Päätin jaotella viikonlopun tapahtumat kahteen eri postaukseen, koska yhdestä olisi tullut niin pitkä..
Mitäs me vääränrotuiset collieiden keskellä? Miran ja Frinin kanssa siis matkustimme kohti Toijalaa ja Vainionlahden kartanoa Say Wuf -kennelin kasvattien kesäleiriä varten. Meidän piti jo viime vuonna osallistua kasvattipäiville, mutta meille tulikin muuta menoa, joten ei sitten päästykään. Nyt ollaan kuitenkin varattu jo paikka ens vuoden leirille, joten eiköhän me ens vuonnakin sinne mennä, jos meidät huolitaan mukaan. (=D)
Lähdettiin Miran kanssa matkaan perjantaina (22.8.) ja saavuttiin perille Toijalaan joskus puoli kymmenen maissa. Meillä oli loppumatkasta hieman reitti hukassa kun mun puhelimesta loppui akku kesken kaiken (navigaattori) ja ajettiin moottoritiellä ratkaisevan risteyksen ohi, joten tuli sitten kymmenisen kilometriä ylimääräistä ajoa. Löydettiin kuitenkin loppujen lopuksi perille ja siellä meitä jo Kirsi, Minna ja Jokke, Kurkon ja Hoaxin kanssa odottelivat. Raahattiin Miran kanssa tavarat yläkertaan - saatiin ihan yhteinen huone meille kahdelle ja tietty koirille. Tavaraa olikin paljon, koko pikku-Yaris täyteen sullottu.
Ohjelmassa oli paljon kaikkea kivaa ja erilaista! Lauantaina mm. näyttelykoulutusta, trimmausta (johon me ei kyllä osallistuttu), etsijäkoiraharrastuksen esittelyä, suunnistusta, viettitestausta, tokoklinikkaa sekä toto-juoksua. Illalla sitten grillailtiin.
Lauantaipäivä alkoi siis näyttelykoulutuksella. Meitä ohjasti Noora, hän on itse kiertänyt paljon näyttelyitä ja huomasi kyllä, että tiesi touhusta vähän enemmän. Ensin mentiin jonoon ja seisotettiin koirat. Tämän jälkeen juostiin kaikki muutama kierros, mikä osoittautui erittäin hankalaksi korkeassa, märässä nurmikossa ja koirillakin oli selvästi vaikeuksia. Muutama kierros juostuamme jokainen meni yksitellen seisottamaan koiran, "tuomari" katsoi hampaat ja tutki koiran läpikotaisin. Sen lisäksi saimme seisottamiseen hyviä vinkkejä ja Noora itse näytti vielä koiralla, että miten kannattaa tehdä. Sen jälkeen juostiin kierros ympäri ja sitten vielä edestakaisin. Molemmat kakarat suorituivat tästä oikein hyvin ja nätisti malttoivat Nooran antaa tutkia ja katsoa hampaat.
Näyttelykoulutuksen jälkeen oli trimmausta, laitoin koirat pois ja itse vain seurasin sivusta ja räpsin vähän kuvia, boksereita kun ei oikein tarvitse trimmata, eikä niillä mitään trimmattavaa olekaan. Trimmauksen jälkeen Ulla ja Neo-collie esittelivät meille etsijäkoiraharrastusta. Neo on koulutettu etsimään kadonneita koiria hajun perusteella ja saimmekin pienen demonstraation / esityksen, miten koira työskentelee etsiessään kadonnutta. Neo ei ole vielä valmis etsijäkoira, ikää löytyy vasta reilut puolitoista vuotta ja etsijäkoiran koulutus kestää pari vuotta.
Tämän jälkeen meillä taisikin olla ruokatauko. Jokainen sai tuoda jotain syömistä, herkkua, juotavaa ja pöydät kyllä notkuivatkin kaikenlaista syöminkiä, omia eväitä ei olisi kyllä tarvinnut ottaa lainkaan mukaan.
Kun kaikki olivat saaneet vatsansa täyteen, oli suunnistuksen vuoro. Tähän tarvitsi mukaan kynän ja paperia, koska jokaisella pisteellä oli kysymys, johon tuli tietää oikea vastaus. Pisteellä oli myös aina ohjeet seuraavalle merkille. Osa pisteistä oli yllättävän vaikea löytää, mutta onneksi suurinosa löytyi kuitenkin ihan vain pienellä etsimisellä. Pisteitä oli 10 ja viimeisellä pisteellä piti laittaa kellonaika pisteellä olevalle paperille ylös, ja tietysti oma nimi. Mira sijoittui ensimmäiseksi nopeimmalla ajalla ja minä toiseksi minuutin huonommalla ajalla.
Kun kaikki olivat pääseet loppuun asti oli viettitestauksen vuoro. Viettitestaajana toimi Antti Ristolainen, saksanpaimenkoirakasvattaja. Jäynä toimi erinomaisesti! Antin mukaan pojassa voisi olla ytyä suojeluun, mutta sen näkisi vasta kun pääsisi vain kunnolla treenaamaan, että kuinka kantti kestää, vai kestääkö. Saalista ja taisteluhalua tästä pojasta löytyi hyvin. Saatiin hyviä vinkkejä ja hyvää palautetta Antilta, tätä viettitestiä olinkin koko leiristä varmaan eniten odottanut.
Keiralla olikin sitten mörköilyvaihe päällä. Jättipatukka oli hurjan jännittävä ja Anttikin muuttui yhtäkkiä tosi jännäksi vaikka vasta minuutti sitten Keira oli rynnännyt Antin syliin ja kerjännyt rapsutuksia oikein olan takaa. Koitettiin sitten vielä mun omalla patukalla ja siitähän likka sitten innostuikin ja leikki ihan ok:sti. Puruote oli Antin mukaan erinomainen, patukkaa ei olisi paljon syvemmälle sinne suuhun voinut saada. Saalisviettiä tytöltä kuulemma löytyy hyvin, mutta tänään ei ollut neidin paras päivä.
Tässä vaiheessa päivää alkoi jo itse kutakin ramaisemaan. Vielä oli kuitenkin hieman tokoklinikkaa ja toto-juoksua jäljellä. Keiraa nyt en viitsinyt pistää lainkaan juoksemaan, mutta Jäynä sai kyllä osallistua. Olisin odottanut parempaa aikaa ja nopeampaa vauhtia, mutta varmasti päivän touhut verottivat osansa. Aluksi Jäynä jäi vielä lähdössä haistelemaan lähdössä ollutta pussia, mutta tuli sitten kuitenkin luokse ihan hyvällä vauhdilla. Matkaa ei mitattu, mutta olisikohan se ollut suurinpiirtein 80-100metriä, en osaa varmaksi sanoa. Tämänkin luokan voiton vei - ylläriylläri - Frini.
Toto-juoksun tulokset:
1. Frini 8,7s
2. Gitta 8,98s
3. Hazy 8,99s
4. Neo 9,17s
5. Ninja 9,46s
6. Fami 9,59s
7. Milli 10,15s
8. Miro 10,25s
9. Wimma 10,57s
10. Wendy 10,94s
11. Chilla 11,28s
12. Penni 11,82s
13. Peppi 12,29s
14. Allu 13,12s
15. Jäynä 13,84s
16. Soundi 16,38s
Illan päätteeksi sitten vielä grillailtiin makkaraa, suurinosa porukasta oli jo lähtenyt ajelemaan joko hotellille tai kotiin. Seuraavalle päivälle ei paljon porukkaa tullut.
Päivän kohokohtana oli tietysti Jäynän synttäri, poitsu täytti vuoden! <3 nbsp="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti