Sunnuntain ohjelmassa oli "kymmenottelu", tokoilua ja tietty lopuksi jälkien siivous. Kymmenottelun lajeja olivat mm. puunkierto, vesikiposta makkaran onkiminen, koiran kantaminen, koiran houkuttelu esteiden yli ja ali, koiran haukuttaminen ja liikkuminen, koiran juoksu (ohjaaja menee piiloon), makupalojen kopittelu, houkutusleikki, makkaransyöntikisa sekä viimeisenä sokea ohjaaja ja koiran hihnaan laitto.
Ensimmäinen, eli puunkierto: piti niin sanotusti pujotella kahden pensaan ja yhden puun väleistä. Noh, mähän sitten juoksin koiran kanssa ne ympäri, ihan hyvällä ajalla vielä. Maalilinjalle saapuessa olisi voinut tajuta heittää maaliin jonkun pallon tms. jotta olisi saanut paremman ajan kun koira ylittää maalilinjan.
Toinen laji oli vesikiposta makkaran onkiminen. Tämä osoittautui monelle yllättävän vaikeaksi, vain muutama koirakko tästä tehtävästä suoriutui - minä ja Jäynä mukaanlukien ja vielä parhaimmalla ajalla. Keiraa kyllä kovasti kiinnosti, mutta ei se suostunut sieltä vedestä makkaranpalaa onkimaan vaan luovutimme sitten ja Keira sai palkaksi ne makkaranpalat, tosin kädestä tarjottuna.
Kolmantena koiran kanto. Koira piti siis ensin nostaa pöydälle ja siitä nostaa syliin ja kävellä taikka juosta noin muutaman kymmenen metrin matka. Keira nyt oli aivan helppo tapaus, se on vielä niin kevyt, vaikka onhan silläkin jo se melkein parikymmentä kiloa mittarissa. Jäynä olikin sitten toinen tapaus, päätin kokeilla pelastuskoiratouhusta tuttua koiran nostamista olkapäille ja kyllähän se onnistui! Jäynä roikku olkapäilläni oikein nätisti paikallaan ja saatiinkin ihan hyvä aika!
Neljäs laji oli koiran houkuttelu esteiden yli ja ali. Tässä nyt ei mitään sen kummempaa selitettävää ole kuin että ensin mentiin puutarhatuolin ali, sitten oli penkki, jonka selkänojan ali sai mennä tai sitten ihan vaan koko penkin ali. Kaksi viimeistä oli penkin yli hyppyjä ja sitten vielä rata takaisinpäin.
Viidentenä koiran haukuttaminen ja liikkuminen. Sama matka kuin tuossa koiran kantamisessa. Kun koira haukkui sai liikkua, muuten täytyi pysyä paikallaan. Keiran kanssa tämä onnistui erinomaisesti kun osaa haukkua "käskystä", Jäynän kanssa ei sitten päästykään maaliviivaa pidemmälle, mutta saatiin sentään yksi piste hyvästä yrityksestä.
Kuudes laji oli sitten koiran juoksu. Avustaja piti koiraa kiinni, omistaja sai vähän hetsata ja sitten juoksi talon taakse ja kutsui koiraa luokse, nopein aika tietysti voitti. Keiran sitten, kyllä teki niin yksinkertaisesta tehtävästä vaikean: ensin vain kuulemma istua tönötti avustajan vieressä eikä välittänyt kutsuista, ihmetteli vain. Sen jälkeen juoksi talon ovelle katsomaan, että mihin se mamma katosi. Lopulta sitten tulikin luokse, vaikka kyllä siinä aikaa meni. Jäynä tulikin sitten suoraa huudosta luokse.
Seitsemäs makupalojen kopittelu. Koiran piti saada viisi namia kiinni ilmasta, tippuneita ei laskettu mukaan. Keira ei tässäkään lajissa pärjännyt, nami tippui suoraan nenään eikä pieni tajunnut edes suutaan avata. Jäynä taasen toimi erinomaisesti.
Kahdeksantena houkutusleikki, joka siis toimi niin, että huoneeseen heitettiin nameja, leluja, erilaisia astioita jne. ja koiran piti tulla omistajan luokse ilman, että koski tavaroihin. Keiralta yksi virhepiste ja Jäynältä kaksi.
Yhdeksäs laji oli makkaransyöntikisa, jossa siis vaan laitettiin kymmenen makkaran- tai minkä vaan namin palaa rappuselle ja nopeiten ne syönyt sai parhaat pisteet.
Kymmenentenä sitten sokea ohjaaja ja koiran hihnaan kytkeminen. Avustaja piti taasen koirasta kiinni, omistajalle laitettiin side silmille ja tämän jälkeen pyöritettiin muutama kerta ympäri. Sitten piti kutsua koiraa ja mahdollisimman nopeasti laittaa hihna pantaan kiinni. Keiran kanssa tämä sujui erinomaisesti. Jäynänkään kanssa ei ongelmaa ollut, vaikka ensin kutsuin koiraa väärällä nimellä (Keira).
Tämän jälkeen pidettiin ruokatauko ja julkistettiin voittajat. Kukas muukaan kuin Mira ja Frini veivät viimeisenkin potin kotiin, korjaten kaikki ykköspalkinnot tänä viikonloppuna. Onnittelut heille.
Lopuksi vielä hieman tokoiltiin ja saatiin neuvoja ongelmiin. Meillä ongelmana on ollut hidasteleva luoksetulo ja seuruussa hieman vino asento, näihin saimme hyvät vinkit ja jo parilla kokeilulla näkyi suunta parempaan päin, ehkä se tästä. Jäynä teki ehkä parasta seuruuta mitä se on ikinä tehnyt, juuri oikealla kohtaa, ei edistänyt eikä jäänyt jälkeen ja mahtavalla kontaktilla, olin ihan super ylpeä! Kotimatkalla olikin sitten hyvin väsynyttä porukkaa, vain pieni tuhina kuului takapenkiltä kun koko konkkaronkka nukkui tyytyväisenä.
Ensimmäinen, eli puunkierto: piti niin sanotusti pujotella kahden pensaan ja yhden puun väleistä. Noh, mähän sitten juoksin koiran kanssa ne ympäri, ihan hyvällä ajalla vielä. Maalilinjalle saapuessa olisi voinut tajuta heittää maaliin jonkun pallon tms. jotta olisi saanut paremman ajan kun koira ylittää maalilinjan.
Toinen laji oli vesikiposta makkaran onkiminen. Tämä osoittautui monelle yllättävän vaikeaksi, vain muutama koirakko tästä tehtävästä suoriutui - minä ja Jäynä mukaanlukien ja vielä parhaimmalla ajalla. Keiraa kyllä kovasti kiinnosti, mutta ei se suostunut sieltä vedestä makkaranpalaa onkimaan vaan luovutimme sitten ja Keira sai palkaksi ne makkaranpalat, tosin kädestä tarjottuna.
Kolmantena koiran kanto. Koira piti siis ensin nostaa pöydälle ja siitä nostaa syliin ja kävellä taikka juosta noin muutaman kymmenen metrin matka. Keira nyt oli aivan helppo tapaus, se on vielä niin kevyt, vaikka onhan silläkin jo se melkein parikymmentä kiloa mittarissa. Jäynä olikin sitten toinen tapaus, päätin kokeilla pelastuskoiratouhusta tuttua koiran nostamista olkapäille ja kyllähän se onnistui! Jäynä roikku olkapäilläni oikein nätisti paikallaan ja saatiinkin ihan hyvä aika!
Neljäs laji oli koiran houkuttelu esteiden yli ja ali. Tässä nyt ei mitään sen kummempaa selitettävää ole kuin että ensin mentiin puutarhatuolin ali, sitten oli penkki, jonka selkänojan ali sai mennä tai sitten ihan vaan koko penkin ali. Kaksi viimeistä oli penkin yli hyppyjä ja sitten vielä rata takaisinpäin.
Viidentenä koiran haukuttaminen ja liikkuminen. Sama matka kuin tuossa koiran kantamisessa. Kun koira haukkui sai liikkua, muuten täytyi pysyä paikallaan. Keiran kanssa tämä onnistui erinomaisesti kun osaa haukkua "käskystä", Jäynän kanssa ei sitten päästykään maaliviivaa pidemmälle, mutta saatiin sentään yksi piste hyvästä yrityksestä.
Kuudes laji oli sitten koiran juoksu. Avustaja piti koiraa kiinni, omistaja sai vähän hetsata ja sitten juoksi talon taakse ja kutsui koiraa luokse, nopein aika tietysti voitti. Keiran sitten, kyllä teki niin yksinkertaisesta tehtävästä vaikean: ensin vain kuulemma istua tönötti avustajan vieressä eikä välittänyt kutsuista, ihmetteli vain. Sen jälkeen juoksi talon ovelle katsomaan, että mihin se mamma katosi. Lopulta sitten tulikin luokse, vaikka kyllä siinä aikaa meni. Jäynä tulikin sitten suoraa huudosta luokse.
Seitsemäs makupalojen kopittelu. Koiran piti saada viisi namia kiinni ilmasta, tippuneita ei laskettu mukaan. Keira ei tässäkään lajissa pärjännyt, nami tippui suoraan nenään eikä pieni tajunnut edes suutaan avata. Jäynä taasen toimi erinomaisesti.
Kahdeksantena houkutusleikki, joka siis toimi niin, että huoneeseen heitettiin nameja, leluja, erilaisia astioita jne. ja koiran piti tulla omistajan luokse ilman, että koski tavaroihin. Keiralta yksi virhepiste ja Jäynältä kaksi.
Yhdeksäs laji oli makkaransyöntikisa, jossa siis vaan laitettiin kymmenen makkaran- tai minkä vaan namin palaa rappuselle ja nopeiten ne syönyt sai parhaat pisteet.
Kymmenentenä sitten sokea ohjaaja ja koiran hihnaan kytkeminen. Avustaja piti taasen koirasta kiinni, omistajalle laitettiin side silmille ja tämän jälkeen pyöritettiin muutama kerta ympäri. Sitten piti kutsua koiraa ja mahdollisimman nopeasti laittaa hihna pantaan kiinni. Keiran kanssa tämä sujui erinomaisesti. Jäynänkään kanssa ei ongelmaa ollut, vaikka ensin kutsuin koiraa väärällä nimellä (Keira).
Tämän jälkeen pidettiin ruokatauko ja julkistettiin voittajat. Kukas muukaan kuin Mira ja Frini veivät viimeisenkin potin kotiin, korjaten kaikki ykköspalkinnot tänä viikonloppuna. Onnittelut heille.
Lopuksi vielä hieman tokoiltiin ja saatiin neuvoja ongelmiin. Meillä ongelmana on ollut hidasteleva luoksetulo ja seuruussa hieman vino asento, näihin saimme hyvät vinkit ja jo parilla kokeilulla näkyi suunta parempaan päin, ehkä se tästä. Jäynä teki ehkä parasta seuruuta mitä se on ikinä tehnyt, juuri oikealla kohtaa, ei edistänyt eikä jäänyt jälkeen ja mahtavalla kontaktilla, olin ihan super ylpeä! Kotimatkalla olikin sitten hyvin väsynyttä porukkaa, vain pieni tuhina kuului takapenkiltä kun koko konkkaronkka nukkui tyytyväisenä.