All I need is you and I

Coman sterilaatio on viimein hoidettu. Tänään Coma leikattiin. Eläinlääkärillä kesti hieman yli tunti leikkauksessa, mikä tuntuu minusta hyvin lyhyeltä ajalta, olisin kuvitellut, että siinä kestäisi parista tunnista kolmeen tuntiin. Munasarjoja oli kuulemma ollut vaikea löytää; ne olivat olleet normaalia "piilommassa", mikä tietysti sitten vielä pidensi leikkausaikaa. Nukkunut Coma oli kuulemma todella hyvin ja sikeästi koko leikkauksen ajan.

Saatiin hoito-ohjeet ja parin viikon päästä pitäisi mennä tikkien poistoon. Tuolla se nyt nukkuu "tyytyväisenä" tuolla häkissän peiton alla. Muutaman kerran se on nyt jo heräillyt, mutta mennyt heti takaisin nukkumaan. Hyvä vaan, jos saisi nukuttua vaikka koko yön yli sikeästi, parantuisi sitten nopeamminkin. Antibiootteja ja kipulääkkeitä saatiin tietenkin myös mukaan. Koko hoidolle hintaa tuli yhteensä 310 euroa 26 kiloiselle koiralle.

Ei päästy meidän vakiellälle, koska heillä ei ollut enää vapaita aikoja ennen joululomaa. Leikkauksen halusin ennen joululomaa, jotta voisin itse olla kotona ja vahtia Comaa. Vihdoin, nyt se on ohi.

Lisäksi vielä, kun en oo täällä pitkään aikaan Caapon ongelmista yksinjäämisessä puhunut, niin ne on parempaan suuntaan. Vähän jännitin, että miten käy kun koulu alkoi, mutta eipä oo ollut pahempaa ongelmaa. Parina ekana päivänä oli vinkunut vähä perään, mutta se on loppunut kokonaan. Joten hyvältä näyttää Caaponkin suhteen.

But tonight I'm gonna hold you so close

Maanantaina soitan eläinlääkärille ja varaan Comalle sterilointiajan. Vihdoin! Toivottavasti ei oo nyt liian myöhästä, että juoksut ei oo liian lähellä. Nyt olis just paras aika kun paranemisessa menee suurinpiirtein se pari viikkoa ja mulla olis ens viikolla tulossa joululoma niin sais sit oltua kotona, ettei satu mitään. Kauhulla jo odotan sitä aikaa kun ensin on oltu viikko kipeitä ja sit se ylimääräinen energia puskee sieltä läpi..

Ihanaa, enää ei tarvitse miettiä juoksuja eikä Coman tartte kärsiä niistä sen valeraskauksista, jotka on aika pahoja. Täytyy vaan toivoa, että saatais vaikka ensi viikolle aika, jotta Coma sitten ehtisi parantua melkein kokonaan ennen kuin mun täytyy mennä takaisin kouluun. En uskalla jättää sitä ilman valvontaa. Toivotaan kuitenkin, että Coma parantuu leikkauksesta nopeasti, eikä hirveästi itkeskelisi kipua. Saadaan eräältä tutulta eräänlainen paita (haavasuoja), jotta ei tarvitse sitä kauluria käyttää. Olisi luultavasti vähän hankalaa kun kotona on toinenkin koira, joka sit pääsis kuitenkin sitä haavaa nuolemaan.

Ollaan tehty koirien kanssa pieniä treenejä, melkein joka päivä. Caapossa huomaa jo selvää kehittymistä; perusasento on melkein valmis, vielä täytyy hiukan houkutella sivulle. Ei osaa oikein yhdistää sivu-käskyä ja toimintaa, mutta eiköhän se pian käsitä. Seuruussa täytyy vielä imuttaa, mutta sekin menee jo ihan kohtalaisen hyvin. Toko-luoksetulo on valmis. Pikkupoika on ihana kun käsken ensin perusasentoon ja kävelen muutaman kymmenen metrin päähän. "Tänne" ja pentu laukkaa eteen istumaan, sitten siitä perusasentoon Pitäisi saada tästä videota joku ottamaan niin tekin näkisitte. Kuka väitti, että ei doggeja pysty kouluttamaan? 

Comankin kanssa ollaan edistytty! Sain sen seuraamisesta häivytettyä namikäden pois, se on ollut mulle iso kompastuskivi Coman kanssa. On mennyt heti koko seuruu pipariksi jos käsi on lähtenyt pois). Perusasento ja luoksetulo toimii hyvin. Vähän pitäis ehkä saada vauhtia siihen luoksetuloon, muuten on ihan perfecto!

Harmittaa kun edellisessä postauksessa jo kehuskelin, että päästään Coman kanssa hakuilemaan. No, ei me päästäkään kun ne treenit on talvitauolla. Sain kuitenkin vastaukseksi, että keväämmällä kannattaa ottaa yhteyttä ja kysäistä treeneistä että millon ne alkavat taas, josko päästäisiin mukaan. Nämä treenit ovat vielä kaikenlisäksi ilmaiset ja jokaviikkoiset! Ollaan saatu myös Coman lihasmassaa kasvatettua tuonne takapäähän.

Käykääs muuten kalenterista katsomassa tulevia tapahtumia. Niitä on jo aika paljon tulossa. Oon ilmoittanut Coman motivaatio- ja saalispalkkauskurssille tammikuulle, karhunhaukkukokeeseen helmikuulle sekä luonnetestiin huhtikuulle. Myös Caapon pään menoksi on suunnitteilla suuri määrä näyttelyitä. Kiva juttu on, että tanskandoggien erikoisnäyttely järjestetään ensi vuonna Seinäjoella, tänä vuonna se oli Oulussa. Päästään sinnekin Caapon kanssa. Huomenna mennäänkin Wilman Irkun ja Runon kanssa Sarin Hanni-corsoa treffailemaan Caapon kanssa.

Muistakaa käydä linkkaamassa bloginne tuonne edelliseen postaukseen, jotta sitten voin valita viisi parasta.

Kuulumisia

Coman sterilointi alkaa pian olla ajankohtainen, luultavasti parin kuukauden sisällä Coma joutuu leikkauspöydälle. Itseäni jännittää nyt jo, onhan Coma kuitenkin ensimmäinen koira, joka joutuu sen kirurgin veitsen alle. Jännittää myöskin siitä tulevat muutokset Coman luonteessa ja kaikessa muussakin. Muuttuukohan Coman ja Caapon laumahierarkia jotenkin; tuleeko Comasta ns. vähäarvoisempi Caapolle kun se ei olekaan "enää" nartun hajuinen? Ja muuttuuko Coman suhtautuminen vieraisiin koiriin vielä huonompaan suuntaan? Toivottavasti mitään radikaaleja luonnemuutoksiakaan ei tule. 

Onneksi kuitenkin täälläpäin on leikkaus huomattavasti halvempi kuin esimerkiksi Helsingissä, jossa hintaa sille olisi voinut tulla jopa 500 euroa. Täällä Coman vakilääkärillä maksaa 250-300 euroa, koiran painon mukaan. 

Coman vieraskoira-aggressiivisuutta on tullut taas huomattua kun ollaan käyty täällä arkitottiksessa, jossa muita koiria on samassa ryhmässä yhdeksän. Coma alkaa heti piippaamaan kun mennään treenipaikalle, eikä rauhoitu ennen kuin auto on ajanut kotipihaan. Kuitenkin treenatessa kentällä Coma keskittää huomionsa suurimmaksi osaksi minuun alkujännityksen jälkeen. Ja tekee ihan täysillä kaiken! Itse asiassa olen saanut Comasta irti paljon enemmän treenikentällä kuin koskaan esimerkiksi kotipihalla treenatessa.

Caapon kanssa on tullut sellainen ongelma vastaan, että epäilen vahvasti eroahdistusta. Jos jätän koirat sisälle, Caapo alkaa vinkua. Ja tämä on alkanut ihan pari viikkoa takaperin. Ennen ei ollut minkäänlaista ongelmaa yksinolon suhteen. Tämän huomasin koiratreeneissä viime viikolla. Ensin oli siis Caapon vuoro treeneissä ja jätin Coman autoon. Coman vuoron tullessa kun Caapon piti jäädä yksin autoon, alkoi kova vinkuna, meinasi tulla ikkunan läpi autosta ulos. Coman ja mun treenit jäikin sitten väliin, ettei auton ikkuna mene rikki, niin kovasti Caapo yritti sieltä päästä pois. 

Ja Caapo siis osaa olla yksin autossa. On ollut ennenkin, eikä ole mitään ongelmaa ollut. Nyt olenkin hieman totuttanut Caapoa siihen, että tulen aina takaisin ja ollaan menossa parempaan suuntaan. Toivottavasti eroahdistus ei äidy tuhoamiseksi tai todella stressaavaksi Caapolle.

Caapo ei osaa vielä oikein keskittyä treeneissä, enkä ole siltä pyytänyt siellä vaikeita asioita. Pentukurssilla on opeteltu nättiä tervehtimistä kun ihminen tulee tervehtimään, Caapolle se ei ole onneksi koskaan ollut ongelma. Ollaan harjoiteltu nätisti hihnassa kävelemistäkin, mikä on Caapolle vielä haasteellista vieraiden koirien kanssa ollessa ja onkin tässä kehittynyt.

Korkeutta Caapolta löytyy tällä hetkellä 81 cm ja onkin nyt sentillä mennyt ohi doggiurosten vähimmäiskorkeusvaatimuksen. Ensimmäinen näyttely meillä on Seinäjoella 28.10. ja Caapo menee pentuluokkaan. Caapon kasvattaja Eila tulee myös kahden koiransa kanssa, joista toinen on Caapon emän ensimmäisestä pentueesta. 

Don't want to take a breath without you

Taas se alkoi, valeraskaus nimittäin. Nyt pitää kaikki vinkulelut kerätä pois, jotta se menis vaan mahdollisimman nopeasti ohi. Ois saanut kyllä jäädä tulemattakin, mutta eipä sille mitään voi. Nyt oon jo vähän miettinytkin tuon sterkkaamista kun noi sen valeraskausoireet on aina niin kamalat ja kun en sillä aio pentuja teetättää - sivuääni sydämessä - niin miksi ei? Ja kun vielä kerran se urospentukin tulossa niin olis sitten helpompaa kun Comalla ei olis juoksuja ollenkaan. Toki leikkauttaisin tuon vasta kun pentu on tullut.

Tosin mua vähän pelottaa, että kuinka paljon tuon luonne muuttuis sen sterkkaamisen jälkeen - tuleeko siitä vielä aggressiivisempi muita koiria kohtaan, tuleeko siitä ihan nössö, tuleeko siitä hirveä syöppö. Olisko se enää oma höperö itsensä sen leikkauksen jälkeen? Toki voihan olla, että tuosta tulis paljon ystävällisempi muita koiria kohtaan ja, että se muutenkin rauhoittuisi. Isoja päätöksiä tällaiset. Kun Corea (tulevaa pentua) aion kuitenkin varmasti viedä näyttelyihin niin en sitten sitä aio leikata. Ja Comaa taas en viitsi näyttelyihin viedä, koska tiedän, että se stressais ittensä siellä ihan piippuun.

Mutta elämä tulis varmasti olemaan huomattavasti helmpompaa kun Comalla ei olis juoksuja, eikä noita valeraskauksia ja sen hormonitoimintakin pysyis samassa tasossa eikä se koko ajan hyppelis edes takasin. Eikä tarvis kohtutulehdustakaan pelätä. Toki yks asia mikä vaikuttaa suuresti päätökseen, leikkautanko Coman on se, että 75 %:lla leikatuista bokserinartuista on virtsankarkailua leikkauksen jälkeen ja uskon, että Coma kuuluisi tähän 75 %:iin. Toki siihen on oma lääkityksensä, mutta, että joka päivä koko sen loppuelämän ajan sille pitäisi antaa tabletteja? Ei kiitos, kuulostaa ihan hirmuiselta. Mutta en sitten tiiä, että olisko siitä virtsankarkailusta enemmän "haittaa" Comalle kuin noista sen valeraskauksista ym.

Mutta joo, vois kertoa vähän muitakin kuulumisia kuin vain tuon valeraskauden. Meillä mennään muiden koirien ohi ulkona ihan oppikirjan mukaisesti. Otetaan kontaktiakin ja kävellään hihnassa vetämättä, tää alkaa olla se viimonen juttu, jonka halusin kuntoon Coman kanssa, ennen kuin penne tulee. Joka päivä tietty vahvistetaan hyvää käytöstä. Ihanaa on se, että vaikka se onkin nyt tuollainen hormonihyrrä niin se on ollut huomattavasti kuuliaisempi kuin edellisten juoksujen aikana. Kai se alkaa vauva jo vanhentua, no ei kai nyt sentään.

Ostettiinpa muuten Comalle tossutkin ja maanantaina pitäisi Coman fleecehaalarinkin tulla. Ne oli kyllä ihan pakolliset ostokset - vaikka sitä rahaa nyt ei hirmuisesti olekaan - kun tuo ois muuten jäätynyt tuolla ulkona. Harmi vaan, että yksi tossuista katos jo perjantaina hankeen. Hienosti se pihalla noissa tossuissa kävelee, sisällä ainoastaan koipiaan nostelee kun tossut on jalassa, mutta ulkona ei niistä meinaa mitään (tokikin totutettiin ja palkittiin Comaa ennenkuin kaikki laitetiin jalkaan).

Varasin Comalle taas uuden ajan osteopaatille, jotta saatais toi hoito ihan loppuun asti. Aika onkin 1.3.
Kämppiksenikin muuten päätti aloittaa blogin tekemisen, joten päätin mainostaa sitä vähän täällä! Blogissa ei oo vielä paljon postauksia, mutta kyllä se siitä alkaa lähtemään, suosittelen lukemaan! Pörriäiset!

Piti teiltä vielä kysäistä, että jos teillä on koira sterkattu tai kastroitu niin miten koiran käytös on muuttunut ja onko se muuttunut huonompaan vai parempaan? Arvostan kaikkia vastauksia!

Kaikki kuvat (c) Marja