...Vai kuinka päin se sitten menikään?
Kuun alussa vietettiin siis suurinpiirtein viikko Marjan vieraana kera Jäynän ja Keiran. Caapo sai taas jäädä kotiin kun oli Klubshow johon tarkoitus osallistua ja sitten tietenkin 8.8. Maailman Voittaja, johon piti päästä bokserit katsomaan ja noh, tietty shoppailemaan. Kaiken lisäksi Caapo ei enää oikein tule vieraiden urosten kanssa toimeen, haastaa ja muuta sellaista niin senkin takia sai jäädä kun treffailtiin kuitenkin muita koiria, suurinosa niistä oli uroksia.
Lähdettiin siis perjantaina (1.8.) ensin bussilla kohti Seinäjokea ja Seinäjoelta junalla Helsinkiin. Minä lahoaivo olin taas katsonut väärin bussiaikataulun, joten myöhästyin siitä junasta, jolla mun alunperin piti mennä, mutta onneksi lipun saa vielä vaihdettua jälkikäteen toiseen. Lauantaina nähtiin jo hyvinkin tutuiksi tulleita Heviä ja Theoa, sekä heidän mukana tuli Jekku-amstaffi. Lisäksi seuraan liittyi Myy-seropi ja Tarmo-russeli. Joku tunteroinen viihdyttiin koirapuistossa ja täytyy kyllä olla ylpeä omista koirista kun tulevat noin hyvin toimeen muiden kanssa.
Puistoilun jälkeen lähdettiinkin Myyn ja Tarmon omistajan kanssa käppäilemään kohti Mätäojaa. Kuuma päivä kun oli niin haluttiin viedä koirat uimaan. Koirista kaikki kävi uimassa ja Tarmo ui vielä oikein kaikkien edestä. Tunnin verran tämä pienen pieni russeli meloi menemään keskellä mätäojaa, ilman merkkiäkään väsymyksestä - kova kuntoinen ärrieri! Muut koirista viettivät aikaansa joko rantavedessä kahlaillen tai keppiä noutaen hieman syvemmältä.
Käytiin myöskin treffaamassa Fanny-bortsua ja uutena tuttavuutena Eka-collie, jota monesti pitänyt jo nähdä, mutta jäänyt aina vain suunnitteluasteelle. Tällä kertaa lähdettiin bussilla kohti Jakomäen hiekkakuoppia, taas koiria uittamaan kuumasta säästä johtuen. Hiekkakuopat ei olleet aivan sen näköiset kuin mitä olin kuvitellut tai mitä olin nähnyt täällä meillä päin, mutta saivat luvan kelvata. Ainakin siellä oli hyvä uimapaikka, jossa koirat sai hyvin polskittua - ja noh, käytiin me omistajatkin siellä vähän viilentäytymässä.
Nelisen tuntia viihdyttiin hyvässä seurassa ja lähdettiin sit talsimaan kohti bussipysäkkiä, illalla oli sitten suuntana Linnanmäki ja koirat oli rättiväsyneitä päivästä.
Käytiin myöskin yölenkillä yksi ilta. Pirkkolan viereisellä uimapaikalla käytiin kera koirien ja tottakaihan sitä täytyi uimaan mennä. Koirat saivat odotella rannalla sen aikaa kun koirien uittaminen tuolla paikalla oli kielletty. Parisen tuntia me tuolla viihdyttiin ja lähettiin kävelemään takaisin kotiin. Ilma oli ainakin lämmin ja lähdettiin vaan pyyhkeet päällä kävelemään, eipä siellä ketään vastaantulijoita siihen aikaan ollut kuin pari hassua ihmistä.
Ja tietenkin koko reissun kohokohta: Maailman Voittaja näyttely. Periaatteessa Helsinkiin tuli lähdettyä tämän takia, vaikkei sinne omia koiria tullutkaan ilmoitettua. Aamulla sai ärsyyntyä siitä, että junat olivat peruttu ja osa oli myöhässä. Ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri näkemään bokserikehän alku, joten ei myöhästytty. Paikalla oli upeita rodun edustajia ja vähän tuli uroksia katsottua sillä silmällä ja kyllähän sieltä muutama ihan varteenotettava vaihtoehto löytyi. Tuttujen koirat menestyivät hyvin ja Keiran isäkin sijoittui veteraaniluokassa toiseksi erinomaisella laatumaininnalla.
