Viralliset tulokset!

No täytyyhän tästä tottakai tehdä oma postauksensa! Kennelliitosta siis tuli - jo maanantaina - Caapon viralliset luustotulokset, kyllä niitä tuli jännityksellä odotettuakin. 

Kyynärät 0/0

Lonkat A/A

Selän spondyloosi SP0 (puhdas)

Välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)

Sydämessä ei sivuääniä

Voin sanoa, että olen onnellinen ja helpottunut! Mulla on TERVE koira, ei siis vain luustoltaan, mutta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sillä ei ole sairauksia, se on hermoiltaan tasapainoinen, aktiivinen nuori uros. Upeeta, mahtavaa! Tunne on sanoinkuvailematon, teki mieli vain huutaa ilosta kun sain tulokset. Tokihan terveyden tulisi olla itsestäänselvyys, mutta omat rotuvalintani ovat mitä ovat, eivätkä sieltä aivan terveimmästä päästä, joten en voi olla muuta kuin onnellinen!

Luustokuvauksia ja ortopedisia tutkimuksia

Eilen siis suuntasimme kaverin kanssa kohti Kankaanpäätä ja Kari Ventelän klinikkaa. Vihdoin oli Caapon aika terveystutkimuksiin tullut. Eipä tullut paljoa edellisenä yönä nukuttua kun jännitti, että mitä tuon koiran sisältä nyt sitten löytyykään. Matkaan lähdettyämme jännitys vaan lisääntyi ja alkoi pikkuhiljaa tuntua jo epämiellyttävänä tunteena mahanpohjassa, kuuma sää ei auttanut asiaa yhtään.

Vihdoin puolentoista tunnin ajon jälkeen pääsimme perille ja käytiin ensin käyttämässä koirat asioillaan ja päästettiin Hannia ja Caapoa vähän läheiselle pellolle rallittamaan kun oltiin sen verran aikaisin tultu. Hetken ralliteltuaan palasimme klinikan pihaan ja saatiinkin jäädä odottelemaan eläinlääkäriä, ovessa oli kyltti "Palaamme pian."

Caapo kuvauksen jälkeen heräilemässä =)

Hetken kuluttua pääsimme sisälle ja Caapo otettiin ensimmäisenä. Suuntasimme hoitohuoneeseen ja ihan ensimmäisenä Ventelä kuunteli kuuluuko Cn sydämestä ihmeellisyyksiä - no eipä kuulunut! Terve sydän siis Möhköllä. Sitten pistettiinkin rauhoituspiikki vasempaan etujalkaan ja talutettiin nopsaa Caapo kuvaushuoneeseen. Ventelä ja tämän apulainen ottivat tiukan otteen, toinen etupäästä ja toinen takapäästä ja odoteltiin hetken aikaa, että lääke vaikuttaa ja saataisiin nostettua poika suorilta jaloin kuvauspöydälle. Eipä siinä kauaa mennyt ja niin vain Caapo vaipui unten maille.

Minut passitettiin kuvaushuoneesta odotushuoneeseen odottelemaan. Kauan saatiinkin odotella, rapia tunti kuvauksessa meni. Poitsulta kuvattiin selkä (spondyloosi), lonkat sekä kyynärät. Alustaviksi arvioiksi saatiin lonkat: A/A pieni mahdollisuus B:hen, kyynärät 0/0. Selässä, rintarangassa, oli pienen pieniä muutoksia, muu selkä oli puhdas. Helpotuin tuloksista, mulla sittenkin on terve koira!

Caapon jälkeen oli Hannin vuoro, joka oli paljon nopeampi. Hannillakaan ei huonot tulokset olleet. Nyt vain pitäisi jaksaa odotella, että Kennelliitto lausuisi kuvat, jotta saa sitten ne "oikeat" arvosanat. Saa nähdä, muuttuvatko tulokset mihinkään, epäilen. Painoa Caapolla oli 67,8kg. Jos joku on kiinnostunut näkemään itse luustokuvat niin ne löytyvät TÄÄLTÄ.

Pariskunta päikkäreillä.

Sitten vähän mieltä painavampiin asioihin. Eli siis Keiraan. Keira on nyt kolmisen viikkoa ontunut oikeaa takajalkaansa. Epäilynä oli, että polvessa on jotain vikaa ja että ehkä jopa polvilumpio olisi lipsahtanut pois paikoiltaan. Tähän käytiin melkein kaksi viikkoa sitten hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Polvi oli turvoksissa ja Keira ontui sitä huomattavasti, eikä seisoessa laskenut painoa jalalle melkein laisinkaan. 

Tulehduskipulääke ei loppujen lopuksi juuri kuinkaan auttanut ontumiseen, polven turvotuksen se vei mennessään kyllä melkein kokonaan. Tämän lisäksi tytölle iski vielä ruokahaluttomuus ja koko pentu on ollut ihan luuta ja nahkaa kun se ei suoraansanottuna ole suostunut koskemaan ruokaansa, edes pakottamalla. Vähän silloin tällöin saattanut maistaa.

Eläinlääkäristä saimme sitten ohjeeksi, että jos ei tuolla viiden päivän tulehduskipulääkkeellä mene ohitse niin parempi ottaa yhteyttä spesialistiin eli ortopediin. Näinhän sitten tehtiin kun lääkkeellä ei vaikutusta pahemmin ollut. Otin yhteyttä Seinäjoen Ani-Magiin ja saatiin sinne aika tälle viikolle tiistaille. Aika tuntui kyllä puuduttavan pitkältä, samalla jännitettiin Caapon luustokuvauksia ja sitten vielä lisäksi tällainen ehkä jopa leikkaushoitoa vaativa pentunen.

Noh, tiistai saapui ja lähdimme aamusta ajelemaan kohti Seinäjokea. Odotukset olivat kohtalaisen hyvät, koska Keiran vointi oli reippaasti noussut eikä ontunut jalkaansa enää niin pahasti. Ruokahalukin oli pikkuhiljaa palautunut. Paikalle päästyämme Keiran rekkarit pyydettiin, jotta saatiin tiedot ylös, eikä kauaa mennyt kun päästiin jo hoitoon. 

Ortopedi tutki ensin tunnustelemalla ja hieman venyttelemällä Keiran jalan ja sanoikin heti, että ei sieltä ainakaan mikään pois paikoiltaan ole, tuskin tarvitaan leikkausta. Hän halusi kuitenkin ottaa vielä röntgenkuvat, jotta näkisi tarkkaan mikä polvessa olisi vikana. Pentu ei onneksi tarvinnut rauhoitusta vaan saimme yhdessä pidettyä tytön paikoillaan niin, että kuvat saatiin napattua.

Tuomioksi tuli: polven eturistisiteen osittainen repeytymä sääriluusta. Polvi ei kuitenkaan ollut löysä, joten leikkaushoitoa ei tarvita. Nyt vain kolmisen viikkoa varovaisuutta ja liukastelun välttämistä. Jos kasvaessa huomaa jalan muuttavan asentoa tai muuten näyttävän erilaiselta kuin toinen jalka niin sitten uudestaan yhteyttä, mutta näillä mennään nyt tällä hetkellä.

Voin sanoa, että olin superhelpottunut, että leikkaushoitoa ei tarvita. Nyt tulee vain ottaa rauhallisesti ja toivoa, että kasvu tapahtuu normaalisti. Ortopedin sanoja lainaten: "Todella hyvää tuuria!".

Hei me lennetään!

Tänään lähdettiin aikaisin aamulla kohti Kauhajokea, vaihteeksi taas Miran luokse. Meillä oli suuret suunnitelmat tälle päivälle ja melkein kaikki niistä, yhtä lukuunottamatta, toteutuikin. Suunnitelmana oli ensinnäkin mennä treenaamaan agilityä Kauhajoen Koiraharrastajien kentälle. Mira on seuran jäsen ja jäsenkorttia vastaan saa paikallisesta eläintarvikeliikkeestä avaimen kentälle.

Kenttä oli vähän kamalassa kunnossa, siellä oli pikkasen alkanut "rikkaruohot" kasvaa, muta ei se meitä haitannut, kun treenaamaan kumminkin pystyi aivan hyvin.

Ihan ensimmäisenä raahattiin putket pihalle varastosta ja tehtiin Miralle ja Frinille ns. O-muotoinen "rata". Eli siis molempiin päihin mutkaputket ja putken päihin, molemmille puolille hyppy. Mira ja Frini siis treenasivat pienen pätkän ensin ja sitten oli Jäykkiksen ja mun vuoro. Otettiin ihan aluksi vain putkea, koska viime treeneissä (joista on jo hurjasti aikaa -.-) vähän jännitti putkeen menemistä. Palkkana käytettiin huippuihanaa karvapatukkaa, mikä olikin selvästi oikea väline! Pari ekaa putkeen menoa, meni vähän hituroiden, eikä oikein halunnut mennä, mutta pikkuhiljaa alkoi vauhti hieman nopeutua ja meni suoraan putkeen, ilman että mun täytyi korjata. Siellä lelu odotti putken päässä ja hirmurallit sen kanssa joka kerta.

Putken jälkeen kokeiltiin hyppyjä, otettiin ihan ensin vain yhden kanssa, koska tauko oli pitkä. Korkeutta ei paljon nostettu, koska kyseessä nuori koira - 20cm oli sopiva tälle kerralle. Yksittäishyppy meni tosi hyvin, otettiin pari toistoa ja laitettiin toinen hyppy myös, tää oli jo vähän vaikeampi ja ekalla meinas mennä ohitse, mutta ei tarvinnut kuin kerran korjata ja jo seuraava onnistui kuin vanhalta tekijältä. Poitsu tästä tauolle ja sitten Frinin vuoro.

Harjoiteltiin myöskin hyppytekniikkaa. Laitettiin siis viisi hyppyä kuuden askeleen välein, rima 20cm korkeudelle. Koira toiseen päähän istumaan ja itse menin lelun kanssa toiseen päähän. Koiran luoksee pyyntö ja viisi hyppyä. Hypyt täytyi mennä niin, että hyppyjen väliin ei tulisi ylimääräisiä askelia, vaan pelkkä hyppy. Vaikea selittää, kun agility on minulle muutenkin hieman outo laji vielä, onneksi meillä on kokeneempia neuvojia. Tehtiin muutama toisto hyppytekniikkaa ja ne meni erinomaisesti! Yhdellä kerralla Jäynä päätti hypätä kahden viimeisen hypyn yli yhdellä loikalla, jotta pääsisi nopeammin lelun luokse, onneksi ei käynyt kuinkaan ja seuraavalla kerralla meni jo oikein taas. 

Tehtiin myös pientä "rataa", eli siis pelkkä hyppy ja suora putki. Eihän se mikään rata vielä ole, mutta pieni alku meille aloittelijoille. Hyvin sekin meni, poitsu meni heti hyvin hypyn ja putken, palkka odotti taaskin putken toisessa päässä. Näitä myöskin muutama toisto.

Ihan lopuksi huomasi, että Jäynä alkoi väsyä, joten otettiin ihan pikkusen vain kontaktiharjoitusta, eli 2on2off-asennossa puomin päällä. Vähän sai avustaa, jotta takajalat menivät keltaiselle alueelle, eikä olleet maassa kun poitsu meinasi vain hypätä ylitse. Hyvin pysyi paikallaan, vaikka kauemmas kävelinkin. Siihen vielä palkkaus ja lelun heitto sekä treenien loppu tälle kertaa.

Kiitokset Miralle taas kuvien räpsimisestä meidän treenivuorolla =)

Nummijärven mätsäri

Taas vaihteeksi on oltu mätsäröimässä, viimeksi huhtikuussa Jäynän kanssa Kauhajoella, joten onhan tässä nyt parin kuukauden tauko ollut, jossei Porin näyttelyä lasketa. Melkein jäi Nummijärven mätsäri välistä, mutta ihana Mira pelasti päivän ja jaksoi hakea ja vielä tuoda takaisin kotiin!

Lauantaina otettiin siis nokka kohti Kauhajoen Nummijärveä. Päivä oli tukahduttavan kuuma, mutta onneksi mätsäripaikka oli ison järven rannalla ns. camping-alueella, joten käytin vähän teinejä kahlaamassa paikanpäälle päästyämme. Suurimman osan ajasta teinit viettikin omassa kevythäkissä, joka oli huomattavasti viileämpi kuin jos olisivat olleet suorassa auringonpaisteessa nurtsilla makaamassa. 

Osallistuttiin vain Jäynän kanssa, koska Keiralla ei vielä ole toista rokotusta, Keira oli vain mukana sosiaalistumassa mätsärihälinään. Yllättävän vähän porukkaa oli kuitenkin saapunut paikalle, varmasti kuuma sää verotti osansa. Jäynähän olisi vielä mennyt pentuihin, mutta uroksilla oli miestuomari, joten ajattelin käyttää sen hyödyksi.

Saavuttiin paikanpäälle aika viimeisinä ja oltiinkin sitten kehässä viimeisessä parissa. Meitä vastassa oli muistaakseni samojedi. Poitsu jaksoi hyvin, helteestä huolimatta, pönöttää paikallaan. Tuomarinkin antoi ihan rauhassa kopeloida itsensä ja hampaat antoi näyttää todella nätisti. Seisotuksen jälkeen ravattiin kulmaan ja takaisin, Jäynä pisti lopuksi laukalle, joten tuomari käski uudestaan juosta hieman rauhallisemmin ja heti meni paremmin. Sitten vielä kierros ympäri. Hyvin tuo ravasi, eikä pahempia hötkyillyt. Saatiin punainen nauha.

Siinä välissä autoin sitten Miraa, kun molemmat Heta ja Frini olivat saaneet sinisen nauhan parikehässä niin nauhakehässä sitten esitin Hetan. Oli hieman hassua esittään niin pientä koiraa kun nuo omat nyt on aika isoja, varsinkin Caapo. Ihan hyvin se meni meillä ja Heta esiintyi tosi nätisti, ei kuitenkaan sijoituttu vaan lennettiin ensimmäisenä nauhakehästä pihalle.

Sitten tuli meidän, Jäynän ja mun, vuoro mennä meidän omaan nauhakehään. Voin sanoa, että taso oli kova! Toistaan hienompia ja hyviä esiintyjiä oli tuomari valinnut punaisen nauhan saajiksi. Tässä meitä ei juoksutettu enää ollenkaan vaan tuomari vain pyysi seisottamaan koirat. Ja niinhän noita seisotettiin, aika kauan vieläpä. Tuomari valitsi kuusi parasta jatkoonmenijää ja muille kiitos, me emme päässeet jatkoon. En kyllä ihmettele, vaikka poitsu jaksoikin hyvin posettaa nätisti paikallaan niin kehässä oli huomattavasti meitä parempia esiintyjiä.

Jäätiin vielä katsomaan BIS-kehä kun siihen nyt ei kauaa mennyt. Lopuksi oltiin suunniteltu, että otetaan posekuvat koirista siinä rannalla kun tulisi kaunis tausta järvestä. Jäynän kuvat ei onnistuneet ja Keiran kuva otettiin ihan vain metsää vasten. Keira ei olisi oikein jaksanut seistä, joten siinä vinksattiin ja vonksattiin, mutta saatiin kuin saatiinkin ihan hyvä kuva. On tuo neiti muutamassa viikossa venähtänyt aika reilusti, ikää nyt n. 17 viikkoa.

Kiitokset Miralle ja Lindalle kuvien ottamisesta =)