Shine a light through an open door, love and life I will divide

Coma valeraskailee. Se nukkuu yöt sängyn alla, jonne se ei oikeasti mahdu kunnolla. Se stressiläähättää. On niinkuin perseeseen ammuttu karhu. Eikä Comaa kiinnosta niin yhtään mikään. Vielä ei onneksi tule tisuista maitoa, mutta ei se kaukana ole. Onneks tätä ei enää tartte kestää tän jälkeen ikinä. Täytyy vielä kysäistä steriloinnista, ja jos tähän valeraskauteen sais apua, Coman vakiellältä kun mennään laitattamaan uudet rokotukset, vanhat menee umpeen ens kuussa. 

Caapo alkaa ymmärtää merkkailun salat. Se on alkanut pikkuhiljaa nostella koipeaan, tosin se on noussut maasta vasta reippaat pari senttiä. Onneksi ei ole vielä ainakaan alkanut pissoja lussuttamaan. Saattaa kyllä käydä Coman pissojen päälle merkkaamassa, ihme jätkä.

Oon alkanut Caapon eroahdistustakin enemmän työstämään. Olen alkanut opettaa sille sanaa, joka tarkoittaa, että täytyy hetken aikaa olla yksin, mutta että tulen kuitenkin aina takaisin. Sana on "odota". Oon tehnyt niin, että oon käynyt esimerkiksi vaikka aamulla vain vessassa ja tullut takaisin. Jättänyt kummatkin koirat mun huoneeseen, jossa niille on turvallista olla. Ja palkinnut sitten namilla kun oon tullut takaisin, kuitenkaan koiria riehuttamatta vaan ihan normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oon tehnyt tätä monta kertaa päivässä ja vinkuminen on ainakin loppunut. Vielä en uskalla ottaa kovin pitkiä aikoja, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa paremmaksi muuttuu.

Mut itseni on myös vallannut erittäin katala pentukuume, voitteko kuvitella? NYT JO! Ja Caapokin on vasta n. seitsemän kuukauden ikäinen.. Mutta ei sitä osaa oikeasti pennuksi enää edes ajatella kokonsa puolesta. Noooo, tulevaisuutta on jo alettu suunnittelemaan ja ehkä parin vuoden päästä olisi tilaa pienelle boksuttimelle..