Suomen Muotovalio

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

26.10. klo 8:00 alkoi matka kohti Seinäjokea ja Seinäjoki Areenan kaikkien rotujen koiranäyttelyä. Mukana olivat pojat Caapo ja Jäynä ja matkaseurana pikkuveli ja tämän tyttöystävä. Bokserien kehät oli aamusta ensimmäisenä ja ne alkoivat 10 aikaan. Tuomarina oli Elena Ruskovaara. Jäynälle ei EH:ta kummempaa menestystä tullut. Kilpailuluokassa sijoituttiin toiseksi, eli viimeiseksi.

Arvostelu oli ihan hyvä. "Selvä sukupuolileima. Oikeat mittasuhteet. Tässä vaiheessa ylälinja kaartuu lanneosasta turhan voimakkaasti sekä seistessä, että liikkuessa. Riittävät takakulmaukset, niukat edessä. Hyvä rintakehän syvyys, eturintaa ja etukulmauksia tarvitaan lisää. Kaula saisi olla ylväämpi. Hyvä pään profiili, hyvät silmät ja korvat. Lyhyt kuono-osa, jossa hyvä alaleuan syvyys. Vähän leveä kallo. Sopivat huulet. Liikkeet vielä pentumaiset, niihin saa tulla vielä ulottuvuutta ja ponnekkuutta. Runko ja ylälinja tarvitsevat vielä aikaa."

Jäynän kehä kun oli ohitse niin siirryttiin pikkuhiljaa doggien kehille. Eipä sieltä bokserien kehältä mikään kiire olisi ollut lähteä pois -  doggien kehät olivat pahasti myöhässä. Loppujen lopuksi taidettiin päästä kehään kaksi tuntia myöhemmin kuin olisi pitänyt. Noh, ainakin Caapo oli rauhassa ja jaksoi keskittyä. Oli taas Caapon viimeisen SERTin metsästyksen aika. Laitettiin Jäynä-poitsu lepäämään kevythäkkiin ja otettiin Caapo odottelemaan häkistä pois, jotta tottuisi hälinään.

Yleensä jännitän näyttelyitä aina kovasti etukäteen, mutta kun paikalle pääsen niin jännitys yleensä laukeaa aika hyvin, toisin oli tällä kertaa. Olin kamalassa paniikissa ja jännitin ihan hirveästi (kuten alla olevasta pystykuvasta näkyy). Olihan meillä erittäin tiukka tuomari, joka on kasvattanut tanskandoggeja Ruotsissa jo 40 vuotta. 

Jens käytti oman aikansa jokaisen koiran kohdalla. Hän kävi koiran käsin läpi hyvin tarkasti ja kyseli kaikenmoista koirasta. Jens on meille eka tuomari, joka ei ole katsonut koiran hampaita ollenkaan. Tuomari seisotti todella pitkään ja täytyy olla onnellinen, että Caapo jaksoi niin kauan rauhassa pönöttää, ettei alkanut levottomaksi tai muuten vain osoittamaan mieltään. Juoksutti meidät kerran pienen kehän ympäri ja kaksi kertaa edestakaisin, Caapon pelleillessä jotain ekalla kerralla.

ERI:hän sieltä tupsahti, SA:n kera! Nyt vasta jännittää alkoihin kun oikeasti oli mahdollisuus päästä siitä SERTistä kilpailemaankin, huh!

Loppujenlopuksi paras uros -kehässä oli meidän lisäksi yksi kilpailija, valio-uros, joka sitten sen ensimmäisen sijoituksen vei ja taisi loppuviimein olla rotunsa paras koira. SERT meille tuli ja poitsu vihdoin ja viimein valioitui! Jestas sitä tunnetta kun tajusin, että totta se on. Tuomarin kanssa täytyi sitten tottakai ottaa yhteiskuva!

Arvostelu kuului näin: "2,5v. Erinomainen koko, aavistuksen pitkä. Hyvänpituinen pää, hienon yhdensuuntainen profiili. Hyvä tasapaino pään pituuden ja leveyden välillä. Hyvä kaula, ylälinja, lantio ja takaosa. Suora olkavarsi. Hyvät raajat ja tassut. Ihastuttava väri. Voisi kantaa häntäänsä paremmin liikkeessä. Hyvä sivuliike, ok etuliike ja takaliike". Sijoitus oli viimein tällainen AVO ERI AVK1 SA PU2 SERT -> FI MVA!

Viralliset tulokset!

No täytyyhän tästä tottakai tehdä oma postauksensa! Kennelliitosta siis tuli - jo maanantaina - Caapon viralliset luustotulokset, kyllä niitä tuli jännityksellä odotettuakin. 

Kyynärät 0/0

Lonkat A/A

Selän spondyloosi SP0 (puhdas)

Välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)

Sydämessä ei sivuääniä

Voin sanoa, että olen onnellinen ja helpottunut! Mulla on TERVE koira, ei siis vain luustoltaan, mutta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sillä ei ole sairauksia, se on hermoiltaan tasapainoinen, aktiivinen nuori uros. Upeeta, mahtavaa! Tunne on sanoinkuvailematon, teki mieli vain huutaa ilosta kun sain tulokset. Tokihan terveyden tulisi olla itsestäänselvyys, mutta omat rotuvalintani ovat mitä ovat, eivätkä sieltä aivan terveimmästä päästä, joten en voi olla muuta kuin onnellinen!

Luustokuvauksia ja ortopedisia tutkimuksia

Eilen siis suuntasimme kaverin kanssa kohti Kankaanpäätä ja Kari Ventelän klinikkaa. Vihdoin oli Caapon aika terveystutkimuksiin tullut. Eipä tullut paljoa edellisenä yönä nukuttua kun jännitti, että mitä tuon koiran sisältä nyt sitten löytyykään. Matkaan lähdettyämme jännitys vaan lisääntyi ja alkoi pikkuhiljaa tuntua jo epämiellyttävänä tunteena mahanpohjassa, kuuma sää ei auttanut asiaa yhtään.

Vihdoin puolentoista tunnin ajon jälkeen pääsimme perille ja käytiin ensin käyttämässä koirat asioillaan ja päästettiin Hannia ja Caapoa vähän läheiselle pellolle rallittamaan kun oltiin sen verran aikaisin tultu. Hetken ralliteltuaan palasimme klinikan pihaan ja saatiinkin jäädä odottelemaan eläinlääkäriä, ovessa oli kyltti "Palaamme pian."

Caapo kuvauksen jälkeen heräilemässä =)

Hetken kuluttua pääsimme sisälle ja Caapo otettiin ensimmäisenä. Suuntasimme hoitohuoneeseen ja ihan ensimmäisenä Ventelä kuunteli kuuluuko Cn sydämestä ihmeellisyyksiä - no eipä kuulunut! Terve sydän siis Möhköllä. Sitten pistettiinkin rauhoituspiikki vasempaan etujalkaan ja talutettiin nopsaa Caapo kuvaushuoneeseen. Ventelä ja tämän apulainen ottivat tiukan otteen, toinen etupäästä ja toinen takapäästä ja odoteltiin hetken aikaa, että lääke vaikuttaa ja saataisiin nostettua poika suorilta jaloin kuvauspöydälle. Eipä siinä kauaa mennyt ja niin vain Caapo vaipui unten maille.

Minut passitettiin kuvaushuoneesta odotushuoneeseen odottelemaan. Kauan saatiinkin odotella, rapia tunti kuvauksessa meni. Poitsulta kuvattiin selkä (spondyloosi), lonkat sekä kyynärät. Alustaviksi arvioiksi saatiin lonkat: A/A pieni mahdollisuus B:hen, kyynärät 0/0. Selässä, rintarangassa, oli pienen pieniä muutoksia, muu selkä oli puhdas. Helpotuin tuloksista, mulla sittenkin on terve koira!

Caapon jälkeen oli Hannin vuoro, joka oli paljon nopeampi. Hannillakaan ei huonot tulokset olleet. Nyt vain pitäisi jaksaa odotella, että Kennelliitto lausuisi kuvat, jotta saa sitten ne "oikeat" arvosanat. Saa nähdä, muuttuvatko tulokset mihinkään, epäilen. Painoa Caapolla oli 67,8kg. Jos joku on kiinnostunut näkemään itse luustokuvat niin ne löytyvät TÄÄLTÄ.

Pariskunta päikkäreillä.

Sitten vähän mieltä painavampiin asioihin. Eli siis Keiraan. Keira on nyt kolmisen viikkoa ontunut oikeaa takajalkaansa. Epäilynä oli, että polvessa on jotain vikaa ja että ehkä jopa polvilumpio olisi lipsahtanut pois paikoiltaan. Tähän käytiin melkein kaksi viikkoa sitten hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Polvi oli turvoksissa ja Keira ontui sitä huomattavasti, eikä seisoessa laskenut painoa jalalle melkein laisinkaan. 

Tulehduskipulääke ei loppujen lopuksi juuri kuinkaan auttanut ontumiseen, polven turvotuksen se vei mennessään kyllä melkein kokonaan. Tämän lisäksi tytölle iski vielä ruokahaluttomuus ja koko pentu on ollut ihan luuta ja nahkaa kun se ei suoraansanottuna ole suostunut koskemaan ruokaansa, edes pakottamalla. Vähän silloin tällöin saattanut maistaa.

Eläinlääkäristä saimme sitten ohjeeksi, että jos ei tuolla viiden päivän tulehduskipulääkkeellä mene ohitse niin parempi ottaa yhteyttä spesialistiin eli ortopediin. Näinhän sitten tehtiin kun lääkkeellä ei vaikutusta pahemmin ollut. Otin yhteyttä Seinäjoen Ani-Magiin ja saatiin sinne aika tälle viikolle tiistaille. Aika tuntui kyllä puuduttavan pitkältä, samalla jännitettiin Caapon luustokuvauksia ja sitten vielä lisäksi tällainen ehkä jopa leikkaushoitoa vaativa pentunen.

Noh, tiistai saapui ja lähdimme aamusta ajelemaan kohti Seinäjokea. Odotukset olivat kohtalaisen hyvät, koska Keiran vointi oli reippaasti noussut eikä ontunut jalkaansa enää niin pahasti. Ruokahalukin oli pikkuhiljaa palautunut. Paikalle päästyämme Keiran rekkarit pyydettiin, jotta saatiin tiedot ylös, eikä kauaa mennyt kun päästiin jo hoitoon. 

Ortopedi tutki ensin tunnustelemalla ja hieman venyttelemällä Keiran jalan ja sanoikin heti, että ei sieltä ainakaan mikään pois paikoiltaan ole, tuskin tarvitaan leikkausta. Hän halusi kuitenkin ottaa vielä röntgenkuvat, jotta näkisi tarkkaan mikä polvessa olisi vikana. Pentu ei onneksi tarvinnut rauhoitusta vaan saimme yhdessä pidettyä tytön paikoillaan niin, että kuvat saatiin napattua.

Tuomioksi tuli: polven eturistisiteen osittainen repeytymä sääriluusta. Polvi ei kuitenkaan ollut löysä, joten leikkaushoitoa ei tarvita. Nyt vain kolmisen viikkoa varovaisuutta ja liukastelun välttämistä. Jos kasvaessa huomaa jalan muuttavan asentoa tai muuten näyttävän erilaiselta kuin toinen jalka niin sitten uudestaan yhteyttä, mutta näillä mennään nyt tällä hetkellä.

Voin sanoa, että olin superhelpottunut, että leikkaushoitoa ei tarvita. Nyt tulee vain ottaa rauhallisesti ja toivoa, että kasvu tapahtuu normaalisti. Ortopedin sanoja lainaten: "Todella hyvää tuuria!".

Porin Kansainvälinen koiranäyttely

Tämä päivä vietetty vaihteeksi koiranäyttelyssä. Tällä kertaa mukana olivat molemmat pojat, Caapo ja Jäynä. Jäynän korkkasi ekat virallisensa ja Caapo jatkoi SERT-jahtiansa.. 

Lähdettiin aamulla noin kahdeksan maissa Miran kanssa kohti Poria, tai noh, Nakkilaa. Sullottiin yksi iso mies ja yksi pikku mies Miran pikkuiseen tilaihme-Yarikseen ja takapenkille lisäksi vielä 120cm "kevyt"häkki. Mun luota Nakkilaan ajettiin noin parisen tuntia ja oltiin perillä vähän ennen kymmentä. Meidät opastettiin ihme reittiä parkkiin, josta maksoimme viisi euroa. Vähän ihmeteltiin, että mitä ihmeen reittiä meidät ohjattiin kun mentiin nurmikkoja pitkin ja ihmeellisten mutkien kautta, mutta löydettiin ilmeisesti ihan oikeaan paikkaan ja vielä aika lähelle kehiä.

Bokserien kehät alkoivat noin 11 maissa ja tuomarina toimi muutoksen jälkeen Kirsti Louhi. Kehään mentiin varauksella, koska olin lukenut tuomarista vähän kyseenalaista kommenttia eräällä palstalla, mutta yllätyin positiivisesti. Tuomari oli hyvin aurinkoinen ja hymyilevä nainen, joka otti ihanasti kontaktia koiraan. Jäynäkin ihan innostui, mikä nyt ei sinänsä ole mitään uutta.

Odotukset mulla ei olleet suuret, ajattelin poitsulle laatuarvosanaksi enintään Hyvää. Pikkumies, tai no oikeastaan tuomari, yllätti. Junnuluokassa olisi uroksia pitänyt olla kolme, mutta yksi ei ollut saapunut paikalle. Kehässä oli siis vain Jäynä 10kk ja toinen uros oli vuotias. Yhdessä seisotukset, kehän ympäri ja yksilöarvosteluun. Jostain syystä Jäynä ei oikein jaksanut keskittyä seisomiseen, onnistui se kuitenkin jotenkuten. Ravatessa otti pari laukka-askelta, mutta sain sen korjattua takaisin raville.

Poitsun laatuarvosanaksi loppujen lopuksi tuli JUN EH JUK2! Arvostelu kuului näin: "Rungon mittasuhteiltaan sopusuhtainen nuori mies, jolla sukupuolileima voisi olla selvempi. Hyvät pään sivulinjat. Tummat silmät. Hyvin asettuneet korvat (=D). Kuonon tulee vielä täyttyä. Ylälinja ei aivan korrekti. Liikkuu lyhyellä askeleella." 

Ei huono, ei todellakaan!

Mites sitten Caapon kanssa kävi.. Keltaisten ja tiikerijuovaisten tanskandoggien kehät alkoivat noin klo 13 maissa. Tuomarina toimi Tapio Eerola. Odotukset olivat suuret, koska Caapon lisäksi oli ilmoitettu vain viisi ke&ti doggia, kaikenlisäksi ollen oman luokkansa ainut. Aina eivät asiat kuitenkaan mene niinkuin odotettu.

Kehän laidalla odotellessa koko poikaan ei saanut minkäänlaista kontaktia, kutsut ja käskyt kaikuivat kuuroille korville. Ja kehässä mentiin samalla linjalla.. Seisottaminen oli tuskan takana, millään ei meinattu pysyä paikallaan, pää heilui vähän joka suuntaan... No entäs ravaaminen sitten? Ensin edestakaisin, se meni ihan ok. Mutta kun ympäri piti mennä niin ihme sähellystä ja sitä lisäsi vielä kun yhtäkkiä kehän laidalta hyppäsi penkin yli harlekiininarttu.. Tuomari käski kiertää uudelleen ja se meni jo paljon paremmin, jes!

Ei muuta kuin uudelleen seisottamaan koiraa. Nyt sujui jo hieman paremmin, jaksoi sentään seistä paikallaan, mutta pää vispasi vähän sinne sun tänne. Loppujen lopuksi arvosanaksi saatiin AVO ERI AVK1, ilman SA:ta.. Perkele. Noh, ei tuolla käytöksellä sitä olisi voinutkaan odottaa. Arvostelu oli kuitenkin hyvä: "2-vuotias uros. Hyvä koko ja mittasuhteet. Komea pää. Silmät, korvat, purenta ok. Oikea kallon leveys. Riittävä rintakehän vahvuus. Pystyt olkavarret ja hieman pysty lantion asento. Riittävät takakulmaukset. Hieman epävakaat etuliikkeet. Liikkeessä voisi työntää tehokkaammin takaa."

