keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ensimmäiset hakutreenit korkattu!


Jo viime viikolla, mutta nyt vasta saan aikaiseksi tehdä postauksen. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eilenkin (tiistaina) piti mennä taas hakuilemaan, mutta Wilman auto oli hajonnut, joten kyytiä ei ollut. Loppuillasta sitten kuitenkin alkoi sataa kaatamalla, joten oli ehkä ihan hyväkin kun on alkanut vähän flunssaa puskea päälle.

Lähdettiin Wilman kanssa sitten tunti aikaisemmin ajelemaan kohti Isojoen Rimpikangasta. Ei oltu tajuttu, että sähköpostissa luki, että kokoonnutaan ensin virastotalon pihaan, jotta uudet (meitä oli neljä uutta) löytävät perille myös. Ehdittiin kuitenkin sitten ajoissa virastotalolle vaikka puolisen tuntia tuli siellä metsässä harhailtua.

Paikalle päästyämme ensimmäisenä alettiin tallomaan aluetta. Kävelimme suoraan keskilinjalta eteenpän noin 50 metriä, jokainen toisen perässä. Siitä sitten jaettauduttiin tasaiselle matkalle koko 50 metrin pituudelta ja lähdettiin kävelemään keskilinjan suuntaisesti, noin kolmisensataa metriä (?) ja sitten palasimme taas peräkanaa keskilinjalle. Ja sama juttu toisellepuolelle.

Ensimmäisenä olisi ollut Wilman Patu-pentu, mutta ohjaaja oli sitä mieltä, että kannattaisi ottaa ensin joku kokeneempi näyttämään meille uusille, että miltä kisavalmiin koiran työskentely näyttää. Herraisä se oli upeaa katsottavaa kun koira tiesi tasan tarkkaan mitä sen piti tehdä. Maalimiehiä meni kaksi molemmille puolille keskilinjalta ja koiran ilmaistessa maalimiehen he palkitsivat koiran sillä mitä omistaja oli mukaan maalimiehelle antanut.


Monta hienoa koiraa oli meitä ennen ja viimein koitti sitten meidänkin vuoro. Kävin hakemassa Coman ja ensin tehtiin pientä nakkirinkiä Coman kanssa. Coma rakastaa kaikkia ihmisiä ja tuppaa olemaan hieman turhan innokas pussailemaan, tästä sanoinkin meidän ohjaajalle. Päätettiin sitten nakkiringissä, että kun Coma menee ihmisen luokse, laitetaan käsi maahan ja käsketään koira makuulle, jotta oppii heti, että haussa ei ihmisten naamalle mennä, vaan palkka tulee aina alhaalta. Coma oppikin tämän erittäin nopeasti ja tarjosi heti maahanmenoa mennessään uuden ihmisen luokse kamalalla vauhdilla.

Kaikenkaikkiaan kolme maalimiestä lähetettiin siis metsään helppoihin piiloihin. Coma narun päässä lähdimme vastatuulessa piiloja kohti ja minun piti katsella koiran eleitä ja päästää hihnasta irti kun ymmärsi mennä maalimiehen luokse. Ensimmäisen maalimiehen kohdalla Coma vähän harhaili, mutta maalimiestä lähestyessä huomasi tämän ja hieman säikähti kun peiton alla olikin ihminen. Seuraava maalimies löytyi jo huomattavasti helpommin, mutta tätäkin Coma hieman säikähti. Kolmannen maalimiehen kohdalla ei ollut mitään ongelmaa.

Lopuksi Coma päästettiin sitten hihnasta ja sai rellestää vapaana ja sai paljon namia ihmisiltä hienosta suorituksesta! Ohjaaja sanoi, että pelästyminen on hyvin yleistä alussa, eikä siitä kannata stressata. Valitettavasti nyt ei päästä kahteen viikkoon treeneihin kun mulla on koululla navettaviikot ja oon aamusta iltaan navetassa..


Keskiviikkona olin sitten molempien koirien kanssa Kristiinanseudun palveluskoirayhdistyksen järjestämällä arkitottis- sekä agilityn alkeet kurssilla. Odotin jo hirveätä epäonnistumisen tunnetta kun Caapon kanssa mentiin arkitottikseen.. Pentukurssilla Caapo ei nimittäin jaksanut ollenkaan keskittyä, ei vaikka olisin tehnyt kärrynpyöriä. Muut koirat, ihmiset ja uusi paikka oli liian ihmeellistä pienen pennun keskittymiskyvylle. Noh, väärässä olin ja Caapo oikein yllätti minut! Poika toimi niin hienosti, etten edes osannut kuvitella. Mahtava kontakti ja korvat olivat oikeilla paikoillaan. Jaksoi keskittyä kunnolla koko tunnin, olin todella ylpeä jätkänpätkästä.

Arkitottiksen jälkeen olikin sitten agilityn ja Coman vuoro. Sama pieni piippaaminen ja jännitys alkoi Comalla kun tajusi mihin tultiin ja näki paljon muita koiria. Ei tuntunut tällä kertaa oikein rauhoittuvan vaan piti piippaustaan melkein koko tunnin ajan. Treenit menivät kuitenkin hyvin. Joka kerralla opetellaan aina kaksi uutta estettä ja tällä kertaa opettelimme putkea sekä hyppyä.

Coma olisi niin kovasti halunnut mennä putkeen kun muut koirat sitä testasivat ja kovalla innolla sitten sujahtikin putkesta oman vuoron koittaessa. Hypyssä sama juttu. Musta kuitenkin tuntuu, että agility on Comalle ehkä liian kiihkeä laji ja kiihtyi siitä hirmu kovasti. En usko, että tullaan agilityn kanssa tulevaisuudessa hirveästi Coman kanssa treenaamaan, Caapon kanssa voikin sitten olla eri juttu, mutta antaa pojan ensin kasvaa ja kehittyä.

Viikonloppuna oiskin sitten tarkoitus lähteä Hanni-corson ja tämän omistajan kanssa kohti Jämsän ja Mynämäen näyttelyitä. Tarkoituksena ois tällä reissulla Jämsässä nähdä Coman veljeä Tiitua sekä Mynämäellä nähdä Kaarinaan muuttanutta Kristaa ja Yilan-beussia!

3 v 11 kk, massaa kertynyt upeasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti