Viikonloppu Helsingissä

Huh, rankka viikonloppu Caapolla takana. Joka päivä ollut jos jonkinmoista tekemistä ja muiden koirien kanssa telmimistä.

Perjantaina lähdettiin siis Helsinkiä kohti, kasvattaja oli järjestänyt pentutapaamisen ja sinne mentiin. Tapaaminen oli lauantaina, mutta tulin aikaisemmin, jotta voisin Caapon kanssa treffailla muita koiria.

Perjantaina illalla treffattiinkin sitten Rudoa, Myytä ja Taavia. Rudon Caapo tunnisti heti kun näki Kantsun juna-asemalla, heti ois tahtonu riehua. Hauska et ne vielä muisti toisensa, vaikka kummatkin oli muuttunut aika radikaalisesti sitten viime kerran. Myyn ja Taavinkin kanssa tuli hyvin toimeen, vaikka ovat pieniä koiria, tottuupahan olemaan minkä vain kokoisten koirien kanssa tekemisissä.

Lauantaiaamuna käytiin sit Roni-seropin kanssa Tervasaaren koirapuistossa, hyvin tuli nekin toimeen keskenään, vaikka Roni ei ilmeisesti kaikkien nuorten urosten kanssa tule. Sitten oltaisiinkin menty vain kävelemään jos ei olisi tullut toimeen. Caapo saikin siellä paljon uusia tuttavuuksia.

Myöhemmin lauantaina mentiinkin sitten kasvattajan luo Caapon siskon omistajan kyydissä. Paikalla oli myös Caapon isän toisen pentueen kaksi pentua ja Caapon sisaruksia paikalla oli neljä. Emät olivatkin sitten kasvattajan omia ja olivat paikalla myös, myös pentueiden isä oli paikalla. Caapoa jännittää aina aluksi suuret koirajoukot, se ikäänkuin lämpenee hitaasti jos on paljon koiria. Loppua kohden kuitenkin reipastui huimasti ja uskalsi mennä painimaan muiden kanssa. Saatiin myös perhepotretti vanhemmista ja pennuista, harmi että kaksi pentua uupui. Caapo oli paikalla olleista pennuista suurin.

Sunnuntaina treffattiinkin Yilania. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja nyt Caapokin uskalsi painia Yilanin kanssa, viime kerralla kun kokoero oli niin suuri, että Caapoa vähän jänskätti. Nytpä Yilan näytti pieneltä kun viime kerralla oli hirmu suuren näköinen.

Yilania kun oltiin treffattu, multa oli loppunut puhelimesta akku ja täytyi mennä Rudon omistajan luo lataamaan puhelin. Mentiinkin sitten sillä aikaa Rudon ja Caapon kanssa puistoilemaan, ei jaksanut sisälläkään olla. Puistoon tulikin maailman suloisin sekarotuinen "labradoodle" eli labradorinnoutajan ja villakoiran sekoitus. Pennun turkki oli niin pehmeä kuin voi vain kuvitella. Jos joskus sekarotuisen hankin niin se on tuollainen.

Hihnassakin poika käveli oikein loistavasti. Pelotti vähän ajatus, että miten tulee käyttäytymään kun koiria kuitenkin tulee Helsingissä enemmän vastaan, kun täällä taas ei oikeastaan koskaan. Hienostihan se meni, eipä Caapo paljon niihin vastaantuleviin koiriin reagoinut, vähän rimpuilu jos vastaantuleva koira rähjäsi, mutta ei pahemmin. Muutenkin käveli remmi löysällä koko ajan.

Paljon sosiaalistamista tuli viikonlopulta ja nyt vähän palaudutaan arkeen.