sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Seinäjoki KV 28.10.2012

Huh mikä päivä. En voi muuta sanoa, että on näyttelyissä käyminen oikeasti rankkaa. En voi edes kuvitella miten rankkaa ihmisillä - jotka esittävät monta koiraa samana päivänä - on, tai jotka matkustavat pitkän matkan päästä näyttelypaikalle ja palaavat kotiin vielä samana päivänä. Tänään käytiin siis tuon PienenSuuren kanssa Kansainvälisessä koiranäyttelyssä Seinäjoella. 

Pentuluokassa oli yksi uros Caapon lisäksi, C'mon Knock Me Out (keltainen). Hauska juttu on, että tämä C'mon K-pentue on syntynyt täysin samana päivänä kuin Samuraiwood'sin F-pentue, joten näyttelyssä näki hyvin miten erilaisesti kaksi saman ikäistä pentua voi kehittyä. Narttuja ei sitten pentuluokassa ollut ollenkaan, mikä on toisaalta ihan hyvä niin jäi tämä ensimmäinen kerta hieman lyhyemmäksi ja helpommaksi Caapolle.

Hurja sitä jännitystä ennen kehän alkamista. Caapo osasi ottaa yllättävänkin rauhallisesti, vaikkei koskaan hallissa olla mätsäreissä tms. treeneissä oltu, välillä pisti kyljelleenkin makaamaan maahan. Kehässä menikin sitten mielestäni Caapolla todella hyvin. Koskaan ei ole mätsäreissäkään mennyt noin hienosti. Toki tuolla oli oikein kunnolla tilaa juoksuttaa koiraa ja seisottaa myös, dogeilla olikin puolet isompi kehä kuin mitä suurimmalla osasta roduista oli, ihmekös tuo. 

Tuomari oli mukava. Käsitteli Caapoa nätisti, eikä ollenkaan rajusti. Katsoi hampaat ja tunnusteli muutenkin kroppaa hellävaraisesti ja rauhallisesti. Mielestäni ehkä turhan kauan seisotti, kehäsihteeri kirjoitti samalla arvostelua, joka olikin kuitenkin mielestäni hyvin pitkä ja kattava. Muutaman kerran piti korjata Caapon seisontaa kun liikkui, mutta pentuhan tuo vasta on, että en olisi voinut parempaa suoritusta kuvitellakaan. Ravasikin oikein lennokkaasti ja kovalla vauhdilla edellä menevän perässä, hyvä kun itse pysyin Caapon mukana.

Noh, mitkäs tulokset me sitten saatiinkaan. PEK1 KP ROP-pentu! Ihan mielettömän mahtava tulos! En olisi osannut kuvitellakaan, että meidän eka esiintyminen menisi näin hyvin. Arvostelukin oli kattava ja mielestäni oikein hyvä; "Oikea koko, erinomainen luusto. Tänään aavistuksen pitkärunkoinen, mutta ylälinja kestää hyvin seistessä, että liikkeessä. Riittävät kulmaukset, oikea-asentoiset raajat ja tassut. Lupaava, pitkä, komea uroksen pää, kaunis huulikulma. Otsapenger saa vielä kehittyä. Tasainen, jakautuva juovitus, pohjaväri riittävän tumma. Lupaava kokonaisuus."

Kuvailin sitten Caapon kehän jälkeen boksereita. Niitä oli kuitenkin niin paljon, että aika pian sitten lopulta lähdettiin. Kaikki oltiin kuitenkin aika väsyneitä. 

Seuraava koitos onkin sitten marraskuun 11. päivä. Suuntaamme silloin Caapon kanssa Helsingin Best-In Puppy Show:ta kohti. Kasvattajan koiria tulossa kahdeksan kipaletta, että kova meno tulossa. Täytyy rutkasti harjoitella, että saadaan hyvä suoritus tuolloinkin. Samalla reissulla sitten tietty treffaillaan pääkaupunkiseudulla asuvia koirakoita kun kerran sinne ollaan menossa.

torstai 25. lokakuuta 2012

Koirapuistoilu, kannattaako se?

Moni koiranomistaja käy nykyään koirapuistoissa. Toiset siksi, että siellä käy muitakin koiria ja oma koira saa sitten samalla hieman sosiaalistamista ja kavereita. Toiset siksi, että ei ole muuta paikkaa pitää koiraa vapaana tai sitten koira vain ei pysy vapaana vaan lähtee heti karkuun. Jotkut sitten muuten vain. Sain idean tähän postaukseen Canis-lehdestä, joka putosi postiluukkuun muutama päivä sitten, Käydäkö vai eikö käydä? Koirapuistoilun viehätys ja vaarat. oli lehdessä koirapuistoiluaiheen otsikkona.

Minulla on koirapuistoilemisesta niin hyviä kuin huonoja kokemuksia. Coma ei ole koirapuistokoira, enkä siksi sitä viekään vieraiden koirien kanssa, jos kuitenkin puistoon menemme niin pidän huolen, että pääsemme pois puistosta jos sinne on joku muu tulossa. Miksi Comasta sitten tuli vieraskoira-aggressiivinen? Noh, minun vikahan se on. Ajattelin, että koirapuistot ovat hyviä sosiaalistamispaikkoja, annoin myös koirien itse selvittää välinsä jos niille jotain kitkaa tuli. Lopulta sitten kävi niin, että Coma alkoi käydä muiden koirien päälle.

Caapon kanssa olenkin toiminut ihan toisin. Meillä onkin Caapon kanssa vain hyviä kokemuksia koirapuistoilemisesta, koska olen itse ollut todella tarkka että millaisten koirien kanssa Caapo leikkii ja menen itse väliin jos toinen koira osoittaa merkkejä aggressiivisuudesta. Nykyään puistoon mennessäni kysyn aina millaisia koiria puistossa on, jos paikalla on aggressiivisia koiria, pyydän heitä poistumaan jos niin ei käy niin jatkamme sitten vain matkaa. Jos puistoon on tulossa aggressiivinen koira eikä omistaja ota kuuleviin korviinsa, että puisto on vain sosiaalisille koirille niin lähden pois. 

Meillä täällä maalla lähin koirapuisto on tunnin matkan päässä, joten ei tule hirveästi puistoiltua. Onneksi kuitenkin meillä on koirakavereita täällä Caapolla, Comalla sitten taas ei kun ei tule toimeen. Helsingissä käydessämme Caapon kanssa puistoilemme aika paljon. Tapaamme siellä usein Helsingissä tutustumiimme koirakkoihin, niin isoihin kuin pieniinkin.


Valitettavan moni tuo aggressiivisen koiran puistoon, eivätkä kerro tästä ennen kuin on liian myöhäistä. Perussääntönä puistoilemisessa pidän sitä, että kysytään ennen kuin astutaan portista. Näin voidaan välttyä vakavammiltakin tilanteilta, joita saattaa sattua. Eikä mielestäni puistoon kuulu tuoda liian dominoivaa tai aggressiivista koiraa, koiraa joka ei tule saman sukupuolen kanssa toimeen tai koiraa, joka ei ylipäätänsä ole omistajansa hallinnassa. Usein näkee ihmisiä, jotka eivät saa koiraansa pois puistosta. 

Usein puistossa myös kuulee sanottavan: "Antaa niiden itse selvittää välinsä.", "Se vain leikkii.". Koiran käytökseen puistossa kuuluu puuttua. Eihän koiran anneta oman lauman koirienkaan kanssa tapella? Kun suojaat koiraasi liian päällekäyviltä koirilta, koiran luottamus sinuun kasvaa. Se antaa sinun jatkossakin hoitaa tilanteet, jotka ovat tukalia, eikä itse puutu niihin. 

Millaista sitten on hyvä leikkiminen? Hyvässä leikissä on myös taukoja, tauot saattavat olla ihan vain muutaman sekunnin pituisia, mutta se rauhoittaa koiria ja koirat tällä tavalla itse pitävät leikin asiallisena. Koiraa tulee aina seurata sen leikkiessä, etenkin jos koira leikkii vieraiden koirien kanssa. Oman koiran leikin seuraamisesta on myös apua tulevaisuudessa. Opit koirasi käyttäytymisestä ja osaat jo aavistaa pienistäkin eleiden muuttumisesta, että mitä seuraavaksi onkaan tapahtumassa. Leikkijät myöskin vaihtavat usein rooleja. Välillä toinen koira on "tossun alla" ja toinen sitten pahnan päällimäisenä, hyvässä leikissä vuorot vaihtuvat usein ja koirat vaikuttavat tyytyväisiltä.

Minulla on itseasiassa tähän leikkimiseen hyvä esimerkkivideo Coman ja Caapon leikkimisestä. Coma on hyvin äänekäs leikkijä ja murisee hyvin paljon. Osaan tunnistaa murinan tasosta, että koska leikki menee liian rajuksi. Caapo taas on aika hiljainen leikkijä. Molemmat ovat hyvin tasavertaisia ja pitävät taukoja aika usein. Tässä videossa ei ehdi roolit vaihtua, mutta myös Caapo usein saa olla jahdattavana. Tunnistitko tauot?

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tuleva tokomestari; Caapo

No ehkä nyt ei sentään tokomestari, mutta mistä sitä ikinä tietää. Ollaan Caapon kanssa siis tokon perusjuttuja treenailtu. Kohta alkaa olla perusasento hallussa ja ollaan aloteltu seuraamisen alkeita. Joo, ehkä ihan pikkujuttu joillekkin aktiivitreenaajille tms. mutta itse oon ainakin ollut tosi tyytyväinen siihen, että oon saanut Caapon toimimaan ja motivoitumaan tekemisestä, kun siinä oli mulla aluksi hieman hankaluuksia.

Kuten jo aikasemmin mainitsin, meillä on ollut Caapon kanssa ongelmia luoksetulon kanssa. Oon kuitenkin ottanu itteeni niskasta kiinni ja alkanu treenaamaan sitä. Kuten myös tänään. Tehtiin tänään vähän erilaista treeniä, tuli samalla muisteltua paikallaan oloa. Käskin siis Caapon istumaan ja lähdin kävelemään pois päin Caaposta. Pysähdyin, käännyin Caapoa päin ja kutsuin luokse. Että sitä vauhtia, toinen tulee ihan täyttä laukkaa ja juuri ja juuri pystyy pysähtymään eteeni, pyydän istumaan ja saa palkkion. Ihan parasta oli kun kutsuin Caapon luokse ja kun käskin istumaan mun eteen, Caapo kieppasi perusasentoon! Jep, teki väärin tuossa tilanteessa, mutta tästä todellakin huomasi, että meidän treenit on todella sisäistynyt tuon kaaliin, vaikka siltä ei aina tunnukkaan.

Kamalan Caapo-painotteisia postauksia multa nyt tullut. Ollaan Caapon kanssa vaan niin paljon enemmän nyt treenailtu kuin Coman kanssa. Coma on päässyt aina isän mukana autoilemaan, niin sillä aikaa sitten Caapon kanssa treenattu. Coman kanssa kuitenkin mennään huomenna vähän tokoilemaan muidenkin harrastajien kanssa.

Teiltä tuli kivasti postaustoiveitakin. Tarkoituksena olisi siis toteuttaa koirien TOP-parhaat leikkikaverit, meidän päivä sekä lisää lenkkireittejämme on vielä tulossa. Muistakaa myös antakaa äänenne blogin oikealla reunalla olevaan kyselyyn!

torstai 18. lokakuuta 2012

Lenkkireittimme osa 1: Metsälenkki


Innostuin niin kovasti yhdestä postausehdotuksesta, että päätin tehdä ensimmäisen osan heti! Jos joku ei  vielä otsikosta tajunnut, niin minua ehdotettiin tekemään lenkkireittipostaus, jossa esittelen meidän lenkkireittejä. Ensimmäisessä osassa esittelen meidän suosikin, metsäreitin, jossa tänäänkin kävin koiria juoksuttamassa. Päätin esitellä tämän ensimmäisenä koska tuli tänään metsästä otettua kuvia lenkillä ollessamme. Kuitenkaan itse tiestä, joka metsään kulkee, en ottanut kuvia joten siitä tulee kuvat sitten tähän samaan postaukseen myöhemmin.

Ylläolevassa kuvassa on siis piirrettynä lenkkireittejämme. Piirroksia tulee lisää kyllä myöhemmin. Metsäreitille mennään siis kuvassa olevaa PINKKIÄ reittiä pitkin. Matkaa metsään on kotoa noin kilometri. Tämä matka kävellään hihnassa ja samalla tulee hyvä alkulämmittely, että loppuverryttely. Metsä ei ole mitenkään suuri, mutta juuri hyvän kokoinen noille ja saa koirat väsytettyä siellä. 

Tässä metsässä ei ole mitään metsäpolkuja, tai muutenkaan pahemmin tehty lenkkireittejä. Metsässä on kyllä pieniä teitä, yksi näkyy alla olevista kuvista. Näitä pikkuteitä siellä on ristiin ja rastiin ja niitä kierrellään sitten koirien kanssa. Tällä reitillä aikaa tulee vietettyä puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin, riippuen siitä, että kuinka paljon kiertelemme noita metsän pikkuteitä.


Joskus saatamme jatkaa matkaa myös maantien yli olevaan metsään, joka on huomattavasti isompi. Siellä aikaa saa menemään helposti parista tunnista neljään tuntiin. Siellä onkin enemmän sitten metsäpolkuja, monen kymmenen kilometrin edestä. Usein juoksutan koiria myös kotimme vieressä olevalla pellolla.

VIHREÄ reitti vie Luhtaan. Luhdassa meillä asustavat sonnit. Yleensä menemme tälle reitille kaverini kanssa ja matkaa tulee käveltyä noin kolme kilometriä, joskus enemmän jos menemme kävelemään joen rantaan peltoja pitkin. Aikaa tällä reitillä tulee käytettyä tunnista pariin tuntiin. Reitillä on koko matkan peltoa ja koirat yleensä menevät samalla pelloille juoksemaan kun me kävelemme tietä pitkin. Tämän reitin alussa koirat ovat hetken matkaa hihnassa, jotta lihakset lämpenevät ennen vapaana juoksemista, kuten myös lopussa, jotta ei tule lihasjumeja.  Tätä reittiä enemmän esittelen myöhemmin. 

How wonderful life is while you're in the world.

Minun "pieni" poika tänään 8 kk! Kohta jo vuoden. Voihan kamala. Tein pienen vertauskuvan tapahtuneesta kehityksestä tässä kuuden kuukauden aikana mitä Caapo on mulla ollut. Oikealla puolella oleva kuva on siis otettu sinä päivänä kun Caapo saapui. Toisessa kuvassa ei ole ihan kahdeksaa kuukautta, mutta menkööt.


Ollaan me Caapon kanssa kehitytty muussakin kuin kasvamisessa! Caapon luoksetulo on alkanut parantua huimasti. Meillä oli siis luoksetulon kanssa sellaisia ongelmia, että tuohan ei korviansa hetkauttanut kun kutsuin, vaan jatkoi sitä mitä ikinä olikaan tekemässä. Pikkupikkupentuna (itselleni vaikea sanoa Caapoa enää pennuksi kun on niin suuri =D) Caapon luoksetulo oli mielestäni todella hyvä, joten siitä ei voi olla kiinni, etteikö tuo sitä osaisi.

Kuitenkin, olen jättänyt turhat kutsumiset pois koska tiedän, että en saa Caapoa tulemaan luokse jos sillä on joku ihana haistelu kesken, turha edes kuvitella. Joten olenkin kutsunut vain silloin kun Caapo katsoo minua päin tai on tulossa jo luokse. Okei, tämän olen jo aikaisemmin älynnyt, että ei todellakaan kannata kutsua silloin kun on jotain mielenkiintoisempaa haisteltavaa tai juoksee toiseen suuntaan, mutta olen silti kutsunut.. Caapo on myös itse alkanut enemmän hakeutua ilman kutsumista luokse, joten olen myös tästä palkannut.

Murkkukin varmaan alkaa tehdä pikkuhiljaa tuloaan, ei ole kyllä antanut vielä mitään ennusmerkkejä tästä. Kauhunsekaisin tuntein sitä aikaa odottelen. Comalla ei oikein minkäännäköistä murkkua ole ollut koskaan, joten senkin takia jänskättää vielä vähän enemmän, että minkäköhänlainen monsteri tuosta Caaposta oikein kehkeytyy. 

Vähän yli viikon päästä meillä on myös Caapon kanssa ensimmäinen virallinen näyttely! Mammaa jännittää nyt jo ja Caapo ei tiedä koko asiasta hölkäsen pöläystä. Oltiinkin maanantaina Teuvalla näyttelytreeneissä ja huomasin, että seisomista täytyy vielä rutkasti harjoitella ennen ensiesiintymistä oikeassa kehässä. Harmi, että tätä ennen mätsäreitä ei täällä ole, mutta onneksi kuitenkin ennen Helsingin pentunäyttelyä Kauhajoella on mätsäri. Juokseminen onneksi sujuu nykyään ihan ookoosti, mutta täytyy sitäkin harjoitella. Itse en ota näyttelyitä kuoleman vakavasti vaan vain mukavana harrastuksena ja koiran kanssa hauskanpitona.

Pahoittelut nyt tästä Caapo-painotteisesta postauksesta, mutta ei olla oikein mitään Coman kanssa nyt tehty viimeaikoina. Toki on ollut lenkeillä mukana juoksemassa jne. Maanantaina kuitenkin mennään tokottamaan, joten siitäkin sitten juttua myöhemmin.

Mulla myös suunnitelmissa tehdä postaus meidän päivästä, tällainen toivomus meille tuli ja kai se pitää sitten toteuttaa. Jos teillä lukijoilla (joita tullut ihan hirmusti lyhyessä ajassa lisää!) on jotain postausehdotuksia niin antaa tulla vaan, on ollut aika köyhiä nämä postaukset viime aikoina. 


lauantai 13. lokakuuta 2012

K U V I A





Eipä mulla muuta "sanottavaa".

torstai 11. lokakuuta 2012

Elän vain hetken verran

Terkkuja täältä bokserivauvakuumeilijalta. Mulle on taas iskenyt tämä kamala tauti, johon ei Buranat tai Panadolit auta. Joo, tiedän, mulla on tuossa tuo yksi kakara ja toinen vähän vähemmän kakara, enkä ole koiraa nyt hankkimassakaan - ainahan sitä saa haaveilla.

Kuitenkin olen ruvennut miettimään tulevaisuutta ja mitä siltä haluaisin. Yksi suurimpia haaveitani ja unelmiani olisi alkaa kasvattamaan boksereita. Ensi keväänä onkin aikomuksena käydä kasvattajan peruskurssi ja tällä hetkellä nyt vain kerätä mahdollisimman paljon tietoa kasvattamiseen liittyvistä asioista. Sitten kun kasvattajakurssin olen käynyt, pitäisi hakea kennelnimeä Kennelliitolta. Kennelnimikin on jo tiedossa, eikä tietääkseni ole toista samannimistä kenneliä missään.

Olen jo alkanut suunnitella kotisivujakin, ne ovatkin jo pystyssä, mutta hieman keskeneräiset. Ai miten niin oon aikaisessa? Ollut vaan niin paljon ylimääräistä aikaa tässä kun en töissäkään tällä hetkellä käy. Kouluun aion ensi syksynä kuitenkin mennä. Keväällä olisi aikomus myös hakea, tai olen jo hakenut, koirahierojakoulutukseen Kauhajoelle. Se on onneksi kivan lähellä ja viikonloppuisin, että jos satun saamaan töitä niin ei niitä häiritsisi. 



