keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kanivauvoja

Puhetta oli noin viikko sitten parista yllätyksestä, toisen paljasti edellisessä postauksessa ja nyt paljastan tämän toisen. Eli meillä on - kuten otsikosta jo varmaan arvaatte - kanivauvoja. Vaavit on Marjan, eli mun kämppiksen kanien, Ronjan (risteytys, hermukluppa) ja Rion (leijonaluppa) poikasia. Poikaset syntyivät 17.2.2012.

 Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Poikasia syntyi yhteensä kuusi, mutta seuraavana päivänä yksi poikasista, valitettavasti, menehtyi. Nyt poikasia on viisi ja ne ovat kehittyneet huimasti tässä tämän parin päivän aikana. Sekä ne ovat vielä lisäksi varsin vikkeliä, vaikkei noista kyllä millään uskoisi. Kahdesta luultavasti tulee luonnonsiamsoopeleita ja loput kolme ovat vielä arvoituksia, luonnon värejä kuitenkin.
Poikasten toisena päivänä autoimme hieman niitä maidon saamisessa, koska olivat hieman ryppyisiä ja laihoja. Joten minä otin Ronjan syliini selälleen ja Marja laittoi poikasen nisälle. Voi, että sitä vilskettä kun poikanen etsi nisää. Pari poikasista sitten lopuksi nukahtikin siihen.

Tänään selvisi myöskin poikasten sukupuolet. Saatiinkin naarasvoittoinen poikue. Naaraita on neljä, joten näistä vain yksi on uros, onneksi. Saimme mitä toivoimmekin. Marjan lemppari on naaras ja se jää meille kotiin, loput luultavasti myymme. Kuitenkin jos jotkut jäävät ilman kotia, pidämme ne tietenkin täällä meillä siihen asti, että ne löytävät _hyvät_ kodit.

Jos joku on vailla kania, ota rohkeasti yhteyttä, tällä hetkellä vapaana on kolme poikasta. Kaksi naarasta ja yksi uros, eli kuvassa olevat tummat kaverit (sinertävän väriset).

lauantai 18. helmikuuta 2012

Uusi perheenjäsen - ylläripylläri Rudo

Sisko kiusii, Rudo on alla.
Sisko taas päällä.
Mamma

Elikkäs täällä on tää meidän ylläripylläriyllätys! Käytiin tänään kämppiksen Marjan kanssa katsomassa näitä pentuja ja varattiin kuvissa näkyvä urospentu, joka ristittiin Rudoksi - sopii hyvin Marjan R-kirjaimella alkaviin lemmikkien nimiin. Pentu tulee olemaan Marjan ensimmäinen koira ja ihan Marjan ikioma. Tänne blogiin sen lisäsin, koska tulee kuitenkin varmasti olemaan useissa postauksissa joita teen, niin on hyvä olla oma sivu hänelle.

Rudo on sekarotuinen, emän roduista ei kuulemma ole tietoa (näyttää ehkä vähän dalmatialaiselta, omistaja sanoi, että koirassa on myös joitain karjakoirarotuja), isä on puhdas bordercollie. Pentue on vahinko.

Tällä hetkellä pennuilla on ikää noin viitisen viikkoa ja 2.3. käydäänkin pentunen hakemassa kotiin. Valittiin Rudo pentueen uroksista, joita oli kolme (yhteensä kahdeksan pentua), siksi koska se vaikutti niistä kaikista tasapainoisimmalta. Se oli aktiivinen, mutta samalla rauhallinen. Se ei pomotellut muita pentuja ja siskon kiusatessa, ei siitä provosoitunut, joten Rudosta tulee varmasti oiva kaveri Comalle. 

Lisää infoa myöhemmin.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Happy Valentine's day!


Hyvää ystävänpäivää kaikille, muistakaa kaikkia rakkaitanne! ♥

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Sometimes, I get a good feeling


"Oh, oh, oh, oh, oh, sometimes I get a good feeling, yeah
I get a feeling that I never never never never had before, no no
I get a good feeling, yeah."


Pitipä taas vaihteeksi tehdä postaus kun on uusia kuvia, vaikka mitään ihmeellistä ei ookkaan tapahtunut. Joten saattekin nyt kuvapostauksen pelkästään. Sen voin sanoa, että elämme jänniä aikoja! Tässä kuukauden sisällä saattaa tapahtua parikin kivaa asiaa tän "perheen" sisällä!

 
Kaikki kuvat (c) Marja

torstai 9. helmikuuta 2012

Hiskikoira

Tänään käytiinkin Coman ja Marjan kanssa piiiitkällä lenkillä niin, että otettiin pulkka mukaan, Comalle laitettiin vetovaljaat päälle ja lähdettiin vedättämään. Tää oli eka kerta kun Comalla vedätettiin, joten painolastia ei todellakaan ollut paljoa (Marjan laukku, jossa oli jotain tavaraa sisällä). Mä kävin töiden jälkeen Forumin Musti&Mirrissä ostamassa Comalle tuon fleecehaalarin (maksoi muuten vain 22 euroa!) ja kyllä olikin hyvä ostos. Luulin, että ois tullut ostettua ehkä vähän liian iso takki, mutta tuo on just hyvän kokoinen. Ainut huono puoli on, että siinä on selässä vain tarrakiinnitys ja hännän vieressä oleva tarra aukeili koko ajan. Pitää varmaan vähän tuunailla tuota takkia ja laittaa siihen joku uusi kiinnitystsydeemi.

 
Näin kivaa on kun saa palkkaa!

On mulla kyllä ihan oikeasti niin mahtava koira, ettei toista oo. Tuohan ei meinannut pulkasta mitään vaan heti alettiin hommiin ja käveltiin nätisti vierellä. Onkohan toi oikeesti husky? Sisäisesti ainakin.
Tänään on ollut kyllä ihan hirrrveen nätti ilma koko päivän, aurinko on paistanut, eikä tuo pieni pakkanenkaan (kuinkakohan monta astetta tänään on ollut oikeesti?) mitään haitannut. Meillä oli hauskaa ja kyllä tossa kävellessä lämmin tulikin. Kotiin päin tullessa meidän edessä meni tosi hieno koirakko. Miehen koira oli niin hienosti koulutettu, se oli niin hyvässä kontaktissa koko ajan.

Tästä kuvasta näkee vähän enemmän noita vetovaljaita ja tota haalaria.

Pitää mun nyt Comaakin sen verran kehaista, että ai, että se on ihana! Vaikka sen luoksetulo ei olekaan 100 %, eikä sitä voi pitää vapaana esimerkiksi lenkillä ollessa niin on se silti maailman paras. Eräs kanssabloggaaja kirjoitti hyvän postauksen, päätinpä linkatakin sen teille. Silmät kiinni seinän läpi vaan. Suosittelen lukemaan, mulla ainakin nousi hymy korviin postauksen luettuani. 

Niin ja Coman kehumisen aihe oli, että ei minkäänlaista, ei niin minkäänlaista reaktiota vastaantuleviin koiriin. Ei edes pieneen, mustaan ja rähjäävään. Eikä toiseen rähjäävään valkoiseen. Se selvästi keskittyi vain vetämiseen, edes muut koirat eivät sitä häirinneet. Puhuttiinkin Marjan kanssa, että ruvetaan oikein treenaamaan Coman kanssa tuota vetämistä, niin selvästi se siitä nautti. Koko lenkin ajan sen häntä heilui rennosti ylhäällä.



Kaikki kuvat (c) kukas muukaan kuin Marja.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Don't want to take a breath without you

Taas se alkoi, valeraskaus nimittäin. Nyt pitää kaikki vinkulelut kerätä pois, jotta se menis vaan mahdollisimman nopeasti ohi. Ois saanut kyllä jäädä tulemattakin, mutta eipä sille mitään voi. Nyt oon jo vähän miettinytkin tuon sterkkaamista kun noi sen valeraskausoireet on aina niin kamalat ja kun en sillä aio pentuja teetättää - sivuääni sydämessä - niin miksi ei? Ja kun vielä kerran se urospentukin tulossa niin olis sitten helpompaa kun Comalla ei olis juoksuja ollenkaan. Toki leikkauttaisin tuon vasta kun pentu on tullut.


Tosin mua vähän pelottaa, että kuinka paljon tuon luonne muuttuis sen sterkkaamisen jälkeen - tuleeko siitä vielä aggressiivisempi muita koiria kohtaan, tuleeko siitä ihan nössö, tuleeko siitä hirveä syöppö. Olisko se enää oma höperö itsensä sen leikkauksen jälkeen? Toki voihan olla, että tuosta tulis paljon ystävällisempi muita koiria kohtaan ja, että se muutenkin rauhoittuisi. Isoja päätöksiä tällaiset. Kun Corea (tulevaa pentua) aion kuitenkin varmasti viedä näyttelyihin niin en sitten sitä aio leikata. Ja Comaa taas en viitsi näyttelyihin viedä, koska tiedän, että se stressais ittensä siellä ihan piippuun.


Mutta elämä tulis varmasti olemaan huomattavasti helmpompaa kun Comalla ei olis juoksuja, eikä noita valeraskauksia ja sen hormonitoimintakin pysyis samassa tasossa eikä se koko ajan hyppelis edes takasin. Eikä tarvis kohtutulehdustakaan pelätä. Toki yks asia mikä vaikuttaa suuresti päätökseen, leikkautanko Coman on se, että 75 %:lla leikatuista bokserinartuista on virtsankarkailua leikkauksen jälkeen ja uskon, että Coma kuuluisi tähän 75 %:iin. Toki siihen on oma lääkityksensä, mutta, että joka päivä koko sen loppuelämän ajan sille pitäisi antaa tabletteja? Ei kiitos, kuulostaa ihan hirmuiselta. Mutta en sitten tiiä, että olisko siitä virtsankarkailusta enemmän "haittaa" Comalle kuin noista sen valeraskauksista ym.


Mutta joo, vois kertoa vähän muitakin kuulumisia kuin vain tuon valeraskauden. Meillä mennään muiden koirien ohi ulkona ihan oppikirjan mukaisesti. Otetaan kontaktiakin ja kävellään hihnassa vetämättä, tää alkaa olla se viimonen juttu, jonka halusin kuntoon Coman kanssa, ennen kuin penne tulee. Joka päivä tietty vahvistetaan hyvää käytöstä. Ihanaa on se, että vaikka se onkin nyt tuollainen hormonihyrrä niin se on ollut huomattavasti kuuliaisempi kuin edellisten juoksujen aikana. Kai se alkaa vauva jo vanhentua, no ei kai nyt sentään.


Ostettiinpa muuten Comalle tossutkin ja maanantaina pitäisi Coman fleecehaalarinkin tulla. Ne oli kyllä ihan pakolliset ostokset - vaikka sitä rahaa nyt ei hirmuisesti olekaan - kun tuo ois muuten jäätynyt tuolla ulkona. Harmi vaan, että yksi tossuista katos jo perjantaina hankeen. Hienosti se pihalla noissa tossuissa kävelee, sisällä ainoastaan koipiaan nostelee kun tossut on jalassa, mutta ulkona ei niistä meinaa mitään (tokikin totutettiin ja palkittiin Comaa ennenkuin kaikki laitetiin jalkaan).


Varasin Comalle taas uuden ajan osteopaatille, jotta saatais toi hoito ihan loppuun asti. Aika onkin 1.3.
Kämppiksenikin muuten päätti aloittaa blogin tekemisen, joten päätin mainostaa sitä vähän täällä! Blogissa ei oo vielä paljon postauksia, mutta kyllä se siitä alkaa lähtemään, suosittelen lukemaan! Pörriäiset!

Piti teiltä vielä kysäistä, että jos teillä on koira sterkattu tai kastroitu niin miten koiran käytös on muuttunut ja onko se muuttunut huonompaan vai parempaan? Arvostan kaikkia vastauksia!

Kaikki kuvat (c) Marja