tiistai 27. marraskuuta 2012

Otsikoimisen vaikeus..

Eipä ole taas tässä kuussa ollut paljoakaan asiaa. On ollut vähän kaikenlaista menoa ja kiirettä itselläni viime aikoina, että ei ole tullut tänne kirjoiteltua.  Blogin ulkoasu on kyrpinyt, ulkona vallitseva pimeys on masentanut ja itse tekemättömyys. On tosi tylsää vaan olla kotona, eikä mulla ole ajokorttiakaan vielä, että pääsisin edes johonkin noiden koirien kanssa, eikä tarvitsisi vain kotona olla. Niin ja kaikenlisäksi blogini kuvatila on täynnä! Joten siis opettelenkin nyt eri tavalla lisäämään tänne kuvia Imgurin kautta, tällä hetkellä kaikenlisäksi Imgur ei suostu toimimaan, joten lisään kuvia tähän postaukseen myöhemmin.

Sunnuntaina treffattiin Caapon kanssa Irene-beussia ja Wilmaa. Meidän piti treffiä jo aikaisemmin, mutta Wilma unohti =D. Wilmalla on myös toinen koira, mutta tämä oli hoidossa, joten Caapo pääsi tutustumaan ensin tähän ihanaan tyttöseen. Tulivat kyllä hyvin toimeen; painivat ja jahtasivat toisiaan hyvinkin tasapuolisesti. Caapolla alkaa selvästi hormonit jo herätä kun näkyi kosiskelemisen meininkiä siinä leikissä, ei astua kuitenkaan yrittänyt, vielä ainakaan.


Wilma kertoikin minulle, että Kauhajoen eläinhoitajalinjalta on jättänyt muutama oppilasta kesken ensimmäiseltä luokalta ja itsehän olen ajatellut, että kevään yhteishaussa hakisin syksyllä alkavaan koulutukseen. Juteltiin sitten enemmän kouluista ja minulla voisi olla mahdollisuus päästä jo nyt, syksyllä tai keväällä, sinne koulutukseen koska olen käynyt lukiota jo puolitoista vuotta. Soitinkin tänään ja nyt täytyy vain hommata minun viimeisin lukiokurssitodistus, jotta hän tietää mille luokalle voisi minut mahdollisesti laittaa! Eli minusta voipi hyvinkin mahdollisesti tulla taas opiskelija.

Hirmuisen Caapo-painotteinen tää blogi on ollut. Kamalaa, Coma on jäänyt ihan taka-alalle kun Caapon kanssa ollaan niin paljon touhattu. Oon ilmottanut nyt, vihdoin ja viimein, Coman luonnetestiin! Se on, harmi vaan, vasta ens vuonna huhtikuussa, mutta ainakin mahduttiin vielä! Ilmoitin Coman myös karhunhaukkukokeeseen, joka on tammikuussa, sitäkin odottelen jo innolla. Toivonkin, että joku voisi mun kameralla vaikka kuvata niin luonnetestin kuin karhunhaukkukokeenkin.


Sterilaatiokin alkaa olla aika lähellä. Toivon nyt vaan, että juoksut ei alkaisi näyttää alkamisen merkkejä vielä ainakaan kuukauteen, jotta Coma voitais varmasti steriloida. Huh, itseäkin jo kovasti jännittää miten Coman luonne muuttumaan ja muuttuuko se paremmaksi vai huonommaksi. Etenkin mua kiinnostaa se, että miten Coma suhtautuu vieraisiin koiriin leikkauksen jälkeen.

Niin ja mitäs tykkäätte uudesta bannerista? Onhan se tosi yksinkertainen, mutta oon sen ihan itse tehnyt!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Haaste: Yksitoista kysymystä!

