torstai 25. huhtikuuta 2013

On siis kevät!

// postausta muokattu lisäämällä luonnetestivideot!

Ensinnäkin pahoittelen pitkää postausväliä! Mun läppäri päätti hajota yhtäkkiä ja koko kone pimeni. Eniten asiassa ärsyttää, että sinne meni kaikki tärkeät kuvat sekä tiedostot, musiikkia nyt unohtamatta. Onneksi kuitenkin kuvista on muokattuja ersioita (suurinosa) kuvat.fissä, tiedostoja vaan ei ole missään..


Onkin vähän kerrottavaa taas vaihteeksi.. Caapon kanssa korkattiin ensimmäinen junnukehä 20.4. Kankaanpässä, sijoituksella JUN-ERI JUK2! Junnu-uroksia oli kehässä vain kaksi, joista me siis tultiin toiseksi. Meitä vastassa kilpaili Euro Power Finlandia, joka oli varsin kova vastus. Arvosteluksi saimme: "14 kk, kookas, luonnollisesti kehittynyt jun uros. Lupaava ylälinja, vaikkakin vielä liikkeessä hyvin pehmeä. Hyvä raajaluusto, riittävät kulmaukset. Lupaava eturinta. Voimakas kaula, joka voisi olla hieman pidempi. Hyvät päänlinjat, lupaava kuono-osa, hyvä pään pituus. Parin vuoden päästä poika valmistuu."

Tuomari oli vaihtunut Kumpumäestä Jari Laaksoon ja Laakso selvästi piti raskaammista koirista. Kehässä Caapo käyttäytyi mielestäni erinomaisesti. Antoi tuomarin tutkia kunnolla, eikä väistellyt. Antoi seisottaa kunnolla, eikä tarvinnut uusia seisotusta kun pysyi paikoillaan hyvin. Sain myös tuomarilta hyviä vinkkejä seisottamiseen.


Kankaanpäästä päästiin kotiin ja aloin laittamaan seuraavaa päivää varten tavaroita valmiiksi, vuorossa oli tällä kertaa Coma ja luonnetesti! Tätä oli noin puolisen vuotta jo odoteltu ja viimein sen aika koitti. Seuraavana aamuna lähdettiin puoli kymmenen maissa ajelemaan kohti Ilmajokea. Koko matkan ajan jännitin kovasti, en edes ymmärrä että miksi, eipä noille tuloksille oikein mitään mahda. Ehdittiin sitten hyvissä ajoin perille ja päästiinkin nopeasti tositoimiin. Coman reaktiot olivat aika odotettuja. Paitsi, että pimeän huoneen tullessa olisin kuvitellut Coma löytävän minut heti, mutta ei, Comalle täytyi antaa pieni merkkiääni (minun piti köhäistä) ja sitten löysikin minut heti.

Testi meni mielestäni hyvin ja saimmekin hyvät tulokset; +172, laukausvarma eikä miinuspisteitä. Tässä vielä eriteltynä:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto: +2 kohtuullinen
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +3 vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+++ Laukausvarma


Videota on myös tulossa! Tällä hetkellä pieniä teknisiä ongelmia, mutta eiköhän me se video vielä saada nettiin asti jossain vaiheessa.





torstai 11. huhtikuuta 2013

Coman sosiaalistaminen

Huomasin, että en oo hetkeen päivitellyt meidän koirasosiaalistamistilannetta ja ajattelin nyt korjata asian ja tehdä sille ihan oman postauksen. Ollaan Coman kanssa edetty hurjasti. Muutamaa koiraa treffailtu tähän mennessä remmilenkkien merkein ja parempaan suuntaan ollaan menossa. Eniten ollaan lenkkeilty Reino-flätin ja Sanna-Marian kanssa. Reino on varsin hyvä sosiaalistamiskaveri, koska sitä ei Coma juurikaan kiinnosta vaan Coma saa rauhassa haistaa ja kulkea Reinon lähellä. 

Ilmeisesti luottamus Reinoon on kasvanut hurjasti ja maanantaina meidän taas treffatessa annettiin Coman itse mennä lähemmäs Reinoa jos halusi. Siinähän kävikin sitten niin, että Coma ja Reino kävelivät melkein kylki kyljessä, Coman ollessa hieman Reinon päätä taaempana ja molemmat talsivat rauhallisesti eteenpäin. Voin sanoa, että kyllä olin ylpeä Comasta. Upea suoritus sekä luotto niin minuun kuin Reinoonkin. Kävelivät siinä vieretysten noin parisenkymmentä metriä ja sitten siirryttiin hieman kauemmas, jotta ei sitten tulisi liikaa yhdelle kerralle. Lenkin päätteeksi sai Coma vielä haistella Reinon takamusta ja näin Coma sai taas yhden hyvän kokemuksen muista koirista.

Tästä ei oo muuta kuin suunta ylöspäin ja ehkä vielä joskus tuota uskaltaa ottaa mukaan treffailemaan _tuttuja koiria Caapon kanssa, ehkä. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Is this the future we wanted?

Kevät tulee ja sehän vaan meinaa sitä, että taas alkaa se ainainen koirankakkatappelu. Huoh. Lumet sulaa ja kakat alkaa valua jalkakäytäville. Itseä asia ei niin häiritse, tuolla luonnossa on paljon muutakin mitä pitäisi varoa ja mikä voi olla oikeasti vaarallista, niin niille luonnon eläimille kuin omille lemmikeillekin, saati sitten ihmisille. Oma kantani asiaan on, että jos koira päästää jalkakäytävälle, toisten pihaan tai muuten sellaiselle paikalle, että siihen takuuvarmasti joku astuu päälle, täytyy se kerätä pois. Jos koira päästää metsään, ojaan tai kauas jalkakäytävästä, en lähtisi niitä itse keräilemään, koska niiden ei pitäisi siellä haitata ketään, sinnehän ne sitten maatuvat kun kevät tulee. Jos oma koira päästääkin sitten jalkakäytävälle ja ei satu olemaan kakkapussia mukana niin kyllä minä vähintään potkaisen ne siitä keskeltä kulkutietä pois.

Mikä tässä koirankakkahommassa sitten ärsyttää kanssakulkijoita niin paljon, että ryhdytään jopa myrkyttämään joidenkin perheenjäseniä heittelemällä epämääräisiä aineita sisältäviä ruokia luontoon. Ja kun tämä taaskaan ei koske vain niitä lemmikeitä, myös luonnon eläimet saavat tästä kärsiä.. Asiastahan voi olla montaa mieltä ja tämä nyt oli vain minun mielipiteeni. Oman mielipiteensä saa vapaasti ilmaista kommenttiosioon.


Josko sitten vähän muita kuulumisia. Kuten jo tosiaan muutama postaus taaksepäin ilmoitin pienestä postaustauosta muuton takia, niin kyllä ollaan muutettu omaan kämppään. Muutettiin koirien kanssa lähemmäs keskustaa, 60 neliöiseen rivarikaksioon, jossa meillä on myös oma piha. Tavarat alkaa pikkuhiljaa jo olla omilla paikoillaan, vielä jotain pientä puuttuu ja varsinkin olohuone on ihan täysin kesken. Sinne toivoisin toista sohvaa, sohvapöydän , kivan telkkaripöydän tietenkään unohtamatta isoa mattoa! 

Itse olen kovasti viihtynyt omassa kodissa. On rauhallista, vaikka tokikin onhan todella erilaista asua _yksin. Koiratkin on alkaneet pikkuhiljaa omaksua tämän kodikseen ja lenkiltä tullessa kyllä osaavat itse reitin takaisin kotipihalle. Caapon kanssa nyt vähän on sitä ongelmaa, että ei viihtyisi kotona yksin, just kun kaikki oli hyvin, ilmeisesti tää muutto toi tuon takaisin. Mulla on nyt kuitenkin viimeinen kouluviikko menossa (kesäjakso alkaa jo nyt työharjoitteluiden takia), joten saan hyvin paneuduttua tuohon ongelmaan kun ei tarvitse noita jättää seitsemästä viiteen asti yksin. 

Tässä on  kivat lenkkeilymaastotkin ihan vieressä. Kaverin kanssa ollaan kierretty yhtä mettälenkkiä, joka menee ensin autotieltä ja sitten pellolle ja sieltä mettään. Se on kiva lenkki ja koiratkin väsyy sillä matkalla. Sitten tossa vieressä on pelto, jolle yleensä meen noitten kanssa. Ne saa juosta siinä vapaana ja käydä asioillaan. Takapihalle en noitten oo antanu mennä muutakun pissalle, tuota kun ei oo aidattu. Kuitenkin kun nyt kesä tulee ja lumet sulaa niin kyllä tuohon jonkinnäköisen verkkoaidan kyhään, jotta voi pitää kesäisin tuota ovea auki ja koirat voi olla takapihalla niin paljon kuin lystäävät, ilman mun pelkoa siitä, että menevät naapureiden pihoille. 


Koirat on nyt myös aina aamusin saaneet Kongeista tekemistä kun lähden kouluun. Eihän noilla kauaa siinä mene, että saavat sieltä kaikki herkut nuoleskeltua, mutta ainakin jotain tekemistä molemmille ja saavat vähän käyttää päätään ja väsyisivät sitten siitä. Nyt on alkanut myös, kun aktivoinnista näin tuli puhetta, kevään myötä tulla erilaisia koulutuskursseja taas. Nuo jo kahteen ilmoitinkin. Coma pääsee treenaamaan mun kanssa agilityn alkeita ja Caapon kanssa sitten arkitottista. 

Kaikenlisäksi jo kauan odottamani hakuryhmä starttaa tässä huhti-toukokuun vaihteessa ja en kyllä yhtään pysy housuissani, niin ja mehän tosiaan Coman kanssa päästiin ryhmään mukaan. Ehkä vähän jännittää mennä sinne kun en tiedä minkä tasoisia treenaajia siellä muut ovat, tokihan kerroin, että itse olen täysin aloittelija tässä hommassa. Kaipa ne ryhmät on tehty sen mukaan minkä tasoisia kutkin koirakot ovat.

Kesä saisi kyllä jo tulla, ei paljoa ole motivaatiota kuvaamiseenkaan ollut, kun ainaista valkoista pitää kuvata. Onneksi kuitenkin on alkanut jo vähän näkyä ruohikkoa ja asfalttia. Ehkä se pian tulee. Lisäksi vielä sellaista asiaa, että kun 150 lukijaa täyttyy niin luvassa olisi arvontaa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Elämäni koirat

Ajattelin kirjoittaa hieman taustaa siitä, millaisia koiria meidän perheessä on aikoinaan ollut. Muistikuvat ovat vähän niin ja näin, mutta yritän kirjoittaa kaiken mitä muistan.

Meillä on kotona ollut aina koiria. Ensimmäiset muistot omista koirista on suomenajokoiranarttu Tivasta.  Tivaa ennen meillä oli Lili-suomenajokoira, mutta en muista elikö Lili vielä kun minä oli syntynyt. Muistan kuitenkin Tivasta, että kuoli aika vanhana ja oli jo ehtinyt kuuroutua sekä hieman sokeutua. Heiteltiin aina pienenä ruokapöydästä pikkuveljen kanssa kaikki ällöttävä, mitä ei tykätty syödä, Tivalle ja Tiva ne innokkaana sitten söi. Muistan myöskin kummastelleeni sitä, että kun Tiva meni sängylle makaamaan kun se pyöri niin kovasti ja etsi sopivaa paikkaa, minusta se oli outoa, miksi ei vain mennä suoraan makaamaan?

Tivan kanssa käytiin aika ajoin metsällä. Minun ja pikkuveljeni ollessa vielä kovin pieniä me molemmat menimme etupenkille ja Tiva hyppäsi auton takapenkille ja lähdettiin metsään. Tivasta minulla ei tämän enempää muistoja ole, joitain pieniä väläyksiä vain sieltä täältä, mutta on ihanaa muistaa Tiva vielä, vaikka Tivan kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta. Sitä, minkä näköinen tai kokoinen Tiva oli, en muista. Sen kuitenkin muistan, että Tiva tuntui todella suurelta kun itse olin kovin pieni. 

Sitten pääni tyhjenee ja en muista milloin Tiva on nukkunut pois, en muista että minulle olisi kerrottu asiasta tai sitten vain on mieleni päättänyt sen unohtaa. Kuitenkin muistan menneeni huutelemaan Tivaa kopistaan ja menin vielä katsomaankin, mutta Tivaa ei näkynyt. 

Kotiin tulossa hakumatkalta.
Ensimmäinen päivä kotona.

Tivan kuoleman jälkeen meillä ei muutamaan vuoteen ollut koiraa. Noin kolmisen vuotta myöhemmin, vuonna 2004, kuitenkin alettiin katselemaan uutta pentua. Etsimme netistä suomenajokoirapentueita, isä ei suostunut muun rotuista koiraa ottamaan kun hänellä oli aina ajokoiria ollut. Sitten löydettiinkin sopiva pentue ja mentiin niitä katsomaan. Pennuilla oli hintaa 200 euroa ja vapaana siellä oli kaksi narttua. Muistan, että olisin halunnut juuri niistä nartuista sen toisen, koska se oli erikoisen värinen. Kuitenkin pentu oli hieman arka ja pysytteli vain jaloissa, joten isä ei sitä halunnut. Nana oli kuitenkin selvästi tomera, karkaileva typykkä, joka tulisi olemaan hyvä metsällä. Heti kun pennut päästettiin häkistä niin Nana otti ja lähti naapuriin lihavarkaille.

Nanan pentuajoista mulla ei ole hirveästi muistoja, jotain kuvia tuli kuitenkin vanhalla kameralla otettua, joita tähänkin lisäilin. Nana oli aika riiviö, mitä siitä nyt muistan. Repi tukasta, söi varpaita, karkaili koko ajan eikä totellut mitään. Kyllä Nanalle tuli silloin pienenä joitain temppuja ja sen sellaista opetettua, mutta peruskäyttäytymistä sille ei opetettu.


Toista koiraa aloin haaveilemaan 2008. Minua kiinnosti hieman "erikoisemmat" rodut. Joiden ulkonäöstä isä ei pitänyt ollenkaan ja oli sitä mieltä, että tuon rotuista ei kyllä varmasti tule, "tappajakoira". Muistan ottaneeni yhteyttä niin malamuuttikasvattajiin, dalmiskasvattajiin kuten myös beussikasvattajiin. Kun sitten kiinnostuin boksereista ja tiesin, että tämä olisi se rotu. Kuten 14-vuotiaalta voi olettaa, koirassa pääasiassa hurmasi ulkonäkö, luonnekaan ei kuitenkaan pahalta kuullostanut.

Etsin netistä, Apulasta pääasiassa, bokseripentueita, eikä niitä oikein siellä ollut. Nuorena en vielä tiennyt rotuyhdistyksistä eikä netin käyttö ollut vielä sujuvaa, enkä tajunnut googletella rodun kasvattajia. Kuitenkin sitten kaverin luona ollessani, Apulaa taas selaillessani, tuli yksi pentue vastaan - Coman pentue. Otin numeron ilmoituksesta ylös ja lähdin äkkiä kotiin. Kerroin isälle pentueesta ja isä käski minun soittamaan kasvattajalle.

En muista puhelustani Tainalle paljon mitään. Sen kuitenkin muistan, että kyselin vanhempien luonteesta, pennun hinnasta ja tinkasinkin siitä, mutta en saanut hinnanalennusta =D. Lopuksi annoin puhelimen isälleni ja isä sitten keskusteli muista asioista kasvattajan kanssa. En muista, olivatko pennut jo syntyneet vai olivatko ne vasta Passia-emän mahassa. Nuoria pennut kuitenkin vielä olivat koska muistan niitä odotelleeni, silloin pitkältä tuntuneen ajan verran.

Ihastelin päivittäin kasvattajan lähettämiä kuvia ja kaveri kyllästyi kun niitä hänelle koko ajan näyttelin. Muistan sanoneeni pentuja virtahevoiksi, koska ne olivat vielä niin pieniä ja jotenkin näyttivät virtahevoilta. Harmikseni en ole tallentanut kuvia ja niitä ei minulla enää ole.


Vihdoin kuitenkin se päivä koitti kun pääsimme hakemaan Comaa. Kaverini tuli mukaan ja matka tuntui ikuisuuden kestävältä. Kasvattaja asui silloin Keuruulle, joten matkaan kului aikaa noin nelisen tuntia. Vihdoin kuitenkin pääsimme perille ja kasvattaja tuli ulos meitä vastaan. Päästi Passian häkistä, jotta näkisimme vähän minkälainen emä on. Lopulta sitten sain pikkupennun syliini ja rakastuin Comaan heti. Kävimme allekirjoittelemassa vielä sopimukset ja juttelemassa niitä näitä. Sitten ajelimmekin kotiin päin, Coma minun sylissäni. 

Coman kanssa ollaan harrastettu aktiivisesti ja ei niin aktiivisesti. Kuitenkin ollaan lenkkeilty paljon ja Coma on pääosin saanut juoksennella aina vapaana. Huonoja kokemuksia se on muista koirista saanut, mutta muuten on minusta oikein hyvin kasvanut tyttö. Ja ihan kohtalaisen hyvin olen itsekin ensimmäisen oman koiran kohdalla selvinnyt, vaikka tietenkin on niitä virheitä tullut tehtyä vähän liikaakin, niistä on kuitenkin otettu opiksi.


Muutto tuli ja lähdin Helsinkiin. Pikkuhiljaa sitä alkoi toivoa sitä kaveria Comalle sekä toista omaa koiraa. Nana oli jäänyt isän luokse maalle, se tuskin olisi kaupungissa viihtynyt. Rotuna oli tietenkin mielessä bokseri. Kuitenkin mielipiteet muuttuivat ja omaan kämppään Marjan kanssa muuttaessa alkoi myös muut rodut pyöriä mielessä.. Mietittiin niin berhardinkoiraa kuin ranskanbulldoggiakin. Päädyin kuitenkin tanskandoggiin ja niin alkoi kasvattajien tutkiminen. Muutamalle hyvältä vaikuttavalle kasvattajalle laitoinkin viestiä, kuitenkaan näiltä kasvattajilta ei pentue minulle tullut.

Apulaa taas vaihteeksi kun selailin tuli siellä vastaan ilmoitus tiikerijuovaisesta vapaana olevasta urospennusta ja päätin laittaa kasvattajalle viestiä. Tämän kautta Caapo sitten tulikin meille. Tähän en nyt kirjoittele Caapon hakureissusta kun olen siitä jo useampaan otteeseen täällä kertonut (Caapon 1-vuotispostaus).

Coma ei aluksi ottanut Caapoa hyvin vastaan, mutta pikkuhiljaa lämpeni Caapolle ja ovat nykyään erottamattomat. Caapo viettää aikansa Coman tossun alla vaikka koon perusteella tätä ei ehkä uskoisi. Tällä hetkellä vakavasti pentukuumeillaan ja mietitään erilaisia rotuvaihtoehtoja, kuitenkin toinen bokseri olisi se juttu.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013