Mitäs meille, pentu kasvaa kasvamistaan ja Coma näyttää yhä enemmän ja enemmän kääpiöltä. Pikku-isomies onkin jo kohta puolivuotias, pari viikkoa enää. Mihin se aika oikein on kadonnut? Vasta vähän aikaa sitten istuin bussissa, matkalla Nurmijärvelle kasvattajan luo ja samalla reissulla kaappasin Caapon mukaani. Silloin pikku-isomies oli Comaa puolet pienempi, nyt se on jo melkein puolet suurempi.
Caapon kasvattajan kanssa ollaan tultukin hyvin toimeen ja Eila on juuri sitä mitä kasvattajalta olen toivonut. Aina mä jaksan siitä muistuttaa, mutta Coman kasvattajan kanssa kaikki ei menny ihan yksiin. Vähän aikaa sitten Coman kasvattaja kyllä otti minuun facebookin kautta yhteyttä ja lisäsi minut ystäviin. Hyväksyinhän minä ja kerroin kuulumisia. Sen jälkeen ei olla juteltu.
Eila onkin suunnitellut meille pennunomistajille yhteistä miittiä, pentujen puolivuotisten kunniaksi. Siellä tuleekin olemaan vilinää ja vilskettä jos kaikki pääsevät tulemaan, Caapolla on sisaruksia siis kuusi. Ongelmana onkin nyt mulla, että millä hitolla pääsen sinne. Ilmeisesti sinne ei bussit kulje täältä, oon kattonut jokasen mahdollisen yhteyden (jos joku tietää, miten pääsee Etelä-Pohjanmaalta Nurmijärvelle niin vinkkiä!). Sinne on pakko päästä, niin meen vaikka sitten junalla Helsinkiin ja sieltä bussilla Nurmijärvelle, ellei muuta mahdollisuutta ole.
Coman juoksut on muuten aikalailla loppumaisillaan. Caapossa en mitään eroa oo huomannut tärppipäivinä, ei se oo oikein ollenkaan välittänyt noista Coman juoksuista, mikä on helpotus. Kohta kuitenkin alkaa sitten se valeraskausaika, jolloin Coma murjottaa kuin viimeistä päivää. Onneksi se on nyt oikea ilopilleri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti