STADI vs. LANDE

Koirien kanssa asuminen, kummassa se sujuu helpommin, maalla vai kaupungissa? Periaatteessahan se riippuu aivan omistajasta sekä koirasta. Toiset eivät voi sietää maaseudulla asumista ja toiset taas rakastavat maaseudun rauhaa. Ensimmäinen erikois- / toivepostaus siis kyseessä. Nyt on hyvä tällainen kirjoittaa kun "kaupunkiasuminen" on tuoreessa muistissa viikon Helsingin reissun ansiosta. Tässä postauksessa käytän ihan ääripään esimerkkejä, eli pääkaupungissa asumista sekä Jumalan selän takana, täällä missä minä asun.

Noh, mitkäs olisivat sitten maalla asumisen hyviä ja huonoja puolia? Ensimmäisenä minulla tulee mieleen ihan perus, että vapaanapito on huomattavasti helpompaa kuin kaupunkialueilla. Ihmisiä ja muita koiria tulee harvakseltaan vastaan, tuskin kertaakaan lenkin aikana jos suunnataan pellolle, metsään tai montuille. Hihnoja ei kamalasti tarvita.

Pennun sisäsiistiksi opettaminen on huomattavasti helpompaa kuin kaupungissa kerrostalossa. Ei tarvitse kuin vain avata ovi ja päästää pentu asioilleen. Hihnojen vähäisessä käyttötarpeessakin on huonot puolensa, kun niitä ei tarvita niin ei tule ajatelleeksi opettaa oikeaa hihnakäyttäytymistä, tosin tätä näkee kaupungissakin.

Lähinurtsilta, jossa treffaillaan yleensä koirakavereita. Ihana, tasainen nurmialue.

Huonojakin puolia kyllä löytyy: kaikki on turhan kaukana, jos haluaa lähteä treenaamaan agilityä niin saa ensin ajaa sen 30 kilometriä treenipaikalle ja sitten vielä treenin jälkeen takaisin. Oma auto on aika kätevä maalla, itsellä ei vielä omaa autoa ole, mutta eiköhän se täydy tässä jossain vaiheessa hommata. 

Pennun sosiaalistaminen saattaa olla hankalaa, koirakavereita ei ole kauheasti (ja jos on niin nekin asuvat omistajineen sen vähintään 30 kilometrin päässä). Missään ei oikeastaan ole suuria väkijoukkoja, ellei ole joku erikoistapahtuma. Pentua on hankala totuttaa julkiseen liikenteeseen, busseihin, juniin tms. koska maalla julkista liikennettä ei ole muuta kuin kouluaikoina tai jos lähtee johonkin kauemmas. Pentukursseja järjestetään harvoin ja silloin kun niitä järjestetään ne ovat joko liian kalliita tai juuri väärään aikaan. 

Ihmisten ja koirien vähyyden takia ohitusten harjoittelu on hankalaa. Jos joku tulee vastaan niin se otetaan heti silmätikuksi ja haluttaisiin vain mennä rakastamaan, onneksi nuo osaavat jotenkin käyttäytyä remmissä niin tätä ei tarvitse noiden kolmen aikuisen kanssa pelätä, mutta Keiran..

Varmasti on vielä paljon muutakin, mutta tässä näitä pääpointteja, joita maalla asumisesta tuli mieleen.

Läheisiltä hiekkamontuilta.

No entäs kaupungissa asuminen sitten? Hyviä puolia on varmasti paljon. Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen se, että kaikki on lähellä. Jos jokin on kuitenkin kauempana, julkisella liikenteellä varmasti pääsee hyvinkin lähdelle päämäärää, eikä koirasta tule lisämaksua.

Koira on helppo sosiaalistaa kaikkeen hälinään, ihmismassoihin, vieraisiin koiriin, ohittamaan hyvin, hihnakäyttäytymiseen jne.. Matkustaminen tulee tutuksi heti pienestä kun pääsee helposti junalla ja bussilla, ratikkaa unohtamatta.

Ei tarvitse pelätä koiran karkaamista vapaanpitäessä kun on koirapuistoja, joihin voi mennä sellaisenkin koiran kanssa, jonka kanssa irtipito ei onnistu. Tosin koirapuistoissa on se huono puoli, että taudit leviävät herkästi ja ihmiset tuovat niitä ei-sosiaalisiakin koiria puistoihin, joten täytyy olla tarkkana, että ei mene sellaiseen porukkaan mukaan.

Helsingissä, Mätäjoen rannalla nurmialueella.

No entäs huonoja puolia? Hyviä tuli muutama lueteltua.. Vapaanapito on hankalampaa, esimerkiksi jos juuri omistaa koiran, joka ei pahemmin välitä muista vieraista koirista. On vaikea löytää paikkoja, jotka eivät olisi ihmisten "valloittamia", liian lähellä liikennettä tai muuten vaan huonolla paikalla vapaanapidon kannalta. Kaupungissa vapaanapitämisessä on kuitenkin se hyvä puoli, että koiran saa totutettua olemaan reagoimatta muihin ihmisiin ja koiriin, kun se tottuu hälinään pienestä pitäen.

Kerrostaloasuminen. Noh, joillekin se sopii mutta itse en välitä siitä läheisyydestä ja stalkkerinaapureista ja ainaisesta valittamisesta koirista johtuen. Varmasti joillain on ihania naapureita, mutta itse kokenut ne kaikista kammottavimmat naapurit, joten ei kiitos enää. Pennun sisäsiisteyskoulutuskin on paljon hankalampaa. Täytyy aina ottaa pentu syliin (jotta se ei ehtisi pissata lattialle) ja talsia rappuset alas tai valita hissillä kulkeminen. Kun pääset alas, pentu on jo joko pissannut syliisi tai lattialle.

Kannelmäen koirapuisto Helsingissä.

Missä itse asuisin mieluummin? No, vaikea varmasti arvata, maaseudulla tietysti. 

Koulutuspostaus osa 1 - Luoksetulo

Multa on toivottu että alkaisin kirjoittaa koulutuspostauksia, joten ajattelin nyt alkaa toteuttaa tätä ja rikkoa pitkän hiljaiselon blogin puolella luoksetulopostauksella. Pahoittelen nyt näin ensinnäkin näin pitkästä hiljaiselosta, siitä huolimatta ollaan saatu uusia lukijoita, ilmeisesti osa myös jättäytynyt pois ja kävijämäärät eivät ole edes hurjasti laskeneet. Hiljaisuuden syy avautuu teillekin tulevalla viikolla, viimeiset puoltoista kuukautta menneet siihen. 

Toivoisin, että tämän postauksen kommentteihin kommentoisitte minkälaisia koulutuspostauksia haluaisitte tulevaisuudessa ja niitä sitten parhaani mukaan yritän toteuttaa.

Aloitetaan nyt pienestä pennusta ja mennään siitä aina vanhemman koiran kouluttamiseen. Pikkupennun kanssa on aina tärkeää muistaa, että se ei osaa vielä mitään, joten sille täytyy kaikki opettaa alusta lähtien. Itse olen pennun kanssa lähtenyt siitä, että palkitsen sitä paljon siitä, että hakeutuu itse luokseni ja tällä vahvistan sitä, että pentu kokee minun lähelläni olemisen positiivisena, eikä lähde kauas juoksentelemaan.

Pennun vapaana ollessa (turvallisella alueella jossa ei paljon liikennettä aina aluksi kun luoksetuloa ei osata!!) olen mahdollisimman kiinnostava aina kun pentu vähänkin katsoo minuun päin; lähden juoksemaan karkuun, alan hyppiä ja pomppia ja houkuttelen pentua luokseni. Kun pentu tulee niin isot bileet pystyyn ja namia naamaan tai toisvaihtoisesti sitten lelulla leikkimistä palkkioksi hienosta luoksetulosta. 

Kun tämä alkaa olla hallussa alan liittää luoksetuloon käskyä, oli se sitten "Tänne", "Täällä" tai "Tule" niin sen tulee olla joka kerta sama, joten mieti tarkkaan mikä tulee sinulta luonnostaan kun kutsut koiraa. Kutsua aletaan käyttää tässä kohtaa vasta kun koira jo juoksee sinun luoksesi, eikä esimerkiksi silloin kun se haistelee maasta jotain. Tällöin onnistumisprosentti on mahdollisimman suuri ja oppiminenkin nopeampaa.

Tämän jälkeen sitten kun selvästi huomaa, että pentu ymmärtää käskyn tarkoituksen voi sitä kokeilla toimiiko jos koira haistelee maata tai katselee jonnekin, jos pentu ei tule luoksesi tee itsestäsi taas mielenkiintoinen ja kehu koiraa kun se tulee. Älä jätä luoksetuloa kesken jos pentu ei heti huomioi sinua vaan tee itsestäsi mielenkiintoinen ja yritä saada pentu luoksesi. Älä toista käskyä kuin vain kerran, jotta koira oppii että ensimmäisestä käskystä pitää tulla, eikä vasta kolmannesta tai neljännestä.

Aikuisen, luoksetuloa osaamattoman koiran kouluttaminen on hieman samanlaista, mutta itse pitäisin aikuisella koiralla varmuuden vuoksi liinaa, jotta ei pääse karkaamaan. Aikuinen koira on paljon nopeampi kuin pentu ja pennun huomio on helpompi saada itseensä kuin aikuisen koiran.

Aikuisen koiran kanssa aloitetaan myös siitä, että kun koira hakeutuu luoksesi se palkitaan ja sitä kehutaan kovasti ja sen annetaan taas mennä temmeltämään. Jatketaan siitä myöskin sillä, että kun koira on tulossa luoksesi sanotaan käskysana ja pidetään bileet. Sen jälkeen kun tämän osaa kokeillaan, että toimiiko jos katselee muualle tai haistelee maata, jos toimii niin hienoa! Ala lisätä _pikkuhljaa_ häiriötä koiran osatessa luoksetulon hyvin häiriöttömässä ympäristössä. Mutta muista, ettet nosta vaikeustasoa liikaa liian nopeasti, ettet aseta koiraa epäonnistumisille. Mitä enemmän onnistumisia koira kokee, sitä nopeammin se oppii, epäonnistumiset hidastavat aina koulutusta!

Itse opetan koirilleni myöskin kontaktilla vapautuksen luoksetulon jälkeen. Eli vasta kun koira ottaa katsekontaktin ja kuulee "mene vaan" se saa lähteä luotani takaisin temmeltämään, jos lähtee ennen sitä niin haen koiran takaisin luokseni. 

HUOM! Muista, että et kutsu koiraa luoksesi vain kytkeäksesi sen kiinni vaan kutsu koiraa luoksesi ihan vain muutenkin, jotta koira ei opi että luoksetulo tarkoittaa kaiken kivan loppumista.

Kannattaako koira leikkauttaa?

Minulla itselläni ei ole kokemusta kuin vain yhden koiran leikkauttamisesta, sekin oli narttu ja leikkaus tapahtunut vain parisen kuukautta sitten. Vielä vähän aikaa sitten mietin, että uskallanko leikkauttaa Comaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että sen leikkautan, enkä kadu sitä hetkeäkään.

Miksi leikkauttaa?

Ensinnäkin koiran hormonitoiminta tasaantuu, urokset eivät karkaa hajujen perässä ja ovat tasaisempia. Useammat myös lopettavat nylkyttämisen (ellei siitä ole ehtinyt pinttyä tapaa, silloin se täytyy kouluttaa pois). Nartuilla taas märkäkohdun sairastamisen riski pienenee, eikä narttu voi sairastua valeraskauteen. Hyviä syitä leikkauttamiselle löytyy pitkin tätä postausta, joten kannattaa lukea tekstiä ajan kanssa jos miettii leikkauttamista eikä ole vielä varma asiasta.

Minkä ikäisenä koiran sitten voi leikkauttaa? Itse en leikkauttaisi alle vuotiasta koiraa. Narttu mieluiten vasta ensimmäisten juoksujen jälkeen. Muutenkin mieluiten vasta silloin kuin koiran kasvu on pysähtynyt (luusto). Optimaalista olisi tietysti vasta silloin kun koira on sellainen kuin siitä tuleekin. Varsinkin jos koira on arka, saattaa se pahentua kun ne vähäistäkin itsevarmuutta nostattavat hormonit katoavat leikkauksen myötä. Mitä nuorempi koira, sitä enemmän käytös muuttuu leikkauksen myötä.

Huonot puolet

Leikkauksella on paljon hyviä puolia, mutta kyllähän niitä huonojakin löytyy. Uroskoiria ei voi viedä enää näyttelyihin leikkauttamisen jälkeen (narttuja voi), luonne saattaa muuttua varsin dramaattisestikin, koiralle voi tulla virtsankarkailua.

Leikkaus on myöskin aika kallis. Tosin uroksillahan se on halvempi kuin nartuilla. Rahaa kannattaa varata uroksen kanssa ainakin se parisataa, kuullut olen myös, että uroksen leikkauttaminen maksoi peräti 700 euroa! Nartun kanssa sitten riippuu kovasti, että missä koiran leikkauttaa. Hinta kuitenkin täällä Etelä-Pohjanmaalla taitaa pyöriä siinä 300-400 euron paikkeilla keskikokoisen koiran kohdalla.

Leikkauksessa voi joskus harvoin mennä jokin huonostikin. Kastraatio ja sterilaatio ovat kuitenkin yleensä hyvälle eläinlääkärille perushelppoja toimenpiteitä, joten en siitä kovasti huolehtisi, enkä pelkäisi, että koira jäisi sille leikkauspöydälle.

Yleisin ongelma leikkauksen jälkeen taitaa kuitenkin olla koiran lihominen. Koiran aineenvaihdunta muuttuu suuresti leikkauksen jälkeen, eikä koira tarvitse niin paljon energiaa ruoastaan. Leikkauksen jälkeen ruokamäärää täytyy yleensä vähentää (poikkeuksiakin löytyy), tokihan liikunnan määrääkin voi vain lisätä. Coman kohdalla ruokamäärää on täytynyt hieman lisätä. Leikkauksen jälkeen Coman kaikki lihakset katosivat ja Comasta tuli suoraansanottuna täysin rimpula. Nyt ollaan alettu saada pikkuhiljaa massaa takaisin, eikä kylkiluut enää vilku.

Nartut
Narttujen käyttäytymistä leikkaukseen liittyen ei ole hirveästi tutkittu. Suurimmaksi osaksi kuitenkin käytös ei taida hirveästi muuttua. Jostain muistaakseni olen lukenut, että nartuista saattaa tulla aggressiivisempia leikkauksen jälkeen jos koiralla esiintyy valmiiksi agressiota (?). Bokserinartuilla myös on suurempi mahdollisuus virtsankarkailuun. Tuulia Burgherrin luennolla hän kertoi, että jopa 60 %:lla bokserinartuista on virtsankarkailua, Comalla ei onneksi vielä ole ilmennyt mitään.

Nartuilla on leikkauksesta paljon terveydellistä hyötyä. Se vähentää riskiä sairastua vaikeisiin sairauksiin kuten munasarjasyöpään, erilaisiin kohtutulehduksiin tai kohtusyöpään. Monen harhaluulo on se, että kun nartulla teettää pennut riski näihin sairauksiin katoaa, mutta se ei ole totta. Vain leikkauttamalla koiran voi riskiä näiden sairastumiseen pienentää, ei kokonaan poistaa.

Urokset

Urosten käyttäytymistä kastroinnin jälkeen on ilmeisesti tutkittu enemmän kuin narttujen. Urosten reviirikäyttäytyminen vähenee. Uroksen aggressiivisuus muita uroksia kohtaan vähenee. Leikkaus myöskin vähentää koiran merkkailua. Mutta tässäkin täytyy ottaa huomioon koiran ikä. Yleensä nuoren koiran kohdalla sille ei ole ehtinyt pinttyä pahoja tapoja (nylkytys, karkailu, merkkailu) joten ne luultavasti häviävät leikkauttamisen myötä. Mutta jos koira on vanhempi, vaikka viisi-vuotias, on sille pinttynyt tietyt tavat, eikä merkkailu ja nylkytys niin vain lopukaan.

Uroksilla leikkaus vaikuttaa myös terveyteen, eturauhasongelmat vähenevät ja eturauhassyövän mahdollisuus pienenee leikkauksen jälkeen.

Viime aikoina on myös markkinoille tullut uroskoirille tarkoitettu kemiallinen kastraatio. Tässä koiran niskaan laitetaan eräänlainen kapseli, joka vaikuttaa koiraan samoin tavoin kuin miten kastraatio vaikuttaisi. Vaikutus tässä kestää noin puolisen vuotta, yksilöstä riippuen. Tällä tavalla kastraatiosta epävarmoja olevat voivat "kokeilla" miten kastraatio koiraan vaikuttaisi. Tässä kuitenkin täytyy ottaa huomioon, että vaikutukset eivät välttämättä ole täysin samat. Lisäksi koiran käytös voi kapselin vaikutusajan loppupuolella muuttua pahemmaksi kuin ennen kapselin laittamista. Huomata täytyy myös, että vaikka koiraa ei lopullisesti kastroisikaan, kapselin jälkeen ei voi osallistua mihinkään kisoihin (doping-säännökset).

Parantuminen

Leikkauksen jälkeen koiran tulee olla parisen viikkoa hihnassa ulkona, jotta haava ei pääsisi repeämään. Myöskin kaikki hyppiminen ja riehuminen on kiellettyä. Haavan repeytyessä, voi siihen kehittyä tyrä, joka joudutaan yleensä leikkaamaan. Useimmiten kuitenkin kaikki menee hyvin, koira parantuu hyvin ja leikkauksesta ei jää muuta merkkiä kuin pienet arvet.

Se miten koira reagoi kipuun leikkauksen jälkeen on hyvin yksilöllistä. Jotkut koirat saattavat olla ensimmäiset pari päivää todella masentuneita ja kipeitä, toiset taas ovat kuin eivät huomaisikaan mitään.

Uroksilla taitaa tikkien poisto tapahtua yleensä 10 vuorokauden kuluttua leikkauksesta kun taas nartuilla 14 vuorokauden päästä. Uroksilla tikit voidaan poistaa aikaisemmin koska kastraatio on pienempi operaatio kuin sterilaatio, sterilaatiossa kuitenkin poistetaan ns. sisäelimiä kun kastraatiossa vain kivekset.

Eri eläinlääkärit antavat tikkien poiston jälkeen erilaiset ohjeet miten koiraa saa päästää liikkumaan. Meille sanottiin, että koiran saa päästää heti riekkumaan, mutta olen kuullut, että jotkut sanovat että olisi hyvä kun koiran annetaan pikkuhiljaa antaa riehua enemmän.

Coman haava muutama päivä tikkien poiston jälkeen.

Päädyin Coman leikkauttamiseen sen pahojen valeraskausoireiden takia sekä uroksen tullessa taloon en halunnut SP3-selkäiselle koiralle tulevan vahinkopentuja. Eikä doggi-bokseri-yhdistelmä nyt muutenkaan olisi tullut edes mieleeni. Suurin paino kuitenkin oli terveyden kohdalla. 

Caapon tulo tietysti myös vaikutti siihen miksi Coman leikkautin, eihän saman katon alla uroksen ja nartun pitäminen mitään kovin helppoa ole, varsinkaan juoksujen aikaan. Caapon kohdalle minulla kun kuitenkin on EHKÄ tulevaisuudessa joitain suunnitelmia terveystuloksista riippuen, niin tämä oli hyvä ratkaisu. Poika joutuu kuitenkin myös leikkauspöydälle jos sydämestä löytyy jotain, lonkkatuloksista tulee huonompaa kuin B:tä, kyynäristä huonompaa kuin 0 tai jos selästä löytyy spondyloosia.

Minä itse aion leikkauttaa kaikki koirani, joita en käytä jalostukseen tai jos ne ovat sekarotuisia. Elämä leikatun koiran kanssa on helpompaa kun ei tarvitse miettiä niin niiden narttujen kuin urostenkaan kohdalla, että pamahtaako paksuksi vai ovatko käyneet karkureissullaan pökkimässä naapurin supersekamixiä. Koirankaan ei tarvitse kärsiä siitä, että jos lähistöllä on joku ihana juoksuinen narttu, silloin kun se on leikattu. 

Mitä mieltä te lukijat olette?

Koiran liikuttaminen ja aktivointi

Olen ajatellut, että tekisin lisää asiapostauksia, ehkä kerran kuussa olisi sopiva määrä? Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa koiran liikuttamisesta sekä aktivoinnista yleensä. Mikä on sopiva määrä koiralle ja voiko koira saada liikaa aktivointia?

Tietenkin selvää on, että eri rotuiset koirat tarvitsevat eri määriä liikuntaa ja aktivointia. Coma ja Caapo ovat siitä hyvä esimerkki; bokseri on erittäin aktiivinen rotu ja varmasti alkaa hyppiä seinille jos ei saa jotain aivotyöskentelyä tai vähintään tunnin juoksemista päivässä. Kun taas tanskandoggi varmasti pärjäisi muutaman päivän pitkillä remmilenkeillä. Näissäkin tietenkin on yksilökohtaisia eroja, jotka täytyy muistaa.

Koira ei välttämättä väsy pelkällä juoksuttamisella, eikä varsinkaan hihnalenkeillä (toki on myös varmasti rotuja, jotka väsyvät jopa hihnassakin). Hyvin usein ihmiset ajattelevat, että kun käydään vaikka tunti kävelemässä hihnassa niin se koira väsyy sen jälkeen. Koira saattaa  ehkä nukkua lenkin jälkeen hetken, mutta on kuin ei olisikaan käyty lenkillä tunnin päästä.

On myös yksi "haittapuoli" jatkuvalla liikuttamisella; koiran kunto kasvaa, se jaksaa aina yhä enemmän ja enemmän, jolloin tullaankin siihen pisteeseen, että sen koiran kanssa pitäisi viettää koko päivä ulkona, jotta se väsähtäisi edes hetkeksi. Aivotyöskentely onkin koiraa kaikista eniten väsyttävää toimintaa ja jo puolen tunnin treeni saattaa väsyttää koirasi pitkäksi ajaksi.

Miten sen koiran kanssa sitten tulisi liikkua? Pitääkö sitä kävellä 20 kilometriä joka päivä, jotta koira väsyy vai voiko ihan vain nauttia metsässä samoilemisesta kun koira itse pitää hauskaa sinunkin edestä? Mielestäni on ihan sama. Kunhan koira väsyy ja on onnellinen. Minusta itsestäni ei olisi kävelemään 20 kilometriä päivässä vaan usein käydäänkin vain 3-10 kilometrin kävelyillä ja koirat usein tuplaavatkin, vapaana ollessaan, ihmisen kävelevän matkan. Joidenkin mielestä se voi olla väärin / liian vähän / ei koira saa siitä mitään irti, mutta kyllä minä itse olen huomannut, että koirat tyytyväisenä menevät lenkin jälkeen omille paikoilleen huilimaan ja sitten siihen nukahtavatkin hetken päästä.

Monet myös väittelevät siitä, että pitääkö sillä huonolla ilmalla - kun taivaalta sataa kaatamalla vettä tai pakkasta on -30 astetta - mennä ulos. Minä olen sitä mieltä, että ei, jos ei ole ihan täysin pakko. Monesti huono ilma aiheuttaa myös sen, että omistaja on huonolla päällä, mikä tietysti automaattisesti siirtyy koiriin, eikä sitten kenelläkään ole kivaa. Koirat voi käyttää lyhyellä pissa-kakka-kävelyllä ja sitten puuhata vaikka sisällä jotain väsyttävää; opettaa koiralle vaikka uusia temppuja tai harjoitella vanhoja.

Itse pidän koiriani yleensä pihalla aina vapaana. Tosin aina lenkin aluksi ja lopuksi laitan koirat hihnaan, jotta lihakset eivät jumiudu vaan pääsevät lämpenemään ja jäähtymään hihnassa kävelyn ajaksi (tässä tietty tulee myös harjoiteltua sitä hihnakäytöstä, jotta se ei ihan kokonaan unohtuisi). Tämä on etenkin Comalla hyvin tärkeää huonon selän takia, joka jo muutenkin aiheuttaa jäykkyyttä lihaksiin ja koko kroppaan. Mielestäni jokaisen koiran perushuoltoon kuuluisikin säännöllinen hieronta, ammattilaisen toimesta. Myös venyttely, ennen ja jälkeen jokaisen lenkin olisi hyvä lisä jokaisen koiranomistajan arkeen, niin omistajalle kuin koirallekin.

Koirasta näkee kyllä milloin se on tyytyväinen.

PS! NÄKYYHÄN POSTAUKSET NYT KAIKILLE - JOILLE NE EIVÄT NÄKYNEET - OIKEIN?

Koirapuistoilu, kannattaako se?

Moni koiranomistaja käy nykyään koirapuistoissa. Toiset siksi, että siellä käy muitakin koiria ja oma koira saa sitten samalla hieman sosiaalistamista ja kavereita. Toiset siksi, että ei ole muuta paikkaa pitää koiraa vapaana tai sitten koira vain ei pysy vapaana vaan lähtee heti karkuun. Jotkut sitten muuten vain. Sain idean tähän postaukseen Canis-lehdestä, joka putosi postiluukkuun muutama päivä sitten, Käydäkö vai eikö käydä? Koirapuistoilun viehätys ja vaarat. oli lehdessä koirapuistoiluaiheen otsikkona.

Minulla on koirapuistoilemisesta niin hyviä kuin huonoja kokemuksia. Coma ei ole koirapuistokoira, enkä siksi sitä viekään vieraiden koirien kanssa, jos kuitenkin puistoon menemme niin pidän huolen, että pääsemme pois puistosta jos sinne on joku muu tulossa. Miksi Comasta sitten tuli vieraskoira-aggressiivinen? Noh, minun vikahan se on. Ajattelin, että koirapuistot ovat hyviä sosiaalistamispaikkoja, annoin myös koirien itse selvittää välinsä jos niille jotain kitkaa tuli. Lopulta sitten kävi niin, että Coma alkoi käydä muiden koirien päälle.

Caapon kanssa olenkin toiminut ihan toisin. Meillä onkin Caapon kanssa vain hyviä kokemuksia koirapuistoilemisesta, koska olen itse ollut todella tarkka että millaisten koirien kanssa Caapo leikkii ja menen itse väliin jos toinen koira osoittaa merkkejä aggressiivisuudesta. Nykyään puistoon mennessäni kysyn aina millaisia koiria puistossa on, jos paikalla on aggressiivisia koiria, pyydän heitä poistumaan jos niin ei käy niin jatkamme sitten vain matkaa. Jos puistoon on tulossa aggressiivinen koira eikä omistaja ota kuuleviin korviinsa, että puisto on vain sosiaalisille koirille niin lähden pois. 

Meillä täällä maalla lähin koirapuisto on tunnin matkan päässä, joten ei tule hirveästi puistoiltua. Onneksi kuitenkin meillä on koirakavereita täällä Caapolla, Comalla sitten taas ei kun ei tule toimeen. Helsingissä käydessämme Caapon kanssa puistoilemme aika paljon. Tapaamme siellä usein Helsingissä tutustumiimme koirakkoihin, niin isoihin kuin pieniinkin.

Valitettavan moni tuo aggressiivisen koiran puistoon, eivätkä kerro tästä ennen kuin on liian myöhäistä. Perussääntönä puistoilemisessa pidän sitä, että kysytään ennen kuin astutaan portista. Näin voidaan välttyä vakavammiltakin tilanteilta, joita saattaa sattua. Eikä mielestäni puistoon kuulu tuoda liian dominoivaa tai aggressiivista koiraa, koiraa joka ei tule saman sukupuolen kanssa toimeen tai koiraa, joka ei ylipäätänsä ole omistajansa hallinnassa. Usein näkee ihmisiä, jotka eivät saa koiraansa pois puistosta. 

Usein puistossa myös kuulee sanottavan: "Antaa niiden itse selvittää välinsä.", "Se vain leikkii.". Koiran käytökseen puistossa kuuluu puuttua. Eihän koiran anneta oman lauman koirienkaan kanssa tapella? Kun suojaat koiraasi liian päällekäyviltä koirilta, koiran luottamus sinuun kasvaa. Se antaa sinun jatkossakin hoitaa tilanteet, jotka ovat tukalia, eikä itse puutu niihin. 

Millaista sitten on hyvä leikkiminen? Hyvässä leikissä on myös taukoja, tauot saattavat olla ihan vain muutaman sekunnin pituisia, mutta se rauhoittaa koiria ja koirat tällä tavalla itse pitävät leikin asiallisena. Koiraa tulee aina seurata sen leikkiessä, etenkin jos koira leikkii vieraiden koirien kanssa. Oman koiran leikin seuraamisesta on myös apua tulevaisuudessa. Opit koirasi käyttäytymisestä ja osaat jo aavistaa pienistäkin eleiden muuttumisesta, että mitä seuraavaksi onkaan tapahtumassa. Leikkijät myöskin vaihtavat usein rooleja. Välillä toinen koira on "tossun alla" ja toinen sitten pahnan päällimäisenä, hyvässä leikissä vuorot vaihtuvat usein ja koirat vaikuttavat tyytyväisiltä.

Minulla on itseasiassa tähän leikkimiseen hyvä esimerkkivideo Coman ja Caapon leikkimisestä. Coma on hyvin äänekäs leikkijä ja murisee hyvin paljon. Osaan tunnistaa murinan tasosta, että koska leikki menee liian rajuksi. Caapo taas on aika hiljainen leikkijä. Molemmat ovat hyvin tasavertaisia ja pitävät taukoja aika usein. Tässä videossa ei ehdi roolit vaihtua, mutta myös Caapo usein saa olla jahdattavana. Tunnistitko tauot?

Näin ruokin koirani oikein!

Koirien ruokinta ei ole missään tapauksessa rakettitiedettä, vaan epämääräistä luovimista päällesi heitettävän tiedon ja "tiedon" seassa. Koirien oikenlaisesta ruokinnasta saat helposti kiinni muistamalla muutaman tärkeän faktan:

Ensimmäisenä on hyvä muistaa, että tapoja on monia, mutta aina ainoastaan "minun tapani" on se ainoa oikea. Jos et toimi samalla tavalla oletettavasti koirasi kärsii, kyllästyy ja voi pahoin kymmenistä eri puutostiloista ja vääristä raaka-aineista tai vähintäänkin kuolee.

Toinen tärkeä seikka on tietää, että kaikki koiranruokamerkit (Siis aivan kaikki. Kysy vaikka kymmeneltä ihmiseltä omaa mielipidettä siitä mikä ruoka on hyvää tai huonoa) ovat hirveää sontaa, jota syömällä koirasi kärsii. On syytä muistaa, että koska jokin merkki ei sopinut yhdelle koiralle se ei näin ollen sovi yhdellekään muulle koiralle, koska kaikki koirathan ovat samanlaisia. Koiranruokia tuottavat yhtiöt myös pääasiassa pyrkivät tuottamaan mahdollisimman huonosti koiralle sopivia ruokia.

Raakaruokinta ja BARF eivät ole missään nimessä sama asia, koska raakaruokinnassa syötetään ehkä vähemmän luita kuin barffissa, jossa syötettävän luun määrä vaihtelee ehkä kolmenkymmenen ja seitsemänkymmenen prosentin välillä, kuten myös raakaruokinnassa riippuen siitä keneltä kysymme asiaa. Luista on hyvä myös tietää, että rusto, lihaisaluu ja luu ovat joskus sama asia, mutta useimmiten ei ja kaikkia näitä ehkä pitäisi tai ei pitäisi syöttää koiralle epämääräisen prosenttikertoimen verran viikossa. Viimeisiksi voimme vielä mainita, että kaikki luut tekevät koiralle tukoksen tai ainakin puhkaisevat jonkin suolen joten ehkä niitä ei pitäisikään syöttää. Paitsi jos barffaa tai raakaruokkii. 