Alempana kuvissa Keiran isä, ikää melkein 9v. Lisää kuvia Maailman Voittajasta täällä!
Kuun alussa vietettiin siis suurinpiirtein viikko Marjan vieraana kera Jäynän ja Keiran. Caapo sai taas jäädä kotiin kun oli Klubshow johon tarkoitus osallistua ja sitten tietenkin 8.8. Maailman Voittaja, johon piti päästä bokserit katsomaan ja noh, tietty shoppailemaan. Kaiken lisäksi Caapo ei enää oikein tule vieraiden urosten kanssa toimeen, haastaa ja muuta sellaista niin senkin takia sai jäädä kun treffailtiin kuitenkin muita koiria, suurinosa niistä oli uroksia.
Lähdettiin siis perjantaina (1.8.) ensin bussilla kohti Seinäjokea ja Seinäjoelta junalla Helsinkiin. Minä lahoaivo olin taas katsonut väärin bussiaikataulun, joten myöhästyin siitä junasta, jolla mun alunperin piti mennä, mutta onneksi lipun saa vielä vaihdettua jälkikäteen toiseen. Lauantaina nähtiin jo hyvinkin tutuiksi tulleita Heviä ja Theoa, sekä heidän mukana tuli Jekku-amstaffi. Lisäksi seuraan liittyi Myy-seropi ja Tarmo-russeli. Joku tunteroinen viihdyttiin koirapuistossa ja täytyy kyllä olla ylpeä omista koirista kun tulevat noin hyvin toimeen muiden kanssa.
Puistoilun jälkeen lähdettiinkin Myyn ja Tarmon omistajan kanssa käppäilemään kohti Mätäojaa. Kuuma päivä kun oli niin haluttiin viedä koirat uimaan. Koirista kaikki kävi uimassa ja Tarmo ui vielä oikein kaikkien edestä. Tunnin verran tämä pienen pieni russeli meloi menemään keskellä mätäojaa, ilman merkkiäkään väsymyksestä - kova kuntoinen ärrieri! Muut koirista viettivät aikaansa joko rantavedessä kahlaillen tai keppiä noutaen hieman syvemmältä.
 |
| (c) Marja Leinonen |
 |
| (c) Marja Leinonen |
Nelisen tuntia viihdyttiin hyvässä seurassa ja lähdettiin sit talsimaan kohti bussipysäkkiä, illalla oli sitten suuntana Linnanmäki ja koirat oli rättiväsyneitä päivästä.
Käytiin myöskin yölenkillä yksi ilta. Pirkkolan viereisellä uimapaikalla käytiin kera koirien ja tottakaihan sitä täytyi uimaan mennä. Koirat saivat odotella rannalla sen aikaa kun koirien uittaminen tuolla paikalla oli kielletty. Parisen tuntia me tuolla viihdyttiin ja lähettiin kävelemään takaisin kotiin. Ilma oli ainakin lämmin ja lähdettiin vaan pyyhkeet päällä kävelemään, eipä siellä ketään vastaantulijoita siihen aikaan ollut kuin pari hassua ihmistä.
Ja tietenkin koko reissun kohokohta: Maailman Voittaja näyttely. Periaatteessa Helsinkiin tuli lähdettyä tämän takia, vaikkei sinne omia koiria tullutkaan ilmoitettua. Aamulla sai ärsyyntyä siitä, että junat olivat peruttu ja osa oli myöhässä. Ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri näkemään bokserikehän alku, joten ei myöhästytty. Paikalla oli upeita rodun edustajia ja vähän tuli uroksia katsottua sillä silmällä ja kyllähän sieltä muutama ihan varteenotettava vaihtoehto löytyi. Tuttujen koirat menestyivät hyvin ja Keiran isäkin sijoittui veteraaniluokassa toiseksi erinomaisella laatumaininnalla.
Alempana kuvissa Keiran isä, ikää melkein 9v. Lisää kuvia Maailman Voittajasta täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti