Say Wuf -kesäleiri: päivä 1.

Päätin jaotella viikonlopun tapahtumat kahteen eri postaukseen, koska yhdestä olisi tullut niin pitkä..

Mitäs me vääränrotuiset collieiden keskellä? Miran ja Frinin kanssa siis matkustimme kohti Toijalaa ja Vainionlahden kartanoa Say Wuf -kennelin kasvattien kesäleiriä varten. Meidän piti jo viime vuonna osallistua kasvattipäiville, mutta meille tulikin muuta menoa, joten ei sitten päästykään. Nyt ollaan kuitenkin varattu jo paikka ens vuoden leirille, joten eiköhän me ens vuonnakin sinne mennä, jos meidät huolitaan mukaan. (=D)

Lähdettiin Miran kanssa matkaan perjantaina (22.8.) ja saavuttiin perille Toijalaan joskus puoli kymmenen maissa. Meillä oli loppumatkasta hieman reitti hukassa kun mun puhelimesta loppui akku kesken kaiken (navigaattori) ja ajettiin moottoritiellä ratkaisevan risteyksen ohi, joten tuli sitten kymmenisen kilometriä ylimääräistä ajoa. Löydettiin kuitenkin loppujen lopuksi perille ja siellä meitä jo Kirsi, Minna ja Jokke, Kurkon ja Hoaxin kanssa odottelivat. Raahattiin Miran kanssa tavarat yläkertaan - saatiin ihan yhteinen huone meille kahdelle ja tietty koirille. Tavaraa olikin paljon, koko pikku-Yaris täyteen sullottu. 

Ohjelmassa oli paljon kaikkea kivaa ja erilaista! Lauantaina mm. näyttelykoulutusta, trimmausta (johon me ei kyllä osallistuttu), etsijäkoiraharrastuksen esittelyä, suunnistusta, viettitestausta, tokoklinikkaa sekä toto-juoksua. Illalla sitten grillailtiin.

Lauantaipäivä alkoi siis näyttelykoulutuksella. Meitä ohjasti Noora, hän on itse kiertänyt paljon näyttelyitä ja huomasi kyllä, että tiesi touhusta vähän enemmän. Ensin mentiin jonoon ja seisotettiin koirat. Tämän jälkeen juostiin kaikki muutama kierros, mikä osoittautui erittäin hankalaksi korkeassa, märässä nurmikossa ja koirillakin oli selvästi vaikeuksia. Muutama kierros juostuamme jokainen meni yksitellen seisottamaan koiran, "tuomari" katsoi hampaat ja tutki koiran läpikotaisin. Sen lisäksi saimme seisottamiseen hyviä vinkkejä ja Noora itse näytti vielä koiralla, että miten kannattaa tehdä. Sen jälkeen juostiin kierros ympäri ja sitten vielä edestakaisin. Molemmat kakarat suorituivat tästä oikein hyvin ja nätisti malttoivat Nooran antaa tutkia ja katsoa hampaat.

Näyttelykoulutuksen jälkeen oli trimmausta, laitoin koirat pois ja itse vain seurasin sivusta ja räpsin vähän kuvia, boksereita kun ei oikein tarvitse trimmata, eikä niillä mitään trimmattavaa olekaan. Trimmauksen jälkeen Ulla ja Neo-collie esittelivät meille etsijäkoiraharrastusta. Neo on koulutettu etsimään kadonneita koiria hajun perusteella ja saimmekin pienen demonstraation / esityksen, miten koira työskentelee etsiessään kadonnutta. Neo ei ole vielä valmis etsijäkoira, ikää löytyy vasta reilut puolitoista vuotta ja etsijäkoiran koulutus kestää pari vuotta.

Tämän jälkeen meillä taisikin olla ruokatauko. Jokainen sai tuoda jotain syömistä, herkkua, juotavaa ja pöydät kyllä notkuivatkin kaikenlaista syöminkiä, omia eväitä ei olisi kyllä tarvinnut ottaa lainkaan mukaan.

Kun kaikki olivat saaneet vatsansa täyteen, oli suunnistuksen vuoro. Tähän tarvitsi mukaan kynän ja paperia, koska jokaisella pisteellä oli kysymys, johon tuli tietää oikea vastaus. Pisteellä oli myös aina ohjeet seuraavalle merkille. Osa pisteistä oli yllättävän vaikea löytää, mutta onneksi suurinosa löytyi kuitenkin ihan vain pienellä etsimisellä. Pisteitä oli 10 ja viimeisellä pisteellä piti laittaa kellonaika pisteellä olevalle paperille ylös, ja tietysti oma nimi. Mira sijoittui ensimmäiseksi nopeimmalla ajalla ja minä toiseksi minuutin huonommalla ajalla.

Kun kaikki olivat pääseet loppuun asti oli viettitestauksen vuoro. Viettitestaajana toimi Antti Ristolainen, saksanpaimenkoirakasvattaja. Jäynä toimi erinomaisesti! Antin mukaan pojassa voisi olla ytyä suojeluun, mutta sen näkisi vasta kun pääsisi vain kunnolla treenaamaan, että kuinka kantti kestää, vai kestääkö. Saalista ja taisteluhalua tästä pojasta löytyi hyvin. Saatiin hyviä vinkkejä ja hyvää palautetta Antilta, tätä viettitestiä olinkin koko leiristä varmaan eniten odottanut.

Keiralla olikin sitten mörköilyvaihe päällä. Jättipatukka oli hurjan jännittävä ja Anttikin muuttui yhtäkkiä tosi jännäksi vaikka vasta minuutti sitten Keira oli rynnännyt Antin syliin ja kerjännyt rapsutuksia oikein olan takaa. Koitettiin sitten vielä mun omalla patukalla ja siitähän likka sitten innostuikin ja leikki ihan ok:sti. Puruote oli Antin mukaan erinomainen, patukkaa ei olisi paljon syvemmälle sinne suuhun voinut saada. Saalisviettiä tytöltä kuulemma löytyy hyvin, mutta tänään ei ollut neidin paras päivä.

Jäynän viettitesti, Keiran viettitesti

Tässä vaiheessa päivää alkoi jo itse kutakin ramaisemaan. Vielä oli kuitenkin hieman tokoklinikkaa ja toto-juoksua jäljellä. Keiraa nyt en viitsinyt pistää lainkaan juoksemaan, mutta Jäynä sai kyllä osallistua. Olisin odottanut parempaa aikaa ja nopeampaa vauhtia, mutta varmasti päivän touhut verottivat osansa. Aluksi Jäynä jäi vielä lähdössä haistelemaan lähdössä ollutta pussia, mutta tuli sitten kuitenkin luokse ihan hyvällä vauhdilla. Matkaa ei mitattu, mutta olisikohan se ollut suurinpiirtein 80-100metriä, en osaa varmaksi sanoa. Tämänkin luokan voiton vei - ylläriylläri - Frini.

Toto-juoksun tulokset:

1. Frini 8,7s

2. Gitta 8,98s

3. Hazy 8,99s

4. Neo 9,17s

5. Ninja 9,46s

6. Fami 9,59s

7. Milli 10,15s

8. Miro 10,25s

9. Wimma 10,57s

10. Wendy 10,94s

11. Chilla 11,28s

12.  Penni 11,82s

13. Peppi 12,29s

14. Allu 13,12s

15. Jäynä 13,84s

16. Soundi 16,38s

Illan päätteeksi sitten vielä grillailtiin makkaraa, suurinosa porukasta oli jo lähtenyt ajelemaan joko hotellille tai kotiin. Seuraavalle päivälle ei paljon porukkaa tullut.

Päivän kohokohtana oli tietysti Jäynän synttäri, poitsu täytti vuoden! <3 nbsp="">

Treeniä, treeniä

Ja lisää juttua Jäynästä, aivan kun niitä ei nyt tässä olisikaan tarpeeksi ollut, noh, jotain postausta edes ja kun en näitä viitsi jättää kirjoittamattakaan. 

Meillä on nyt koulussa ollut koiran koulutustunteja aina maanantaisin ja keskiviikkoisin kaksi tuntia. Mulla on ollut tuo kakara niillä tunneilla sitten mukana. Näillä neljällä kerralla mitä on ollut, ollaan tehty vaan tottista. Ollaan koottu pieni neljän hengen ryhmä, jotka treenaa sitten samassa huoneessa vuorotellen, jotta koirat saa sitten automaattisesti pidettyä taukoja, eikä vahingossakaan tule treenattua liian kauaa. Toinen hyöty tässä yhdessä treenaamisessa on se, että ne kaverit kun seuraa sitä omaa tekemistä vieressä niin näkevät jos tekee jotain virheitä mitä ei itse edes huomaa.

Me ollaan Jäynän kanssa harjoiteltu suurimmaksi osaksi toko-juttuja. Eteentuloa, katsekontaktia, perusasentoa, paikkamakuuta (myös häiriössä lyhyitä aikoja), paikallaan istumista, jääviä liikkeitä vielä ilman seuruuttamista. Jäävistä hyvin onnistuu istuminen ja seisominen, maahanmenoa poitsu ei oo vielä kokonaan tajunnut. Näiden lisäksi vielä paikallaan seisomista. Paljon hyviä neuvoja ollaan saatu ja ollaan kyllä molemmat kehitytty hirmusti! Jäynä osaa tosi hyvin jo noita ja perusasentoon tuloonkaan ei enää tarvitse niin suurta "käsiohjausta" vaan käden liike on huomattavasti pienempi.

Jäynää on onneksi superhelppo kouluttaa. Aluksi tuo ei oikein jaksa keskittyä, muttakun tekee niitä helppoja perusjuttuja niin kiinnostuu touhuamisesta enemmän ja enemmän ja lopuksi onkin aivan touhussa mukana tekemässä. Palkkautuu hyvin niin namilla kuin lelullakin, mutta lelua ei olla otettu muutakuin loppupalkaksi vielä koska sekoaa siitä eikä sen jälkeen osaa saati sitten jaksa keskittyä itse tekemiseen.

Tokojuttujen lisäksi ollaan hieman harjoiteltu "pupu-asentoa", jossa koira siis istuu pepullaan etutassut ilmassa sekä ympäri-menemistä vastapäivään. Nämä ovat kyllä vielä aivan alussa. Seuruuttamista en ole vielä edes alkanut kokeilemaan, koska haluan, että perusasennosta tulee ensin varma ja oikea-asentoinen, ennenkuin alan lisäämään siihen mitään muuta.

Jäykkis on tässä samassa myöskin saanut opetella isossa sisähäkissä olemista niin kaverin kanssa kuin yksinkin.
 

Koulutuspostaus osa 1 - Luoksetulo

Multa on toivottu että alkaisin kirjoittaa koulutuspostauksia, joten ajattelin nyt alkaa toteuttaa tätä ja rikkoa pitkän hiljaiselon blogin puolella luoksetulopostauksella. Pahoittelen nyt näin ensinnäkin näin pitkästä hiljaiselosta, siitä huolimatta ollaan saatu uusia lukijoita, ilmeisesti osa myös jättäytynyt pois ja kävijämäärät eivät ole edes hurjasti laskeneet. Hiljaisuuden syy avautuu teillekin tulevalla viikolla, viimeiset puoltoista kuukautta menneet siihen. 

Toivoisin, että tämän postauksen kommentteihin kommentoisitte minkälaisia koulutuspostauksia haluaisitte tulevaisuudessa ja niitä sitten parhaani mukaan yritän toteuttaa.

Aloitetaan nyt pienestä pennusta ja mennään siitä aina vanhemman koiran kouluttamiseen. Pikkupennun kanssa on aina tärkeää muistaa, että se ei osaa vielä mitään, joten sille täytyy kaikki opettaa alusta lähtien. Itse olen pennun kanssa lähtenyt siitä, että palkitsen sitä paljon siitä, että hakeutuu itse luokseni ja tällä vahvistan sitä, että pentu kokee minun lähelläni olemisen positiivisena, eikä lähde kauas juoksentelemaan.

Pennun vapaana ollessa (turvallisella alueella jossa ei paljon liikennettä aina aluksi kun luoksetuloa ei osata!!) olen mahdollisimman kiinnostava aina kun pentu vähänkin katsoo minuun päin; lähden juoksemaan karkuun, alan hyppiä ja pomppia ja houkuttelen pentua luokseni. Kun pentu tulee niin isot bileet pystyyn ja namia naamaan tai toisvaihtoisesti sitten lelulla leikkimistä palkkioksi hienosta luoksetulosta. 

Kun tämä alkaa olla hallussa alan liittää luoksetuloon käskyä, oli se sitten "Tänne", "Täällä" tai "Tule" niin sen tulee olla joka kerta sama, joten mieti tarkkaan mikä tulee sinulta luonnostaan kun kutsut koiraa. Kutsua aletaan käyttää tässä kohtaa vasta kun koira jo juoksee sinun luoksesi, eikä esimerkiksi silloin kun se haistelee maasta jotain. Tällöin onnistumisprosentti on mahdollisimman suuri ja oppiminenkin nopeampaa.

Tämän jälkeen sitten kun selvästi huomaa, että pentu ymmärtää käskyn tarkoituksen voi sitä kokeilla toimiiko jos koira haistelee maata tai katselee jonnekin, jos pentu ei tule luoksesi tee itsestäsi taas mielenkiintoinen ja kehu koiraa kun se tulee. Älä jätä luoksetuloa kesken jos pentu ei heti huomioi sinua vaan tee itsestäsi mielenkiintoinen ja yritä saada pentu luoksesi. Älä toista käskyä kuin vain kerran, jotta koira oppii että ensimmäisestä käskystä pitää tulla, eikä vasta kolmannesta tai neljännestä.

Aikuisen, luoksetuloa osaamattoman koiran kouluttaminen on hieman samanlaista, mutta itse pitäisin aikuisella koiralla varmuuden vuoksi liinaa, jotta ei pääse karkaamaan. Aikuinen koira on paljon nopeampi kuin pentu ja pennun huomio on helpompi saada itseensä kuin aikuisen koiran.

Aikuisen koiran kanssa aloitetaan myös siitä, että kun koira hakeutuu luoksesi se palkitaan ja sitä kehutaan kovasti ja sen annetaan taas mennä temmeltämään. Jatketaan siitä myöskin sillä, että kun koira on tulossa luoksesi sanotaan käskysana ja pidetään bileet. Sen jälkeen kun tämän osaa kokeillaan, että toimiiko jos katselee muualle tai haistelee maata, jos toimii niin hienoa! Ala lisätä _pikkuhljaa_ häiriötä koiran osatessa luoksetulon hyvin häiriöttömässä ympäristössä. Mutta muista, ettet nosta vaikeustasoa liikaa liian nopeasti, ettet aseta koiraa epäonnistumisille. Mitä enemmän onnistumisia koira kokee, sitä nopeammin se oppii, epäonnistumiset hidastavat aina koulutusta!

Itse opetan koirilleni myöskin kontaktilla vapautuksen luoksetulon jälkeen. Eli vasta kun koira ottaa katsekontaktin ja kuulee "mene vaan" se saa lähteä luotani takaisin temmeltämään, jos lähtee ennen sitä niin haen koiran takaisin luokseni. 

HUOM! Muista, että et kutsu koiraa luoksesi vain kytkeäksesi sen kiinni vaan kutsu koiraa luoksesi ihan vain muutenkin, jotta koira ei opi että luoksetulo tarkoittaa kaiken kivan loppumista.

Opiskelua ja osteopatiaa

Otinpa itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin Suomen Eläinkoulutuskeskuksen kahteen koulutusohjelmaan; Moduli II ja III:seen (Koiran lajityypillinen käyttäytyminen ja Asiakaspalvelu asiakkaan ohjaamisena). Liki seitsemänsadan summa tuosta tuli, mutta on se vaan sen arvosta. Moduli I:en oonkin jo käynyt tän vuoden alussa ja ollut siihen tosi tyytyväinen - tietoa tuli reilusti lisää. Enhän mä nyt varmaan olis tässä tilanteessa Coman kanssa ja jo hankkimassa toista koiraa, ellen olis aloittanut tässä koulussa opiskelemaan.

Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa opetetaan positiivisen vahvistamisen kautta kouluttamista, mistä minä erityisesti pidän. Koulussa on myöskin erittäin mukavia opettajia ja tutoreita, jotka ohjastavat meitä tehtävissämme. Opiskelu tapahtuu suurimmaksi osaksi kotona, meille annetaan tunnukset nettisivulle, jossa on kaikki tehtävät, jotka meidän pitää tehdä ja myös muiden opiskelijoiden tuki. Opettajat ja tutorit täällä kommentoivat meidän kirjoituksia ja neuvovat sekä ohjastavat parempaan päin. Meillä on myös noin kerran kuussa lähipäivät, jolloin vietämme koko päivän koulutuskeskuksen tiloissa ja opiskelemme.

En millään malttaisi odottaa ensi vuoden syksyä, jolloin alkaa ongelmakoirakouluttajan syventävät opinnot. Syventävissä opinnoissa on kaksi vaihtoehtoa; Ongelmakoirakouluttajan syventävät opinnot sekä hajutyöskentelyn syventävät opinnot. Ellei ole mahdollista, että otan molemmat samaan aikaan opiskeltaviksi, niin valitsen ensin ongelmakoirakouluttajan opinnot ja sen jälkeen hajustyöskentelyopinnot.

Ongelmakoirakouluttajan syventävät opinnot sisältävät kolme eri modulia: käytöshäiriöiden anatomia, erilaiset käytöshäiriöt ja niiden hoitaminen (aggressio, pelot ja fobiat, muut käytöshäiriöt) sekä asiakaspalvelu ja hoitosuunnitelman tekeminen.

Hajutyöskentelyn syventävissä opinnoissa on taas viisi eri modulia: oppimispsykologian syventävä osuus, hajutyöskentelyn perusteet, hajuerottelu-/tunnistus sekä etsinätyö ja ilmaisu, tutustuminen hajutyöskentelyn eri sovelluksiin sekä käytännön harjoittelu ja työelämään tutustuminen.

Moduleilla vierailee lähipäivillä erilaisia luennoitsijoita, jotka luennoivat aiheeseen liittyen. 
Näissä kaikissa suoritustapa on sama kuin tuossa aikaisemmassa jo kerroin = opiskellaan niin sanotusti etäopiskeluna, mutta lähipäiviä on myös.
Tulipas siitä paljon tekstiä. Mutta jos olet kiinnostunut eläinten kouluttamisesta niin suosittelen tätä koulua!

Asiasta kolmanteen; Coman Helmi-panta saapui eilen postissa ja osteopaatillakin kävimme.

Carita kertoi, että Coma oli huomattavasti parempi jo kuin viime kerralla - kroppa oli siis alkanut "työskennellä" saadakseen hermopinteen lannerangasta pois. Eilen meillä meni hieman yli tunti, mutta saman hintainen käynti silti kuitenkin oli. Caritan mukaan pinne oli jo niin hienosti alkanut parantua, että katsotaan vielä kahden viikon päästä uudelleen, josko siihen vielä tarvittaisiin hoitoa lisää.

Eilen hoidettiin enemmän rintarankaa, sielläkin oli kuulemma jotain, joka jummasi Coman liikkuvuutta (peitsaa). Carita kehui, että Coma on todella hienosti ja herkästi hoitoon reagoiva koira, että todella hyvin on itse alkanut parantaa sitä pinnettä - monet koirat eivät kuulemma pysty siihen näin nopeasti. Peitsaamisen loppumisesta kuitenkaan ei ole koskaan 100 %:sta varmuutta, lihakset ovat jo oppineet tämän tavan, joten siitä pois pääseminen voi olla hankalaa ja koirakohtaista. Mutta kunhan koira on terve eikä kipuile niin kaikki on hyvin.

Itse olen huomannut, että Coma on huomattavasti energisempi eikä sen selkä ole niin köyryssä kuin ennen - itse asiassa ei juuri lainkaan. Varmasti kahden viikon päästä kolmannella käynnillä Carita kertoo, että miten tästä sitten jatketaan ja ajattelin vielä häneltä kysyä olisiko hyvä jos kävisimme säännöllisesti hieronnassa, jotta hän pystyy seuraamaan samalla Coman tilannetta, jotta saataisiin mahdollisimman nopeasti vastaava tilanne kuriin jos se vielä uusisi.

Niin ja laittakaa tulemaan niitä kysymyksiä tänne!

Cesar Millan Suomeen

Noniin, johan sekin päivä jo koittaa kun saadaan tämä herra Suomeen - Hartwall Areenalle Helsinkiin. Itse en hänen metodejaan puolla, mutta ihan mielenkiinnolla aion torstaina (lipunmyynti alkaa) lipun itselleni tilata ja sitten toukokuussa paikalle mennä.

Vaikkakaan en Millanin metodeja itse koiraani käyttäisi haluan silti mennä kuuntelemaan miehen seminaarin, joka kestää valitettavasti vain kaksi ja puoli tuntia. Luultavasti aion myös ostaa tuon Premium-lipun, jos vain sen ehdin saada, joka oikeuttaa seminaarin lisäksi vielä puolen tunnin "kyselytunnille", jossa Millan vastaa esittämiimme kysymyksiin. Mielenkiinnolla jo nyt odotan, mitä seminaari tuo tullessaan ja minkälainen Millan on nähdä ihan livenä.

Millan Suomeen 29.5.2012.

Seminaareja

Anteeksi hiljaisuuteni. On ollut vähän kiireisempi viikko menossa. Äänestyspostaukset on tulossa kunhan nyt saan päiväjärjestyksen taas normaaliksi. Kuitenkin, viime viikonloppuna olin Tavoitteena terve ja hyvinvoina koira -seminaarissa, joka kesti koko viikonlopun - perjantaista sunnuntaihin.

Aiheina ja luennoitsijoina toimivat; Niina-Liina Linna - Kestävän agilitykoiran valmennus, Timo Talvio - koiran selkäsairaudet ja nivelrikko, Maaria Kaiperla - osteopatia ja trauman vaikutus koiran elimistöön, Heli Hyytiäinen - eläinfysioterapia, Juha Korri - harrastuskoiran fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, Miia Kantinkoski - koiran stressi arjessa ja koulutuksessa sekä Riitta Kempe - koiran ruokinnan ABC.

Joten luennoitsijoita oli paljon ja uusia aiheitakin tuli tutuksi. Maaria Kaiperlan esitelmän ansiosta Comalle varasin ajan osteopaatille Hehkuun ja ajan sainkin jo 16.11. Viime viikonlopusta selvittiin ja nyt on vielä tämä viikonloppu selvittävänä.

Tämän viikonlopun seminaari käsittelee Koiran käyttäytymistä ,,, kuin kissat ja koirat. Tänään luennoitiin ruokinnasta ja aggressiivisuudesta. Ruokinnasta meille luennoi Malin Ekblom ja koiran aggressiivisuudesta Sophia Yin!

Mukaan sieltä päätyi kaksi kirjaa. Koiran lihashuolto (Minna Saarelainen & Timo Vallius) sekä Sophia Yinin kirja Perfect puppy in 7 days, johon sainkin nimmarin.

Kuvia saatte varmaan lauantaina tuolta luennolta, kameraa ei tänään ollut mukana ja katsotaan nyt jos muistan lauantainakaan ottaa. Mutta kuulemisiin!

Koiran kouluttaminen

Positiivinen vahvistaminen vaiko positiivinen rankaiseminen? Siinä vasta pulma.

Koiran kouluttamisessa käytettävät metodit ovat nyt parinkymmenen vuoden aikana muuttuneet täysin. On siirrytty laumajohtajakäsityksestä niin sanottuun luottamuussuhteeseen. Tokikin ihminen, joka pitää itseään koiransa johtajana, voi pitää koiraansa perheenjäsenenä ja toisin päin. Kovat koulutustavat ovat muuttuneet pehmeämmiksi, mutta ei kaikilla - osa ihmisistä käyttää vieläkin rankaisemista koulutuksessaan. Minä itse puollan koiran kouluttamista positiivisin vahvistein.

Johtajuuskäsitys on pikkuhiljaa muuttumassa parempaan suuntaan. Osalle "laumanjohtaja" on käsitteenä tabu, jota ei halua puoltaa. Entinen johtajuuskäsite tarkoitti, että kaikki väärä mitä koira tekee - syö sohvan, hyppii ihmisiä päin, nukkuu sängyllä tai sohvalla, ei tottele treenatessa jne - tarkoittaa sitä, että koira yrittää dominoida sinua. Se yrittää nousta johtajan pallille, jotta voisi komennella sinua.

Minä itse en usko, että se on niin. Miksi emme voisi miettiä sitä, että miksi koira tekee näin? Koira syö sohvasi - ehkä sillä on eroahdistusta tai liian vähän aktiviteetteja? Hyppii ihmisiä päin - ehkä sille ei ole opetettu miten ihmisiä "pitäisi" tervehtiä? Ei tottele treenatessa - onko koira motivoitunut tekemään kanssasi vai haluaako se vain pois tilanteesta?
Nykyään voisi kuvitella, että johtajuuskäsitys tarkoittaa sitä, että omistaja voi luottaa koiraansa ja, että koira voi luottaa omistajaansa niin, että molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi toisen läsnäollessa. Mutta mielestäni sanan "johtajuus" voisi heittää roskakoriin ja sen tilalle käyttää sanaa luottamussuhde.

Kouluttaessasi koiraasi, et voi vain päättää mikä koiraa motivoi, mikä on sille se vahviste, jonka eteen se kiipeäisi pers edellä puuhun. Sinun täytyy kokeilla erilaisia tapoja ja valita ne, jotka toimivat koirallesi. Monille koirista namit on se mistä ne motivoituu, osa ei piittaa niistä yhtään. Tokikin pallolla (tai jollain muulla "lelulla") kouluttaessa vahvistetiheys jää pieneksi, etkä saa niin monia toistoja kuin nameilla kouluttaessa, mutta kaikille koirille namit eivät toimi. Pallolla palkkaamisesta saattaa myös seurata stressiä, koska koiran viretila on silloin jatkuvasti korkealla. Silloin kun viretila on korkealla pitkään saattaa siitä seurata stressiä.
Meidän ihmisten täytyy olla kekseliäämpiä, jotta löydämme sen koiran motivaation.

Hyvä kouluttaja osaa asettaa koiralle rajat, tuntee koiran ja tietää mikä sille nimenomaiselle yksilölle sopii. Tietää mikä sitä motivoi ja osaa käyttää sitä oikein. Hyvä kouluttaja tietää myös, mistä koira ei pidä.

Televisiossa pyörii tällä hetkellä kaksi suosittua koirankoulutusohjelmaa - Isännän ja koiran käytöskoulu (Victoria Stillwel) sekä Koirakuiskaaja (Cesar Millan). Victoria käyttää kouluttaessaan positiivista vahvistamista ja Millan käyttää positiivista rankaisemista. Kumpi tyyleistä on parempi?

Kun katsotaan Millanin kouluttamia koiria, itse näen passiivisen, ehkä jopa elämänhaluttoman koiran, joka ei uskalla enää tehdä mitään, koska pelkää koska sieltä tulee se pakote - kylkeen potkaisu tai hihnasta nykäisy. Hän "korjaa" koiran tekemiä vääryyksiä - rähjäämistä, hihnassa vetämistä, haukkumista, murisemista puremista - nykäisemällä hihnasta tai potkaisemalla kylkeen. Usein hänellä olen huomannut myös ajoituksen olevan huono. (Nykäisee silloin kun koira istuu nätisti paikoillaan). Hän ei myöskään huomioi koiran rauhoittavia eleitä ja on siksi joutunut purruksi liian monta kertaa.

Victorian kouluttaessa koiria hän antaa koiran itse keksiä sen mitä haluaa että koira tekee - operanttia ehdollistamista, jolloin koira saa itse kokeilla ja onnistua, virheiden kautta. Koiran itse oivaltaessa oikean tavan, pysyy se sen mielessä pidempään koska on itse saanut miettiä, että mitä sen pitäisi tehdä. Esim. koira joka haukkuu koko ajan. Odotetaan, että se hiljenee muutamaksi sekunniksi ja palkitaan se siitä lyhyestäkin hiljaisuudesta.

Millanissa hyvää on kuitenkin hänen energia. Koiraa kouluttaessa ja arkielämässäkin olisi hyvä,  itse osata olla rauhallinen, eikä silloin saa olla niin sanotusti tunteellinen.

Koiran koulutuksessa pitää kuitenkin muistaa maalaisjärki. Myös positiivista vahvistamista voi käyttää väärin, kuten myös positiivista rankaisemista. Kultainen keskitie olisi hyvä saavuttaa.

smile worth a hundred lies

Tattadaa, töttöröö.

Eilen olin luennolla - Miten elää usean koiran kanssa?. Ja oli se hyödyllinen, nyt ainakin tiiän paremmin, mitä pitää välttää kun pentu on tulossa ja miten kannattaa tehdä ym. Ja mitä pitää ensin kouluttaa vahvoiksi ym.ym. Comankin kanssa pitää vielä vahvistaa aika monia juttuja. Ainakin tuota luoksetuloa pitää harjotella ihan hirveesti! Nyt se on vähän niinku fifty-fifty, et tuleeko Coma vai ei.

Sitä nyt ainakin pitää vahvistaa ja sitten koirien ohittamista pitää harjoitella sekä nätisti vierellä kävelyä. Ne nyt on ne tärkeimmät. Muutenhan tuo onkin ihan täydellinen. =D

Juu ja eilen jo alotin näitä kun tulin sieltä luennolta, Coma saikin sieltä uusia nameja. Nyt en niiden nimeä muista, mutta näytti tykkäävän hiukka enemmän kun nakeista. Tein niistä sit sekotuksia, et oli nakkia ja sit noita uusia nameja et vähä erilaista. 

Niin kun harjoteltiin tuota toisten koirien ohittamista kun sopivasti tuli aika monta koiraa vastaan. Yks oli joku toyvillakoira - sori niille joilla sellanen on, mutta ite en voi sietää villakoiria - tuli fleksissä naisomistajansa kanssa vastaan (koira sai kävellä miten halus) ja Coma käveli tosi nätisti ohi. Sitten kun oltiin niin, että en enää nähnyt sitä koiraa niin perkele se tulee Coman persiiseen. Hiukan huusin sille naiselle, että mitä helvettiä sä luulet tekeväs. 

Mä en halua, että tuntematon koira tulee mun koiran persiiseen kiinni! Tai, että mikään koira tulee JA vielä ILMAN LUPAA! Hieman kiehahti siinä. Mitäpäs sitten jos Coma ei ois ollut nätisti, Comahan ei ite ees tätä huomannu ku vasta sitten ku rupesin karjumaan sille naiselle. Mitäpä jos Coma oliskin ite kiehahtanu siinä, se ei nimittäin tykkää, että joku tulee sen persiiseen kun se on HIHNASSA. Muuten se ei välitä. Sehän olis heti ollu mun syy, että nyt mun hirveä bokseri tappajakoira tappo / haavoitti toyvillakoiran, eikä ois ikinä kysytty mitään, että miten tää nainen piti koiraansa. Vaan Coma olis luultavasti ehkä joutunut piikille siltä samalta istumalta. 

Mua niin ottaa päähän tuollaset ihmiset, jotka ei yhtään välitä, että missä se niiden koira kävelee ja just tällasilla ihmisillä on yleensä vielä fleksi (en yleistä, tiedän myös monia ihmisiä joilla on fleksi käytössä ja koirat tottelevat yhtä hyvin kuin normihihnallakin). Ei sellaset ihmiset oikeesti tartte koiria. Ja sit just ihmiset joilla on pieniä koiria, jotka saa tehä ihan mitä ne lystää ja sit niistä tulee kaikenmaailman hihnarähjiä.

Eräs nimeltämainitsematon koiranomistaja, jonka oon jo kauan tuntenut hankki koiran. Melkeinpä siltä seisomalta kun sen päätti. Ei ollut valmistautunut mitenkään tai yleensäkään tiennyt koirista yhtään mitään. Ostipas sitten juurikin tällaisen pienirotuisen koiran. Minulla ei silloin vielä Comaa ollut, mutta melkein vuoden siitä jo unelmoinut. Kuitenkin koirasta on tullut pelkopurija, koira uskoo perheessä vain yhtä ihmistä, koska tämä ihminen ei sitä lahjo, lelli ym.ym. turhaa. Koira on pilalle lellitty. 

Sitten kun ostin Coman ne saivat olla pentuna yhdessä koska Coma oli niin pieni - pienirotuinen koira oli 6 kk ikäinen. Coma 8 viikkoa. Silloin leikkivät nätisti ja pienen koiran omistajakin oli tyytyväinen kun oli kaveri. Sitten Coman kasvaessa pienikoira sai tehdä mitä lystäsi, mutta Coma ei saanut mennä lähellekään kyseistä koiraa. He tulivat meille aina kylään ja sanoivat, että laitappas nyt tuo koiras tuonne toiseen huoneeseen kun mun koira pelkää sitä. Minusta minun koira saa OMASSA KODISSAAN olla siellä missä minä haluan. Eikä toisin päin. 

Sen jälkeen kun muutimme Helsinkiin Coma on tullut todella hyvin toimeen pienten koirien kanssa ja leikkiikin varovasti. Ja käydessämme maalla uudestaan olisi Coma halunnut tämän pienenkin koiran kanssa leikkiä, mutta ei voi kun jos Coma hiemankin meni pientä koiraa lähelle niin heti omistaja karjui, että ota se pois. Noh, en sitten edes halua, että Coma tekee tuttavuutta tuollaisen koiran ja koiranomistajan kanssa. Olkoot omissa oloissaan. =)

Kuitenkin pienten koirien annetaan tehdä mitä lystää ja jos iso koira tekisi saman niin helvetti pääsisi irti. Mitä siitä opimme? Isot koirat on ns. "pakko" kouluttaa. Pieniä koiria ei. Mutta onneksi on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka todella kouluttaa koiransa, olivat ne sitten pieniä tai isoja.

Piti vähän purkaa paineita kun kiehahti eilen. Eilen en uskaltanut kirjoittaa vielä mitään kun oli niin vittuuntunut olo. Ja tulihan sitä tekstiä nytkin :DD Vähän liikaa. Niin ja muuten tänään on eka kerta autokoulussa. 

The beauty is inside you

Live your life, live your life
Let the love inside
It’s your life, it’s your life

Your beauty it’s inside you
Inside you
Don’t let ‘em bring you down, no
The beauty is inside you
Don’t let ‘em bring you down
Cos you start your life today
Live any thoughts you’ve dreamed off

Jooo, mun piti laittaa niitä kuvia aikasemmin. :D Unohdin. No ei siihen kukaan kuollut, luulisin.  No mutta lupaus on lupaus. Mulla on jääny vähän postausideat vähiin. Auttakaa mua!

Mutta tänään oli taas itsehillintäkurssi ja meillä oli tänään eri opettaja kun Tommi ei paikalle päässyt - ilmoitti kyllä viime kerralla, että ei itse tule tänään olemaan paikalla. Harjoteltiin ihan aluksi taas sitä vieraiden tervehtimistä. Juu, ei oikein sujunut aluksi. Mutta seuraavalla kerralla onnistu heti. Ja sit meni taas hienosti!

Harjoiteltiin myös luopumista - Comalle peace of cake - sillä oon sitä pennusta asti vahvistanu. Ja nyt onki huomannu, että tarpeellinen tapa kun täällä on niitä myrkyttäjiä liikkunut ja ihan lähellä tossa koirakin myrkkyyn kuollut.

Oli myös ihan uus juttu tänään! Ja se oli ihan kiva, Coma kyl nappas heti ideasta kiinni. Eli kosketuskeppikoulutusta. Toki tuo meinas ensin syödä sen kepin =D mutta Elina - kouluttaja, kertoi, että se on ihan tavallista. Sillä harjoteltiin myös seuraamista ja, että miten kosketuskepin avulla ohjaamalla esimerkiksi ohitustilanteissa voi toimia. Coma tänkin älys aika nopeesti, tuo onki tosi nopee oppiin. Elinakin sano, että molemmat koirat - myös toinen kurssilla oleva koirakko, toyvillakoira - on tosi älykkäitä kun vertaa muihin itsehillintäkurssin koiriin, kuulemma. No kyl mä tuohon mun pikkuvauvaan oon tyytyväinen! On se vaan niin paras. =) ♥

Tavoitteena oliskin saada tuolta kaikki ei-toivottu käyttäytyminen sammutettua, jotta tuleva pikkupennelli ei pahoja tapoja imis itseensä. =) No onneks Comalla ei niitä juurikaan ees ole. Mitä nyt tuo muiden koirien ohittaminen tuntuu olevan ainut, sekä ihmisiä vasten pomppiminen.

Huomenna taas luento, enkä taas malttais odottaa. Tänään kuitenkin jatkan kirjottamista tuohon uuteen koulutus-vihkoon, noista koiran elekieli ja stressi -luennon papereista. =) ym.

Mun viime kuussa ostamani ihana kannettava ♥ - Sony Vaio



+ ihana vaaleanpunainen tuoli, jonka HuutoNetistä huudin ♥



 No joo, kuvat vähän huonolaatusia, mut ei voi mitään, mä vasta harjottelen.

♥ Sanna & Coma

Aamun koulutustunti

Olin taas tuon hassun kanssa tänään itsehillintäkursseilemassa. Meitä on siellä kurssilla vaan kaksi, että se kouluttaja voi keskittyä meihin kumpaankin mahdollisimman paljon ja, että voi neuvoa paremmin kuin jos meitä olis vaikka 8. Toinen kaveri oli kääpiövillakoira "Iida".

 Viime kerralla kaksi viikkoa sitten me harjoteltiin nätisti tervehtimistä niin, että tervehditään käsikosketuksella = vieras näyttää kämmenen ja koira koskee sitä nenällä - Coman tapauksessa leualla, sen turvan muodon vuoksi - ja naksutetaan, ohjaaja antaa namin. Treenattiin silloin myös omalla paikalla olemista ja siellä pysymistä häiriöistä huolimatta. Häiriöitä ei vielä paljon lisätty, vaan harjoiteltiin ensin pienillä häiriöillä aina kriteeriä vähän nostaen. Ei me sillon paljon muuta treenattukaan. Tosi nopeesti menee se 45 minuuttia treenatessa.

Kotiläksyksi silloin me saatiin tuo vieraiden tervehtiminen nätisti. Sitä me ollaankin Coman kanssa nyt nää kaks viikkoa treenattu aika hyvin, sillon kun on ollu mahdollisuus pyytää itelle jotain tuttua - mutta Comalle vierasta - auttamaan tässä. Perheenjäsentenkin kanssa treenattu. Myös minua on käytetty "vieraana" :DD Ja aina kotiin tullessa näytetään kättä ja Coma tökkää sitä.

Tänään oli sitten taas itsehillintätunti. Joka meni taas ihan yhtä nopeasti kun viimeksikin, ehkä vähän vielä nopeampaakin. Miten toi aika aina lentää kun koirien kanssa tekee jotain? Hassua. No kuitenkin, asiaan. Eli tänään me treenattiin aluksi ihan vähän sitä omalla paikalla pysymistä. Sit tää kouluttaja tuli siihen viereen heitteleen palloo ja Coman piti pysyy siellä kopissa, ja hyvin se pysykin! Se katto sitä palloa, mutta sillä ei ollut aikomustakaan mennä hakeen sitä! Ja Coma on PALLOHULLU! Jos se näkee pallon niin se oikeesti sekoo, se rakastaa palloja!

Me treenattiin myös sitä vieraiden tervehtimistä ja tässä kohtaa se kouluttaja oli vieras. Olin tosi tyytyväinen siihen, miten hyvin C oli oppinut sen, vaikkei me ihan hirveesti sitä treenattu - ei niinki jokapäivä, vaan sillonku oli mahollisuus. U know. Aluks C vähä hyppi, mut sit ku se muisti et "ai tää oli tää juttu" niin sit se kävi nopeesti koskees meidän kouluttajan kättä, mä naksutin ja C sai namin. Sit se oliki jo siinä sen meiän kouluttajan edes katto mua et "enkö mä saakaan namia" :D On se fiksu.

Sit harjoteltiin sheippausta, tätä ei oltukaan ennen tehty. Eli laitettiin lattialle sellanen "laatikko" tai joku vihree juttu emt. kuitenkin. Sit harjoteltiin, et C:n piti laittaa tassut sinne. Eli eka pelkästään kattomisesta palkittiin ja laitettiin nami siihen "laatikon" päälle. Ja vähitellen nostettiin kriteeriä. Ei kuitenkaan päästy viel siihen asti, et Coman tassut olis ollut siellä "laatikossa", liian lyhyt aika toi 45 min ku niin paljon asioita kuitenkin pitäs keritä tekemään.

Treenattiin myös ovesta kulkemista luvalla, joka on Comalle ihan peace of cake. Sen oonkin sille jo pentuna opettanut.

Myös vieressä olemista palkittiin. Sekä kontaktin ottamista.

Kotiläksyksi saatiin tänään rauhoittumisen harjotteilua. Eli meidän pitää opettaa koiralle rauhoittuminen. Päätin, että Comalla siihen ns. käskynä olisi "rauha".

Huomenna onkin sitten Koiran elekieli ja stressi -luento, joka kestää viisi tuntia! En malta odottaa, hihi.

Hupsista, tulipas tänään paljon tekstiä! No olipas mulla kertomistakin. Huomenna varmasti tulee julkasua siitä luennosta!

Tossa jotain random-kuvia.

Coma on tässä noin 12 viikon ikäinen. Kuva on otettu Olympuksen pokkarilla, joten laatu ei mitään parasta mahdollista.

She loves to run.

Toffee, meiän maatilakissa. ♥ Asuin siis ennen Coman kanssa maalla, ja nyt pian vuosi sitten muutettiin Helsinkiin.

Nana, suomenajokoira. Nyt 7-vuotias. Syntynyt 8.8.2004. Asuu myös maalla. Coman paras kaveri ♥.

Miun pikku tappajakoirat =D.

Parhaat kaverukset ♥.

© Sanna

The Big Bang Theory + shaping

Blaaa, yritin liittää ton videon tähän, mutta en onnistunut! Prkl. En löytänyt videoo. Ehkä mä oon vaan tyhmä tai sit sitä ei vaan pysty lisään bloggeriin tai jtn. en tiiä. No kuitenkin oon selaillut kaikenlaisia blogeja ym. ja sit löysin yhestä blogista tällasen videon! Joka onki muuten aika mahtava!, no mahtava ja mahtava,mutta hauska ainakin. Ja ois hyvä jos ymmärtää englantia ja tietää koirien kouluttamisesta muutakin kuin, että namia nokkaan kun tekee niin kun sanotaan, tms. :D

Eli siis videossa on otteita jostain Big Bang Theoryn jaksosta - jota en itse asiassa oo ikinä ennen nähnty, vaikka sarjaa säännöllisesti katsonkin - jossa Sheldon sheippaa Pennyä, jotta Penny käyttäytyisi "paremmin" - suklaalla. Ja se näyttää toimivan. Mielenkiintoista on se, että mulle tuli himo kokeilla miten tää oikeesti toimii ihmisiin! Koska tää nyt ei välttämättä oo se lopputulos mikä oikeesti olis, jos ihmistä yrittäis sheipata. Ihminen kuitenkin osaa ajatella ja siitä, että ajatteleeko koirat ei oo oikein paljon vielä tietoa - jos on ollenkaan. Jos joku ei ymmärrä videota, multa voi kysyä mitä kaikki tarkottaa tai sit vaan googlettaa, kyl ne tiedot sieltä löytyy.

Omasta mielestäni tää oli hurjan hauska video ja naureskelin ääneeni kun katsoin sit, mutta eihän kaikki tuosta välttämättä tykkää.

Sheippaaminen (eng. shaping) =  vaiheittainen suuntaaminen eli kansankielellä sheippaaminen tarkoittaa, että käytös jaetaan hyvin pieniin osatavoitteisiin ja edetään vaiheittain kohti tavoitetta. Tätä aikaansaamistapaa käytetään, kun koiralle opetetaan monimutkaisia käytöksiä, kuten noutaminen.

esineen katsominen (kiinnostuminen) - esineen lähestyminen - esineen koskeminen - esineeseen tarttuminen - esineen nostaminen - esineen pitäminen = nouto

"Interesting. Sex works even better than chocolate to modify behavior... Wonder if anyone else has stumbled onto that." 

- Sheldon

© Sanna

Itsehillintäkursseilua

Alotettiinpas Coman kanssa itsehillintäkurssi Heiluvassa Hännässä. Lauantaina oli meidän ensimmäinen tunti.

Kyseiselle kurssille mentiin ihan sen takia, että en ole osannut opettaa Comaa tervehtimään nätisti - Comalla on oma sen mielestä ihana tapa tervehtiä: jos ihminen on kumarassa, hyppää ensin täysillä päin, sitten laittaa tassut olkapäille ja nuolee naaman märäksi. :D Kaikki ihmiset ei vaan tästä tavasta tykkää, vaikka itse pidänkin sitä hauskana.

Kuitenkin kurssilla alettiin opettelemaan uusi tapa tämän vanhan tavan tilalle. Eli tästä lähtien Coman tavatessa uusia ihmisiä, pitää hänen koskettaa nenällään ihmisen kättä. Tätä ensin harjoittelimme kouluttajan kanssa ja se alkoi sujua mielestäni hyvin, mutta kun kouluttaja kumartui Coma sai tosi hepulin ja piti taas helpottaa tehtävää kriteerillä.

Nyt olemme Coman kanssa sitä harjoitelleet vähän oudompienkin ihmisten kanssa ja kyllä Coma on alkanut tajuta mistä on kyse. Eihän se vielä ole sitä sisäistänyt, mutta tulokset näyttävät jo nyt hyviltä. Nyt pitää vain jatkaa koulutusta eri ihmisten kanssa, jotta Coma osaa sisäistää sen niin, että aina uuden ihmisen tavatessaan pitää tätä koskettaa käteen ja sitten tulla minun luokseni. :)

Aika näyttää mitä tästäkin sitten loppujen lopuksi tulee.