Raa'an lihan syöttäminen saa koiran verenhimoiseksi ja kun se on päässyt veren makuun ei sitä pysäytä mikään. Lihan kypsentäminen sen sijaan pilaa koko lihan ja tuhoaa siitä kaikki ravintoaineet. Voimme näin ihmetelläkin miten ihmiskunta on selvinnyt kypsennettyään lihaa vuosikaudet? 

Kaikki koirat ovat allergisia vehnälle ja oletettavasti myös kaikille muillekin viljoille, naudalle ja lukemattomille muille raaka-aineille. Vaikka koirasi ei oireilisi ollenkaan kannattaa ehdottomasti sen ruoka vaihtaa siltikin. Näin vältymme mahdolliselta ruoan vaihtamiselta myöhemmin ja voimme painiskella tulevaisuudessa uusien ja outojen ruokintaan liittyvien ongelmien kanssa.

Eliminaatiodietti tehdään vaihtamalla viiden päivän välein koiran ruokintaa ja ihmettelemällä miksi mikään ei toimi.

Jos koira ei suostu syömään jotain ruokaa ja nirsoilee kannattaa sille ehdottomasti vaihtaa ruokaa joka kerta, pitää ruokaa tarjolla jatkuvasti ja myöhemmin ehkä syöttää sille lusikalla eksoottista lihaa, jota se suostuu joskus syömään ja joka maksaa paljon. Olemme nähneet niin monia täyden ruokakupin eteen kuolleita koiria, että nirsoilun kanssa ei kannata leikkiä.

Kasvisten pakastimeen laittaminen soseutettuna saa aikaan samanlaisen reaktion kasviksissa kuin saaliseläimen mahalaukkuun joutuminen, vaikka tietääksemme pakastimessa ei ole vatsahappoja tai muutakaan mahalaukun toimintaa.

Koska ihminen pystyy olemaan kasvissyöjä pystyy myös koira tekemään niin. Onhan se nyt täysin loogista, kun vertaamme ihmisen ja koiran hampaistoakin. Näyttää samalta eikö vain?

Kaikki erikseen annettavat lisäaineet ovat hyvästä, koska tuntuu kivalta antaa vähän joka purkista tavaraa. Mitään vitamiinejakaan koira ei voi saada liikaa. Paitsi rasvaliukoisia, mutta niitäkin kannattaa ehkä antaa vähän ylimääräistä vain varuiksi.

Jos koiran ruoka haisee pahalle, mutta sopii koiralle kannattaa se silti vaihtaa. 

Se, että koirani eli 16vuotiaaksi johtuu pääsääntöisesti siitä, että se söi jotain tiettyä ruokaa koko elämänsä eikä asian kanssa ole mitään tekemistä koiran geeneillä tai muilla elinolosuhteilla.

Kaiken kaikkiaa koiran ruokinnassa tärkeää on uskoa kaikkea mitä kuulee ja lukee ja seurata sokeasti tilastollisia ohjeita. Missään tapauksessa ei kannata itse seurata omaa koiraansa, ajatella sitä yksilönä ja syöttää mitä syöttää, kunhan koira voi hyvin näyttää hyvältä ja on terve.

Kopioitu täältä: RyhmäRämä

Koiran kouluttaminen

Positiivinen vahvistaminen vaiko positiivinen rankaiseminen? Siinä vasta pulma.

Koiran kouluttamisessa käytettävät metodit ovat nyt parinkymmenen vuoden aikana muuttuneet täysin. On siirrytty laumajohtajakäsityksestä niin sanottuun luottamuussuhteeseen. Tokikin ihminen, joka pitää itseään koiransa johtajana, voi pitää koiraansa perheenjäsenenä ja toisin päin. Kovat koulutustavat ovat muuttuneet pehmeämmiksi, mutta ei kaikilla - osa ihmisistä käyttää vieläkin rankaisemista koulutuksessaan. Minä itse puollan koiran kouluttamista positiivisin vahvistein.

Johtajuuskäsitys on pikkuhiljaa muuttumassa parempaan suuntaan. Osalle "laumanjohtaja" on käsitteenä tabu, jota ei halua puoltaa. Entinen johtajuuskäsite tarkoitti, että kaikki väärä mitä koira tekee - syö sohvan, hyppii ihmisiä päin, nukkuu sängyllä tai sohvalla, ei tottele treenatessa jne - tarkoittaa sitä, että koira yrittää dominoida sinua. Se yrittää nousta johtajan pallille, jotta voisi komennella sinua.

Minä itse en usko, että se on niin. Miksi emme voisi miettiä sitä, että miksi koira tekee näin? Koira syö sohvasi - ehkä sillä on eroahdistusta tai liian vähän aktiviteetteja? Hyppii ihmisiä päin - ehkä sille ei ole opetettu miten ihmisiä "pitäisi" tervehtiä? Ei tottele treenatessa - onko koira motivoitunut tekemään kanssasi vai haluaako se vain pois tilanteesta?
Nykyään voisi kuvitella, että johtajuuskäsitys tarkoittaa sitä, että omistaja voi luottaa koiraansa ja, että koira voi luottaa omistajaansa niin, että molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi toisen läsnäollessa. Mutta mielestäni sanan "johtajuus" voisi heittää roskakoriin ja sen tilalle käyttää sanaa luottamussuhde.

Kouluttaessasi koiraasi, et voi vain päättää mikä koiraa motivoi, mikä on sille se vahviste, jonka eteen se kiipeäisi pers edellä puuhun. Sinun täytyy kokeilla erilaisia tapoja ja valita ne, jotka toimivat koirallesi. Monille koirista namit on se mistä ne motivoituu, osa ei piittaa niistä yhtään. Tokikin pallolla (tai jollain muulla "lelulla") kouluttaessa vahvistetiheys jää pieneksi, etkä saa niin monia toistoja kuin nameilla kouluttaessa, mutta kaikille koirille namit eivät toimi. Pallolla palkkaamisesta saattaa myös seurata stressiä, koska koiran viretila on silloin jatkuvasti korkealla. Silloin kun viretila on korkealla pitkään saattaa siitä seurata stressiä.
Meidän ihmisten täytyy olla kekseliäämpiä, jotta löydämme sen koiran motivaation.

Hyvä kouluttaja osaa asettaa koiralle rajat, tuntee koiran ja tietää mikä sille nimenomaiselle yksilölle sopii. Tietää mikä sitä motivoi ja osaa käyttää sitä oikein. Hyvä kouluttaja tietää myös, mistä koira ei pidä.

Televisiossa pyörii tällä hetkellä kaksi suosittua koirankoulutusohjelmaa - Isännän ja koiran käytöskoulu (Victoria Stillwel) sekä Koirakuiskaaja (Cesar Millan). Victoria käyttää kouluttaessaan positiivista vahvistamista ja Millan käyttää positiivista rankaisemista. Kumpi tyyleistä on parempi?

Kun katsotaan Millanin kouluttamia koiria, itse näen passiivisen, ehkä jopa elämänhaluttoman koiran, joka ei uskalla enää tehdä mitään, koska pelkää koska sieltä tulee se pakote - kylkeen potkaisu tai hihnasta nykäisy. Hän "korjaa" koiran tekemiä vääryyksiä - rähjäämistä, hihnassa vetämistä, haukkumista, murisemista puremista - nykäisemällä hihnasta tai potkaisemalla kylkeen. Usein hänellä olen huomannut myös ajoituksen olevan huono. (Nykäisee silloin kun koira istuu nätisti paikoillaan). Hän ei myöskään huomioi koiran rauhoittavia eleitä ja on siksi joutunut purruksi liian monta kertaa.

Victorian kouluttaessa koiria hän antaa koiran itse keksiä sen mitä haluaa että koira tekee - operanttia ehdollistamista, jolloin koira saa itse kokeilla ja onnistua, virheiden kautta. Koiran itse oivaltaessa oikean tavan, pysyy se sen mielessä pidempään koska on itse saanut miettiä, että mitä sen pitäisi tehdä. Esim. koira joka haukkuu koko ajan. Odotetaan, että se hiljenee muutamaksi sekunniksi ja palkitaan se siitä lyhyestäkin hiljaisuudesta.

Millanissa hyvää on kuitenkin hänen energia. Koiraa kouluttaessa ja arkielämässäkin olisi hyvä,  itse osata olla rauhallinen, eikä silloin saa olla niin sanotusti tunteellinen.

Koiran koulutuksessa pitää kuitenkin muistaa maalaisjärki. Myös positiivista vahvistamista voi käyttää väärin, kuten myös positiivista rankaisemista. Kultainen keskitie olisi hyvä saavuttaa.

The Big Bang Theory + shaping

Blaaa, yritin liittää ton videon tähän, mutta en onnistunut! Prkl. En löytänyt videoo. Ehkä mä oon vaan tyhmä tai sit sitä ei vaan pysty lisään bloggeriin tai jtn. en tiiä. No kuitenkin oon selaillut kaikenlaisia blogeja ym. ja sit löysin yhestä blogista tällasen videon! Joka onki muuten aika mahtava!, no mahtava ja mahtava,mutta hauska ainakin. Ja ois hyvä jos ymmärtää englantia ja tietää koirien kouluttamisesta muutakin kuin, että namia nokkaan kun tekee niin kun sanotaan, tms. :D

Eli siis videossa on otteita jostain Big Bang Theoryn jaksosta - jota en itse asiassa oo ikinä ennen nähnty, vaikka sarjaa säännöllisesti katsonkin - jossa Sheldon sheippaa Pennyä, jotta Penny käyttäytyisi "paremmin" - suklaalla. Ja se näyttää toimivan. Mielenkiintoista on se, että mulle tuli himo kokeilla miten tää oikeesti toimii ihmisiin! Koska tää nyt ei välttämättä oo se lopputulos mikä oikeesti olis, jos ihmistä yrittäis sheipata. Ihminen kuitenkin osaa ajatella ja siitä, että ajatteleeko koirat ei oo oikein paljon vielä tietoa - jos on ollenkaan. Jos joku ei ymmärrä videota, multa voi kysyä mitä kaikki tarkottaa tai sit vaan googlettaa, kyl ne tiedot sieltä löytyy.

Omasta mielestäni tää oli hurjan hauska video ja naureskelin ääneeni kun katsoin sit, mutta eihän kaikki tuosta välttämättä tykkää.

Sheippaaminen (eng. shaping) =  vaiheittainen suuntaaminen eli kansankielellä sheippaaminen tarkoittaa, että käytös jaetaan hyvin pieniin osatavoitteisiin ja edetään vaiheittain kohti tavoitetta. Tätä aikaansaamistapaa käytetään, kun koiralle opetetaan monimutkaisia käytöksiä, kuten noutaminen.

esineen katsominen (kiinnostuminen) - esineen lähestyminen - esineen koskeminen - esineeseen tarttuminen - esineen nostaminen - esineen pitäminen = nouto

"Interesting. Sex works even better than chocolate to modify behavior... Wonder if anyone else has stumbled onto that." 

- Sheldon

© Sanna