Helsinkiä pakoon soudan Hankoon...

...Vai kuinka päin se sitten menikään?

Kuun alussa vietettiin siis suurinpiirtein viikko Marjan vieraana kera Jäynän ja Keiran. Caapo sai taas jäädä kotiin kun oli Klubshow johon tarkoitus osallistua ja sitten tietenkin 8.8. Maailman Voittaja, johon piti päästä bokserit katsomaan ja noh, tietty shoppailemaan. Kaiken lisäksi Caapo ei enää oikein tule vieraiden urosten kanssa toimeen, haastaa ja muuta sellaista niin senkin takia sai jäädä kun treffailtiin kuitenkin muita koiria, suurinosa niistä oli uroksia.

Lähdettiin siis perjantaina (1.8.) ensin bussilla kohti Seinäjokea ja Seinäjoelta junalla Helsinkiin. Minä lahoaivo olin taas katsonut väärin bussiaikataulun, joten myöhästyin siitä junasta, jolla mun alunperin piti mennä, mutta onneksi lipun saa vielä vaihdettua jälkikäteen toiseen. Lauantaina nähtiin jo hyvinkin tutuiksi tulleita Heviä ja Theoa, sekä heidän mukana tuli Jekku-amstaffi. Lisäksi seuraan liittyi Myy-seropi ja Tarmo-russeli. Joku tunteroinen viihdyttiin koirapuistossa ja täytyy kyllä olla ylpeä omista koirista kun tulevat noin hyvin toimeen muiden kanssa.

Puistoilun jälkeen lähdettiinkin Myyn ja Tarmon omistajan kanssa käppäilemään kohti Mätäojaa. Kuuma päivä kun oli niin haluttiin viedä koirat uimaan. Koirista kaikki kävi uimassa ja Tarmo ui vielä oikein kaikkien edestä. Tunnin verran tämä pienen pieni russeli meloi menemään keskellä mätäojaa, ilman merkkiäkään väsymyksestä - kova kuntoinen ärrieri! Muut koirista viettivät aikaansa joko rantavedessä kahlaillen tai keppiä noutaen hieman syvemmältä.

(c) Marja Leinonen

(c) Marja Leinonen

Käytiin myöskin treffaamassa Fanny-bortsua ja uutena tuttavuutena Eka-collie, jota monesti pitänyt jo nähdä, mutta jäänyt aina vain suunnitteluasteelle. Tällä kertaa lähdettiin bussilla kohti Jakomäen hiekkakuoppia, taas koiria uittamaan kuumasta säästä johtuen. Hiekkakuopat ei olleet aivan sen näköiset kuin mitä olin kuvitellut tai mitä olin nähnyt täällä meillä päin, mutta saivat luvan kelvata. Ainakin siellä oli hyvä uimapaikka, jossa koirat sai hyvin polskittua - ja noh, käytiin me omistajatkin siellä vähän viilentäytymässä.

Nelisen tuntia viihdyttiin hyvässä seurassa ja lähdettiin sit talsimaan kohti bussipysäkkiä, illalla oli sitten suuntana Linnanmäki ja koirat oli rättiväsyneitä päivästä.

Käytiin myöskin yölenkillä yksi ilta. Pirkkolan viereisellä uimapaikalla käytiin kera koirien ja tottakaihan sitä täytyi uimaan mennä. Koirat saivat odotella rannalla sen aikaa kun koirien uittaminen tuolla paikalla oli kielletty. Parisen tuntia me tuolla viihdyttiin ja lähettiin kävelemään takaisin kotiin. Ilma oli ainakin lämmin ja lähdettiin vaan pyyhkeet päällä kävelemään, eipä siellä ketään vastaantulijoita siihen aikaan ollut kuin pari hassua ihmistä.

Ja tietenkin koko reissun kohokohta: Maailman Voittaja näyttely. Periaatteessa Helsinkiin tuli lähdettyä tämän takia, vaikkei sinne omia koiria tullutkaan ilmoitettua. Aamulla sai ärsyyntyä siitä, että junat olivat peruttu ja osa oli myöhässä. Ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri näkemään bokserikehän alku, joten ei myöhästytty. Paikalla oli upeita rodun edustajia ja vähän tuli uroksia katsottua sillä silmällä ja kyllähän sieltä muutama ihan varteenotettava vaihtoehto löytyi. Tuttujen koirat menestyivät hyvin ja Keiran isäkin sijoittui veteraaniluokassa toiseksi erinomaisella laatumaininnalla.

Alempana kuvissa Keiran isä, ikää melkein 9v. Lisää kuvia Maailman Voittajasta täällä!

Klubshow boksereille

7.8. Vantaalla oli siis boksereille tarkoitettu epävirallinen näyttely, Klubshow, johon molemmat kakarat tuli sitten ilmoitettua. Alunperin tuomarina olisi pitänyt olla Alessandro Tanoni, joka on siis yksi arvostetuimpia bokserikasvattajia Italiasta. Valitettavasti hän oli estynyt tulemaan, joten tuomarimuutoksena tilalla oli Inese Pablaka, bokserikasvattaja hänkin.

Keira pääsi osallistumaan koska tässä näyttelyssä oli baby pentu -luokka ja siksi halusinkin kakaran sinne ilmoittaa. Alaikäraja osallistumiselle oli siis viisi kuukautta ja Keira oli täyttänyt sen juuri 3.8. Valitettavasti kuitenkin mulla poksahti polvi, joten en itse pystynyt kakaroita esittämään, mutta onneksi Marja sitten suostui! Ja täytyy tähän väliin sanoakin, että hyvin Marja nuo esitti. Ensimmäistä kertaa näyttelyremmin päässä bokseri ja vielä nuoret bokserit, joista toisen kanssa ei oltu tehty minkäännäköistä ravaamistreeniä, seisotusharjoituksia nyt oli hieman tehty.

Arvostelu kuuluu näin: "Nice type. Compact body. Good bones. Need more body substance. Nice head with lovely expression. Typical ear set. Very nice propertion of skull and muzzle. Excellent white bite. Dark mask. Good top line for age. Deep cheast, good angulations at both sides. Need more musculatur and physical training. Must be better skin condition. Nice temperament."

Ihosta tuli mainintaa, koska tulehduskipulääkekuurista tullut ihoreaktio oli jättänyt jälkensä pieninä läntteinä (jotka nyttemmin jo pikkuhiljaa peittyneet) ja tietysti lihaksistosta koska neiti oli ollut levossa polvivamman takia. Lopputuloksena kuitenkin PEK1 KP ja VSP-pentu, että ei huonosti ja supertyytyväinen olen! Tuomari kävi Marjalle sanomassa kun sijoituksen päätti, että tänään VSP ihon kunnon takia.

Jäynähän osallistui myös, junnu-luokkaan kylläkin. Valitettavasti ei ole kuvia, koska itse olin kehän laidalla avustamassa seisotuksessa ja tapahtuman kuvaava "ammattivalokuvaaja" ei ollut Jäynästä (tai Keirastakaan) yhtään kuvaa napannut.... Jäynä seisoi hyvin, antoi katsoa hampaat ja kopeloida, mutta ravaaminen oli vähän pomppimista. EH sieltä putkahti ihan odotetusti. Arvostelu oli tällainen: "Good type. Medium size, a bit light in bones. Head with good expression. Excellent ear set. Could have better proportions in skull and muzzle. Good stop. Enough volume under eyes. Typical bite, but narrow seasor line. Must be stronger topline. Enough angulation in front, good behind. Closing hocks. Nice temperament."

"Yllättäen" ylälinjasta mainintaa, kuten edellisessäkin näyttelyssä oli. Selkä on kuitenkin suoristunut pentuajoilta ja toivotaan, että se vielä vahvistuisi paremmaksi kun poika kerää vähän massaa aikuistuessaan.

Viralliset tulokset!

No täytyyhän tästä tottakai tehdä oma postauksensa! Kennelliitosta siis tuli - jo maanantaina - Caapon viralliset luustotulokset, kyllä niitä tuli jännityksellä odotettuakin. 

Kyynärät 0/0

Lonkat A/A

Selän spondyloosi SP0 (puhdas)

Välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)

Sydämessä ei sivuääniä

Voin sanoa, että olen onnellinen ja helpottunut! Mulla on TERVE koira, ei siis vain luustoltaan, mutta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sillä ei ole sairauksia, se on hermoiltaan tasapainoinen, aktiivinen nuori uros. Upeeta, mahtavaa! Tunne on sanoinkuvailematon, teki mieli vain huutaa ilosta kun sain tulokset. Tokihan terveyden tulisi olla itsestäänselvyys, mutta omat rotuvalintani ovat mitä ovat, eivätkä sieltä aivan terveimmästä päästä, joten en voi olla muuta kuin onnellinen!

Luustokuvauksia ja ortopedisia tutkimuksia

Eilen siis suuntasimme kaverin kanssa kohti Kankaanpäätä ja Kari Ventelän klinikkaa. Vihdoin oli Caapon aika terveystutkimuksiin tullut. Eipä tullut paljoa edellisenä yönä nukuttua kun jännitti, että mitä tuon koiran sisältä nyt sitten löytyykään. Matkaan lähdettyämme jännitys vaan lisääntyi ja alkoi pikkuhiljaa tuntua jo epämiellyttävänä tunteena mahanpohjassa, kuuma sää ei auttanut asiaa yhtään.

Vihdoin puolentoista tunnin ajon jälkeen pääsimme perille ja käytiin ensin käyttämässä koirat asioillaan ja päästettiin Hannia ja Caapoa vähän läheiselle pellolle rallittamaan kun oltiin sen verran aikaisin tultu. Hetken ralliteltuaan palasimme klinikan pihaan ja saatiinkin jäädä odottelemaan eläinlääkäriä, ovessa oli kyltti "Palaamme pian."

Caapo kuvauksen jälkeen heräilemässä =)

Hetken kuluttua pääsimme sisälle ja Caapo otettiin ensimmäisenä. Suuntasimme hoitohuoneeseen ja ihan ensimmäisenä Ventelä kuunteli kuuluuko Cn sydämestä ihmeellisyyksiä - no eipä kuulunut! Terve sydän siis Möhköllä. Sitten pistettiinkin rauhoituspiikki vasempaan etujalkaan ja talutettiin nopsaa Caapo kuvaushuoneeseen. Ventelä ja tämän apulainen ottivat tiukan otteen, toinen etupäästä ja toinen takapäästä ja odoteltiin hetken aikaa, että lääke vaikuttaa ja saataisiin nostettua poika suorilta jaloin kuvauspöydälle. Eipä siinä kauaa mennyt ja niin vain Caapo vaipui unten maille.

Minut passitettiin kuvaushuoneesta odotushuoneeseen odottelemaan. Kauan saatiinkin odotella, rapia tunti kuvauksessa meni. Poitsulta kuvattiin selkä (spondyloosi), lonkat sekä kyynärät. Alustaviksi arvioiksi saatiin lonkat: A/A pieni mahdollisuus B:hen, kyynärät 0/0. Selässä, rintarangassa, oli pienen pieniä muutoksia, muu selkä oli puhdas. Helpotuin tuloksista, mulla sittenkin on terve koira!

Caapon jälkeen oli Hannin vuoro, joka oli paljon nopeampi. Hannillakaan ei huonot tulokset olleet. Nyt vain pitäisi jaksaa odotella, että Kennelliitto lausuisi kuvat, jotta saa sitten ne "oikeat" arvosanat. Saa nähdä, muuttuvatko tulokset mihinkään, epäilen. Painoa Caapolla oli 67,8kg. Jos joku on kiinnostunut näkemään itse luustokuvat niin ne löytyvät TÄÄLTÄ.

Pariskunta päikkäreillä.

Sitten vähän mieltä painavampiin asioihin. Eli siis Keiraan. Keira on nyt kolmisen viikkoa ontunut oikeaa takajalkaansa. Epäilynä oli, että polvessa on jotain vikaa ja että ehkä jopa polvilumpio olisi lipsahtanut pois paikoiltaan. Tähän käytiin melkein kaksi viikkoa sitten hakemassa tulehduskipulääkekuuri. Polvi oli turvoksissa ja Keira ontui sitä huomattavasti, eikä seisoessa laskenut painoa jalalle melkein laisinkaan. 

Tulehduskipulääke ei loppujen lopuksi juuri kuinkaan auttanut ontumiseen, polven turvotuksen se vei mennessään kyllä melkein kokonaan. Tämän lisäksi tytölle iski vielä ruokahaluttomuus ja koko pentu on ollut ihan luuta ja nahkaa kun se ei suoraansanottuna ole suostunut koskemaan ruokaansa, edes pakottamalla. Vähän silloin tällöin saattanut maistaa.

Eläinlääkäristä saimme sitten ohjeeksi, että jos ei tuolla viiden päivän tulehduskipulääkkeellä mene ohitse niin parempi ottaa yhteyttä spesialistiin eli ortopediin. Näinhän sitten tehtiin kun lääkkeellä ei vaikutusta pahemmin ollut. Otin yhteyttä Seinäjoen Ani-Magiin ja saatiin sinne aika tälle viikolle tiistaille. Aika tuntui kyllä puuduttavan pitkältä, samalla jännitettiin Caapon luustokuvauksia ja sitten vielä lisäksi tällainen ehkä jopa leikkaushoitoa vaativa pentunen.

Noh, tiistai saapui ja lähdimme aamusta ajelemaan kohti Seinäjokea. Odotukset olivat kohtalaisen hyvät, koska Keiran vointi oli reippaasti noussut eikä ontunut jalkaansa enää niin pahasti. Ruokahalukin oli pikkuhiljaa palautunut. Paikalle päästyämme Keiran rekkarit pyydettiin, jotta saatiin tiedot ylös, eikä kauaa mennyt kun päästiin jo hoitoon. 

Ortopedi tutki ensin tunnustelemalla ja hieman venyttelemällä Keiran jalan ja sanoikin heti, että ei sieltä ainakaan mikään pois paikoiltaan ole, tuskin tarvitaan leikkausta. Hän halusi kuitenkin ottaa vielä röntgenkuvat, jotta näkisi tarkkaan mikä polvessa olisi vikana. Pentu ei onneksi tarvinnut rauhoitusta vaan saimme yhdessä pidettyä tytön paikoillaan niin, että kuvat saatiin napattua.

Tuomioksi tuli: polven eturistisiteen osittainen repeytymä sääriluusta. Polvi ei kuitenkaan ollut löysä, joten leikkaushoitoa ei tarvita. Nyt vain kolmisen viikkoa varovaisuutta ja liukastelun välttämistä. Jos kasvaessa huomaa jalan muuttavan asentoa tai muuten näyttävän erilaiselta kuin toinen jalka niin sitten uudestaan yhteyttä, mutta näillä mennään nyt tällä hetkellä.

Voin sanoa, että olin superhelpottunut, että leikkaushoitoa ei tarvita. Nyt tulee vain ottaa rauhallisesti ja toivoa, että kasvu tapahtuu normaalisti. Ortopedin sanoja lainaten: "Todella hyvää tuuria!".

Hei me lennetään!

Tänään lähdettiin aikaisin aamulla kohti Kauhajokea, vaihteeksi taas Miran luokse. Meillä oli suuret suunnitelmat tälle päivälle ja melkein kaikki niistä, yhtä lukuunottamatta, toteutuikin. Suunnitelmana oli ensinnäkin mennä treenaamaan agilityä Kauhajoen Koiraharrastajien kentälle. Mira on seuran jäsen ja jäsenkorttia vastaan saa paikallisesta eläintarvikeliikkeestä avaimen kentälle.

Kenttä oli vähän kamalassa kunnossa, siellä oli pikkasen alkanut "rikkaruohot" kasvaa, muta ei se meitä haitannut, kun treenaamaan kumminkin pystyi aivan hyvin.

Ihan ensimmäisenä raahattiin putket pihalle varastosta ja tehtiin Miralle ja Frinille ns. O-muotoinen "rata". Eli siis molempiin päihin mutkaputket ja putken päihin, molemmille puolille hyppy. Mira ja Frini siis treenasivat pienen pätkän ensin ja sitten oli Jäykkiksen ja mun vuoro. Otettiin ihan aluksi vain putkea, koska viime treeneissä (joista on jo hurjasti aikaa -.-) vähän jännitti putkeen menemistä. Palkkana käytettiin huippuihanaa karvapatukkaa, mikä olikin selvästi oikea väline! Pari ekaa putkeen menoa, meni vähän hituroiden, eikä oikein halunnut mennä, mutta pikkuhiljaa alkoi vauhti hieman nopeutua ja meni suoraan putkeen, ilman että mun täytyi korjata. Siellä lelu odotti putken päässä ja hirmurallit sen kanssa joka kerta.

Putken jälkeen kokeiltiin hyppyjä, otettiin ihan ensin vain yhden kanssa, koska tauko oli pitkä. Korkeutta ei paljon nostettu, koska kyseessä nuori koira - 20cm oli sopiva tälle kerralle. Yksittäishyppy meni tosi hyvin, otettiin pari toistoa ja laitettiin toinen hyppy myös, tää oli jo vähän vaikeampi ja ekalla meinas mennä ohitse, mutta ei tarvinnut kuin kerran korjata ja jo seuraava onnistui kuin vanhalta tekijältä. Poitsu tästä tauolle ja sitten Frinin vuoro.

Harjoiteltiin myöskin hyppytekniikkaa. Laitettiin siis viisi hyppyä kuuden askeleen välein, rima 20cm korkeudelle. Koira toiseen päähän istumaan ja itse menin lelun kanssa toiseen päähän. Koiran luoksee pyyntö ja viisi hyppyä. Hypyt täytyi mennä niin, että hyppyjen väliin ei tulisi ylimääräisiä askelia, vaan pelkkä hyppy. Vaikea selittää, kun agility on minulle muutenkin hieman outo laji vielä, onneksi meillä on kokeneempia neuvojia. Tehtiin muutama toisto hyppytekniikkaa ja ne meni erinomaisesti! Yhdellä kerralla Jäynä päätti hypätä kahden viimeisen hypyn yli yhdellä loikalla, jotta pääsisi nopeammin lelun luokse, onneksi ei käynyt kuinkaan ja seuraavalla kerralla meni jo oikein taas. 

Tehtiin myös pientä "rataa", eli siis pelkkä hyppy ja suora putki. Eihän se mikään rata vielä ole, mutta pieni alku meille aloittelijoille. Hyvin sekin meni, poitsu meni heti hyvin hypyn ja putken, palkka odotti taaskin putken toisessa päässä. Näitä myöskin muutama toisto.

Ihan lopuksi huomasi, että Jäynä alkoi väsyä, joten otettiin ihan pikkusen vain kontaktiharjoitusta, eli 2on2off-asennossa puomin päällä. Vähän sai avustaa, jotta takajalat menivät keltaiselle alueelle, eikä olleet maassa kun poitsu meinasi vain hypätä ylitse. Hyvin pysyi paikallaan, vaikka kauemmas kävelinkin. Siihen vielä palkkaus ja lelun heitto sekä treenien loppu tälle kertaa.

Kiitokset Miralle taas kuvien räpsimisestä meidän treenivuorolla =)