You got to get up and try

Viisi päivää takana Helsingissä Caapon kanssa. Hieman pidempi postausväli taas ollut, mutta eipä oo ollut mahdollisuutta tänne kirjoitella Helsingissä olon aikana kun ollut aika kiireistä. Helsinkiin menon pääasiallinen syy oli siis Best-in Puppy Showiin osallistuminen. Otettiin ilo irti reissusta ja treffailtiin myös tuttuja koiria ja heidän omistajiaan, niin pienemmällä kuin suuremmallakin kokoonpanolla.

Perjantaina siis aamulla lähdettiin ensin bussilla kohti Seinäjokea ja sieltä junalla Helsinkiin. Viiden maissa oltiin perillä Helsingissä ja Marja tuli mua ja Caapoa vastaan rautatieasemalle. Caapon ruoat painoi kovasti toisessa laukussa, joten tarvitsin vähän kantoapua sen kanssa. Caapo hyvin muisti vielä Marjan, vaikka viime kerrasta on jo aika pitkä aika, pikkuhepulit sai siellä rautatieasemalla aikaiseksi ja ihmiset kävelivät hymyillen ohi. Kyllä muisti Caapo myös Rudon. Täytyi hyppiä ja pomppia ilmaan kun oli niin ihanaa. Ei annettu tervehtiä hihnassa ollenkaan vaan käveltiin koirapuistoon, jossa saivat sitten riehua.

Lauantaina treffailtiin Yilanin ja Kristan kanssa. Rudo ei vissiin oikein välittänyt Yilanista ja ärisi välillä, loppua kohden kuitenkin rentoutui ja leikkivät ihan hyvin. Caapo toimi poikien välillä rauhanlähettiläänä ja änki aina parin väliin jos kuului ärinää. Käytiin vielä Caapo punnitsemassa Vuosaaren eläinlääkärissä ja painoa oli kerääntynyt 62,8 kg, iso poikahan se jo on. 

Käytiin illalla vielä koirapuistossa Lauran ja tämän pikkukoirien, Myyn ja Taavin kanssa. Kovasti Caapo halusi kiusata pikkukoiria, uskoi kuitenkin kun kielsi, mutta yritti hetken päästä uudestaan. Oikea kiusanhenki. Ei tuo aggressiivinen ole, mutta täytyy pienten koirien kanssa tietysti aina olla hieman varovaisempi kun tuo voi jo päälle astumalla tappaa sellaisen, on vielä lisäksi kova noilla etutassuillaan huitomaan. Siihen päälle vielä pentumainen kömpelyys..

Rina, Flicka, Reino ja Caapo kasvattajakehässä 1.

Sunnuntaina olikin sitten itse näyttely. Taas meni oikein hienosti, aamulla tuli vähän kiire ja ehdin juuri ja juuri näyttelypaikalle ennenkuin tuli Caapon vuoro mennä kehään. Paikalla oli kaikki paitsi yksi Caapon sisaruksista ja oli kiva nähdä miten ne olivatkin kasvaneet. Kyllä Caapo vielä kokonsa puolesta oli suurin ja selvästi massakkainkin.

Paikalla oli siis Caapon lisäksi 24 muuta keltaista ja tiikeridoggia, joten määrä oli kyllä huikea! Koko päivä näytsipaikalla menikin ja kyllä oli väsynyttä poikaa illalla. Oman kehän lisäksi osallistuttiin Caapon kanssa vielä BIS-kasvattajakehään, jossa Samuraiwood's kennel sijoittui toiseksi! Tuomari oli vaihtunut, eikä paikalla ollutkaan Gunnel Aldelcreutz.

Kehässä Caapo ei oikein kunnolla keskittynyt, antoi seisottaa ihan ok:sti, mutta juostessa hieman pomppi ja venkoili. Täytyykin sitten vielä sitä juoksemista harjoitella, mutta kotona tietysti ihan erilaista kun ei ole häiriöitä yms. ja kotona juokseekin oikein mallikkaasti. 

Tuloksena saatiinkin PEK1 KP PU1 VSP-pentu. Arvostelu: "Kooltaan & mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Hyvät pään linjat & huulikulma. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula & ylälinja. Ikäisekseen riittävä eturinta & runko. Hyvä luusto & käpälät. Lanne voisi olla hieman lyhyempi. Liikkuu hyvin."

Maanantaina ei tehty mitään erikoista, oltiin kaikki aika väsyneitä ja oikeastaan vaan löhöiltiin koko päivä. Kyllähän me koirien kanssa käytiin lenkillä ja koirapuistossa. Sisällä ollessa Caapokin vain nukkui kun oli niin väsynyt. Onhan tuo reissu todella väsyttävä muutenkin Caapolle, kuitenkin on vielä pentu, vaikka ei siltä kokonsa puolesta varsinaisesti näytäkään. 

Tiistaina treffailtiin Heidiä ja tämän koiria Taraa, Vanillaa ja Violaa. Mua vähän jännitti, että miten Caapo reagoi Violaan ja Vanuun kun oli aikaisemmin niin kovasti härnännyt Myytä ja Taavia. Viola ja Vanu kuitenkin pitivät hyvän kurin Caapolle eikä Caapo käynyt härkkimässä pieniä ollenkaan. Oltiin lähimetsässä ja koirat juoksi siellä vapaana, kaikki sulassa sovussa. Ei oltu kuin vain noin tunti kun Heidin piti jo kiiruhtaa töihin.

Illemmalla oli aika jännät paikat kun noustiin junasta ja lähdettiin kävelemään rappusia alas. Marja huomasi, että Caapon pyllyn takana oli pitbull uros. Kesti hetken aikaa tajuta tilanne, koira oli vapaana, sen perässä ei ollut edes hihnaa, muut ihmiset vain kävelivät ohi eikä omistajaa näkynyt. Yritin työntää koiraa pois, mutta koira päättikin nousta Caapon selkään ja Caapo liukasteli liukkaissa rappusissa. Onneksi koiran omistaja saapui paikalle. Sentään ei huonommin käynyt, Caapo ei vaikuttanut edes huomaavan tilannetta, kovasti vaan oma sydän hakkasi ja kädet tärisi tilanteen jälkeen..

Seuraavana päivänä olikin sit aika jatkaa matkaa kotiin päin. Seuraavaa reissua odoteltaessa.

Caapo, Tara, Rudo, Alva, Viola ja Vanilla.