Viime keskiviikkona meillä oli taas koulussa koirankoulutustunteja käytännössä ja lähdettiinkin koirien kanssa kohti metsää. Porukka sai valita, että haluaako mennä tekemään verijälkeä vai ottamaan hakua. Osa porukasta lähtikin sitten itsenäisesti tekemään verijälkeä ja suurinosa porukasta jatkoi opettajien kanssa matkaa hakualueelle.
Mulla oli tällä kertaa Coma mukana, kun Jäynälle oli viikonloppuna tullut yskää ja paha nuha (vihreätä räkää valui nenästä ja oli ihan tukossa koko pentu). Maanantaina sen kanssa käytiin eläinlääkärissä ja saatiin diagnoosiksi hengitystietulehdus, onneksi ei kennelyskää, joten uskalsin sitten Coman ottaa mukaan kouluun. Noh, kuitenkin. Coman kanssa tietysti sitten mentiin suoraa hakuilemaan. Otin koululta metallihäkin mukaan, jotta voin laittaa Coman häkkiin odotusajoiksi, kun ei sitä voi laittaa kenenkään autoon siksi aikaa kun muillakin oli koiria mukana.
Paikalle kun päästiin niin osaa neuvottiin että mitä tehdään, mitä haku on ja valittiin järjestys jossa tuodaan koirat. Ensimmäisenä tietenkin käytiin tallomassa hakualue janan molemmilta puolilta. Ei tehty mitään kovin suurta, koska kaikki koirat olivat aloittelijoita.
Coman ja mun vuoro oli toisena. Mettään piilotettiin kolme äijää, ensimmäinen oli Sonja, joka jo itsessään on Comalle ihan syperhyperpalkka, rakastaa Sonjaa yli kaiken, joten sillä oli hyvä aloittaa. Ensimmäinen äijä laitettiin aika kauas ja tehtiin se haamu+äänellä. Comahan juoksi päätäpahkaa maalimiehen luo kun sen sinne passitin. Maalimiehen luo kun pääsi niin bileet pystyyn ja maalimiehen kanssa tulivat sitten hakualueelta pois yhdessä, maalimiehen koko ajan pitäen Comaa luonaan ja palkaten sitä.
Toinen äijä tehtiin samalla tavalla ja samalle puolelle. Coma ampaisi taas kovalla vauhdilla maalimiehen luo kun sen sinne passitin ja taas bileet pystyyn. Kolmannen äijän kohdalla sitten vähän vaikeutettiin. Maalimies oli piilossa koko ajan. Ei tehty haamuja tai ääniä, vaan Coman täytyi ihan itse tällä kertaa käyttää päätään, tai toisin sanoen nenäänsä ja löytää maalimies. Passitin Coman hakualueelle, Coma kaarsi kovalla vauhdilla hieman oikealle, toiseen suuntaan missä maalimies oli, mutta äkkäsi maalimiehen nopeasti ja spurttasi maalimiehen luo kovalla vauhdilla.
Vitsailtiinkin viimeisen maalimiehen kanssa, että oli kuulemma katseet kohdanneet siinä vaiheessa kun Coma oli huomannut ja maalimiehen teki mieli lähteä karkuun =D. Nauraa räkätettiin hienon treenin päätteeksi. Meitä myöskin pyydettiin mukaan hakuryhmään, jota Karijoella todennäköisesti aletaan pitää nyt keväällä ja tottahan me mukaan suostutaan lähtemään. Mukava vielä kun on treenipaikka niin lähellä ja kivassa porukassa kun pääsee treenaamaan.
Ylihuomenna (keskiviikkona) oltaisiin taas menossa mettään ja otettais tällä kertaa esineruutua. Coma saa taas tulla mukaan ja Jäynä jäädä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti