Vaasa KV

Tämä päivä vietettiin hyvässä seurassa Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä, johon Caapo osallistui. Tarkoituksena oli siis mennä viimeisen SERTin metsästykseen, jotta poika saataisiin Suomen Muotovalioksi, noh kaikki ei aina välttämättä mene suunnitelmien mukaan.

Saavuttiin Botnia hallille tunnin etuajassa, mikä nyt oli vaan hyvä, että oltiin ajoissa paikalla. Mukavempi saapua näyttelypaikalle aikaisemmin kuin kauheassa kiireessä sitten juosta kehään, ilman että koirakaan on tottunut yhtäkkiseen hälinään ja koiramäärään. Keltaisten ja tiikerijuovaisten tanskandoggien kehät alkoivat n. klo 10 maissa ensimmäisinä koirina kehässä. Caapon lisäksi oli vain 9 muuta, joista yksi ei vielä ollut ilmestynyt paikalle. 

Tällä kertaa mua jännitti kehäily ihan hirmuisesti, kehässä ei oltu moneen kuukauteen käyty, eikä Helsingin Voittaja -näyttelyn jälkeen oltu harjoiteltu seisomista saati sitten ravaamista ollenkaan ja oltiinhan me sentään viimeisen SERTin metsästysreissulla. Viimein sitten meidän vuoro koitti, Caapo oli neljäs koira kehässä ja oli itseasiassa urosten avoimen luokan ainoa osallistuja, huh. 

Tuomari - Sanna Vakkilainen - pyysi ensin seisottamaan koiran, se menikin aivan hyvin, Caapo antoi hyvin asetella itsensä ja pysyi paikoillaan. Siitä sitten lähdettiin ravaamaan ympyrä ja samassa huomasinkin, että perkele, Caapohan ontuu. Ei mitenkään suuresti, mutta kyllä sen huomasi. Kummallista oli, että ontuminen alkoi vasta kehässä, koko aamuna ontumisesta ei näkynyt merkkiäkään. Tuomari ei kuitenkaan tähän tuntunut kiinnittävän huomiota vaan käski aivan normaalisti juoksun jälkeen seisottaa koiran. Tuli tutkimaan, katsoi hampaat ja saneli arvostelua. 

Arvosteluhan meillä oli aivan loistava, koko rahan edestä tekstiä, mikä on aina kiva juttu. Lopulliseksi laatuarvosanaksi Caapo sai AVO EH AVK1 ja arvostelu kuului näin: "2v tiikeri. Erittäin hyvätyyppinen uros, jolla hyvä sukupuolileima. Hyvä uroksen pää, jossa lähes yhdensuuntaiset tasot. Kauniit, tummat silmät. Purenta ok. Erinomainen pigmentti. Keskipitkä kaula. Riittävä eturinta. Kokoon sopiva raajaluusto. Oikea rintakehän muoto. Hieman pitkä lanne. Tänään selkäranka tuntuu liian voimakkaasti ihon alla. Tasapainoiset kulmaukset, joita voisi olla enemmän. Liikkuu hyvin takaa, etuliike nousee ajoittain turhan ylös. Hyvä sivuliike."

Noh, läheskään aina ei voi voittaa ja hyvin meillä kuitenkin meni. Olisihan tästä meidän "näyttelyurasta" tullut ihan liian helppo, jos me oltaisiin nyt heti se viimeinen SERTi saatu. Nyt vaan uusia näyttelyitä katsomaan ja jatkamaan SERTin metsästystä, eiköhän me se vielä joskus saada.

Caapon kehässä olemisen jälkeen vaihdettiin paikkaa ja mentiin katselemaan bokserit. Boksereita oli ilmoitettu vain seitsemän ja osallistujissa oli niin Jäynän emä Minja kuin sisarukset Hero ja Hilmakin. Hero menestyi pentuluokassa ollen ROP-pentuja Hilma PEN1. Minja sai EH:n.