Mä en tiedä, että oonko edistynyt Caapon "eroahdistuksen" suhteen vai en. Jos jätän molemmat koirat mun huoneeseen, niin joo, kummatkaan ei korvaansa hetkauta jos lähden pois huoneesta ja odottavat samassa asennossa kun tulen takaisin. En ole kuitenkaan uskaltanut jättää koiria mun huoneeseen kahdestaan jos olen lähtenyt pidemmäksi ajaksi (tunti-pari), vaan olen vienyt koirat ulos tarhaan. Caapo ei myöskään tahdo oikein "viihtyä" autossa "yksin" Coman kanssa. Repii kaiken mahdollisen irti olevan lattialle ja penkille. En sitten tiedä, että liittyykö se nyt jotenkin tuohon sen ikään, vai onko se todellakin eroahdistusta, joka vain pahenisi koko ajan. Todellakin toivon, että ei olisi. 

Caapossa on myös alkanut näkyä miehisyyden merkkejä. Sehän tulee ensi viikolla jo kahdeksan kuukautta, että ei ihmekään jos hormonit alkaa pikkuhiljää heräillä. Aina täytyy mennä haistelemaan Coman pissat ja niihin päälle pitää vielä merkatakin. Eilen nosti myös muuten ensimmäisen kerran jalkaa. Yleensäkin alkaa näyttää pikkuhiljaa koiralta, eikä niinkään sekasikiöltä. 

Coma alkaakin jo palautua valeraskaudestaan. Ei tule maitoa enää nimeksikään ja hormonitkin on ilmeisesti alkanut tasaantua kun jaksaa kuunnella käskyjä paremmin, eikä ole koko ajan pipo liian kireällä. Joten sterilointi alkaa pian olla ajankohtainen. Taitaa olla enää itseasiassa kuukauden päässä. Täytyisi vaan ensin käydä antamassa Comalle rokotteet, jotka umpeutuvat tässä tämän kuun aikana. Comalla vaan on ollut jotain pientä yskää tällä viikolla, että ei voi vielä niitä antaa.

Meillä oliskin nyt Coman kanssa tavoitteena saada tuohon sen takapäähän vähän lisää massaa. Muuten koira onkin oikein sopivan lihaksikas, mutta takapää on jäänyt ihan ilman. En tiedä, voiko tähän vaikuttaa Coman SP3-tason selkä, jotenkin tuntuisi siltä.

Ollaan suunniteltu, että mentäis juoksuttamaan koiria hiekkamontuille. Täälläpäin niitä on ilmeisesti aika paljon, ei vaan oo koskaan tajuttu sinne koirien kanssa mennä. Nyt on ollut niin huono ilma kun on satanut koko ajan, että ei olla menty, mutta kaipa me pian kun vähän maa kuivuu, ettei olla ihan kurassa kun sieltä tullaan.

 

Kuvaäänestys on muuten päättynyt! Olen arponut voittajan Random.orgin laskimen avulla ja voittajaksi selvisi Huiskuhäntämme! Olen laittanut sinulle sähköpostia, joten käyhän vastaamassa siihen =)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Kuvakilpailu!

Musti&Mirrillä on kuvakilpailu! Coma osallistui siihen. Toivoisinkin, että kävisitte äänestämässä Coman kuvaa siellä. Kymmenestä eniten ääniä saaneesta valitaan kolme voittajaa ja palkinnot ovat hyvät. Täältä pääset äänestämään LINKKI


Ja jotta teillekin olisi jotain hyötyä siitä että käytte äänestämässä, arvon kaikkien äänestäjien kesken kaksi Hau Hau Championin kanakierrepussia! Eli äänestettyänne käykää kirjoittamassa kommenttiboksiin "äänestetty" ja oma sähköpostiosoitteenne, jolloin osallistutte arvontaan.