Koittihan se vihdoin tämäkin päivä, Caapo täyttää tänään vuoden. Yhteistä elämää on nyt eletty tämänkin koiran kanssa jo 10 kuukautta. Moni varmaan vielä muistaa kuinka minulle piti toiseksikin koiraksi tulla bokseri, mutta yhtäkkiä rotu vaihtuikin tähän lempeään jättiin. Bokseria en toiseksi koiraksi ottanut, koska sillä hetkellä kolme erittäin aktiivista koiraa olisi ollut liikaa (kämppiksen Rudo + Coma). Mietinkin sitten muita mahdollisia rotuja, berhardinkoirasta ranskanbulldoggiin. Lopulta sitten päädyin tanskandoggiin. Kukaan ei ollut minulta sitä kieltämässä, asuinhan omassa kodissa, kämppiksellekin se oli ok. Isä hieman järkyttyi kun asiasta kuuli, mutta nykyään pitää tuosta jätistä ihan yhtä paljon kuin Comastakin.
Alunperinhän minulle olisi pitänyt tulla sininen doggi, odotin jo yhdestä pentueesta urosta, mutta siitä pentueesta ei sitä sitten minulle jäänytkään. Katselin kasvattajien sivuja ja huomasin jossain netissä ilmoituksen, että kaksi tiikerijuovaista pentua olisi Samuraiwood's kennelissä vielä vapaana, uros ja narttu. Päätinkin heti laittaa viestiä tälle kasvattajalle; kerroin hieman itsestäni, kämppiksestäni ja jo meillä olevista koirista. Kasvattaja vastasikin hyvin nopeasti ja sovittiin, että seuraavana perjantaina lähtisin bussilla Nurmijärvelle pentuja katsomaan.
Perjantain työpäivä tuntui todella pitkältä. Kuitenkin odotus palkittiin, matka Nurmijärvelle kesti bussilla noin tunnin. Eila-kasvattaja olikin minua bussiasemalla vastassa ja siitä köröttelimme autolla katsomaan pentuja. Juttu luisti heti täydellisesti ja keskustelimmekin aika paljon. Pennut olivat seitsemän viikon ja kuuden päivän ikäisiä, aika isoja möhkäleitä jo. Caapolla tullessaan oli painoa melkein kymmenisen kiloa. Eilan luona tulikin sitten istuskeltua nelisen tuntia ja kyllähän se pentu sieltä sitten mukaan lähti. Eila tarjoutui ystävällisesti ajamaan meidät kotiin, jotta ei bussilla olisi tarvinnut matkustaa, samalla hän näki sitten vähän millaisessa paikassa asuttiin jne.
Siitä se yhteinen arki sitten alkoi. Coma ei oikein aluksi tuntunut välittävän Caaposta ollenkaan, kerran pääsi rei'ittämään Caapoa huuleen oman huolimattomuuteni takia kun söivät luita. Maalla kyläillessämme kuitenkin noiden välille syntyi joku ihmeellinen side ja siitä lähtien ovat olleet mitä parhaimmat kaverukset. Caapo on ehkä vähän turhankin paljon tuon Coman tossun alla ja muutenkin nössö, eikä uskalla ikinä sanoa mitään vastaan jos Coma repii korvista liian kovaa tai muuta vastaavaa.
Caapon kanssa panostettiin pienestä pitäen sosiaalisuuteen sekä peruskäyttäytymiseen. Poika osaakin ottaa rennosti missä vaan, oli se sitten täpötäysi juna tai vieras kyläpaikka. Kaikkien koirien kanssa tulee toimeen, vai pitäisikö sanoa melkein kaikkien, tuo on turhan raju pienten koirien kanssa.
Ollaan myös "harrastettu" pieniä juttuja Caapon kanssa. Vähän yli puolivuotiaana olin tuon kanssa pentukurssilla. Ollaan myös kierrelty useissa mätsäreissä, jo ihan pikkupikkupennusta lähtien ollut turistina. Kotona ollaan myöskin treenailtu hieman tokoa, perusasento onnistuu jo hyvin ja tulee suoraan sivuun istumaan käsimerkillä. Seuraamisessa on vielä hiomista. Luoksetulo onnistuu sekä eteen istuminen. Haaveissa olisi kevällä osallistua agilitykurssille!
Pojan kanssa ollaan käyty parissa näyttelyssäkin, joista saatu hyvät tulokset. Ensimmäisellä kerralla Seinäjoki KV:ssä Caapo oli PEK1 KP ROP-pentu, toinen kerta oli Helsingin pentunäyttelyssä, jossa vastassa oli yhteensä 24 muuta ke&ti doggipentua, tästä joukosta Caapo selviytyi hienosti tuloksella PEK1 KP PU1 VSP-pentu. Vielä emme ole käyneet Junnu-kehässä, mutta tässä kevään aikana olisi tarkoitus parissa näyttelyssä käydä näyttäytymässä.
Kyllähän sitä aina välillä toivoo, että tuo olisi vielä sellainen pieni pallero, mutta toisaalta sitä taas ei malttaisi millään odottaa, että tuo kasvaisi täyteen kokoonsa. Kuinka hieno tuosta sitten loppujen lopulta tuleekaan? Tämän postauksen myötä toivotan siis Caapolle maailman parasta ensimmäistä syntymäpäivää! ♥
Alunperinhän minulle olisi pitänyt tulla sininen doggi, odotin jo yhdestä pentueesta urosta, mutta siitä pentueesta ei sitä sitten minulle jäänytkään. Katselin kasvattajien sivuja ja huomasin jossain netissä ilmoituksen, että kaksi tiikerijuovaista pentua olisi Samuraiwood's kennelissä vielä vapaana, uros ja narttu. Päätinkin heti laittaa viestiä tälle kasvattajalle; kerroin hieman itsestäni, kämppiksestäni ja jo meillä olevista koirista. Kasvattaja vastasikin hyvin nopeasti ja sovittiin, että seuraavana perjantaina lähtisin bussilla Nurmijärvelle pentuja katsomaan.
Perjantain työpäivä tuntui todella pitkältä. Kuitenkin odotus palkittiin, matka Nurmijärvelle kesti bussilla noin tunnin. Eila-kasvattaja olikin minua bussiasemalla vastassa ja siitä köröttelimme autolla katsomaan pentuja. Juttu luisti heti täydellisesti ja keskustelimmekin aika paljon. Pennut olivat seitsemän viikon ja kuuden päivän ikäisiä, aika isoja möhkäleitä jo. Caapolla tullessaan oli painoa melkein kymmenisen kiloa. Eilan luona tulikin sitten istuskeltua nelisen tuntia ja kyllähän se pentu sieltä sitten mukaan lähti. Eila tarjoutui ystävällisesti ajamaan meidät kotiin, jotta ei bussilla olisi tarvinnut matkustaa, samalla hän näki sitten vähän millaisessa paikassa asuttiin jne.
Siitä se yhteinen arki sitten alkoi. Coma ei oikein aluksi tuntunut välittävän Caaposta ollenkaan, kerran pääsi rei'ittämään Caapoa huuleen oman huolimattomuuteni takia kun söivät luita. Maalla kyläillessämme kuitenkin noiden välille syntyi joku ihmeellinen side ja siitä lähtien ovat olleet mitä parhaimmat kaverukset. Caapo on ehkä vähän turhankin paljon tuon Coman tossun alla ja muutenkin nössö, eikä uskalla ikinä sanoa mitään vastaan jos Coma repii korvista liian kovaa tai muuta vastaavaa.
Caapon kanssa panostettiin pienestä pitäen sosiaalisuuteen sekä peruskäyttäytymiseen. Poika osaakin ottaa rennosti missä vaan, oli se sitten täpötäysi juna tai vieras kyläpaikka. Kaikkien koirien kanssa tulee toimeen, vai pitäisikö sanoa melkein kaikkien, tuo on turhan raju pienten koirien kanssa.
Ollaan myös "harrastettu" pieniä juttuja Caapon kanssa. Vähän yli puolivuotiaana olin tuon kanssa pentukurssilla. Ollaan myös kierrelty useissa mätsäreissä, jo ihan pikkupikkupennusta lähtien ollut turistina. Kotona ollaan myöskin treenailtu hieman tokoa, perusasento onnistuu jo hyvin ja tulee suoraan sivuun istumaan käsimerkillä. Seuraamisessa on vielä hiomista. Luoksetulo onnistuu sekä eteen istuminen. Haaveissa olisi kevällä osallistua agilitykurssille!
Pojan kanssa ollaan käyty parissa näyttelyssäkin, joista saatu hyvät tulokset. Ensimmäisellä kerralla Seinäjoki KV:ssä Caapo oli PEK1 KP ROP-pentu, toinen kerta oli Helsingin pentunäyttelyssä, jossa vastassa oli yhteensä 24 muuta ke&ti doggipentua, tästä joukosta Caapo selviytyi hienosti tuloksella PEK1 KP PU1 VSP-pentu. Vielä emme ole käyneet Junnu-kehässä, mutta tässä kevään aikana olisi tarkoitus parissa näyttelyssä käydä näyttäytymässä.
Kyllähän sitä aina välillä toivoo, että tuo olisi vielä sellainen pieni pallero, mutta toisaalta sitä taas ei malttaisi millään odottaa, että tuo kasvaisi täyteen kokoonsa. Kuinka hieno tuosta sitten loppujen lopulta tuleekaan? Tämän postauksen myötä toivotan siis Caapolle maailman parasta ensimmäistä syntymäpäivää! ♥
Kuvan muokannut Maija Suni. |
"How wonderful life is now you're in the world."
Onnia Caapolle :)
VastaaPoistaOnnittelut komealle pojalle! :)
VastaaPoistaOnnea!
VastaaPoistaSaitte haasteen ( http://mutiaiset.blogspot.fi/2013/02/pejantai-illan-tylsyyden-parannusyritys.html ) & ja myöhäiset onnittelut Caapolle ! :)
VastaaPoista