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.” Kiitokset Jennylle =)

1. Mitä rotua et ikinä ottaisi, miksi?
- Tähän on oikeasti paha sanoa, että en ottaisi sairasta rotua kun mulla on jo kaksi aika sairasta sellaista. Mutta siis joo, en ottaisi ylisairasta rotua. Omistakin roduista yritän katsoa hyvät ja terveet yhdistelmät, jotta saisin itselleni terveen yksilön. En ottaisi itselleni ajokoiraa, englanninbulldoggia, kääpiörotuja enkä usko, että tulen koskaan omistamaan sekarotuista.

2. Mitä harrastuksia tahdot vielä koettaa?
Haaveena ois päästä harrastamaan agilityä. En siitä pahemmin oo harrastuksena välittänyt, mutta kun on kisoja ym. käynyt katsomassa niin kyllähän se vaikuttaa ihan mukavalta tekemiseltä koiran kanssa. Toinen kiva harrastus ois myös jäljestys sekä pk-haku. Näitä oiskin tavoitteena päästä noiden kanssa harrastamaan, jos vain johonkin kurssille pääsisi.

3. Mikä on mielestäsi kivoin harrastuksenne?
- No meillä ei sinänsä ole mitään harrastusharrastuksia. Caapon kanssa nyt käydään näyttelyissä ja mä olen itse ainakin siitä kovin tykännyt. Coman kanssa ollaan harrastettu kotipihatokoa ja Coma vaikuttaa siitä kovin paljon ainakin tykkäävän. Uskoisin, että jäljestäminen ois Coman mielestä todella mukavaa ja Caaposta varmasti agility.


4. Mitkä ovat tavoitteenne harrastuksissanne?
- No perustavoitteet tietysti, että kaikilla on hauskaa treenatessa. Hyvä mieli kantaa jo pitkälle ja itse en tykkääkkään treenata esimerkiksi huonona päivänä kun itse olen "hyvä" siirtämään huonoa oloani juurikin noihin rakkeihin. Muita tavoitteita taitaa olla sitten kehittyminen ja uusien juttujen oppiminen. Sinänsä kun ei harrastamalla harrasteta, ainakaan vielä, mitään niin eipä niihin mitään tavoitteita ole tullut asetettua. Eikä kisamielellä treenatakaan. Seuraavan koiran tullessa onkin sit ihan eri ääni kellossa ja on suunnitelmissa mennä ihan kisoihinkin asti, jos se vaan on mahdollista.


5. Inhimillistätkö koiriasi?
Voin sanoa, että inhimillistän. En tiedä, että onko koiralle tunteiden "laittaminen" inhimillistämistä, mutta teen sitä hyvin usein. Saatan myös joskus puhua koirani "äänellä" ja "kertoa" mitä se ajattelisi. Pidän koiriani myös "lapsinani" ja ne ovat minulla rakkaita ja tärkeitä perheenjäseniä. Kuitenkin ymmärrän, että koira on koira, eikä sitä tule kohdella ihmisen tavoin.

6. Koetko, että koiramaailmassa olisi ikään kuin rasismia?
- Kyllä on, vähän turhankin paljon. Koiranäyttelyissä varsinkin hyvin paljon sekä varmasti myös muissa lajeissa. Myös roturasismia on, eikä esimerkiksi pieniä koiria tai sekarotuisia pidetä koirina ollenkaan. Saksanpaimenkoiraporukoista oon ite saanut todella huonon kuvan. Mutta taitaapa mussa itsessänikin pieni rasisti asua kun yleistän pikkukoirien huonoa käyttäytymistä. Enkä itselleni sekarotuista koiraa ottaisikaan (roturisteytykset eri juttu).

Turhan paljon on myös uusien koiraharrastajien lyttäämistä. Kaikkihan sieltä pahnan pohjilta on joskus aloittanut, myös ne koirakuiskaajat ynnä muut "parhaimmistot". Syrjimistä tapahtuu rotuvalintojen takia. Itse olen huomannut, että myös rodun sisäistä syrjintää tapahtuu paljon, vain se oma koira / kasvattaja on paras ja muut voisivat painua sinne missä pippuri kasvaa.


7. Oletko perehtynyt koiriesi rotujen alkuperään?
- Noh, kuka ei olisi? Eli siis, kyllä olen. Bokseri-rodun alkuperään ehkä kuitenkin enemmän kuin tanskandogin, kun sitä kerran alan joskus kasvattamaankin. Kuitenkin tiedän mihin kumpaakin rotua on aikoinaan käytetty, suurinpiirtein minkä näköisiä ne ovat olleet. Mitä "rotuja" on käytetty siihen, että rotu on syntynyt sellaiseksi kuin se on ja miten rotu on ajan myötä muuttunut, niin huonompaan kuin parempaankin suuntaan.

8. Barffaatko, miksi/miten?
- En barffaa, vielä. Tarkoituksena olis aloittaa noita barffaamaan kun Caapo vain nyt pääsisi ensin tuohon vuoden ikään, jolloin suurin kasvu on jo ohitse. En uskalla alkaa tuon kokoista, täysin kasvultaan kesken olevaa pentua barffaamaan kun en barffaamisesta itsekään vielä paljon tiedä. Joten olenkin käyttänyt nyt aikaa barffauksen opiskeluun ja joka päivä sitä on tullut opittua uusia asioita.

Barffaamisen aloittamista olen miettinyt sen takia, että se on luonnonmukaisempaa sekä terveellisempää. Koiran lihaksisto ja muutenkin koko kroppa on erilainen kun se syö raakaravintoa kuin, että se syö nappulaa. Raakaruokkimalla koiran tietää myös tasan tarkkaan mitä se koira syö, sillä mistä sinä voit tietää mitä nappulat oikeasti sisältävät?

Raakaruokkimalla koira saa myös vain tarvitsemaansa ravintoa kun taas nappulassa on paljon aineita, jotka menevät suoraan koiran läpi. Ja se näkyy paskamäärässä verrattuna nappulalla ruokittuun koiraan ja raakaruokittuun koiraan. En kuitenkaan ala haukkumaan ihmisiä, jotka syöttävät nappuloita koirilleen; jokainen voi itse päättää mitä koiralleen syöttää, eikä ne nappulatkaan nyt niin pahasta ole.

9. Mitä koirasi inhoavat?
Caapo inhoaa vettä! Se täytyy raahata aina pesulle jos se täytyy pestä. Ja näyttää niiiin masentuneelta jos joutuu ulos vesisateella. Pienempänä ei halunnut astua vesilätäköihinkään, nykyään niistä jo pystyy kävelemään, mutta yleensä hyppää yli. Coma onkin sitten vaikeampi tapaus.. Tai noh. Comahan inhoaa vieraita koiria.

10. Entäpä mitä ne "rakastavat"?
Caapo rrrakastaa hieromista, rapsuttamista, taputtamista, selkänahan venyttämistä. Sen ilmeestä oikein näkee kun se nauttii koko sydämensä pohjasta kun sitä vähän "repii" selän ja pepun päältä. Tykkää myös kovasti harjaamisesta ja ylipäätänsäkin. Coma rakastaa hepulointia, ylipäänsä kaikkea mikä saa Coman innostumaan, eikä Coman innostuttaminen todellakaan ole vaikeaa. Tänä yli kolmena vuotena mitä Comaa oon oppinut tuntemaan niin, ei ole oikeasti montaa asiaa, mistä Coma ei tykkäisi.

11. Saavatko koirasi joululahjoja?
Kyllähän ne on aina joka vuosi jotain saaneet. Caapolle tuleva joulu on vasta ensimmäinen. Yleensä olen antanut jotain herkkuja tai sitten jonkun pehmolelun. Nyt vaan olen tullut siihen tulokseen, että pehmoleluja en noille ostele, koska se on sen kaksi sekuntia ehjä kunnes nuo on repineet sen jo ihan palasiksi. Yks lahjaidea tälle vuodelle mulla olis jumppapallo jostain kirpparilta tms. Sekään ei varmasti ole kauan kestävä lelu, mutta luultavasti iloa olis senkin edestä. Kuitenkin tulevat molemmat saamaan jotkut isot luut tänäkin vuonna.


Niin moni on jo tämän tehnyt, että haastan kaikki, jotka tämän lukevat, eivätkä ole vielä tehneet, näillä samoilla kysymyksillä!

torstai 15. marraskuuta 2012

You got to get up and try

Viisi päivää takana Helsingissä Caapon kanssa. Hieman pidempi postausväli taas ollut, mutta eipä oo ollut mahdollisuutta tänne kirjoitella Helsingissä olon aikana kun ollut aika kiireistä. Helsinkiin menon pääasiallinen syy oli siis Best-in Puppy Showiin osallistuminen. Otettiin ilo irti reissusta ja treffailtiin myös tuttuja koiria ja heidän omistajiaan, niin pienemmällä kuin suuremmallakin kokoonpanolla.

Perjantaina siis aamulla lähdettiin ensin bussilla kohti Seinäjokea ja sieltä junalla Helsinkiin. Viiden maissa oltiin perillä Helsingissä ja Marja tuli mua ja Caapoa vastaan rautatieasemalle. Caapon ruoat painoi kovasti toisessa laukussa, joten tarvitsin vähän kantoapua sen kanssa. Caapo hyvin muisti vielä Marjan, vaikka viime kerrasta on jo aika pitkä aika, pikkuhepulit sai siellä rautatieasemalla aikaiseksi ja ihmiset kävelivät hymyillen ohi. Kyllä muisti Caapo myös Rudon. Täytyi hyppiä ja pomppia ilmaan kun oli niin ihanaa. Ei annettu tervehtiä hihnassa ollenkaan vaan käveltiin koirapuistoon, jossa saivat sitten riehua.


Lauantaina treffailtiin Yilanin ja Kristan kanssa. Rudo ei vissiin oikein välittänyt Yilanista ja ärisi välillä, loppua kohden kuitenkin rentoutui ja leikkivät ihan hyvin. Caapo toimi poikien välillä rauhanlähettiläänä ja änki aina parin väliin jos kuului ärinää. Käytiin vielä Caapo punnitsemassa Vuosaaren eläinlääkärissä ja painoa oli kerääntynyt 62,8 kg, iso poikahan se jo on. 

Käytiin illalla vielä koirapuistossa Lauran ja tämän pikkukoirien, Myyn ja Taavin kanssa. Kovasti Caapo halusi kiusata pikkukoiria, uskoi kuitenkin kun kielsi, mutta yritti hetken päästä uudestaan. Oikea kiusanhenki. Ei tuo aggressiivinen ole, mutta täytyy pienten koirien kanssa tietysti aina olla hieman varovaisempi kun tuo voi jo päälle astumalla tappaa sellaisen, on vielä lisäksi kova noilla etutassuillaan huitomaan. Siihen päälle vielä pentumainen kömpelyys..

Rina, Flicka, Reino ja Caapo kasvattajakehässä 1.
Sunnuntaina olikin sitten itse näyttely. Taas meni oikein hienosti, aamulla tuli vähän kiire ja ehdin juuri ja juuri näyttelypaikalle ennenkuin tuli Caapon vuoro mennä kehään. Paikalla oli kaikki paitsi yksi Caapon sisaruksista ja oli kiva nähdä miten ne olivatkin kasvaneet. Kyllä Caapo vielä kokonsa puolesta oli suurin ja selvästi massakkainkin.

Paikalla oli siis Caapon lisäksi 24 muuta keltaista ja tiikeridoggia, joten määrä oli kyllä huikea! Koko päivä näytsipaikalla menikin ja kyllä oli väsynyttä poikaa illalla. Oman kehän lisäksi osallistuttiin Caapon kanssa vielä BIS-kasvattajakehään, jossa Samuraiwood's kennel sijoittui toiseksi! Tuomari oli vaihtunut, eikä paikalla ollutkaan Gunnel Aldelcreutz.

Kehässä Caapo ei oikein kunnolla keskittynyt, antoi seisottaa ihan ok:sti, mutta juostessa hieman pomppi ja venkoili. Täytyykin sitten vielä sitä juoksemista harjoitella, mutta kotona tietysti ihan erilaista kun ei ole häiriöitä yms. ja kotona juokseekin oikein mallikkaasti. 

Tuloksena saatiinkin PEK1 KP PU1 VSP-pentu. Arvostelu: "Kooltaan & mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Hyvät pään linjat & huulikulma. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula & ylälinja. Ikäisekseen riittävä eturinta & runko. Hyvä luusto & käpälät. Lanne voisi olla hieman lyhyempi. Liikkuu hyvin."


Maanantaina ei tehty mitään erikoista, oltiin kaikki aika väsyneitä ja oikeastaan vaan löhöiltiin koko päivä. Kyllähän me koirien kanssa käytiin lenkillä ja koirapuistossa. Sisällä ollessa Caapokin vain nukkui kun oli niin väsynyt. Onhan tuo reissu todella väsyttävä muutenkin Caapolle, kuitenkin on vielä pentu, vaikka ei siltä kokonsa puolesta varsinaisesti näytäkään. 

Tiistaina treffailtiin Heidiä ja tämän koiria Taraa, Vanillaa ja Violaa. Mua vähän jännitti, että miten Caapo reagoi Violaan ja Vanuun kun oli aikaisemmin niin kovasti härnännyt Myytä ja Taavia. Viola ja Vanu kuitenkin pitivät hyvän kurin Caapolle eikä Caapo käynyt härkkimässä pieniä ollenkaan. Oltiin lähimetsässä ja koirat juoksi siellä vapaana, kaikki sulassa sovussa. Ei oltu kuin vain noin tunti kun Heidin piti jo kiiruhtaa töihin.

Illemmalla oli aika jännät paikat kun noustiin junasta ja lähdettiin kävelemään rappusia alas. Marja huomasi, että Caapon pyllyn takana oli pitbull uros. Kesti hetken aikaa tajuta tilanne, koira oli vapaana, sen perässä ei ollut edes hihnaa, muut ihmiset vain kävelivät ohi eikä omistajaa näkynyt. Yritin työntää koiraa pois, mutta koira päättikin nousta Caapon selkään ja Caapo liukasteli liukkaissa rappusissa. Onneksi koiran omistaja saapui paikalle. Sentään ei huonommin käynyt, Caapo ei vaikuttanut edes huomaavan tilannetta, kovasti vaan oma sydän hakkasi ja kädet tärisi tilanteen jälkeen..

Seuraavana päivänä olikin sit aika jatkaa matkaa kotiin päin. Seuraavaa reissua odoteltaessa.

Caapo, Tara, Rudo, Alva, Viola ja Vanilla.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Koiran liikuttaminen ja aktivointi

Olen ajatellut, että tekisin lisää asiapostauksia, ehkä kerran kuussa olisi sopiva määrä? Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa koiran liikuttamisesta sekä aktivoinnista yleensä. Mikä on sopiva määrä koiralle ja voiko koira saada liikaa aktivointia?

Tietenkin selvää on, että eri rotuiset koirat tarvitsevat eri määriä liikuntaa ja aktivointia. Coma ja Caapo ovat siitä hyvä esimerkki; bokseri on erittäin aktiivinen rotu ja varmasti alkaa hyppiä seinille jos ei saa jotain aivotyöskentelyä tai vähintään tunnin juoksemista päivässä. Kun taas tanskandoggi varmasti pärjäisi muutaman päivän pitkillä remmilenkeillä. Näissäkin tietenkin on yksilökohtaisia eroja, jotka täytyy muistaa.

Koira ei välttämättä väsy pelkällä juoksuttamisella, eikä varsinkaan hihnalenkeillä (toki on myös varmasti rotuja, jotka väsyvät jopa hihnassakin). Hyvin usein ihmiset ajattelevat, että kun käydään vaikka tunti kävelemässä hihnassa niin se koira väsyy sen jälkeen. Koira saattaa  ehkä nukkua lenkin jälkeen hetken, mutta on kuin ei olisikaan käyty lenkillä tunnin päästä.

On myös yksi "haittapuoli" jatkuvalla liikuttamisella; koiran kunto kasvaa, se jaksaa aina yhä enemmän ja enemmän, jolloin tullaankin siihen pisteeseen, että sen koiran kanssa pitäisi viettää koko päivä ulkona, jotta se väsähtäisi edes hetkeksi. Aivotyöskentely onkin koiraa kaikista eniten väsyttävää toimintaa ja jo puolen tunnin treeni saattaa väsyttää koirasi pitkäksi ajaksi.

Miten sen koiran kanssa sitten tulisi liikkua? Pitääkö sitä kävellä 20 kilometriä joka päivä, jotta koira väsyy vai voiko ihan vain nauttia metsässä samoilemisesta kun koira itse pitää hauskaa sinunkin edestä? Mielestäni on ihan sama. Kunhan koira väsyy ja on onnellinen. Minusta itsestäni ei olisi kävelemään 20 kilometriä päivässä vaan usein käydäänkin vain 3-10 kilometrin kävelyillä ja koirat usein tuplaavatkin, vapaana ollessaan, ihmisen kävelevän matkan. Joidenkin mielestä se voi olla väärin / liian vähän / ei koira saa siitä mitään irti, mutta kyllä minä itse olen huomannut, että koirat tyytyväisenä menevät lenkin jälkeen omille paikoilleen huilimaan ja sitten siihen nukahtavatkin hetken päästä.

Monet myös väittelevät siitä, että pitääkö sillä huonolla ilmalla - kun taivaalta sataa kaatamalla vettä tai pakkasta on -30 astetta - mennä ulos. Minä olen sitä mieltä, että ei, jos ei ole ihan täysin pakko. Monesti huono ilma aiheuttaa myös sen, että omistaja on huonolla päällä, mikä tietysti automaattisesti siirtyy koiriin, eikä sitten kenelläkään ole kivaa. Koirat voi käyttää lyhyellä pissa-kakka-kävelyllä ja sitten puuhata vaikka sisällä jotain väsyttävää; opettaa koiralle vaikka uusia temppuja tai harjoitella vanhoja.

Itse pidän koiriani yleensä pihalla aina vapaana. Tosin aina lenkin aluksi ja lopuksi laitan koirat hihnaan, jotta lihakset eivät jumiudu vaan pääsevät lämpenemään ja jäähtymään hihnassa kävelyn ajaksi (tässä tietty tulee myös harjoiteltua sitä hihnakäytöstä, jotta se ei ihan kokonaan unohtuisi). Tämä on etenkin Comalla hyvin tärkeää huonon selän takia, joka jo muutenkin aiheuttaa jäykkyyttä lihaksiin ja koko kroppaan. Mielestäni jokaisen koiran perushuoltoon kuuluisikin säännöllinen hieronta, ammattilaisen toimesta. Myös venyttely, ennen ja jälkeen jokaisen lenkin olisi hyvä lisä jokaisen koiranomistajan arkeen, niin omistajalle kuin koirallekin.

Koirasta näkee kyllä milloin se on tyytyväinen.


PS! NÄKYYHÄN POSTAUKSET NYT KAIKILLE - JOILLE NE EIVÄT NÄKYNEET - OIKEIN?