Elän vain hetken verran

Terkkuja täältä bokserivauvakuumeilijalta. Mulle on taas iskenyt tämä kamala tauti, johon ei Buranat tai Panadolit auta. Joo, tiedän, mulla on tuossa tuo yksi kakara ja toinen vähän vähemmän kakara, enkä ole koiraa nyt hankkimassakaan - ainahan sitä saa haaveilla.

Kuitenkin olen ruvennut miettimään tulevaisuutta ja mitä siltä haluaisin. Yksi suurimpia haaveitani ja unelmiani olisi alkaa kasvattamaan boksereita. Ensi keväänä onkin aikomuksena käydä kasvattajan peruskurssi ja tällä hetkellä nyt vain kerätä mahdollisimman paljon tietoa kasvattamiseen liittyvistä asioista. Sitten kun kasvattajakurssin olen käynyt, pitäisi hakea kennelnimeä Kennelliitolta. Kennelnimikin on jo tiedossa, eikä tietääkseni ole toista samannimistä kenneliä missään.

Olen jo alkanut suunnitella kotisivujakin, ne ovatkin jo pystyssä, mutta hieman keskeneräiset. Ai miten niin oon aikaisessa? Ollut vaan niin paljon ylimääräistä aikaa tässä kun en töissäkään tällä hetkellä käy. Kouluun aion ensi syksynä kuitenkin mennä. Keväällä olisi aikomus myös hakea, tai olen jo hakenut, koirahierojakoulutukseen Kauhajoelle. Se on onneksi kivan lähellä ja viikonloppuisin, että jos satun saamaan töitä niin ei niitä häiritsisi. 

Mä en tiedä, että oonko edistynyt Caapon "eroahdistuksen" suhteen vai en. Jos jätän molemmat koirat mun huoneeseen, niin joo, kummatkaan ei korvaansa hetkauta jos lähden pois huoneesta ja odottavat samassa asennossa kun tulen takaisin. En ole kuitenkaan uskaltanut jättää koiria mun huoneeseen kahdestaan jos olen lähtenyt pidemmäksi ajaksi (tunti-pari), vaan olen vienyt koirat ulos tarhaan. Caapo ei myöskään tahdo oikein "viihtyä" autossa "yksin" Coman kanssa. Repii kaiken mahdollisen irti olevan lattialle ja penkille. En sitten tiedä, että liittyykö se nyt jotenkin tuohon sen ikään, vai onko se todellakin eroahdistusta, joka vain pahenisi koko ajan. Todellakin toivon, että ei olisi. 

Caapossa on myös alkanut näkyä miehisyyden merkkejä. Sehän tulee ensi viikolla jo kahdeksan kuukautta, että ei ihmekään jos hormonit alkaa pikkuhiljää heräillä. Aina täytyy mennä haistelemaan Coman pissat ja niihin päälle pitää vielä merkatakin. Eilen nosti myös muuten ensimmäisen kerran jalkaa. Yleensäkin alkaa näyttää pikkuhiljaa koiralta, eikä niinkään sekasikiöltä. 

Coma alkaakin jo palautua valeraskaudestaan. Ei tule maitoa enää nimeksikään ja hormonitkin on ilmeisesti alkanut tasaantua kun jaksaa kuunnella käskyjä paremmin, eikä ole koko ajan pipo liian kireällä. Joten sterilointi alkaa pian olla ajankohtainen. Taitaa olla enää itseasiassa kuukauden päässä. Täytyisi vaan ensin käydä antamassa Comalle rokotteet, jotka umpeutuvat tässä tämän kuun aikana. Comalla vaan on ollut jotain pientä yskää tällä viikolla, että ei voi vielä niitä antaa.

Meillä oliskin nyt Coman kanssa tavoitteena saada tuohon sen takapäähän vähän lisää massaa. Muuten koira onkin oikein sopivan lihaksikas, mutta takapää on jäänyt ihan ilman. En tiedä, voiko tähän vaikuttaa Coman SP3-tason selkä, jotenkin tuntuisi siltä.

Ollaan suunniteltu, että mentäis juoksuttamaan koiria hiekkamontuille. Täälläpäin niitä on ilmeisesti aika paljon, ei vaan oo koskaan tajuttu sinne koirien kanssa mennä. Nyt on ollut niin huono ilma kun on satanut koko ajan, että ei olla menty, mutta kaipa me pian kun vähän maa kuivuu, ettei olla ihan kurassa kun sieltä tullaan.

 

Kuvaäänestys on muuten päättynyt! Olen arponut voittajan Random.orgin laskimen avulla ja voittajaksi selvisi Huiskuhäntämme! Olen laittanut sinulle sähköpostia, joten käyhän vastaamassa siihen =)