Caapo 6 kk

Niin se aika vaan menee, vastahan tuo oli ihan pieni raitapeppu ja nyt se onkin jo huomattavasti isompi. Ei Caapoa itsekään enää oikein ajattele pennuksi, se on niin suuri ja hyvin rauhallinen pieni, ihan eri laatua kun vertaa esimerkiksi Comaan pentuna tai Nanaankin. Ei ole vielä tehnyt mitään suurempia tuhojakaan. *kopkop*

Vastahan se oli Comaa puolet pienempi ja nyt jo puolet suurempi, tanskandoggien kanssa kyllä se pentuaika menee "ohi" niin nopeasti, jotenkin Caapoa ei osaa ajatella kokonsa vuoksi pennuksi. Luonteessa on kyllä paljonkin pentumaisuutta; se saa hepulikohtauksia, jolloin ei katso yhtään eteensä ja juoksee pää viidentenä jalkana ihan minne sattuu, rojahtelee maahan makaamaan ties minkämoisista asennoista, kamala pötkähdys vaan kuuluu kun tuo jätti tömähtää maahan.

Korvat myöskin katoavat aika ajoin ja turha edes kuvitella korvien olemassa oloa kun pieni saa hepulin, se on menoa sitten.

Caapo onkin ensimmäinen uroskoirani, mutta ei todellakaan viimeinen. Tähän mennessä näyttää siltä, että pidän uroksista enemmän kuin nartuista. Ja vähän luulen, että Caaposta ei tule minkäänlaista hormonihirviötä; eihän se vielä edes nosta jalkaa pissatessaan, eikä yritä nylkyttää narttuja. Comastakaan se ei mitään meinannut vaikka juoksut oli.

Vielä toiset puoli vuotta ja Caapo on jo vuotias. Toivottavasti saan viettää näiden kanssa vielä seuraavat 10 vuotta. 

Kuvat (c) Marja