Tottista ja esineruutua

Tänään tosiaan oltiin taas treeneissä. Meitä oli paikalla vain kolme, joten haun treenaaminen siirtyi tiistaille. Haun sijaan otettiinkin sitten tottista pienet pätkät ja esineruutua. Kuvia en nyt sitten valitettavasti saanutkaan otettua kun satoi vettä aika kovasti, enkä viittinyt sitten kameraa ruveta kastelemaan, ettei rikki mene.

Tottiksessa saatiin hyviä vinkkejä siihen miten saan tuon seuruun tiiviimmäksi ja kontaktin paremmaksi. Nyt meno on suoraansanottuna hieman "laiskaa". Itse en ole osannut sitä opettaa oikein ja oonkin ollut vähän hukassa siinä, että miten nyt tuosta jatkaisin. Nyt saatiin siis hyviä vinkkejä siihen ja muutenkin palkkaamiseen ym.

Aloitetaan siis periaatteessa seuraamisen opettaminen ihan alusta. Mun täytyy saada paremmin Coman peräpäätä käyttöön, itseni täytyy yrittää pitää suorassa ja Coman päätä saada "korkeammalle" sekä koko koiraa lähemmäs. Tehdään tätä siis imuttamalla. Itselle nameilla palkkaaminen on, ainakin vielä, helpompaa kuin lelulla. Lelulla palkkaaminen mun kyllä täytyisi opetella kun Comalla saalisvietti tulee enemmän esiin lelun kuin namien kanssa, vaikka namipalkkaa sen saakin "saalistamaan". Mielestäni kuitenkin vietin korkealla pitäminen on helpompaa lelupalkan kanssa, varsinkin Coman kohdalla. Nameilla Coman vietti pysyy aika matalalla, mun itseni täytyy namien kanssa tehdä huomattavasti enemmän hommia kuin lelun kanssa, joka jo itsessään sytyttää Coman.

Mutta se tottiksesta, siirrytään esineruutuun. Tosiaan tämä oli meidän eka kerta kun kokeiltiin esineruutua. Ensin me tietysti talloimme 50 x 50 metrin alueen reunat peräkanassa ja siitä lähdettiin tallomaan metsikköä alueen keskellä. Sitten laitettiin kolme esinettä (kaksi lasten kenkää ja nahkahanska) tiettyihin paikkoihin ruudun sisälle. Ensimmäisenä esineet etsi ohjaajan rottweiler-narttu Oikku. Kaksi ensimmäistä esinettä etsi hienosti, mutta viimeisen kanssa oli vaikeuksia ja lähti hortoilemaan ruudun ulkopuolellekin, palasi kuitenkin kutsusta takaisin ruutuun.

Toisena oli sitten saksanpaimenkoirauros Pomo, jolla myös tuli viimeisen esineen etsimisessä ongelmia, oli ilmeisesti turhan hankalassa paikassa, mutta löysi sitten kuitenkin lopulta. Coman vuoro olikin sitten viimeisenä. Pidin Coman hihnassa ja ohjaajamme houkutteli ja heilutteli nahkahanskaa, joka Coman piti hakea, Coman nenän edessä ja oikein härnäsi että Coma kiinnostuisi esineestä. Esine tiputettiin sitten muutaman metrin päähän, otin hihnan pannasta ja käskin vierelle, otin pannasta kiinni ja ojensin oikean käteni eteenpäin siihen suuntaan johon esine laitettiin, kuitenkin maahan osoittaen ja sanoin käskyn "esine" ja päästin irti.

Comalla kesti hetken aikaa löytää esine, hienosti käytti nenäänsä. Sitten koittikin ensimmäinen ongelmakohta, Coma ei tuonut esinettä mulle vaan jätti sen paikalleen. Otettiin siis uudelleen, kutsuin Coman luokse ja vaihdettiin esine lapsen kenkään. Heiluteltiin ja nakeltiin sitä ja lähetin Coman hakemaan sitä. Nyt Coma otti sen suuhunsa, mutta tiputti puolessa välissä matkaa. Ja eikun uudestaan, tällä kertaa toi sen jo melkein mulle asti, mutta tiputti sen mun eteen eikä sitä sitten siitä enää nostanut.

Neljäs kerta sitten toden sanoi ja haku onnistui tosi hienosti. Otettiin vielä kolme onnistunutta esineenhakua ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa. Coma sitten vauhtiin päästyään aika nopeasti äkkäs homman nimen ja aika kovalla vauhdilla lähti esinettä hakemaan kun sen lähetin. Nenää käytti tosi hyvin ja jo toisella lähetyskerralla huomas, että kyllä se jo ymmärsi mitä haetaan takaa ja kamala nuuhkutus vain kuulu kun haisteli missä se esine nyt olikaan. Hienoa, että käyttää nenäänsä heti näin jo alusta, eikä etsi katseella esinettä!