torstai 30. toukokuuta 2013

Ötökkäkausi alkaa taas

Kyllä, kesä on tullut ja se tarkoittaa sitä, että myös punkit, hyttyset ja kaikenmaailman öttömönkiäiset ovat heränneet ja haluavat tulla syömään meitä ja koiriamme. Coman ja Caapon vatsoja jouduinkin jo pesemään ja rasvaamaan kun maanantaina olivat ihan syötyjä. Comalla kamalat haavat, Caapolla ei enää onneksi pahemmin mitään.
 
Hyttyset taitaakin olla kesän pahin asia mielestäni, edes punkit eivät ole niin pahoja. Ehkä se johtuu siitä, että itseeni ei ole koskaan punkki kiinnittynyt ja olen hieman hyttysenpistoksille allerginen. Koiratkin ovat punkeilta hyvin säästyneet, viime kesänä punkkisaldo oli Comalla yksi ja Caapolla kolme. Tämän kesän alku ollaan vielä selvitty punkeitta, toivottavasti jatkuu samaan malliin.
 
Kuitenkin kaikenvaroiksi syötän molemmille koirille valkosipulia kuuriluontoisesti. Mitään myrkkyjä noille en niskaan halua enkä uskalla laittaa, liian paljon niistä olen huonoja kokemuksia kuullut. Valkosipulissa on kuitenkin myös hyviä puolia; se parantaa koiran vastutuskykyä ja tietenkin sitten estää punkkien kiinnittymistä hieman.
 
Myöskin käärmeet ovat alkaneet mönkiä pesäkoloistaan maanpinnalle.. Onneksi en ole ikinä kyyhyn törmännyt, eikä noitakaan ole ikinä käärme pistänyt.
 
Mitä te käytätte torjuaksenne punkit ym. hyönteiset? Nyt on myöskin netissä kiertänyt uusi tapa poistaa punkit, tässä linkki siitä. Onko teillä kokemusta tästä että toimiiko se oikeasti?

lauantai 25. toukokuuta 2013

Viikonlopun näyttelyreissu

Oltiin siis tosiaan viime viikonloppuna Sarin ja tämän Hanni-corson kanssa näyttelyreissulla, tottakai Caapo oli myös mukana. Lähdimme kohti Jämsää ja Mynämäkeä. Viikonloppu oli oikea menestys, enkä kadu että Sarin mukaan tuli lähdettyä.

Lähdimme siis lauantaiaamuna ajelemaan viiden maissa kohti Jämsää. Hannin kehä oli ensin 10 maissa, joten aikaa oli hyvin ajella, jotta ehtisimme myös käydä välimatkalla haukkaamassa jotain aamupalaa. Mahanpohjassa alko jo pikkuhiljaa, Jämsää lähestyttäessä, lennellä perhosia. On se kumma kun aina pitää jännittää, vaikka ei noissa nyt niin kamalasti jännittämistä ole, tuuripeliähän se melkein vain on.


Corsoja Jämsässä oli vain yksi, eli Hanni. Doggeja paikalla oli kolme, Caapo kisasi yksin junnuluokassa. Valitettavasti päivälle iski ihan kamala vesisade, joka onneksi kuitenkin taukosi Caapon kehän ajaksi. Caapo antoi seisottaa upeasti ja seisoi pitkään. Juokseminen on vieläkin hieman ongelmallista sen suhteen, että Caapo yrittää nojata minuun, enkä saa sitä tuolla kehässä korjattua, joten tätä pitäisi harjoitella enemmän! Tuomarina paikalla oli Svante Frisk, joka mitä ilmeisemmin piti Caaposta koska lopullinen tulos oli JUN ERI1 SA PU2 SERT! Arvosteluna: "Komea juniori uros, kaunis pää, mukava ilme. Hieman suuret korvat, hyvät huulet, saksipurenta. Hieno ylälinja, vahva selkä, vahva luusto. Hyvät kulmaukset edessä ja hyvä rinta, hyvät kulmaukset takana. Liikkeet terveet ja vakaat edestä, että takaa. Hyvät liikkeet. Mukava kokonaisuus."

Kehien jälkeen menimme näkemään Coman veljeä Tiitusta. Sisaruksissa oli kyllä hirmusti samaa näköä, minua kyllä kummastutti asia, että Tiitus oli Comaa pienempi. Käytiin ensin tekemässä pieni remmilenkki, jotta koirat rauhoittuisivat ja näkisi vähän, että miten reagoisivat toisiinsa. Caapo ei selvästikään turhan innokkaasta bokseriherrasta tykännyt. Koko kroppa jäykistyi, karvat nousivat pystyyn ja olemus suureni kun Tiitus oli tulossa lähemmäs. Päätinkin sitten, että turhia riskejä ei oteta ja Caapo saa luvan odottaa autossa kun Hanni ja Tiitus juoksentelevat.


Sieltä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta, meidän yöpymispaikalle. Yövyttiin siis Tampereen leirintäalueella, mikä oli todella upea paikka järven ääressä. Mökin hinta ei paljon päätä huimannut. Lähdettiin sitten illemmalla vähän tutkiskelemaan maastoa ja ottamaan seisotuskuvat koirista. Löydettiinkin sitten koirapuisto ja vietettiin siellä parisen tuntia. Koirat olivat ihan raatoja siinä kohtaa kun pääsimme takaisin mökille. 

Sunnuntaiaamuna olikin sitten herätys klo 8. Mynämäellä Caapon kehä alkoi 12 maissa, tällä kertaa paikalla oli kuusi doggia, yksi puuttui. Paikanpäällä oli hauska sattuma. Katselin yhtä urosdoggia pitkään ja sanoin Sarillekin, että tuo koira näyttää ihan Caapon isältä. Nyt jälkeenpäin KoiraNetistä katsottuani osallistuneita ke&ti doggeja niin samalta kasvattajaltahan se koira oli kuin Caapon isäkin.


Mynämäen tulokset olivat jotain aivan mahdotonta. Tuomarina oli Lena Danker ja hän ihastui Caapoon ihan totaalisesti ja kehui poikaa erittäin komeaksi jo tuon ikäisenä! Minusta tuomari oli todella hyvä, tutki koiran läpikotaisin, suurensi kehää jotta näkee koiran liikkeet paremmin sekä muutenkin juoksutti aika paljon. Käytti siis arvosteluun paljon aikaa eikä hätiköinyt. Lopullinen tulos olikin päätähuimaava; JUK1 SA PU1 SERT ROP! Arvosteluksi saimme; "15 kk, hyvänkokoinen uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät yhdensuuntaiset linjat päässä. Kauniit silmät. Purenta ok. Hieman roikkuvat huulet. Hyvin asettunut lapa. Hyvä kaula, Hieman pysty olkavarsi. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä selkä & lantio. Erinomaiset raajat. Liikkuu joustavalla pitkällä askeleella. Lupaava nuori poika". 


Olin kuin puulla päähän lyöty. Tämän jälkeen saimmekin jäädä vielä odottelemaan ryhmäkehien alkua. Ryhmäkehät tuomaroi meille jo tutuksi tullut tuomari Jari Laakso, joka siis oli tuomaroimassa Kankaanpäässä. Ryhmäkehissä nyt emme sitten sijoittuneet, mikä oli ihan arvattavissa. Caapo oli siinä kohtaa jo niin väsynyt, että seisottaminen oli hankalaa eikä jaksanut pysyä paikoillaan.

En kyllä osannut odottaa, että näin hyvin olisi mennyt, en todellakaan. Nyt täytyy sitten jaksaa odotella sitä kolmannen SERTin metsästystä kunnes Caapo on kaksi vuotta täyttänyt. Kasvattajakin hihkui riemusta kun hänelle soitin ja kerroin tuloksista.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ensimmäiset hakutreenit korkattu!


Jo viime viikolla, mutta nyt vasta saan aikaiseksi tehdä postauksen. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eilenkin (tiistaina) piti mennä taas hakuilemaan, mutta Wilman auto oli hajonnut, joten kyytiä ei ollut. Loppuillasta sitten kuitenkin alkoi sataa kaatamalla, joten oli ehkä ihan hyväkin kun on alkanut vähän flunssaa puskea päälle.

Lähdettiin Wilman kanssa sitten tunti aikaisemmin ajelemaan kohti Isojoen Rimpikangasta. Ei oltu tajuttu, että sähköpostissa luki, että kokoonnutaan ensin virastotalon pihaan, jotta uudet (meitä oli neljä uutta) löytävät perille myös. Ehdittiin kuitenkin sitten ajoissa virastotalolle vaikka puolisen tuntia tuli siellä metsässä harhailtua.

Paikalle päästyämme ensimmäisenä alettiin tallomaan aluetta. Kävelimme suoraan keskilinjalta eteenpän noin 50 metriä, jokainen toisen perässä. Siitä sitten jaettauduttiin tasaiselle matkalle koko 50 metrin pituudelta ja lähdettiin kävelemään keskilinjan suuntaisesti, noin kolmisensataa metriä (?) ja sitten palasimme taas peräkanaa keskilinjalle. Ja sama juttu toisellepuolelle.

Ensimmäisenä olisi ollut Wilman Patu-pentu, mutta ohjaaja oli sitä mieltä, että kannattaisi ottaa ensin joku kokeneempi näyttämään meille uusille, että miltä kisavalmiin koiran työskentely näyttää. Herraisä se oli upeaa katsottavaa kun koira tiesi tasan tarkkaan mitä sen piti tehdä. Maalimiehiä meni kaksi molemmille puolille keskilinjalta ja koiran ilmaistessa maalimiehen he palkitsivat koiran sillä mitä omistaja oli mukaan maalimiehelle antanut.


Monta hienoa koiraa oli meitä ennen ja viimein koitti sitten meidänkin vuoro. Kävin hakemassa Coman ja ensin tehtiin pientä nakkirinkiä Coman kanssa. Coma rakastaa kaikkia ihmisiä ja tuppaa olemaan hieman turhan innokas pussailemaan, tästä sanoinkin meidän ohjaajalle. Päätettiin sitten nakkiringissä, että kun Coma menee ihmisen luokse, laitetaan käsi maahan ja käsketään koira makuulle, jotta oppii heti, että haussa ei ihmisten naamalle mennä, vaan palkka tulee aina alhaalta. Coma oppikin tämän erittäin nopeasti ja tarjosi heti maahanmenoa mennessään uuden ihmisen luokse kamalalla vauhdilla.

Kaikenkaikkiaan kolme maalimiestä lähetettiin siis metsään helppoihin piiloihin. Coma narun päässä lähdimme vastatuulessa piiloja kohti ja minun piti katsella koiran eleitä ja päästää hihnasta irti kun ymmärsi mennä maalimiehen luokse. Ensimmäisen maalimiehen kohdalla Coma vähän harhaili, mutta maalimiestä lähestyessä huomasi tämän ja hieman säikähti kun peiton alla olikin ihminen. Seuraava maalimies löytyi jo huomattavasti helpommin, mutta tätäkin Coma hieman säikähti. Kolmannen maalimiehen kohdalla ei ollut mitään ongelmaa.

Lopuksi Coma päästettiin sitten hihnasta ja sai rellestää vapaana ja sai paljon namia ihmisiltä hienosta suorituksesta! Ohjaaja sanoi, että pelästyminen on hyvin yleistä alussa, eikä siitä kannata stressata. Valitettavasti nyt ei päästä kahteen viikkoon treeneihin kun mulla on koululla navettaviikot ja oon aamusta iltaan navetassa..


Keskiviikkona olin sitten molempien koirien kanssa Kristiinanseudun palveluskoirayhdistyksen järjestämällä arkitottis- sekä agilityn alkeet kurssilla. Odotin jo hirveätä epäonnistumisen tunnetta kun Caapon kanssa mentiin arkitottikseen.. Pentukurssilla Caapo ei nimittäin jaksanut ollenkaan keskittyä, ei vaikka olisin tehnyt kärrynpyöriä. Muut koirat, ihmiset ja uusi paikka oli liian ihmeellistä pienen pennun keskittymiskyvylle. Noh, väärässä olin ja Caapo oikein yllätti minut! Poika toimi niin hienosti, etten edes osannut kuvitella. Mahtava kontakti ja korvat olivat oikeilla paikoillaan. Jaksoi keskittyä kunnolla koko tunnin, olin todella ylpeä jätkänpätkästä.

Arkitottiksen jälkeen olikin sitten agilityn ja Coman vuoro. Sama pieni piippaaminen ja jännitys alkoi Comalla kun tajusi mihin tultiin ja näki paljon muita koiria. Ei tuntunut tällä kertaa oikein rauhoittuvan vaan piti piippaustaan melkein koko tunnin ajan. Treenit menivät kuitenkin hyvin. Joka kerralla opetellaan aina kaksi uutta estettä ja tällä kertaa opettelimme putkea sekä hyppyä.

Coma olisi niin kovasti halunnut mennä putkeen kun muut koirat sitä testasivat ja kovalla innolla sitten sujahtikin putkesta oman vuoron koittaessa. Hypyssä sama juttu. Musta kuitenkin tuntuu, että agility on Comalle ehkä liian kiihkeä laji ja kiihtyi siitä hirmu kovasti. En usko, että tullaan agilityn kanssa tulevaisuudessa hirveästi Coman kanssa treenaamaan, Caapon kanssa voikin sitten olla eri juttu, mutta antaa pojan ensin kasvaa ja kehittyä.

Viikonloppuna oiskin sitten tarkoitus lähteä Hanni-corson ja tämän omistajan kanssa kohti Jämsän ja Mynämäen näyttelyitä. Tarkoituksena ois tällä reissulla Jämsässä nähdä Coman veljeä Tiitua sekä Mynämäellä nähdä Kaarinaan muuttanutta Kristaa ja Yilan-beussia!

3 v 11 kk, massaa kertynyt upeasti!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kesä on jo ovella

Laitan lähipäivinä postausta ensimmäisistä ja toisista hakutreeneistä Coman kanssa. Lisäksi myös agilitystä ja arkitottiksesta tulossa samassa postauksessa, nyt vain tänpäiväisiä lenkkikuvia, nauttikaa!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Pentuja siellä, pentuja täällä..

Ollaan serkkuni kanssa löydetty upeita lenkkeilymaastoja metsän siimeksestä. Tästä kotoa on vähän yli puolen tunnin kävelymatka mitä upeimmille hiekkamontuille, harmittavasti vaan kamerani muistikortti on hajonnut, eikä uutta ole vielä tullut postissa, toivotaan että se huomenna tai viimeistään tiistaina saapuisi. 

Toissapäivänä lähdettiin Miran kanssa kohti Uuttakaupunkia hakemaan pientä pk collien pentua. Vaikka pentu onkin ihan vääränrotuinen niin kyllä ne pienet karvapallerot vaan pahensivat tätä omaa pentukuumettani. Sain toimia matkalla kuvaajana ja lähdimme kasvattajan, Miran sekä kolmen pienen palleron kanssa hieman ulos ennen kotimatkan alkua, jotta mukaan tuleva Frini-pentu jaksaisi paremmin nukkua. Reilut nelisensataa kuvaa pennuista tuli räpsittyä, joista parikymmentä olivat julkaisukelpoisia.


Tänään sitten Wilma sekä Mira saapuivat koirineen meille ja lähdimme ajelemaan hiekkamontuille. Wilmalla oli mukana Irene ja Patron ja Miralla oli tällä kertaa vain Frini. Koko aamupäivän oli satanut vettä, mutta onneksi se oli lakannut, joten meidän ei tarvinnut kastua. Hiekkamontuilla hiekka oli kyllä aivan märkää ja koirat olivat riehumisen jälkeen ihan täynnä hiekkaa. Caapokin osasi hienosti käyttäytyä pienten pentujen kanssa ja pääosin paini vain Irenen kanssa.

Tiistaina meillä alkaakin sitten Coman kanssa kauan odotettu haku, jonne Wilma on myös Patronin kanssa tulossa. Keskiviikkona taasen on vuorossa Coman agility ja Caapon arkitottis. Siihen asti, nauttikaa kuvista!