Koirakavereita

Tänä viikonloppuna Jäynä on saanut oikein superisti muuta lenkkiseuraa kuin nuo oman lauman jäsenet. Kyllä poitsu onkin nauttinut ja tietty itsekin. Jätkä tulee kyllä hyvin toimeen mitä erilaisimpien persoonien kanssa, on mm. apuna uudelleen totuttamaan yhtä koiraa luottamaan boksereihin, kun on saanut bokserinartun aikoinaan päälleen.

Eipä näistä pahemmin kerrottavaa ole, kierretty pitkin erilaisia peltoreittejä, joten laitetaan nyt sit muutama kuva todistusaineistoksi.

Blogissa on muuten nyt ulkoasu uudistunut ja nimi vaihtui samassa. Mitäs olette mieltä? 

Miten meillä aterioidaan?

Ajattelin, että väsäisin teille lukijoille uuden ruokintapostauksen kun edellinen nyt oli mitä oli. Lihaa ei löytynyt silloin pakkasesta ja koiriakin oli vähemmän. Ja onhan tuostakin edellisestä ruokintapostauksesta jo yli vuosi! Huh! Miten aika menee nopeasti. Ja nyt kun meiltä löytyy muuten myös tuo isompi pakastin niin lihoja mahtuukin huomattavasti enemmän.

Meillä siis koirat ruokitaan 50/50-menetelmällä jossa koirille siis annetaan puolet nappulaa ja puolet lihaa  / kotiruokaa jne, millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua. Silloin tällöin meillä saavat koirat myöskin luita, jotta hampaat pysyisivät hyvässä kunnossa. 

Perehdytään nyt ensin vaikka noihin nappuloihin. Meillä kaikki koirat syövät Jahti&Vahti -merkkistä nappulaa. Pojat syövät energiaa ja tytöt kana&riisiä vähäisemmän kulutuksen vuoksi (Coma steriloitu ja Keira vähemmällä liikunnalla jalan operaation vuoksi). Tähän merkkiin olen päätynyt hinta-laatusuhteen vuoksi. Nappula on halpaa, mutta myös laadukasta, joten pystyn panostamaan enemmän lihoihin, koska koen ne tärkeämmäksi kuin nappula.

Nappulaa periaatteessa meillä siis koirat syövät sen takia, jotta minun ei tarvitse murehtia suuremmin vitamiinilisistä ja muista. Myöskin lomaillessa ja koirien kanssa matkustaessa nappulan kanssa on huomattavasti helpompi ruokkia kuin lihalla, aina ei sitä mahdollisuutta ole, että hoitopaikassa koirat saisivat lihaa tai, että itse pystyn kuljettamaan mukana.

Tällä hetkellä meillä löytyy pakkasesta useampaa eri eläinlajin lihaa mm. nautaa, sikaa, hevosta, broileria, lohta sekä naudan lihaista rasvaa ja mahaa. Yhteensä lihaa kiloina n. 80kg. Minut on siunattu siten terveillä koirilla, että kenelläkään näistä ei esiinny allergiaa *kopkop*, joten jokaiselle sopii syöttää kaikkea mitä pakkasesta vaan löytyy. Lihaista rasvaa syövät vaan Caapo ja Jäynä, pojille ei tunnu riittävän pelkkä nappula ja normi liha, vaan tarvitsevat tuota rasvaa lisäksi, jotta ruokaa ei tarvitsisi ihan järjettömän suuria määriä syöttää. Pojissa näkee kyllä heti selvän eron kun eivät saa rasvaa; lonkkaluut ja selkäranka alkaa paistaa läpi, ei kiva.

Luita meillä ei juurikaan syödä muuta kuin hampaiden kunnossa pitämistä ja ajanviettoa varten, noin kerran viikossa siis. Joten suurimmaksi osaksi meillä jää lihaiset luut kauppaan. Nyt pakkasesta löytyy hevosen eri luita (mm. kaularankaa, selkärankaa, kylkiluita jne) ja naudan potkaluita viitisen kiloa.

Lisänä meillä ei koirat saa mitään vitamiineja, mutta hyviksi oon kokenut mm. Nutrolinin öljyt. Comalle ja Keiralle menee Nivel monitehoa, tytöille tätä koska Comalle spondyloosia ja Keiran ristisideleikkauksen takia, jotta nivelten liikkuvuus olisi mahdollisimman hyvää. Pojat sitten saavat Iho&Turkkia.

Tällä hetkellä meillä on lihat&luut tilattuna Kennel-Rehulta.

Entäs sitten ne purkista tulevat? Noi rakkineet saavat lihan, nappulan ja luiden lisäksi lisäravinteina sinkkiä ja ruusunmarjajauhetta. Molemmat heppapuolelta tilattuja tuotteita, koska ne ovat huomattavasti halvempia ja niitä saa isommissa pakkauksissa, kuin koirapuolelta jos tilaisi. Periaatteessa tuo sinkki mitä saavat ei ole pelkkää sinkkiä. Kyseessä on tämä tuote: Black Horse Zn, joka sisältää sinkin lisäksi rautaa, kuparia ja mangaania. Tän tuotteen käytön me ollaan alotettu vasta ihan viikko-kaksi sitten, ajattelin ottaa kokeilun ihan vaan karvan laadun parantamiseen (vaikkei se mikään huono noilla olekaan).

Ruusunmarjajauhetta saavat nivelten liikkuvuuden parantamisen vuoksi. On tehty mm. tutkimuksia, että ruusunmarjajauhe toimisi paremmin kuin MSM-jauheet ja muut. Todellisuutta en tiedä, mutta itse halusin ottaa käyttöön, eipä siitä haittaakaan ole. Tämä on etenkin spondyloosista kärsivän Coman ja jalkaoperoidun Keiran hyvinvointiin hyvä lisä. Pojat saavat tätä ihan muuten vaan, ennaltaehkäisemään.

Näiden kaikkien lisäksi saavat ruoan kanssa silloin tällöin piimää (silloin kun sattuu olla kaupassa alennuksessa), kananmunaa, makaronia ja riisiä (jos itseltä jää yli).

Entä miten meillä koirat sitten ruokansa saavat? Lauma saa ruokansa kerran päivässä, aina illalla ennen nukkumaanmenoa. Olen tästä saanut niin paljon saarnausta ja valittamista, mutta olen kokenut tämän meille kaikkein parhaimmaksi keinoksi ruokkia koirat. Ennen saivat siis kaksi kertaa päivässä ruokansa - aamuin illoin - mutta se ruokailu alkoi mennä pelkäksi ruoan nyppimiseksi, eikä ruoka maistunut ja aina sai tapella kun koirat oli laihoja kuin mitkä ja kupista katosi vain pari vaivaista nappulaa. Kokeilin sitten ihan huvin vuoksi kerran päivässä ruokintaa ja nykyään ei ole mitään ongelmaa ruoan uppoamisessa, päin vastoin.

Useimmiten syövät ruokansa ihan vaan kupista. Joskus saatan heitellä nappulaa lattialle, toisinaan saavat liha-ateriansa kongista jäisenä ja kyllähän kaapista muutama aktivointilautakin löytyy. Kesäisin saatan nakata päivän nappula-aterian takapihalle nurmikolle ja saavat sieltä metsästää ruokansa.

Tältä siis kuulostaa ja näyttää meidän koirien ruokailutottumukset. Nyt saisitte te lukijat kertoa, että miten teillä syödään?

Suomen Muotovalio

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

26.10. klo 8:00 alkoi matka kohti Seinäjokea ja Seinäjoki Areenan kaikkien rotujen koiranäyttelyä. Mukana olivat pojat Caapo ja Jäynä ja matkaseurana pikkuveli ja tämän tyttöystävä. Bokserien kehät oli aamusta ensimmäisenä ja ne alkoivat 10 aikaan. Tuomarina oli Elena Ruskovaara. Jäynälle ei EH:ta kummempaa menestystä tullut. Kilpailuluokassa sijoituttiin toiseksi, eli viimeiseksi.

Arvostelu oli ihan hyvä. "Selvä sukupuolileima. Oikeat mittasuhteet. Tässä vaiheessa ylälinja kaartuu lanneosasta turhan voimakkaasti sekä seistessä, että liikkuessa. Riittävät takakulmaukset, niukat edessä. Hyvä rintakehän syvyys, eturintaa ja etukulmauksia tarvitaan lisää. Kaula saisi olla ylväämpi. Hyvä pään profiili, hyvät silmät ja korvat. Lyhyt kuono-osa, jossa hyvä alaleuan syvyys. Vähän leveä kallo. Sopivat huulet. Liikkeet vielä pentumaiset, niihin saa tulla vielä ulottuvuutta ja ponnekkuutta. Runko ja ylälinja tarvitsevat vielä aikaa."

Jäynän kehä kun oli ohitse niin siirryttiin pikkuhiljaa doggien kehille. Eipä sieltä bokserien kehältä mikään kiire olisi ollut lähteä pois -  doggien kehät olivat pahasti myöhässä. Loppujen lopuksi taidettiin päästä kehään kaksi tuntia myöhemmin kuin olisi pitänyt. Noh, ainakin Caapo oli rauhassa ja jaksoi keskittyä. Oli taas Caapon viimeisen SERTin metsästyksen aika. Laitettiin Jäynä-poitsu lepäämään kevythäkkiin ja otettiin Caapo odottelemaan häkistä pois, jotta tottuisi hälinään.

Yleensä jännitän näyttelyitä aina kovasti etukäteen, mutta kun paikalle pääsen niin jännitys yleensä laukeaa aika hyvin, toisin oli tällä kertaa. Olin kamalassa paniikissa ja jännitin ihan hirveästi (kuten alla olevasta pystykuvasta näkyy). Olihan meillä erittäin tiukka tuomari, joka on kasvattanut tanskandoggeja Ruotsissa jo 40 vuotta. 

Jens käytti oman aikansa jokaisen koiran kohdalla. Hän kävi koiran käsin läpi hyvin tarkasti ja kyseli kaikenmoista koirasta. Jens on meille eka tuomari, joka ei ole katsonut koiran hampaita ollenkaan. Tuomari seisotti todella pitkään ja täytyy olla onnellinen, että Caapo jaksoi niin kauan rauhassa pönöttää, ettei alkanut levottomaksi tai muuten vain osoittamaan mieltään. Juoksutti meidät kerran pienen kehän ympäri ja kaksi kertaa edestakaisin, Caapon pelleillessä jotain ekalla kerralla.

ERI:hän sieltä tupsahti, SA:n kera! Nyt vasta jännittää alkoihin kun oikeasti oli mahdollisuus päästä siitä SERTistä kilpailemaankin, huh!

Loppujenlopuksi paras uros -kehässä oli meidän lisäksi yksi kilpailija, valio-uros, joka sitten sen ensimmäisen sijoituksen vei ja taisi loppuviimein olla rotunsa paras koira. SERT meille tuli ja poitsu vihdoin ja viimein valioitui! Jestas sitä tunnetta kun tajusin, että totta se on. Tuomarin kanssa täytyi sitten tottakai ottaa yhteiskuva!

Arvostelu kuului näin: "2,5v. Erinomainen koko, aavistuksen pitkä. Hyvänpituinen pää, hienon yhdensuuntainen profiili. Hyvä tasapaino pään pituuden ja leveyden välillä. Hyvä kaula, ylälinja, lantio ja takaosa. Suora olkavarsi. Hyvät raajat ja tassut. Ihastuttava väri. Voisi kantaa häntäänsä paremmin liikkeessä. Hyvä sivuliike, ok etuliike ja takaliike". Sijoitus oli viimein tällainen AVO ERI AVK1 SA PU2 SERT -> FI MVA!

Uusi perheenjäsen

"Ei kai vaan taas lisää koiria?!"

"Oikea eläintarha sulla siellä kotona."

"Mitä ihmettä sä tollasella teet?"

"Et oo tosissas!"

Ja niin edespäin. Ei, uusi perheenjäsen ei ole koira. Ja voin sanoa, että ehkä vuosi sitten että en olisi koskaan uskonut omistavani tämän eläinlajin edustajaa. Pieni perheenjäsen on ollut meidän seurassamme pian kuukauden päivät, vauva saapui siis joulun jälkeen tapaninpäivänä.

Ai haluatte tietää mitä lajia se edustaa? No, kissahan meille kotiutui. Tanskandoggikasvattajalta lähdimme 26.12. kaverin kanssa hakemaan pientä puolipitkäkarvaista, punaista kollipentua. Jännitti aika kovasti. Tämä olisi ensimmäinen ihan ikioma kissani. Olihan meillä kotona ollut aina kissoja, mutta ne asuivat pihalla/navetassa. Tämä tulisi täysin sisäkissaksi, pääsisi ulos vain valjaissa. Ainakin niin kauan kun tässä kylällä asutaan.

No mites koirat on ottaneet tämän kattimatikaisen vastaan? Yllättävän hyvin. Keirasta ja Momosta on tulleet ihan parhaat kaverit. Ne nukkuvat yhdessä ja kattinen hakeutuu yleensä Keiran viereen makoilemaan. Ne leikkivät ja touhuavat yhdessä aika paljonkin, Keira viettää peräti enemmän aikaa kissusen kanssa kuin ton koirakolmikon.

Ainut joka ei vielä oikein osaa Momon kanssa olla on Jäynä, mutta sekin jo ottaa nätimmin. Pikkuhiljaa kun totuttaa, niin kyllä sekin siitä vielä.

Ai kuvia? No kyllähän niitä on otettu!

Päivitystä pukkaa..

Uuden vuoden kunniaksi olisi aikomus aktivoitua. Blogi tulee kokemaan muodonmuutoksen ja myöskin nimi vaihtuu. Loppuvuoden touhuista tulee parempia päivityksiä, meille on nimittäin sattunut kaikenlaista tässä muutaman kuukauden aikana. Pysykää siis linjoilla =)