perjantai 30. joulukuuta 2011

Year 2011 and the coming 2012


Nyt alkaa olla tän vuoden viimoset tunnit menossa. Vuosi on mennyt suoraan sanottuna kuin lentäen ja välillä sitä on tullut ihmeteltyä, että mihin tää kaikki aika on oikein mennyt. On tehty järkeviä asioita ja sitten niitä vähemmän järkeviä, opittu on paljon uutta ja kehitytty monessa asiassa, aikuistuttu ja saatu uusia ystäviä. Tää oli hyvä vuosi, toivon samanlaisia vielä lisää.

Tän vuoden tärkeimpiä ja muistettavimpia asioita ovat:
  • Mun kehittyminen kouluttajana ja koiranomistajana. Samalla mun ja Coman suhde myös parantunut huomattavasti.
  • Coman kehittyminen käyttäytymisessä - aikuistunut

Ja vuoden 2012 tavoitteita ovat:
  • Kehittyä vielä enemmän kouluttajana ja koiranomistajana ja puurtaa Coman kanssa ne ihan pikkuriikkisimmätkin asiat kuntoon (luoksetulo paremmaksi ja hihnakävely myös), ennen pennun tuloa.
  • Aloittaa Coman kanssa jäljestäminen
  • Ottattaa Coman terveyskuvat
  • Muutto omaan kämppään (on jo tiedossa, mutta oli pakko laittaa tähän :D)
  • Pennun tulo
Tuossapa nyt ne suurimmat asiat on. Eipä niitä hirmuisesti ole, mutta ihan tarpeeksi tähän alkuun. Mitään uuden vuoden lupauksia en aio tehdä, koska tiedän jo valmiiksi, että tuun ne rikkomaan, joten se siitä. Enkä tiedä aiotaanko me mitään raketteja edes ostaa, vielä ei ainakaan oo mitään ostettu. Mutta toivotan teille kaikille oikein hyvää ja railakasta uutta vuotta! Ja kattokaa, ettette mee kännipäissänne niitä raketteja sytyttelemään, muutenkin olkaa varovaisia!

403076_161098280662661_130613433711146_210000_1808492766_n_large

Kuva: WeHeartIt

Kiitokset vielä teille kaikille 40:lle lukijalle (HUI!), teitä on ihan huima määrä tän puolen vuoden aikana kertynyt! Piti tulla muokkaamaan kun teitä lukijoita on tullut nyt päivässä kaksi lisää! Lukijasaldo tällä hetkellä 42!

torstai 29. joulukuuta 2011

Oh happy day

Mulla ei täällä näitä videoita oo koskaan nähty, joten nyt päätinkin piristää teidän päivää. Coman kanssa ollaan tänään otettu ihan rauhassa ja makoiltu (tai no, mä oon ollut metsässä isän kanssa korjaamassa noita tuhoja, joita tuo myrsky sai aikaan viime päivinä).
Nyt kun tuossa kuuntelin, kun sitä hemmottelin oikein kunnolla ja tarjoilin sille kananpaloja ilman, että sen tarvi mitään kummempaa tehdä, niin ai, että mitä pientä tuhinaa ja mussutusta tuo pitää. Oli ihan pakko ottaa kännykällä videota ja laittaa tänne teillekin päivän awwwww-jutuksi. Enpäs tiedä, että toimiiko tuo miten tämä Bloggerin videon lisääminen, joten laitan videon vielä tänne, jos tuo ei toimi. Eipäs Bloggerin videon lisääminen toiminut. (Huom, videossa voit bongata myös Coman uuden CC-pannan!)

Kuvaa myrskytuhoista, tuota ollaan oltu nyt "korjailemassa kolme päivää, eli ottamassa puut katon päältä pois.
Coman joululahja - luu.
Pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta, mutta ne on otettu puhelimella, joten eipäs se ihme olekaan. Tittidii, Coman CC-pannat ja -hihna tuli tänään postiin (vaaleanruskea nahkapanta messinginvärisin metalliosin ja siihen sopiva hihna, sekä Peace-kangaspanta, vaaleanpunaisella pehmonahalla [bongaa videosta]) ja ne on niiin hyvän kokoset Comalle, ei paremmat vois olla. Tulisesti rakastuin vielä tuohon Peace-pantaan.

Vuosi alkaakin muuten olla jo ihan lopuillaan, teen teille postauksen koko vuodesta ja sen kohokohdista myöhemmin, ennen vuotta 2012.

Niin ja muuten banneri vaihtui vihdoinkin talvisempaan, mitäs ootte tästä mieltä? =)

+ Täällä ei ole lunta.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Christmas

Paihoittelut muuten, että tää postaus ei tullut eilen. Olisi pitänyt vaan laittaa tämän QA-postauksen lisääminen tälle päivälle, eikä eiliselle. Eilen ei kyllä millään olisi ehtinyt. Tein vastauksista aika pitkiä, kun kysymyksiä ei tullut niin paljoa, joten saattaa mennä vastauksissa hieman ohi aiheen, mutta kysymyksiinn on kyllä vastattu. =)

MIKSI COMAN KASVATTAJAN KANSSA KAIKKI MENI PIELEEN?

-          Coman kasvattaja (Catapha's, kasvattaa tanskandoggeja ja boksereita) on nykyään rekisteröintikiellossa, joten Suomen Kennelliittokaan ei kasvattajan toimintaa halua tukea millään tavalla. Se mistä itse en yhtään tykännyt oli se, että kun yritti pitää yhteyttä, niin ei vastannut ikinä sähköposteihin, puheluihin, tai yleensä nyt mihinkään yhteydenottoihin. Kovasti kyllä väitti pentua hakiessamme, että olisi mukava kuulla kuulumisia, kun pentuihin kuitenkin on kiintynyt niitä kasvattaessa. Muutenkin antoi pentua hakiessa erittäin ammattimaisen vaikutelman, enkä olisi pystynyt hänestä tällaista kuvittelemaan.

Ensimmäisen vuoden ajan soittelin aina ajoittain ja laitoin sähköpostia mutta koskaan en saanut minkäänlaista vastausta. Ensimmäisenä jouluna laittoi kyllä joulukortin.

Naisesta en ole sen koommin kuullut kun rekisteripaperit tuli postissa.

Sinänsä suuri pettymys, koska Coma on mun ensimmäinen ihan ikioma koira ja olin silloin vasta 15-vuotias.  Ja eniten nyt ärsyttää se, että on mennyt tukemaan tuollaisen kasvattajan toimintaa, joka kasvattaa boksereita yleensäkin vain sen takia, että niistä saa niin hyvät rahat. Hyvää tuuria sinänsä, että koirassa ei onneksi ole mitään vikoja, mitä nyt hermopinne selässä, mutta siis mitään korjaamattomia juttuja kuitenkaan - onneksi!

Myös Coman sisaruksien omistajilta kuullut samaa juttua, sekä isosiskoni kertoi samaa (hänellä Catapha’sin tanskandoggi).                          

MILLOIN SULLA OLI EKA KOIRA? ONKO SE VIELÄ HENGISSÄ JA MILLAINEN SE OLI/ON?
-          Nana-suomenajokoira on mun, oikeastaan, ensimmäinen koira. Ainakin se on koira, jonka tulon muistan hyvin. Tai noh, se on mun ja mun pikkuveljen yhteinen.  Ja kyllä, Nana on vielä elossa. Nana tuli meille kun olin 10- tai 11-vuotias.

Nanaa ennen isällä on ollut ajokoiria ja yhden niistä muistan vielä kohtalaisesta – Tiva, suomenajokoiranarttu. Muistan Tivan kyllä aika hämärästi ja Tivasta mulla on vain muutamia muistoja. Sen muistan kuinka Tiva pyöri aina sängyssä kun etsi itselleen paikkaa mennä makaamaan, kuinka aina annoin sille pahanmakuiset lihanpalat salaa pöydästä ja kuinka Tiva oli vapaana pihassa ja kun sen oli aika tulla sisälle, sai sen mennä sieltä hakemaan koska oli jo kuuro, joten kutsuminen oli turhaa. Tiva eli muistaakseni 14-vuotiaaksi (en ole ihan varma), itse olin seitsemän kun Tiva kuoli. Tivan kuolemasta en muista mitään.

MITEN PÄÄDYIT BOKSERIIN, ETKÄ DALLUUN? MIKÄ VEI PLUSSANA JA MIKÄ MIINUKSENA?
-          Mä en nyt ihan tarkalleen muista, että minkä takia en sitten valinnutkaan dallua, se oli kyllä aluksi bokserin edellä vahvasti. Osasyynä kuitenkin, että dalluilla on hieman tuota riistaviettiä, enkä halunnut riistaviettistä koiraa – sellaisen jo omistaessa. Tulipas ehkä sitä karvaakin mietittyä kun dalluillahan on karvanlähtöaika oikeastaan koko ajan, eli ei ole niin kuin esimerkiksi bokserilla, että on sen muutaman kerran vuodessa. Ja se koiran valkoisuus. Kummallakin rodulla on mielestäni aika samanlainen höselö luonne ja varmasti motivointikin aika samaa luokkaa. Bokseri vei voiton suurimmaksi osaksi sen ulkonäön takia.

MITÄ ROTUJA AJATTELIT OTTAA SEURAAVAKSI?
-          Ensi kesänä tulee toinen bokseri perheeseen, siitä edemmäs en ole oikein ajatellut, josko kahdessa koirassa olisi ihan tarpeeksi hoidettavaa.

Mielessä on käynyt, että jos joskus jonkun pienemmän rodun voisi ottaa, niin ehkäpä japaninpystykorva ja kiinanharjakoira ovat sellaisia rotuja, mitä tässä on tullut pienistä roduista mietittyä – niiden ulkonäkö miellyttää omaa silmää, kuten myös luonne. Valkoistapaimenkoiraakin on tullut mietittyä, tanskandoggia, amstaffia, bullia, itse asiassa jopa keskikokoinen villakoirakin on käynyt mielessä. Luultavasti kuitenkin taloon tulee sitten bokseri, jos kolmannen koiran jossain vaiheessa otan. Oon niin menettänyt sydämeni tuolle rodulle.

PALJONKO SULLA MENEE RAHAA KOIRIIN?
-          Riippuu vähän mitä ostelen sille, nyt on mennyt aika paljon rahaa joululahjoihin ja oon tilannut kaikenlaisia pantoja kun iski hirveä pantakuume. Enkä ollut ennen tiennyt, että pantoja voi tilata mittatilauksella omanlaisen. Pantoja tullutkin tilattua oikein urakalla. Mutta luultavasti noin 50-100 euroa kuukaudessa.

MIKSEI SINULLA OLE JOULUMIELTÄ?
-          Ei oo lunta. Mä en pääse itse joulumieleen, jos ulkona ei oo sitä valkoista peitettä maassa. Jotenkin vaan tänä vuonna ei joulumieltä tullut, ei edes eilen lahjoja avatessa, saati sitten paketoidessa.

MITÄ MUSIIKKIA KUUNTELET?
-          Kuuntelen vähän laidasta laitaan, en kuitenkaan pidä raskaammasta musiikista, saan siitä vain päänsärkyä. Mainitaan nyt vaikka Rihanna, Tupac, Nancy Ajram ja Amy Winehouse. Näitä kuuntelen kaikista eniten tällä hetkellä.


Joululahjoja availtiin eilen ja niitä saatiinkin ihan urakalla. Itse sain lahjaksi Fiskarsin veitsiä ja veitsitelineen, kattiloita, sauvasekoittimen, sähkövispilän, kahvikuppeja, leivänpaahtimen sekä tietysti syleittäin karkkia ja hieman rahaa. Itseä harmittaa, että isän lahja ei ehtinyt vielä postissa tulemaan ja nyt pitääkin odotella sitten ensi viikkoa. Ai niiin ja koirat sai herkkuja.

Mitäs te saitte lahjaksi?

HYVÄÄ JOULUA!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Holidays


Siinäpä teille esimakua tulevista kuvista! Kaikki kuvat ei ole muokattuna, joten ette niitä vielä saa! Kaveri niitä sitten muokkailee sitä mukaa kun vain ehtii. Banneri tulee vaihtumaan piakkoin, samoihin aikoihin varmaankin kun kaveri saanut kuvat muokattua, riippuen sitten taas bannerintekijän kiireistä.

Viikonloppu oli hauska. Kaveri tuli käymään Pohjanmaalla kyläilemässä ja vietti täällä viikonlopun. Sunnuntaina lähti takaisin Helsinkiin. Juteltiin muutosta ja otettiin paljon kuvia (tai noh, kaveri se oli joka niitä kuvia otti, en minä).
Meidän pitäis tehdä listat kaikesta siitä mitä meidän tarvitsee ensimmäisenä ostaa. Astioita on jo, tavaroitakin jo hieman, mutta telkkari, sohvat jne. puuttuvat. Pitääpä mennä käväsemään IKEA:ssa ja kirppiksillä, jotta löydetään kaikkea kivaa tavaraa meidän kämppään. Hirveä sisustuskuume! Vuokrasopimukset pitäis tulla ihan näinä päivänä postistakin. Ehkäpä jo huomenissa.
Oman kämpän oveen on jo hieno Welcome-kyltti, jossa kahden bokserin sivuprofiili (toinen brindle, toinen keltainen), tämä tuleekin sitten meidän ulko-oveen. Olis jo tammikuu.

Muistutan vielä teitä, että teillä on enää kolme päivää aikaa laittaa kysymyksiä tulemaan (yksi vasta tullut!), joten alkakaapas kiirehtiä. Lukijoitakin tullut huimasti lisää viikon aikana, joten heilläkin varmasti hyviä kysymyksiä, kuten myös vanhoilla lukijoilla. Ja vaikka et lukija olisikaan voit silti kysyä. Pyrin jokaiseen kysymykseen vastaamaan.

Hirveästi ette ole joulupostauksia täällä blogissa nähneet, niistä oon itse saanut tarpeeksi muiden blogeista, joten en jaksa tänne laitella mitään lahjalistoja jne. Enkä itse hirmusti joulumielellä edes ole.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Home is where ur heart is ♥

Home Sweet Home.


Arvaattekin jo varmaan mitä tää postaus tulee koskemaan; omaan kämppään muuttamista. Viimeinkin se myös mun kohdalla toteutuu. Muutan yhdessä kaverin kanssa yhteiseen kolmioon. Oi, että kyllä tätä onkin jo odotettu. Näin vaan, sopimukset vielä pitää allekirjoittaa (nekin on jo postissa tulossa) ja sitten meillä on muutto edessä tammikuussa! Se tunne kun asuntovälittäjä lähettää sähköpostia, että laitetaanko sopimukset tulemaan postissa, sitä ei voi sanoin kuvailla. Niin hyvältä se tuntu.

Täällä ollaan ihan onnesta soikeena ja hymy pyllyssä.

Alue, minne me muutetaan on aivan mahtava; lyhyt matka junalla kaupunkiin ja juuri passeli työmatka + luontoa ympärillä, eli ei asuta aivan betoniviidakossa vaikka Helsingissä ollaankin. Kaupat lähellä jne. Kämppä on just nyt remontissa, joten siksi muutto vasta tammikuun puolessa välissä - meille tulee laminaattilattiat ja sitten siellä tehdään jotain muuta remonttia vielä lisäksi, josta ei oo tarkempaa infoa.

Olis jo tammikuu!

Saattekin sitten kuvia meidän kodista kun se on sisustettu. Vihdoin ja viimein mekin saadaan ihan oma koti ♥.

Kuvat: Weheartit

tiistai 13. joulukuuta 2011

Maalaiselämää


Onpas ollut taas pieni postaustako, eipä nyt hirveesti oo edes ollut mitään kerrottavaa ja postausinto ollut vähän hukassa. Tai no ei postausinto oo hukassa ollut, mutta en oo vaan saanu aikaseksi kirjoittaa tänne mitään.

Muutamaan päivään en oo edes käynyt täällä kattomassa onko tullut kommentteja ym..  Noh, kommentteja ei ole tullut, mutta uusia lukijoita senkin edestä! Teitä on jo hemmetti 33 ja blogi on ollut pystyssä nyt noin viisi kuukautta (pian onkin puolivuotisyllätys!).

Ollaan nyt Coman kanssa maalla, täällä missä asuttiin ennen kuin muutettiin Helsinkiin. Tultiin tänne viime perjantaina ja vietetään täällä ainakin joulu, ellei jopa uutta vuottakin. Tavoitteena olis, että mulla ja kaverilla ois oma kämppä Helsingissä siihen mennessä kun meen sinne takasin.
Täällä muuten on lunta! Paitsi, että tänään lumet suli ja nyt täällä on kylläkin jäätä ja pieniä lumikasoja siellä sun täällä, mutta toivottavasti lumi tulisi viikonlopuksi takaisin, jotta saataisiin kaverin kanssa hyviä kuvia koirista ja samalla myös kuvat uuteen, talvisempaan banneriin - kyllä tuo kesäinen saa nyt jo väistyä tieltä pois.

Btw Comalla alko juoksut - vihdoin ja viimein, onhan se nyt noita jo alotellut melkeinpä parisen kuukautta.

En nyt viitti mitään romaania teille kirjottaa kun eipä hirveesti kirjottamista ole, mutta viikonloppuna saatte kuvia - pitkästä aikaa! Muistakaa laittaa kysymyksiä tulemaan Pentuhubaa-postaukseen, ohjeet löydät niin postauksesta, kuin oikealla olevasta laatikosta (Kysy mitä vaan!). Kysymyksiä on tällä hetkellä vain yksi, joten toivottavasti laitatte niitä tulemaan lisää, onhan teitä uusia lukijoitakin tullut, jotka eivät vielä varmaan ihan kaikkea meistä tiedä! Laittakaa niitä tulemaan, ei oo enää hirmuisesti aikaakaan!

Kuvat: Weheartit.

torstai 1. joulukuuta 2011

Opiskelua ja osteopatiaa

Otinpa itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin Suomen Eläinkoulutuskeskuksen kahteen koulutusohjelmaan; Moduli II ja III:seen (Koiran lajityypillinen käyttäytyminen ja Asiakaspalvelu asiakkaan ohjaamisena). Liki seitsemänsadan summa tuosta tuli, mutta on se vaan sen arvosta. Moduli I:en oonkin jo käynyt tän vuoden alussa ja ollut siihen tosi tyytyväinen - tietoa tuli reilusti lisää. Enhän mä nyt varmaan olis tässä tilanteessa Coman kanssa ja jo hankkimassa toista koiraa, ellen olis aloittanut tässä koulussa opiskelemaan.

Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa opetetaan positiivisen vahvistamisen kautta kouluttamista, mistä minä erityisesti pidän. Koulussa on myöskin erittäin mukavia opettajia ja tutoreita, jotka ohjastavat meitä tehtävissämme. Opiskelu tapahtuu suurimmaksi osaksi kotona, meille annetaan tunnukset nettisivulle, jossa on kaikki tehtävät, jotka meidän pitää tehdä ja myös muiden opiskelijoiden tuki. Opettajat ja tutorit täällä kommentoivat meidän kirjoituksia ja neuvovat sekä ohjastavat parempaan päin. Meillä on myös noin kerran kuussa lähipäivät, jolloin vietämme koko päivän koulutuskeskuksen tiloissa ja opiskelemme.

En millään malttaisi odottaa ensi vuoden syksyä, jolloin alkaa ongelmakoirakouluttajan syventävät opinnot. Syventävissä opinnoissa on kaksi vaihtoehtoa; Ongelmakoirakouluttajan syventävät opinnot sekä hajutyöskentelyn syventävät opinnot. Ellei ole mahdollista, että otan molemmat samaan aikaan opiskeltaviksi, niin valitsen ensin ongelmakoirakouluttajan opinnot ja sen jälkeen hajustyöskentelyopinnot.

Ongelmakoirakouluttajan syventävät opinnot sisältävät kolme eri modulia: käytöshäiriöiden anatomia, erilaiset käytöshäiriöt ja niiden hoitaminen (aggressio, pelot ja fobiat, muut käytöshäiriöt) sekä asiakaspalvelu ja hoitosuunnitelman tekeminen.

Hajutyöskentelyn syventävissä opinnoissa on taas viisi eri modulia: oppimispsykologian syventävä osuus, hajutyöskentelyn perusteet, hajuerottelu-/tunnistus sekä etsinätyö ja ilmaisu, tutustuminen hajutyöskentelyn eri sovelluksiin sekä käytännön harjoittelu ja työelämään tutustuminen.

Moduleilla vierailee lähipäivillä erilaisia luennoitsijoita, jotka luennoivat aiheeseen liittyen. 
Näissä kaikissa suoritustapa on sama kuin tuossa aikaisemmassa jo kerroin = opiskellaan niin sanotusti etäopiskeluna, mutta lähipäiviä on myös.
Tulipas siitä paljon tekstiä. Mutta jos olet kiinnostunut eläinten kouluttamisesta niin suosittelen tätä koulua!

Asiasta kolmanteen; Coman Helmi-panta saapui eilen postissa ja osteopaatillakin kävimme.

Carita kertoi, että Coma oli huomattavasti parempi jo kuin viime kerralla - kroppa oli siis alkanut "työskennellä" saadakseen hermopinteen lannerangasta pois. Eilen meillä meni hieman yli tunti, mutta saman hintainen käynti silti kuitenkin oli. Caritan mukaan pinne oli jo niin hienosti alkanut parantua, että katsotaan vielä kahden viikon päästä uudelleen, josko siihen vielä tarvittaisiin hoitoa lisää.

Eilen hoidettiin enemmän rintarankaa, sielläkin oli kuulemma jotain, joka jummasi Coman liikkuvuutta (peitsaa). Carita kehui, että Coma on todella hienosti ja herkästi hoitoon reagoiva koira, että todella hyvin on itse alkanut parantaa sitä pinnettä - monet koirat eivät kuulemma pysty siihen näin nopeasti. Peitsaamisen loppumisesta kuitenkaan ei ole koskaan 100 %:sta varmuutta, lihakset ovat jo oppineet tämän tavan, joten siitä pois pääseminen voi olla hankalaa ja koirakohtaista. Mutta kunhan koira on terve eikä kipuile niin kaikki on hyvin.

Itse olen huomannut, että Coma on huomattavasti energisempi eikä sen selkä ole niin köyryssä kuin ennen - itse asiassa ei juuri lainkaan. Varmasti kahden viikon päästä kolmannella käynnillä Carita kertoo, että miten tästä sitten jatketaan ja ajattelin vielä häneltä kysyä olisiko hyvä jos kävisimme säännöllisesti hieronnassa, jotta hän pystyy seuraamaan samalla Coman tilannetta, jotta saataisiin mahdollisimman nopeasti vastaava tilanne kuriin jos se vielä uusisi.

Niin ja laittakaa tulemaan niitä kysymyksiä tänne!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Pentuhubaa!

Noniin, jotkut teistä olikin jo kysellyt, että miltä kasvattajalta mulle olisi pentu tulossa. Jos haluatte tietää, niin suosittelen lukemaan tämän postauksen!

Ensimmäinen kasvattajatapaaminen on ollut ja seuraavaa täällä jo innolla odotan. Kasvattaja oli juurikin sitä mitä häneltä odotin; ihanan ystävällinen, rento, mukava, hauska mutta samalla asiallinen. Häneen voisin kasvattajana luottaa. Hän on kasvattanut terveitä ja hienoja boksereita, joiden kauneus hivelee silmää - ainakin omaani! ;D Kyllähän osa hänen kasvateistaankin on näyttelyissä menestynyt ihan hyvin, mutta se ei ole minulle tärkeintä.

Coman kasvattajan kanssa kaikki meni pieleen, kuten varmaan jo tiedättekin (ette näköjään tiedäkään kun en sitä näköjään missään ole kertonut - hups. oma moka, joulukuussa tulee selville sekin asia teille) ja uskon, että tämä kasvattaja, jonka nyt tapasin, ei olisi samanlainen. Voin hyvin luottaa häneen. Olen myös kuullut muilta ihmisiltä, joilla on hänen kasvattejaan siitä kuinka mukava ihminen hän on ja kun katsoo hänen koiriaan ei voi muuta kuin ihailla. Ehkä tämä nyt alkaa jo vaikuttaa joltain mainospuheelta, mutta itse olen vain tätä mieltä. On hienoa tavata näin mukavalta vaikuttava ihminen, johon voisin varmasti luottaa ja häneltä varmasti haluan seuraavan bokserin.

Nyt vain seuraavaa tapaamista odottaen, pitäisi hänelle soittaa ja sopia tapaamispäivä, jolloin menen käymään hänen luonaan. Tulevan pentuni kasvattaja on Helena Laine, eli kennel Sulohuulen. Tietenkään se ei ole vielä varmaa, että tuleeko narttu tiineeksi tai syntyykö pentueeseen urosta, mutta voin vain toivoa. Ehkäpä meidän perheeseen tulisi tällä kertaa keltainen hauvavauva, kun löytyy jo tämä brindle =)

Toiseen aiheeseen, Comalle oon tilannut hirveästi pantoja, hihnoja ja vähän kaikkea muutakin. Helmi-panta on nyt valmistunut, tänään Linda laittaa sen postiin ja luultavasti / toivottavasti vielä tällä viikolla ehdin sen saamaan!

Coman ensimmäinen Helmi-panta!

Laitoin myös tilausta menemään Tessukkaan, josta tilasin Welcome-kyltin kahden bokserin kuvalla ja sitten avaimenperän. Kyllä nyt taas tulee postia - ja paljon.

Jouluksi muuten aion tehdä kysymyspostauksen! Teitä lukijoita on jo kertynyt 26! Huima määrä. Oonkin jo hetken aikaa tätä kysymyspostausta kypsytellyt ja nyt kun teitä lukijoitakin on jo noin paljon niin nyt sen päätin sitten tehdä.

Voitte kysyä minulta ihan mitä vaan mitä päähän juolahtaa - kunhan ei mene ihan liian yksityiseksi, niihin ei aio sitten vastata. Teillä olisi nyt aikaa laittaa kysymyksiä tulemaan joulukuun 23. päivään asti ja joulukuun 24. päivä saisitte sitten vastaukset kysymyksiinne postauksessa. Laittakaahan kysymyksiä tulemaan, jotta saadaan aikaiseksi pitkä vastaus! =)

++ Blogi sai hieman talvisemman ulkoasun, banneri vaihtuu kyllä tuosta kesäisestä talvisempaan kunhan saataisiin ensin lumi maahan tänne Helsinkiinkin.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Cesar Millan Suomeen

Noniin, johan sekin päivä jo koittaa kun saadaan tämä herra Suomeen - Hartwall Areenalle Helsinkiin. Itse en hänen metodejaan puolla, mutta ihan mielenkiinnolla aion torstaina (lipunmyynti alkaa) lipun itselleni tilata ja sitten toukokuussa paikalle mennä.

Vaikkakaan en Millanin metodeja itse koiraani käyttäisi haluan silti mennä kuuntelemaan miehen seminaarin, joka kestää valitettavasti vain kaksi ja puoli tuntia. Luultavasti aion myös ostaa tuon Premium-lipun, jos vain sen ehdin saada, joka oikeuttaa seminaarin lisäksi vielä puolen tunnin "kyselytunnille", jossa Millan vastaa esittämiimme kysymyksiin. Mielenkiinnolla jo nyt odotan, mitä seminaari tuo tullessaan ja minkälainen Millan on nähdä ihan livenä.

Millan Suomeen 29.5.2012.



keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Osteopatiaa

En olekaan teille vielä Coman osteopatiasta maininnut vielä yhtään mitään! Ihme, että sen oon nyt ihan kokonaan unohtanut, hassua.

Noh, Coma on ollut ihan hirveän jäykkä ja peitsannut nyt muutaman kuukauden ja otin sitten selvää erilaisista "koirakuntoutuspaikoista". Päädyin osteopatiaan ja löysinkin vielä paikan, jonne pääsen itse Coman viemään, eikä tarvitse ketään pyytää sinne kuskaamaan. Paikka onkin ihan nykyisen työpaikkani entisen toimiston lähellä, joten sinne ei ollut edes vaikea löytää. Yrityksen nimi on Hehku ja osteopaattina siellä toimii Carita Reijonen, hän hoitaa niin koiria kuin myös ihmisiäkin.

Hinta-laatusuhde on siellä mielestäni hyvä, suosittelen! Carita on ihan hirmu mukava, mitä nyt ensimmäisellä kerralla häneen tutustuin - ja rauhallinen! Comakin rauhoittui hoidon aikana ihan silmissä, nukahtaen hoidon loppupuolella.

Hoito kestää noin puolisen tuntia ja on hinnaltaan 50 euroa - Carita tutkii koko koiran.

Comalla on kuulemma hermopinne lannerangassa, ja se on aika paha. Teimme Caritan kanssa hoitosuunnitelman ja varasimme toisen ajan, joka on nyt ensi viikolla. Voin sanoa, että kun astuin sisään hoitohuoneeseen Coman kanssa ja kun Carita aloitti hoidon, kuvittelin koko asiaa humpuukiksi, mutta sitten kun näin miten Coma reagoi siihen kosketukseen, olin helpottunut - ehkä se sittenkin toimii ja Coma ei olisi koko ajan niin jumissa.

Carita oli ihan hirmu rauhallinen ja puhui Comalle rauhallisesti - Coma rauhottui, vaikka onkin yleensä aina ihan hirveä höselö ja pussaa kaikki naiset heti ensimmäisenä. Hoidon vaikutuksen huomasi jo heti, tokikin se oli todella pieni, mutta huomattava. Ihan kuin Coman hännän ns. kiinnityskohta olisi ollut korkeammalla, eli selkä laski hieman, eikä ollut enää niin kyyryssä.
Carita kertoi, että seuraavat pari-kolme päivää Coman pitäisi olla aika rauhassa, eikä saisi oikein riehua tai pomppia, jotta kroppa saa itse hoitaa itseään. Koirathan sitten eristettiin työpäivän ajaksi, jotta Coma saa rauhassa parannella itseään.

Innolla odotan jo seuraavaa hoitokertaa ja sen tuomia vaikutuksia Coman kehossa. Ehkä se alkaa jo tehota paremmin ja nopeammin kun takana on jo yksi hoitokerta, valmis olen hoitoa jatkamaan niin kauan, että Comalla on parempi olla - vaikka sen koko loppuelämän, jos se sitä vaatii. Mitä vain Kompuran puolesta.

/ Lisäasiana, että olen tilannut Comalle kaulapannat.netistä (CC) panta- ja hihnasetin, Helmi-pannan pitäisi valmistua ihan lähiaikoina ja eräältä Petsieläiseltäkin pannan tilasin, joten voisin tehdä oikein oman postauksen Coman pannoista, jos vain haluatte! + tulevan bokseripennen nimi on jo päätetty, ja se on aivan ihana ja yhtä erikoinen kuin Comankin nimi on - ei tule joka nurkan takaa vastaan.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Coman sukulaisia

Sainpas idean eräältä kanssabloggaajalta ja päätin listata teille kuvin Coman suvun. Joidenkin kuvia en löytänyt, mutta suurimman osan kuitenkin - pakko myöntää, että kyllä siellä on hyvännäkösiä koiria! Kuvat on neljänteen sukupolveen asti, en jaksanut enkä viitsinyt kaivaa niitä enempää - tässäkin meni jo yli puoli tuntia.
Paganini Nostrum (Coman emän isä)
Liberum Avis Zenit (Coman isänisä)
Bonifatsiy iz Imperii Grez (Coman isänisän emän isä)
Land of Freedom's Freda (Coman isänemän isän emä)
Momo's Quantum Leap (Coman isänemän emän isä)
 Liberum Avis Grafika (Coman isänemä)
Liter Bomonb Venetsianskaja Noch (Coman isänemän emä)
Benvenju Variacia Valerie (Coman emänemän emä)
Dolce-Vita-Nostrum (Coman emänemän isä)
David del Colle dell'Infinito (Coman emänisän emän isä)
Genny del Tiglio D'Oro (Coman emänemän isän emä)
Grazia del Colle dell'Infinito (Coman emänisän isän emä)
Nikink-Var-Hard Alabana Bis, (Coman emän emä)
Idalgo del Tiglio d'ro (Coman emänisän emän emä)
Hilthorn Chip'n Dale (Coman emänemän emän isä)
Benito del Colle dell'Infinito (Coman emänisän isän)
Teck del Colle dell'Infinito (Coman isänemän isän isä + emänemän isän isä)


Yritin mä nyt jonkinlaista järjestystä tähän saada, mutta ei se nyt oikein onnistunut, vaikka kuinka yritin - ehkäpä blogger vihaa mua. No kuitenkin, ensin on Coman isän sukulaiset, ne on aika hyvin järjestyksessä ja sitten on Coman emän sukulaiset, joiden järjestäminen ei onnistunu millään. Viimeisenä on sitten emän ja isän puolelta oleva uros. Muutama tosi hyvännäkönen koira tuolla oli ja oikein silmiä hiveli kun oli niin komeita! Kyllä tuo ulkonäkönsä on jostain periny! Emästä en kuvaa löytänyt ja omasta sähköpostistanikaan en sitä löytänyt. Isä on Liberum Avis Latinos, jonka kuvaa nyt en jaksanut tuohon laittaa, kun se jo joka paikassa on.
Nauttikaa!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Miksi bokseri, miksi toinen koira?

Tänään saatte kaikki postaukset, joita ootte toivoneet. Mulla on ollut ihan helvetinmoinen kiire, kaverin kanssa suunniteltu yhtä asiaa - siitä kuulette myöhemmin jos onnistuu, oon ollut väsynyt, ärtyisä ja ihan helvetin vittuuntunut, mutta yritän koota itteni.

Ensinnäkin mun on pitänyt jo kauan aikaa kirjoittaa teille postaus, että miksi valitsin bokseri-rodun ja miksi ihmeessä toinen koira? Sophia Yinin seminaaristakin on pitänyt kirjoittaa muutamia juttuja, mutta sekin jo jäänyt. Tänään ne kuitenkin saatte.

Särö on kasvanut ihan älyttömästi ja siitä tulee ihan selvästi iso koira. Se osaa istua, tulla luokse, osaa luopumisen, mutta se ei osaa sen nimeä vieläkään. Noh, kai se sen pikkuhiljaa oppiii.

Elikkä asiaan, miksi valitsin rodun - bokseri? Osa teistä on jo varmaan lukenut Coma-sivun, jossa on pientä infoa siitä, miten bokseriin päädyttiin, mutta kerronpa yksityiskohtaisemmin.
Ensinnäkin ehtona sille, että saisin ihan oman koiran, meidän perheelle toisen, oli se, että mun pitäis suorittaa mopo- ja traktorikortti hyväksytysti. Asuin silloin vielä maalla ja traktorilla oli paljon käyttöä siellä ja kun omistin kortin pystyin myös ajamaan maantiellä, ilman pelkoa poliiseista. Kortin sain ensimmäisellä yrittämällä, mutta en sitä heti mennyt "tekemään" kun täytin 15. Pentua oli toivonut jo synttäreistä asti - ja aikaisemminkin, mutta silloin isäni ei vielä ollut samaa mieltä.

Talvella 2008 aloin kuitenkin jo katsella eri rotuja ja ensimmäinen vaihtoehto oli alaskanmalamuutti - ja olen onnellinen, etten tähän rotuun päätynyt, vaikka ovatkin mahtavia koiria, eivät vain sovi minulle. Mietittiin myös beaucinpaimenkoiraa, mutta halusin niin sanotusti "erilaisen" koiran. Tanskandoggi oli myös haaveena, koska isosiskollani on näitä kaksi. Isä kuitenkin kielsi kaikki jättirodut.
Viimeisimpinä rotuina taistelivat dalmatiankoira ja bokseri. Bokseri pääsi valintaan juurikin sen ulkonäön takia; pakko myöntää, että en juurikaan rodun luonteesta tiennyt mitään tai muutenkaan ollut siitä rodusta kuullut mitään. Ja nyt kun ajattelee niin olin aika _helvetin typerä_ kun en koiran luonteesta ottanut selvää.

Bokseri ja dalmatiankoira olivat minusta molemmat kauniita rotuja ja löysinkin näiden sekoituksen, mutta en silti halunnut sekarotuista koiraa. Sitä en muista, että miksi dalmatiankoira karsiutui pois ja valitsin bokserin, tähän valintaan kuitenkin olen erittäin tyytyväinen, sillä bokserit on valloittaneet mun sydämen lopullisesti, niin pahasti, että perheeseen on tulossa toinen bokseri.

Toisen koiran haluan sen takia, että Comalla olisi myös seuraa (niin typerä syy), en osaa elää yhden koiran kanssa, haluan uroskoiran ja mulla on ihan hirveä pentukuume (joka ei ihme ja kumma ole yhtään kaikonnut vaikka tuo Särö onkin tuossa). Nyt minua ei myöskään enää hirmuisasti jännitä pennun tulo, kun olen nähnyt kuinka hienosti Coma käyttäytyy Särönkin kanssa - yhtään hellempi Coma ei voisi toisen koiran kanssa edes olla. Coma sietää pennulta mitä vain ja onkin niin, että meidän pitää auttaa Comaa kun pentu on koko ajan kimpussa.

No, miksikö haluan uroskoiran? Mulla ei ole koskaan ollut uroskoiraa, joten ihan mielenkiinnosta sen haluan + , että Coma ei tule hirmu hyvin narttujen kanssa toimeen (poikkeuksiakin on), mutta en mielellään halua ottaa sitä riskiä, että kun toinen tulee murrosikään tai jos jommalla kummalla on juoksut päällä, että ihan oikeasti sattuis jotain. Nartut osaa olla aika piruja, varsinkin bokserinartut. Haluan uroskoiran myös sen takia, että ne ovat huomattavasti narttuja massiivisempia! Itse pidän urosten ulkonäöstä, ne on ihan hemmetin _hyvännäkösiä_.

Toisen koiran rotua miettiessäni on tullut myös muitakin vaihtoehtoja kuin bokseri; valkoinenpaimenkoira, oon ihan ihastunut niihin, mutta niiden huonon hermorakenteen vuoksi (ei kaikki yksilöt) rotu jäi pois. Ranskanbulldoggi, mutta se on liian pieni. Mielessä on myös käynyt rotuja, joita en tässä kehtaa mainita, itteä hävettää, että ees oon ajatellut niitä rotuja toiseksi koiraksi. Päädyin kuitenkin bokseriin ja kasvattajan tapaaminen on ens viikonloppuna, hirmuisesti jännittää.

Kasvattajan valitsinkin tosi tarkasti - Coman kasvattajan kanssa kaikki meni pieleen, joten en halua kokea enää ikinä samaa uudelleen.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Sophia Yin













Tekstiä saatte myöhemmin

torstai 3. marraskuuta 2011

Seminaareja

Anteeksi hiljaisuuteni. On ollut vähän kiireisempi viikko menossa. Äänestyspostaukset on tulossa kunhan nyt saan päiväjärjestyksen taas normaaliksi. Kuitenkin, viime viikonloppuna olin Tavoitteena terve ja hyvinvoina koira -seminaarissa, joka kesti koko viikonlopun - perjantaista sunnuntaihin.

Aiheina ja luennoitsijoina toimivat; Niina-Liina Linna - Kestävän agilitykoiran valmennus, Timo Talvio - koiran selkäsairaudet ja nivelrikko, Maaria Kaiperla - osteopatia ja trauman vaikutus koiran elimistöön, Heli Hyytiäinen - eläinfysioterapia, Juha Korri - harrastuskoiran fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, Miia Kantinkoski - koiran stressi arjessa ja koulutuksessa sekä Riitta Kempe - koiran ruokinnan ABC.

Joten luennoitsijoita oli paljon ja uusia aiheitakin tuli tutuksi. Maaria Kaiperlan esitelmän ansiosta Comalle varasin ajan osteopaatille Hehkuun ja ajan sainkin jo 16.11. Viime viikonlopusta selvittiin ja nyt on vielä tämä viikonloppu selvittävänä.

Tämän viikonlopun seminaari käsittelee Koiran käyttäytymistä ,,, kuin kissat ja koirat. Tänään luennoitiin ruokinnasta ja aggressiivisuudesta. Ruokinnasta meille luennoi Malin Ekblom ja koiran aggressiivisuudesta Sophia Yin!

Mukaan sieltä päätyi kaksi kirjaa. Koiran lihashuolto (Minna Saarelainen & Timo Vallius) sekä Sophia Yinin kirja Perfect puppy in 7 days, johon sainkin nimmarin.

Kuvia saatte varmaan lauantaina tuolta luennolta, kameraa ei tänään ollut mukana ja katsotaan nyt jos muistan lauantainakaan ottaa. Mutta kuulemisiin!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Koiran kouluttaminen

Positiivinen vahvistaminen vaiko positiivinen rankaiseminen? Siinä vasta pulma.

Koiran kouluttamisessa käytettävät metodit ovat nyt parinkymmenen vuoden aikana muuttuneet täysin. On siirrytty laumajohtajakäsityksestä niin sanottuun luottamuussuhteeseen. Tokikin ihminen, joka pitää itseään koiransa johtajana, voi pitää koiraansa perheenjäsenenä ja toisin päin. Kovat koulutustavat ovat muuttuneet pehmeämmiksi, mutta ei kaikilla - osa ihmisistä käyttää vieläkin rankaisemista koulutuksessaan. Minä itse puollan koiran kouluttamista positiivisin vahvistein.

Johtajuuskäsitys on pikkuhiljaa muuttumassa parempaan suuntaan. Osalle "laumanjohtaja" on käsitteenä tabu, jota ei halua puoltaa. Entinen johtajuuskäsite tarkoitti, että kaikki väärä mitä koira tekee - syö sohvan, hyppii ihmisiä päin, nukkuu sängyllä tai sohvalla, ei tottele treenatessa jne - tarkoittaa sitä, että koira yrittää dominoida sinua. Se yrittää nousta johtajan pallille, jotta voisi komennella sinua.

Minä itse en usko, että se on niin. Miksi emme voisi miettiä sitä, että miksi koira tekee näin? Koira syö sohvasi - ehkä sillä on eroahdistusta tai liian vähän aktiviteetteja? Hyppii ihmisiä päin - ehkä sille ei ole opetettu miten ihmisiä "pitäisi" tervehtiä? Ei tottele treenatessa - onko koira motivoitunut tekemään kanssasi vai haluaako se vain pois tilanteesta?
Nykyään voisi kuvitella, että johtajuuskäsitys tarkoittaa sitä, että omistaja voi luottaa koiraansa ja, että koira voi luottaa omistajaansa niin, että molemmat tuntevat olonsa turvalliseksi toisen läsnäollessa. Mutta mielestäni sanan "johtajuus" voisi heittää roskakoriin ja sen tilalle käyttää sanaa luottamussuhde.

Kouluttaessasi koiraasi, et voi vain päättää mikä koiraa motivoi, mikä on sille se vahviste, jonka eteen se kiipeäisi pers edellä puuhun. Sinun täytyy kokeilla erilaisia tapoja ja valita ne, jotka toimivat koirallesi. Monille koirista namit on se mistä ne motivoituu, osa ei piittaa niistä yhtään. Tokikin pallolla (tai jollain muulla "lelulla") kouluttaessa vahvistetiheys jää pieneksi, etkä saa niin monia toistoja kuin nameilla kouluttaessa, mutta kaikille koirille namit eivät toimi. Pallolla palkkaamisesta saattaa myös seurata stressiä, koska koiran viretila on silloin jatkuvasti korkealla. Silloin kun viretila on korkealla pitkään saattaa siitä seurata stressiä.
Meidän ihmisten täytyy olla kekseliäämpiä, jotta löydämme sen koiran motivaation.

Hyvä kouluttaja osaa asettaa koiralle rajat, tuntee koiran ja tietää mikä sille nimenomaiselle yksilölle sopii. Tietää mikä sitä motivoi ja osaa käyttää sitä oikein. Hyvä kouluttaja tietää myös, mistä koira ei pidä.

Televisiossa pyörii tällä hetkellä kaksi suosittua koirankoulutusohjelmaa - Isännän ja koiran käytöskoulu (Victoria Stillwel) sekä Koirakuiskaaja (Cesar Millan). Victoria käyttää kouluttaessaan positiivista vahvistamista ja Millan käyttää positiivista rankaisemista. Kumpi tyyleistä on parempi?

Kun katsotaan Millanin kouluttamia koiria, itse näen passiivisen, ehkä jopa elämänhaluttoman koiran, joka ei uskalla enää tehdä mitään, koska pelkää koska sieltä tulee se pakote - kylkeen potkaisu tai hihnasta nykäisy. Hän "korjaa" koiran tekemiä vääryyksiä - rähjäämistä, hihnassa vetämistä, haukkumista, murisemista puremista - nykäisemällä hihnasta tai potkaisemalla kylkeen. Usein hänellä olen huomannut myös ajoituksen olevan huono. (Nykäisee silloin kun koira istuu nätisti paikoillaan). Hän ei myöskään huomioi koiran rauhoittavia eleitä ja on siksi joutunut purruksi liian monta kertaa.

Victorian kouluttaessa koiria hän antaa koiran itse keksiä sen mitä haluaa että koira tekee - operanttia ehdollistamista, jolloin koira saa itse kokeilla ja onnistua, virheiden kautta. Koiran itse oivaltaessa oikean tavan, pysyy se sen mielessä pidempään koska on itse saanut miettiä, että mitä sen pitäisi tehdä. Esim. koira joka haukkuu koko ajan. Odotetaan, että se hiljenee muutamaksi sekunniksi ja palkitaan se siitä lyhyestäkin hiljaisuudesta.

Millanissa hyvää on kuitenkin hänen energia. Koiraa kouluttaessa ja arkielämässäkin olisi hyvä,  itse osata olla rauhallinen, eikä silloin saa olla niin sanotusti tunteellinen.

Koiran koulutuksessa pitää kuitenkin muistaa maalaisjärki. Myös positiivista vahvistamista voi käyttää väärin, kuten myös positiivista rankaisemista. Kultainen keskitie olisi hyvä saavuttaa.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Äänestystulos

Elikkä äänestys on nyt päättynyt ja kyllä niitä ääniä tulikin paljon! Kiitos siitä teille. Ääniä tuli yhteensä 20. Ja te toivoitte koulutukseen liittyvää postausta (10 ääntä), toisena tuli "kotimme kuvina" (yhdeksän ääntä), kolmantena "miksi bokseri, miksi toinen koira" (viisi ääntä) ja viimeisenä olleeseen kysymykseen ei tullut vastauksia.

Teen nyt kuitenkin noista kaikista postauksen, koska annoitte ääniä niin hyvin ja jokaisessa kysymyksessä oli paljon kyseisen postauksen toivojia. Ensimmäisenä teen kouluttamisesta postauksen, sen kirjoittamisessa saattaa mennä hetki, mutta tämän viikon aikana. Toisena sitten, että miksi rotu bokseri ja miksi toinen koira on tulossa. Viimeisenä saatte kotimme kuvina.

Kiitos vielä äänistä ja toivotan uudet lukijat tervetulleiksi, heitä tuli yhden päivän sisällä kaksi lisää!
Sivulla vieraileviakin on jo yli 2000!

Muoksmuoks. Kotimme kuvina postausta en voikaan toteuttaa, joten se jää tekemättä. Ellen sitten tee vain omasta huoneestani, jos sekään käy. Pahoittelut.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tunnustukset


Myös minä olen saanut haasteen kirjoittaa kahdeksan tunnustusta. Siitä on kyllä nyt jo vähän aikaa kun haasteen sain, mutta nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni ja todellakin kirjoittaa ne.
Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitokset menevät siis Maijulle! Haastan siis seuraavat kanssabloggaajat tekemään tunnustukset myös; Mittelit ne parhaimmat, Nelli espanjanvesikoira, Pikkuveet eli Veeti, Viola ja Vanilla, Julia, Unna ja Lumi, Layla, Putte ja Demo sekä Toffee.
Nämä tyypit saavat siis haasteen ja heille olen asiasta ilmoittanut.

1. Coma rakastaa tuota vinkulelupossua, jotka on nyt "in" koiraleluissa. Uskon, että ihmiset niitä puristelee enemmän kun koirat, mutta Coman kohdalla niin ei ole. Se juoksee ympäri kämppää, possu suussa ja se pureskelee sitä niin, että siitä kuuluu tällanen ääni; "röhhhröööörhröööhröhröörrhöh" - taukoamatta. Nytkin se nukkuu tuossa possu kainalossa. Sillä oli pikkupentunakin tuollanen, mutta se rikko sen muutaman kuukauden käytön jälkeen. Nyt uuden vähän aikaa sitten ostettuani annoin sen Comalle ja tuo rupes murisemaan sille. :D

2. Alkaa nyt jo olemaan vaikeaa keksiä näitä. Mä oon oikeasti tosi kärsimätön, mun on pakko saada kaikkihetijanyt. Muuten mä hermostun. Varsinkin sillon kun Comalla on juoksut niin mun hermot on piukalla, koko ajan pitää mun itseni varoa, että en rupea räyhäämään Comalle kun se ei tottele - ajatukset jossain ihan muualla kuin treenaamisessa.

3. Kun aloitan tekemään jotain ja jos sitten jätän sen kesken, tuskin aloitan tekemään sitä, mitä ikinä sitten teinkin, enää uudelleen. Eli mun ei kannata koskaan jättää mitään kesken. Yleensä jos aloitankin tekemään jotain niin teen sen sitten kerralla loppuun, jotta se homma ei sitten jäisi puolitiehen.

4. Huh, puolivälissä mennään. Mulla ei ikinä, eikä meidän perheellä (paitsi isosiskolla), oo koskaan ollut uroskoiraa. Meillä on aina ollut narttukoiria. Joten keväällä tuleva urosbokserin pentu on meiän perheessä eka, kuten myös munkin eka uroskoira. Joten vähän jänskättää, että miten ne eroaa nartuista.

5. Mulla palaa hermo tosi nopeesti jos vastaan tulee lenkillä esim. pikkukoira, joka räksyttää ihan hitosti ja sitten se sen omistaja ei tee mitään. Myöskin sellaset ihmiset, jotka päästää fleksipitkällä haistelemaan toisia koiria, eivätkä kysy lupaa ensin. Kaikista eniten mua ärsyttää ihmiset, jotka vaan ottaa koiran - tai minkä tahansa eläimen - sen takia, että ne on söpöjä, eivätkä ota selvää niiden kouluttamisesta, rotutyypillisestä käyttäytymisestä jne.

6. Mä tykkään keskustella koirankoulutukseen liittyvistä asioista. Mun kanssa kun alkaa niistä keskustelemaan niin sitten saakin kuunnella kun mä kerron oman mielipiteeni, jotka saatan kertoa vielä aika kärkkäästi. Toki arvostan myös muiden mielipiteitä enkä ala niitä lyttäämään jos olen eri mieltä jostain asiasta, saatan kertoa vain oman mielipiteeni siitä, että miksi en kouluttaisi niin jne.

7. Suurin osa mun palkasta menee Coman juttuihin ja haaveilemiseen siitä, että mitä seuraavasta palkasta ostaisin Comalle. Saapas nähdä sitten, että kuinka paljon menee rahaa kun se pentu tulee taloon! :D

8. Huh, ja viimeinen. Mä pelkään hämähäkkejä ja pimeää jos en oo Coman seurassa, mutta esimerkiksi jos oon Coman kanssa lenkillä pimeässä niin en mä sitten pelkää, Coma on mun pelastava ritari.

Nyt Coma muuten alotti ton possun röhkittämisen. Se rakastaa sitä.
Kiitokset muuten kaikille teille lukijoille! Teitähän on jo parissa kuukaudessa tullut kuusitoista (16). On kiva kirjoittaa kun on lukijoita!

perjantai 21. lokakuuta 2011

puppiespuppiespuppies

Hauvavauvakuume, miksi ja kuka sen on keksinyt?

Nyt on kyllä kuume siinä mallissa, että tähän ei auta muu  kuin se pentu. Bokseripentu, pieni suloinen höseltäjä, ruttunaama jota tekisi mieli puristaa. Ah, ihanuutta. Pennen hankinta etenee aina enemmän ja tänään itse asiassa sain tehtyä asialle jo jotain. Kasvattajiin on otettu yhteyttä, kyllä tämä tästä varmaan joskus etenee, ehkä, toivottavasti. Mä en kestä enää. Argghhh.

Niin ja Comalle on taas tulossa juoksu... :/// ANNOYING, eilen oli kyllä niiiiiiiiiiiiin rasittava tuo koira, että meni hermo. Ihan totaalisesti, meni hermo. Nojoo tänään ei mennyt, kun tuo osas olla nätisti, mua niin ärsyttää noi koiran juoksut. Blaah.. No ei sille voi mitää, leikata en tuota halua, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää se. No, onneks se on vaan kaks kertaa vuodessa. Mutta sen jälkeen tulee vielä valeraskaus ja sillon toi piipittää ja itkee ja vinkuu kaikille sqeegue toyseille, vai miten se kirjotetaan.

Pakko nyt vähän helpottaa tätä pentukuumetta ja tossa on teille kuvapläjäys! Varotan, hauvavauvakuumeisille kiellettyä katsottavaa!



Tää on kyllä enkkubulli, mutta se oli niin sulonen, että piti laittaa.











Kuvat: We♥it

tiistai 18. lokakuuta 2011

You are the only thing I see

"Honey, honey
I can see the stars all the way from here
Can't you see the glow on the window plane?
I can feel the sun whenever you're near
Everytime you touch me I just melt away
  
Now everybody asks me why I'm smiling from ear to ear
(They say love hurts)
But I know
(It's gonna take the real work)
Nothing's perfect, but it's worth it after fighting trough my fears
And finally you put me first 
Baby it's you
You're the one I love
You're the one I need
You're the only one I see
Come on baby it's you

You're the one that gives your all
You're the one I can always call
When I need you make everything stop
Finally you put my love on top"



Ollaan nyt treenattu luoksetuloa oikein urakalla. Tavoitteena on saada luoksetulosta vauhdikas.

Kyllähän se vauhdikkuus alkaa sieltä tulla :D

Ilmeitä oli vielä pahempia, mutta laatu oli niin sanonko mistä, joten en niitä nyt laittanut.





Näissä tunnelmissa, näissä kuvissa. Postausinto on täydet nolla. Kuvausinto on täydet nolla. Kaikki on nollassa. Mä oon kipeä, ollut nyt koko viikonlopun, eilisen ja tän päivän. Saatte nyt kuvia joita kävin räpsimässä äsken. Anteeksi nyt huono laatu, en vielä osaa käyttää tota kameraa. Kai mä koko ajan kehityn, ainakaan en käytä automaatilla sitä enää.