Taas vaihteeksi on oltu mätsäröimässä, viimeksi huhtikuussa Jäynän kanssa Kauhajoella, joten onhan tässä nyt parin kuukauden tauko ollut, jossei Porin näyttelyä lasketa. Melkein jäi Nummijärven mätsäri välistä, mutta ihana Mira pelasti päivän ja jaksoi hakea ja vielä tuoda takaisin kotiin!
Lauantaina otettiin siis nokka kohti Kauhajoen Nummijärveä. Päivä oli tukahduttavan kuuma, mutta onneksi mätsäripaikka oli ison järven rannalla ns. camping-alueella, joten käytin vähän teinejä kahlaamassa paikanpäälle päästyämme. Suurimman osan ajasta teinit viettikin omassa kevythäkissä, joka oli huomattavasti viileämpi kuin jos olisivat olleet suorassa auringonpaisteessa nurtsilla makaamassa.
Lauantaina otettiin siis nokka kohti Kauhajoen Nummijärveä. Päivä oli tukahduttavan kuuma, mutta onneksi mätsäripaikka oli ison järven rannalla ns. camping-alueella, joten käytin vähän teinejä kahlaamassa paikanpäälle päästyämme. Suurimman osan ajasta teinit viettikin omassa kevythäkissä, joka oli huomattavasti viileämpi kuin jos olisivat olleet suorassa auringonpaisteessa nurtsilla makaamassa.
Osallistuttiin vain Jäynän kanssa, koska Keiralla ei vielä ole toista rokotusta, Keira oli vain mukana sosiaalistumassa mätsärihälinään. Yllättävän vähän porukkaa oli kuitenkin saapunut paikalle, varmasti kuuma sää verotti osansa. Jäynähän olisi vielä mennyt pentuihin, mutta uroksilla oli miestuomari, joten ajattelin käyttää sen hyödyksi.
Saavuttiin paikanpäälle aika viimeisinä ja oltiinkin sitten kehässä viimeisessä parissa. Meitä vastassa oli muistaakseni samojedi. Poitsu jaksoi hyvin, helteestä huolimatta, pönöttää paikallaan. Tuomarinkin antoi ihan rauhassa kopeloida itsensä ja hampaat antoi näyttää todella nätisti. Seisotuksen jälkeen ravattiin kulmaan ja takaisin, Jäynä pisti lopuksi laukalle, joten tuomari käski uudestaan juosta hieman rauhallisemmin ja heti meni paremmin. Sitten vielä kierros ympäri. Hyvin tuo ravasi, eikä pahempia hötkyillyt. Saatiin punainen nauha.
Siinä välissä autoin sitten Miraa, kun molemmat Heta ja Frini olivat saaneet sinisen nauhan parikehässä niin nauhakehässä sitten esitin Hetan. Oli hieman hassua esittään niin pientä koiraa kun nuo omat nyt on aika isoja, varsinkin Caapo. Ihan hyvin se meni meillä ja Heta esiintyi tosi nätisti, ei kuitenkaan sijoituttu vaan lennettiin ensimmäisenä nauhakehästä pihalle.
Saavuttiin paikanpäälle aika viimeisinä ja oltiinkin sitten kehässä viimeisessä parissa. Meitä vastassa oli muistaakseni samojedi. Poitsu jaksoi hyvin, helteestä huolimatta, pönöttää paikallaan. Tuomarinkin antoi ihan rauhassa kopeloida itsensä ja hampaat antoi näyttää todella nätisti. Seisotuksen jälkeen ravattiin kulmaan ja takaisin, Jäynä pisti lopuksi laukalle, joten tuomari käski uudestaan juosta hieman rauhallisemmin ja heti meni paremmin. Sitten vielä kierros ympäri. Hyvin tuo ravasi, eikä pahempia hötkyillyt. Saatiin punainen nauha.
Siinä välissä autoin sitten Miraa, kun molemmat Heta ja Frini olivat saaneet sinisen nauhan parikehässä niin nauhakehässä sitten esitin Hetan. Oli hieman hassua esittään niin pientä koiraa kun nuo omat nyt on aika isoja, varsinkin Caapo. Ihan hyvin se meni meillä ja Heta esiintyi tosi nätisti, ei kuitenkaan sijoituttu vaan lennettiin ensimmäisenä nauhakehästä pihalle.
Sitten tuli meidän, Jäynän ja mun, vuoro mennä meidän omaan nauhakehään. Voin sanoa, että taso oli kova! Toistaan hienompia ja hyviä esiintyjiä oli tuomari valinnut punaisen nauhan saajiksi. Tässä meitä ei juoksutettu enää ollenkaan vaan tuomari vain pyysi seisottamaan koirat. Ja niinhän noita seisotettiin, aika kauan vieläpä. Tuomari valitsi kuusi parasta jatkoonmenijää ja muille kiitos, me emme päässeet jatkoon. En kyllä ihmettele, vaikka poitsu jaksoikin hyvin posettaa nätisti paikallaan niin kehässä oli huomattavasti meitä parempia esiintyjiä.
Jäätiin vielä katsomaan BIS-kehä kun siihen nyt ei kauaa mennyt. Lopuksi oltiin suunniteltu, että otetaan posekuvat koirista siinä rannalla kun tulisi kaunis tausta järvestä. Jäynän kuvat ei onnistuneet ja Keiran kuva otettiin ihan vain metsää vasten. Keira ei olisi oikein jaksanut seistä, joten siinä vinksattiin ja vonksattiin, mutta saatiin kuin saatiinkin ihan hyvä kuva. On tuo neiti muutamassa viikossa venähtänyt aika reilusti, ikää nyt n. 17 viikkoa.
Kiitokset Miralle ja Lindalle kuvien ottamisesta =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti