Caapo 2v!

Mihin tämä aika oikein katoaa? Tuntuu, että vuodet kuluu ihan huomaamatta ja aivan liian nopeasti. Vastahan Caapoa olin kasvattajalta hakemassa ja nyt se alkaa jo pikkuhiljaa olla aikuinen, kaksi-vuotias. Pahimmat murkkuilut ollaan jo ohitettu ja poika alkaa olla aika mainio. Kotikaan ei ole säästynyt Caapon hampailta ja pari sohvaa on mennyt uuteen uskoon poitsun sisustusinnon vuoksi, tämäkin aika alkaa olla jo takanapäin. Jätän suuremmat kirjoittelut nyt väliin ja annan teidän nauttia kuvista! Paljon onnea rakas pieni!

Ensimmäiset mätsärit korkattu!

Osallistuttiin Jäykkiksen kanssa siis poitsun ensimmäiseen mätsäriin viime sunnuntaina (2.2.). Matkaseurana meillä oli Mira ja Heta-seropi sekä Wilma ja Patron-beussi.

Paikalle oli saapunut aika hurja määrä koiria ja pentujenkin luokassa oli peräti 38 ilmoittautunutta. Oltiin tultu aika myöhään vasta hallille ja oltiinkin sitten melkein viimeisiä ilmoittautuneita pentuluokassa, joten saatiinkin sitten kehän laidalla hetki odotella mikä olikin oikeastaan vain hyväksi, jotta Jäykkis tottu vilinään ja vilskeeseen ja rauhoittuikin sitten ennen meidän vuoroa.

Suoraansanottuna mua hieman jännitti, että miten kehäily tuon kanssa tulisi sujumaan; koska ravaamista ei oltu harjoiteltu tippaakaan, Jäynä varmasti saisi hirmuisen hepulin kun tuomari tulisi kakaraa tutkailemaan eikä varmastikaan suostuisi seisomaan kunnolla ja menisi vain pää viidentenä jalkana muita katsomaan ja vähät välittäisi minusta. Noh, sain positiivisesti yllättyä tuon käytösestä. Poika oli hyvin kuulolla ja seurasi mua (ja nakkia) oikein nätisti. Antoi seisottaa ja jaksoi seistä yllättävän kauan paikoillaan, vaikka välillä kyllä ihan tahallani tein uusia seisottamisia, jotta ryhti pysyisi parempana. Entäs se ravaaminen? Poikahan oli kuin luonnonlahjakkuus! Ravasi nätisti vierellä, katsoi nyt tietenkin minua koska mulla oli sitä nakkia ja ravasi, muutaman laukka-askeleen ja pompun saattoi ottaa, mutta meni niin rauhallisesti ja nätisti, että oikein kummastuin että mistä on tuon oppinut. Joku on sitä salaa käynyt treenaamassa.

Tuomarin tullessa tuota sitten hipelöimään olin jo valmistautumassa suureen pusuoperaatioon Jäykkiksen osalta, mutta eihän siinä niin käynytkään. Jäpikkä seistä törrötti paikallaan kun tuomari kopeloi koko koiran läpikotaisin. Tunnusteli kaikki tassut, pään, selän, vatsalinjan, pallit, aina hännänpäähän asti. En voinut taaskaan kuin ihmetellä. Loppujen lopuksi saatiin parikehässä sitten sininen nauha, mikä oli ihan oikein koska meitä vastaan oli kuitenkin selvästi parempi pentu. Sinisten kehässä sijoituttiin sitten toiseksi!

Seuraava mätsäri oiskin sitten Kauhajoella 16.2. ja innolla jo odotan kuinkahan tuo mahtaa siellä käyttäytyä ja kuinka meidän käy.

Älä osta pimeää pentua!

Lisää infoa löydät tämän linkin takaa!

Vuosi steriloinnista

Aika menee kuin siivillä. Tästäkin on nyt jo vähän yli vuosi! Coma steriloitiin siis 19.12.2012, jos sinulta on jäänyt postaus välistä niin sen löydät täältä. Tarkotus oiskin siis muistella vähän, että miten sterilaatio on ylipäänsä vaikuttanut meidän elämään, positiivisesti vai negatiivisesti vai onko ollenkaan?

Pääasiallisena syynä Coman steriloinnille oli terveys; erittäin huono selkä sekä juoksujen jälkeen jatkuvasti vaivaavat pahat valeraskausoireet. Tietenkin se, että taloon oli astellut uroskoira vaikutti myöskin asiaan, koska vahinkopentuja ei todellakaan haluttu, varsinkaan tällaisesta yhdistelmästä.

Itse sterilaatiosta Coma parantui yllättävänkin nopeasti, parina ensimmäisenä päivänä oli hiljainen ja suurimmaksi osaksi vain nukkui. Jaksoi kuitenkin itse kävellä ulos asioilleen, mutta joutui olemaan hihnassa, ettei vauhtihepulit yllättäisi. Kolmantena päivänä sterilaatiosta alkoi tyttö olla jo hyvinkin reipas, yritti jo itse hyppiä sohvalle ja sängylle, eikä enää odotellut, että joku tulisi nostamaan. Seurailin haavaa tämän johdosta aika tiuhaan, jotta jos tikit alkaisi ratketa niin päästäisiin heti käymään eläinlääkärissä. Haava kuitenkin pysyi hyvänä aina siihen tikkien poistoon asti, eikä Coma ollut haavasta pahemmin kiinnostunutkaan.

Tikit poistettiin kun leikkauksesta oli kulunut 14 vrk. Eläinlääkärin mukaan haava oli hyvin parantunut ja koiraa sai päästää nyt vapaanakin riekkumaan. Joten heti kotiin päästyämme lähdimmekin pitkälle peltolenkille molempien koirien kanssa, kyllä Coma nautti kun pääsi pitkästä aikaa juoksemaan!

Haava tikkien poiston jälkeen.

Miten Coman käytös on sitten sterilaation myötä muuttunut? Positiivisia vaiktuksia on, että neiti on rauhoittunut aika reilusti, toki ikääkin on tullut lisää, mutta yhdistäisin sen kuitenkin tähän leikkauttamiseen. Tottelee huomattavasti paremmin vaikka nenä vie yhä aika kovasti. Mielestäni Comasta on tullut avoimempi uusien koirien suhteen, ei ole heti päätä pahkaa hyökkäämässä kimppuun vaan saattaa ihan ensiksi vaikka haistella toista koiraa ja sitten lähteä pois tilanteesta. Siltikään en ole vapaana päästänyt muiden koirien kanssa koska on kuitenkin hyvin arvaamaton. Jäynän tullessa hyväksyi pennun suoriltaan, muutaman kerran ärähtänyt pennulle, mutta se on aivan normaalia. Hihnassa ei reagoi muihin koiriin ollenkaan. Ei tarvitse kestää niitä ainaisia valeraskauksia tai juoksuja, jolloin koko koira muuttui ihan täysin erilaiseksi. Lisäksi ruokahalu on lisääntynyt huomattavasti!

Siinä olikin niitä hyviä puolia.. Entäs sitten ne negatiiviset puolet? Ajoittaista virtsankarkailua esiintyy silloin tällöin, yhteyttä tälle en ole löytänyt koska tätä esiintyy niin harvoin, yleensä yön jälkeen jos esiintyy. Toisena huonona puolena myöskin hyvissä puolissa oleva ruokahalun lisääntyminen; tämä neiti on alkanut mahdollisuuden tullessa varastelemaan.. Ennen kaiken ruoan pöydälle jättävä koira käy varastamassa kaiken syötävän kun vain selkänsä kääntää. Joten meitä piinaa koiran jatkuva "nälkä", söisi itsensä pullaksi jos voisi.

Kuitenkin positiiviset jutut voittaa nuo negatiiviset, joita ei nyt kovin montaa edes ole ja olen kyllä tyytyväinen, että tuon steriloitavaksi vein, en kadu ollenkaan. Joten suosittelenkin kaikille, teillekin jotka vielä mietittekö uskallatteko, niin viekää vain. Tämäkin kuitenkin eläinlääkäreille aivan perusleikkaus, jonka osaisivat varmasti unissaankin. Älkää epäröikö!

FB-sivut!

Meidät löytää tätä nykyä myöskin facebookista, joten eikun vain tykkäilemään! Sivulle päivittyy aina uusimman postauksen linkit ja todennäköisesti muuta pientä. Riemuidiootit - Coma, Caapo & Jäynä