielä sellaista asiaa, että kun 150 lukijaa täyttyy niin luvassa olisi arvontaa.

Sit on the buss and I get on the back seat

Noniin! Nyt on ulkoasukin muuttunut keväiseksi ja itse ainakin pidän kovasti, mitäs te lukijat siitä pidätte?

Piti kirjoittaa taas menneestä Helsingin reissusta ja kasvattajan luona olleista pentutreffeistä, tätä postausta on kuulemma jo oikein innolla odotettukin, se on aina kiva kuulla. 

Oltiin siis taas kaverin luona majailemassa. Harmi, että reissu oli vain pikamatka kun vietin siellä vain viikonlopun, kouluun kuitenkin pakko mennä. Lähdettiinkin siis perjantaina suoraan koulusta päin Seinäjoelle. Pääsin onnekseni kaverin kyydissä, ettei tarvinnut bussissa istua ja samalla tuli myös muutaman euron halvempi kyytikin ja hyvää seuraa tietysti. Hyvin mahtui Caapokin Sallan pikkuruisen auton takapenkille makoilemaan.

Kovasti mua jännitti jo tulevat treffit, en ees ymmärrä minkä takia. Ei mua muistaakseni viime kerralla niin paljoa jännittänyt. Ehkä eniten se, että miten Caapo käyttäytyisi kun mukana olisi kuitenkin suurin osa narttuja. Turhaanhan mä jännitin. Caapo käyttäytyi hienosti, paitsi kun myöhässä tulleet Rina ja tämän omistajat tulivat. Rinalla ilmeisesti oli juoksut juuri alkamaisillaan ja Caapo oli niin "rakastunut" ja koko ajan täytyi ahdistella neitokaista. Rina oli kuitenkin kova pitämään puolensa ja sanoi kyllä selvästi kun poika meni liian pitkälle, toki itsekin kielsin jos edes yrittikään astua. Enimmäkseen kuitenkin vain liehitteli.

Paikalle ei harmi kyllä kovin montaa sisarusta tullut. Kasvattaja otti kaikki koiransa mukaan laavulle ja me tultiin Caapon siskon omistajan kyydissä Nurmijärvelle. Flickalla oli valitettavasti juuri alkanut juoksut, joten tyttö ei päässyt itse osallistumaan treffeille. Meidän lisäksi taisi olla kaksi muuta sisarusta vain paikalla. Jos haluat nähdä lisää kuvia treffeiltä, näet ne täältä.

Mentiin vähän matkan päässä metsässä olevalle laavulle paistamaan makkaraa, lopuksi kahviteltiin ja syötiin pullat. Jouduttiin kävelemään aika matka umpihangessa ja itse olin ainakin reissun jälkeen ihan poikki, kengätkin oli ihan litimärät. Caapokin oli kyllä aika väsynyt kun päästiin Marjan luo, painui heti unten maille, ihmekökään tuo.

Sunnuntaina treffattiin vielä Fanny-kultsua ennenkuin lähdettiin kotiinpäin. Fanny ei oikein arvostanut Caapon suurta kokoa ja Caapo oikein tahallaan kävi ärsyttämässä, lopetti kuitenkin aika pian kun muutaman kerran sitä kielsin. Tuo on niin tyhmä kun se menee aina vaan kerjäämään verta nenästään, huoh, se vaan luulee, että se on oikeasti jotain leikkiä, varsinkin jos toinen ei ole ihan täysin tosissaan.

Takaisintulomatka olikin sitten yhtä helvettiä. Oltiin annettu edellisenä päivänä koirille jotain selkärankaa ja Caapo veti siitä ihan mahan sekaisin. Ei ole eka kerta kun luita sai, joten en ymmärrä, että miksi nyt näin pahasti tuli. Junamatkan sitten oksensi pari kertaa ja tärisi kauheassa hädässä. Olin varannut paikan Pendolino-junasta, joten pysähdyspaikoilla ei vietetty muutamaa minuuttia kauempaa, enkä uskaltanut poistua junasta, ettei jäädä kyydistä.. Seinäjoelle sitten lopulta päästyämme Caapo ryntää hirveällä vauhdilla lähimpään pusikkoon ja menee kakkalle, raukkaparka, kävi pientä niin sääliksi.

Ensi kuussa on muuten sitten Coman luonnetesti, jännittää hurjasti, että miten se tulee menemään. Toisaalta osaan jo arvailla, että millätavalla tuo reagoi mihinkin, mutta eihän sitä oikein ikinä voi tietää. Tuomareina on kaksi miestä, joten sekin hieman tavallaan tuo jännitystä kun Comalla on sitä miesarkuutta hieman ollut, josta ollaan kuitenkin jo päästy yli, eikä enää jännitä miehiä melkein ollenkaan. Toivottavasti ei testinkään jälkeen. Tuskinpa ei. Toivottavasti saan jonkun ottamaan testauksesta videota, jotta saadaan siitä sitten muisto ja video tännekin lisättyä.