Hyvinhän tämäkin silti oli tiukalta tuomarilta, mutta kun sitä viimeistä SERTiä ollaan metsästämässä niin ei sitä vain osaa olla tyytyväinen "pelkkään" ERIin. En tiedä mikä Caapon käytökseen vaikutti, oliko kehässä juuri ollut juoksuinen narttu (tähän johtopäätökseen tulin kun muutkin urokset kulkivat kehässä nenä maata pitkin..) vaiko kuuma ilma. Kokemuksena tämäkin. Ehkä pidetään pientä taukoa nyt näyttelyistä ja annetaan pojan kehittyä loppuun ja katsotaan sitten uudestaan.

Kiitokset vielä Miralle seurasta ja kuvaamisesta!

Vaasa KV

Tämä päivä vietettiin hyvässä seurassa Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä, johon Caapo osallistui. Tarkoituksena oli siis mennä viimeisen SERTin metsästykseen, jotta poika saataisiin Suomen Muotovalioksi, noh kaikki ei aina välttämättä mene suunnitelmien mukaan.

Saavuttiin Botnia hallille tunnin etuajassa, mikä nyt oli vaan hyvä, että oltiin ajoissa paikalla. Mukavempi saapua näyttelypaikalle aikaisemmin kuin kauheassa kiireessä sitten juosta kehään, ilman että koirakaan on tottunut yhtäkkiseen hälinään ja koiramäärään. Keltaisten ja tiikerijuovaisten tanskandoggien kehät alkoivat n. klo 10 maissa ensimmäisinä koirina kehässä. Caapon lisäksi oli vain 9 muuta, joista yksi ei vielä ollut ilmestynyt paikalle. 

Tällä kertaa mua jännitti kehäily ihan hirmuisesti, kehässä ei oltu moneen kuukauteen käyty, eikä Helsingin Voittaja -näyttelyn jälkeen oltu harjoiteltu seisomista saati sitten ravaamista ollenkaan ja oltiinhan me sentään viimeisen SERTin metsästysreissulla. Viimein sitten meidän vuoro koitti, Caapo oli neljäs koira kehässä ja oli itseasiassa urosten avoimen luokan ainoa osallistuja, huh. 

Tuomari - Sanna Vakkilainen - pyysi ensin seisottamaan koiran, se menikin aivan hyvin, Caapo antoi hyvin asetella itsensä ja pysyi paikoillaan. Siitä sitten lähdettiin ravaamaan ympyrä ja samassa huomasinkin, että perkele, Caapohan ontuu. Ei mitenkään suuresti, mutta kyllä sen huomasi. Kummallista oli, että ontuminen alkoi vasta kehässä, koko aamuna ontumisesta ei näkynyt merkkiäkään. Tuomari ei kuitenkaan tähän tuntunut kiinnittävän huomiota vaan käski aivan normaalisti juoksun jälkeen seisottaa koiran. Tuli tutkimaan, katsoi hampaat ja saneli arvostelua. 

Arvosteluhan meillä oli aivan loistava, koko rahan edestä tekstiä, mikä on aina kiva juttu. Lopulliseksi laatuarvosanaksi Caapo sai AVO EH AVK1 ja arvostelu kuului näin: "2v tiikeri. Erittäin hyvätyyppinen uros, jolla hyvä sukupuolileima. Hyvä uroksen pää, jossa lähes yhdensuuntaiset tasot. Kauniit, tummat silmät. Purenta ok. Erinomainen pigmentti. Keskipitkä kaula. Riittävä eturinta. Kokoon sopiva raajaluusto. Oikea rintakehän muoto. Hieman pitkä lanne. Tänään selkäranka tuntuu liian voimakkaasti ihon alla. Tasapainoiset kulmaukset, joita voisi olla enemmän. Liikkuu hyvin takaa, etuliike nousee ajoittain turhan ylös. Hyvä sivuliike."

Noh, läheskään aina ei voi voittaa ja hyvin meillä kuitenkin meni. Olisihan tästä meidän "näyttelyurasta" tullut ihan liian helppo, jos me oltaisiin nyt heti se viimeinen SERTi saatu. Nyt vaan uusia näyttelyitä katsomaan ja jatkamaan SERTin metsästystä, eiköhän me se vielä joskus saada.

Caapon kehässä olemisen jälkeen vaihdettiin paikkaa ja mentiin katselemaan bokserit. Boksereita oli ilmoitettu vain seitsemän ja osallistujissa oli niin Jäynän emä Minja kuin sisarukset Hero ja Hilmakin. Hero menestyi pentuluokassa ollen ROP-pentuja Hilma PEN1. Minja sai EH:n.

Kuollut kaupunki

Täällähän me taas, kuten meidän fb-sivulta on saanut jo lukea, Helsingissä siis. Johan täällä käymisestäkin on jo se kolmisen kuukautta, harmi että matkustaminen on niin kallista!

Saavuttiin siis keskiviikkona yöllä ja sunnuntaina ois sit taas tarkotus lähtee takasin maallepäin. Eilen treffattiin Susannaa ja Hevi- & Theo-amstaffeja. En voi muuta kuin ihmetellä kuinka tuo uroslauma tuli niin hyvin toimeen, porukassa siis kolme n. 2-vuotiasta urosta ja kaksi n. 7kk ikäistä urospentua. Parisen tuntia sai pojat riekkua puistossa keskenään ja oli aika väsynyttä porukkaa sen jälkeen.

 

Saatettiin puistolta Susanna autolle ja lähdettiin junalla keskustaan, josta sitten metrolla Itäkeskukseen syömään. Jäynä pääsi matkustamaan ekaa kertaa metrossa ja poika meni kuin ammattilainen, otti rennosti lattialla ja kuorsasi. Serafima liittyikin sitten Fanny-bortsun kanssa meidän seuraan kun oltiin syöty ja kierrettiin ostoskeskuksen eläinkaupat läpi. Megaeläimestä mukaan tarttui Jäynälle uusi panta (musta nahkainen puolikuristava niittipanta), eikä hintakaan päätä huimannut. Hansasillalle juuri avatusta City4Petsistä ostin pienen vinkulelun, jota voin käyttää apuna seisottamisessa Jäynällä ja Comalla, no miksei Caapollakin.

 

Lähdettiin siitä sitten vähän syrjemmälle ja päästettiin koirat irti. Koirat totteli aivan loistavasti ja jättivät kaikki ihmiset omaan arvoonsa, eivätkä edes haaveilleet meidän läheltä poistumista. Fannysta ja Jäynästä otettiin sitten seisotuskuvat vielä ja täytyy kyllä sanoa, että tuo oma poitsu kyllä vaan komistuu koko ajan kun alkaa pikkuhiljaa vahvistua - vaikka vielä täysi rimpula onkin.

 

Tänäänkin ois sit tarkotus mennä treffaamaan Serafimaa ja Fannya vielä uudelleen. Löydettiin kiva hiekkakenttä Pasilasta ja sinne ois sit aikomus suunnata.

Rudo, Jäynä, Caapo, Theo & Hevi

Caapo, Rudo, Jäynä & Fanny

Caapo 2v!

Mihin tämä aika oikein katoaa? Tuntuu, että vuodet kuluu ihan huomaamatta ja aivan liian nopeasti. Vastahan Caapoa olin kasvattajalta hakemassa ja nyt se alkaa jo pikkuhiljaa olla aikuinen, kaksi-vuotias. Pahimmat murkkuilut ollaan jo ohitettu ja poika alkaa olla aika mainio. Kotikaan ei ole säästynyt Caapon hampailta ja pari sohvaa on mennyt uuteen uskoon poitsun sisustusinnon vuoksi, tämäkin aika alkaa olla jo takanapäin. Jätän suuremmat kirjoittelut nyt väliin ja annan teidän nauttia kuvista! Paljon onnea rakas pieni!

Messariviikonloppu

Olin siis ilmoittanut Caapon Helsinki Winneriin perjantaille. Caapo otti osaa nuorten luokassa. Helsinkiin tultiin edellisenä päivänä poikien kanssa, matkustettiin Kauhajoelta Seinäjoelle bussilla ja Seinäjoelta jatkettiin matkaa junalla Helsinkiin. Tavaraa oli vähän enemmän mukana kun mukaan raahasin Caapon kevythäkin sekä muut tavarat olin pakannut isoon matkalaukkuun, jotta olisi helpompi tuoda tuomiset messarista kotiinkin.

Torstaipäivä kului aika hitaasti, ensin piti matkustaa reilut neljä tuntia ja sen jälkeen piti jännittää seuraavaa päivää. Perjantaina sitten herättiin vähän yli seitsemän ja käytettiin kaikki koirat ulkona ja laitettiin tavarat valmiiksi. Mun tuurilla olikin sitten juna myöhässä 10 minuuttia, mutta onneksi oltiin lähdetty tarpeeksi ajoissa liikenteeseen niin ei pahemmin vielä kiire edes tullut.

Päästiin sitten itse näyttelypaikalle aika helposti eikä edes eksytty ja kehäkin löytyi nopeaa. Sitten ei muuta kuin kasaamaan kevythäkkiä ja koira lepäämään ennen itse koitosta. Itse tuli seurailtua kehää siinä ja jännitinkin kyllä aika kovasti.

Kasvattajalla oli tarkoituksena esittää tuo, mutta kävikin niin, että Caapo oli niin kovasti mun perään, että ei millään suostunut esiintymään Eilan kanssa. Pelleili juostessa ja yritti vilkuilla mun luokse. Seisottaessa ei antanut ollenkaan asetella takajalkoja vaan veti perseen alas. Noh, Eila sitten meni Caapon kanssa kehään siinä vaiheessa kun NUOrten luokan muutkin urokset siinä olivat. Katottiin sitten kaverin kanssa, että ehkä mun olis paras mennä itse esittämään tuo, joten kävin nappaamassa Caapon ja kohta sitä oltiinkin jo kehässä.

Caapo esiintyi mielestäni oikein hyvin, ravatessa veti vähän leikiksi ja olisi halunnut mennä miljoonaa. Seisottaa antoi loistavasti, jaksoi seistä kauan paikallaan, eikä tarvinnut uudelleen asetella kertaakaan. Tuomarikin taisi ilmeisesti Caaposta pitää kun loppujenlopuksi meidän tulos oli NUO ERI NUK2 SA! SERTiä ei tällä kertaa tullut, mutta eipä me sillä mitään oltaisi vielä tehtykään. Arvostelua oli myöskin koko ilmoittautumismaksun edestä ja se oli mielestäni hyvä. "Hyvin tasapainoinen 22 kuukautta, urosmainen kokonaisuus. Hyvänmallinen pää, jossa oikeat linjat ja voimakkuus. Kaunis ilme. Hyvä kaula, joka liittyy hienosti lapoihin. Hyvä eturinta. Hyvä runko. Hieman pitkä lanneosa. Hyvä lantio. Sopiva luusto. Hyvät käpälät. Tasapainoiset liikkeet. Hyvin esitetty. Hyvä raidoitus ja maski." 

Jäätiin sit viel kehän jälkeen kiertelemään kojuja ja keräiltyä kaikkea ilmaista. Caapon avulla niitä saikin kivasti kun näkivät että on iso koira niin tuputtivat niitä ilmaisruokia aika paljon. Myyjät myöskin kävivät jakamassa meille lihatikkuja koko ajan ja ihailivat Caapoa, "niin rauhallinen ja kaunis!". Mielestäni mitään turhaa ei tullut edes ostettua ja Caapolle tilasin sitten Kaulapannat.netin kojulta oman kuonopannan. Ei sillä, ettei tuo osais remmissä kävellä, muttakun painoa on sen 71 kg niin eipä tuota fyysisesti oikein pysty hallitsemaan jos sellaiselle päälle tulee.

Kuvat (c) Marja Leinonen